Kirjoittaja Aihe: Twilight: Ikuisuuden liekki [K-11] | Edward/Bella,Draama,Fluff?  (Luettu 2928 kertaa)

uniiit

  • ***
  • Viestejä: 4
Kirjoittaja: Uniiit
Fandom: Twilight
Ikäraja: K-11
Paritus: Edward & Bella, myöhemmin myös muita
Vastuuvapaus – En omista ficissä käyttämiäni paikkoja, henkilöitä ja en saa kirjoitelmistani rahaa.
Yhteenveto: Isabella Swan on asunut isänsä luona melkein vuoden. Yllättäen kesken rennon kesälomapäivän Bella saa tiedon, että hänen äitinsä on menehtynyt kolarissa. Suru murtaa Bellan täysin, eikä hän näe ystäviään melkein kolmeen kuukauteen. Bella on toipunut kohtalaisesti kuolemasta, ja palaa kouluun, jossa vakuuttaa muille olevansa kunnossa. Koulussa hän tutustuu salaperäiseen uuteen oppilaaseen, Edward Culleniin, joka on muuttanut Forksiin perheensä kanssa.
Saako Bella selville Edwardin mystisen salaisuuden, jota hän varoo niin visusti paljastamasta?
Entä miten Bella suhtautuu vanhaan ystäväänsä Jacobiin, joka paljastuu ihmissudeksi, ja käy ilmi että hän on tappanut ihmisiä?
Saavatko Bella ja Edward lopulta toisensa?

Ilmestynyt:

Luku 1-Uusi oppilas
Luku 2-Herääminen
Luku 3-Yllättävää
Luku 4-Jäljillä


A/N: 1.luku on aika lyhyt. En ole varsinaisesti ennen kirjoittanut ficcejä, joten kommentit olisivat kivoja:-) Pidemmittä puheitta:


1. luku - Uusi oppilas

Havahduin yllättäen hereille, ja minusta tuntui kun en olisi nukkunut silmäystäkään. Hämärässä erotin vain vaivalloisesti kirjapinon päällä keikkuvasta herätyskellosta, ettei kello ollut vielä edes kuutta. Huokaisin raskaasti, ja päätin nousta ylös, koska en kuitenkaan olisi saanut enää unen päästä kiinni. Minun olisi pitänyt kuitenkin jo reilun puolen tunnin päästä herätä. Tänään olisi ensimmäinen koulupäiväni sitten kesäloman, enkä minä sitä varsinaisesti jännittänyt. Ehkä pikemminkin sitä, että tämä olisi ensimmäinen koulupäiväni sitten... äitini kuoleman.
Hän kuoli onnettomuudessa, enkä voinut sille mitään, mutta en ollut nähnyt häntä vuoteen ennen kolaria. Tunsin kuinka silmiäni alkoi kirvellä, ja pyyhkäisin kuumat kyyneleet kämmenselälläni pois. Nyt ei ollut aika itkeä. Oli aika mennä kouluun, ja esittää normaalia pirteämpää, kuin todellisuudessa olin. En ollut nähnyt ystäviäni kolmeen kuukauteen, ja kieltämättä tuntui hyvältä päästä ihmisten pariin. Petasin sänkyni ja lähdin laahustamaan kohti kylpyhuonetta.

Hotkaisin kulhon pohjalta viimeisetkin murot ja kiiruhdin pesemään astiaa. Jynssätessäni sitä, huikkasin Charlielle hyvästit, sillä hän oli lähdössä töihin kuten normaalisti. Vilkaisin kelloa, ja huomasin, että tätä menoa vielä myöhästyisin. Huuhtelin äkkiä kulhon kaappiin, nappasin laukkuni lattialta ja marssin ulko-ovesta autolle. Ulkona tihuutti hiljalleen vettä, mikä ei ollut varsinainen yllätys.

Auto jyrähti käyntiin ja huokaisin itselleni: ”Selviän tästä päivästä.”

