Summary: "Hänet on tehty miehille, miesten suklaatyttö, miesten pähkinäinen pikku konvehti. Kauniissa kääreessä, vaaleanpunaisessa paketissa vain heitä ja heitä vain varten. Mutta suklaan popsittuaan he aina heittävät lopun pois, kuka käärepaperia säästäisikään?."Olematon pikku huomio, mutta tuonne kysymysmerkin perään oli päässyt livahtamaan piste.
Hänen silmänsä tuikkivat jännitystä, odotusta, kaksi syvää ja suklaista, kuin ne karamellit jotka oli viimeviikolla Tylyahosta ostanut ja joita nyt piilotteli selkänsä takana.Viime viikolla, ei viimeviikolla.
Tää teksti oli välillä aika vaikealukuista, tässä oli niin paljon merkityksiä ja pienen pieniä sanoja, jotka oli asetettu riveihin — rivien välissä puolestaan oli vielä lisää pienen pieni sanoja. Meni oikein pää sekaisin. Piti keskittyä, piti lukea uudelleen, piti yrittää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi (nyt kun kirjoitan tätä turhaa kommenttia.)
Ensinnäkin, Harry oli aivan ihana! Mutta se johtuu varmaan siitä, että sitä tarkasteltiin ruusunpunaisen lasien läpi ihastujan näkökulmasta. Sit taas Rowlingin kirjoja lukiessa Harry osaa olla aika ärsyttäväkin (ja nolo!) kun pääsee sen pään sisään… mmh.
Tää nimi oli hirveen kaunis. Konvehtipaperi. Se lupasi jotain makeaa ja rapisevaa, se piti lupauksensa. Väittäisin jopa, että tässä oli ehkä liikaakin vertauskuvia ja hassuja sanavalintoja, mutta toisaalta, se on se asia mistä mä sun teksteissäs pidän. Sä kirjoitat samantyylistä tekstiä kuin mä muutama vuosi sitten (kaipaan niitä aikoja). Sulle kirjoittaminen on selvästi nautinto, se näkyy tästä tekstistä.
Juonesta mullei oo oikein sanottavaa. Padma — tuskin edes muistan kuka se oli! Joku… Parvatin sisko? Ei… emmä tiiä, meen sekasin niiden kolmen tytön kaa aina… Parvati, Padma ja Lavender (?). En erota niitä toisistaan.
Teksti oli kauhean surullinen, mutta kuten sanottua, ennen kaikkea kaunis. Sun kirjoitustyylis on lumoavaa. Se jättää mut sanattomaks. Siks sanonkin nyt, että kiitos tästä kaunis, luen sun tekstejä vielä jatkossakin, voit olla siitä varma!