A/N Tääkin on samoilta ajoilta, kuin tämä:
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=28864.0 Joten ei mitään erikoisempaa, ainakaan minusta, ole tulossa.
Kirjoittaja: Taitaa olla yllätys, mutta Aoi Taki.
Ikäraja: K-11
Fandom: Axis Powers Hetalia tai pelkkä Hetalia
Varoitukset: Itsemurha, eli hahmokuolema
Paritukset/hahmot: UK/Englanti ja Amerikka/USA, eli parituksena Amerikka/Englanti
Vastuuvapaus: En omista Hetaliaa. Sen omistaa Himaraya. En saanut/saa rahaa tämän tekemisestä.
~Valkoiset liljat~
Puhtaan valkoiset kukat. Nuo viattomuuden ruumiillistumat, jotka kasvoivat tuolla pienellä kielekkeellä vuorenrinteellä. Korkealla vuorella tuntemattomassa maailmassa, jonne ei ollut juurikaan ihmisiä löytänyt tietänsä ja ne jotka olivat, olivat jollain tavalla erikoisempia. Hento tuulenvire heilautti kukkia, joista pari hipaisi kylmää ruumista. Ruumista, jonka vaaleat hiukset olivat valuneet kasvojen päältä paljastaen tuuheat kulmakarvat ja viattomat, kirkkaanvihreät silmät, jotka olivat sulkeutuneet kaamean tapahtuman vuoksi. "Arthur", kuiskasi surullisesti ruumiin vierelle polvistunut nuori mies.
Tämä miehenalku kertasi mielessänsä kuinka oli nähnyt rakkaansa menettävän tasapainonsa ja horjahtavan rotkonreunalta. Alfred ei ollut ehtinyt ottaa Arthurin kädestä kiinni pelastaakseen tätä tältä kaamealta kohtalolta, jota englantilainen ei todellakaan ollut ansainnut. Kaikki on minun syytäni, Alfred mietti laskeutuessansa Arthurin vierelle selällensä.
Alfred katsoi kuinka hänen asettama valkoinen lilja liikahteli tuulenvireiden tahdissa Arthurin hiuksien seassa. "En jätä sinua yksin", Alfred lupasi ottaen oikealla kädellänsä kiinni Arthurin vasemmasta kädestä ja vasemmalla kädellänsä kaivaen lentäjäntakkinsa taskusta mustan käsiaseen. Alfredin katse ei irronnut Arthurin suljetuilta silmiltä hänen nostaessansa aseen omalle ohimollensa. "Odota vain hetki, rakkaani", Alfred kuiskasi ja hymyili hiukan.
Vuoristossa kaikui tuo yksinäinen laukaus. Laukaus, jonka avulla Alfred pääsi taas tapaamaan rakastajansa, jonka viatonta kehoa koristi valkoinen tooga. Englantilainen leijui pilvenreunalla odottavaisena. "Idiootti", Arthur kuiskasi sulkien silmänsä auringon paistaessansa jälleen kerran hänen kasvoillensa. Kultaisen sädekehän hehku voimistui tuon havaitessa silmälasipään lähestymisen. "Hän saapuu", pieni siniseen pukeutunut keiju ilmoitti sirolla äänellänsä tuolle englantilaiselle enkelille, jonka kasvoille ilmestyi syyttävä, mutta huojentunut hymy.