Author: minttuska
Fandom: Varjojen kaupungit, Lasikaupunki
Genre: Angst
Rating: K-11
Pairing: Alec/Jace
Disclaimer: VArjojen kaupungit omistaa Cassandra Clare
Varoitus: lasketaanko velipuolet insestiksi?
A/N: Minulla on ollut jo kauemmin tarkoitus kirjoittaa Alec/Jacea koska paritus jotenkin kiehtoo minua. Eikä välttämättä ihan tähän yhteen jää
Malec fanit älkää kuristako
Edes se yksi suudelma
Jace. Alec toisti sitä nimeä mielessään, huulillaan yhä uudelleen. Jace, Jace, Jace… Nimi oli jotenkin lumoava, hypnoottinen. Alecin mielessä välähti kuva hänen veljestään virnistämässä, muutama kultainen hiussuortuva pudonneena silmien eteen. Unelmissaan se oli Alecin käsi, joka sipaisi hieman kiharaisen kiehkuran sivuun, korvan taakse. Ja Jace hymähti huvittuneena, katsoi veljeään suupieli korvissa.
Unelmissaan Alec hukkui kultaisen hunajaiseen mereen velipuolen silmissä ja Jace kahlasi hänen syvänsinisissään. He tuijottivat toisiaan kauan. Alec katsoi alta kulmien ja Jace tarttui hänen leukaansa, nosti sen ylös, sipaisi peukalollaan poskea. Alecin iho nousi kananlihalle kosketuksesta.
”Sä olet suloinen”, Jacen ääni sanoi ja Alec hymyili ensin ujosti, tuhahti.
”Ite olet” vastasi. Jace naurahti. Tämä kumartui painamaan suudelman Alecin huulille.
Alec nuolaisi huuliaan ohimennen, tajuamatta. Suudelmaa hän kuvitteli usein, uudelleen ja uudelleen. Miltä Jacen suuteleminen mahtaisi maistua? Makealta? Suolaiselta? Väkevältä? Sitä se varmasti ainakin olisi, väkevää. Jace oli niin kesyttämättömissä.
”Säkö tässä olet se isoveli?” Jace naurahti, pilkkasi puolivitsinä. Alec mulkaisi veljeään, joka virnisti.
”Ei tässä taideta kovin veljiä olla muutenkaan”, Alec vastasi. Jacen virne leveni.
”Niin, ei taida veljekset yleensä suudella, ei”, vastasi. Alecin yleensä niin ujo hymy kohosi rohkeaksi virneeksi. Hän painoi Jacen vasten seinää, vangitsi käsiensä väliin, katsoi korkeuksista pikkuveljeään, auktoriteettia tuntien. Alec suuteli huulia, näykki tiensä kaulataipeelle. Jacen huulten välistä karkasi huokaisu, pää taipui taakse nautinnosta. Alecin kädet painuivat rintakehälle paidan päälle, matkasivat hitaasti alemmas.
”Anna isoveli näyttää”, Alec mutisi nostaessaan päänsä taas Jacen tasolle. Jace katsoi häntä paheellisesti virnistäen.
”Näytä kanssa”, vastasi. Alec naurahti ennen kuin kumartui suutelemaan poikaa kovakouraisemmin.
Tässä vaiheessa Alec yleensä avasi silmänsä. Kuvitelmat saivat hänen poskensa kuumenemaan ja ruumiin värisemään. Alec vei katseensa nopeasti ikkunaan, katsoi ulos, yritti unohtaa.
Ei Alec pystynyt. Ei hän sitä pidemmälle mennyt. Ei hän ryhtynyt omaa veljeään sentään riisumaan asti, ei kun kyse oli Jacesta. Oli hän monesti unelmoinut veljensä rintakehästä ja siitä miltä tämä ehkä näytti ilman vaatteita, muttei sillä tavalla. Ei koskaan. Alec olisi rankaissut itseään jos olisi. Jace oli hänen veljensä, pikkuveljensä.
-
”Et sä musta välitä, luulet vaan”, Jace sanoi, ”Magnuksesta sä oikeasti välität.”
”Mitä sä siitä tiedät?” Alec murahti.
”Kyl mä tiedän”, Jace vakuutti. Alec pysyi hiljaa. ”Hyvä on, suutele mua?” Alecin silmät revähtivät auki, tuijotti veljeään suu raollaan.
”Suutele mua”, Jace toisti. Alec ei hievahtanutkaan, tuijotti turtana. Hänen tuntemuksensa myrskysivät, tekivät tiliä toisistaan. Alecin mieli halusi, hänen ruumiinsa huusi sitä. Se katkera järjellinen osa sanoi, ettei Jace kuitenkaan halunnut sitä. Jace sanoi niin vain Alecin mieliksi.
Toinen osa Alecista huusi, ettei sillä ollut väliä. Hän oli saanut luvan, ainoan tilaisuutensa, hänen olisi käytettävä se, olkoonkin että siihen se jäisi. Alec voisi aina palvoa tunnetta muistoissaan.
Kolmas osa hänestä sanoi, ettei hänen täytyisi oman itsensä takia. Miten Alec pääsisi yli jos saisi jotain aitoa, aitoa jota muistella? Hän jäisi roikkumaan siihen yhteen suudelmaan, janoaisi lisää.
”Mähän sanoin. Et sä musta välitä, Magnuksen sä haluat”, Jace sanoi. Alec kohdisti katseensa taas veljeensä, ei sanonut mitään. Alec puristi huulensa yhteen, vei katseensa tiehen.
”Niin”, hän mutisi. Alec kääntyi ympäri, otti askeleen, toisen, poistui paikalta. Antaa Jacen luulla niin, parempi jos uskoo niin.
Tilaisuus oli mennyt.
A/N: Tämä oli aika lyhyt mutta näillä mennään