**

Parkkeerasin autoni ensimmäiseen löytämääni vapaaseen ruutuun, ja lähdin kävelemään tihkusateessa kohti koulurakennusta. Heti kun olin saapunut käytävään, joku kutsui minua.

”Bella, kuinka sinä voit? Kuulin äidistäsi”, Mike kysyi surkeana. Kaikkihan siitä olivat kuulleet, mikään ei pysynyt salassa Forksin kaltaisessa pikkukaupungissa.

”Voin ihan hyvin”, tokaisin ja väläytin perään harjoittelemani tekohymyn. En todellakaan rupeaisi itkemään kesken koulupäivän.

”Kuule, jutellaan myöhemmin lisää, tunti alkaa”, poika sanoi pahoittelevasti ja kurkkasi vielä kerran olkansa yli huolestuneesti ennen kuin lähti lasiovista pois, ilmeisesti biologian luokkaan.

Jäin tuijottamaan tyhjää käytävää. Puhalsin ilman pois keuhkoistani, ja lähdin kävelemään kohti luokkahuonetta. Mitähän tästä päivästä tulisi?

Kääntyessäni nurkan takaa luokkahuoneeseen, törmäsin yllättäen johonkuhun.

”Anteeksi!” henkäisin yllättyneenä.

Pyyhkäisin hiukset pois kasvoiltani, ja vilkaisin poikaa vielä uudestaan. Hänellä oli kalpeat, virheettömät kasvot, jopa kalpeammat kuin minulla. Hänellä oli sopivan lihaksikas vartalo, jota korosti hyvin luunvalkea, tiukka t-paita.

”Ei se mitään. Tulin vain hakemaan kirjani, tunti taitaa alkaa aivan kohta”, poika sanoi ja hymyili osoittaen samalla kirjaansa, joka oli jäänyt käytävään.

Samassa älysin että olin jäänyt tuijottamaan häntä ja että olin vain tientukkeena. Loistavaa. Karahdin tulipunaiseksi ja ryntäsin hänen ohitseen omalle paikalleni. Koko lopputunnin istuin hiljaa paikallani, mutta vilkuilin samaa salaperäistä poikaa. Hän taisi olla uusi oppilas, sillä en ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Muutkin olivat tainneet huomata hänet, sillä näin kuinka Jessica Stanley vilkuili poikaa.

Viimein kello soi tunnin päättymisen merkiksi, ja ryntäsin luokasta pois vilkaisemattakaan taakseni. En halunnut kohdata enää yhdenkään luokkatoverin huolestuneita katseita, vaikka tiesinkin toiveeni turhaksi. Marssin käytävää pitkin kaappien luokse. Avasin nopeasti lukon ja nappasin historian kirjat seuraavaa tuntiani varten. Paiskasin kaapin oven kiinni ja sydämeni pysähtyi, kun sen taakse oli yllättäen ilmestynyt tuttu hahmo.

”Hei", totesin yllättyneenä.
« Viimeksi muokattu: 30.11.2014 19:55:51 kirjoittanut Beyond »

uniiit

  • ***
  • Viestejä: 4
Luku 2- Herääminen


”Hei”, hänkin sanoi, mutta pieni hymynkare huulillaan. ”Minun oli pakko päästä pois ystäväsi Jessican kynsistä”, hän sanoi nyökäten huomaamattomasti päällään kauempana seisovaa Jessicaa kohti. Hän katsoi meitä hieman närkästyneesti, mutta kääntyi äkkiä pois, kun huomasi tuijotukseni.

Olin sisimmässäni hieman iloinen, enkä ymmärtänyt mistä se johtui. Enhän edes tuntenut koko poikaa, ja siitä tuli mieleeni, etten edes tiennyt hänen nimeään.

”Emme ole tainneet esittäytyä toisillemme. Minä olen Edward Cullen”, hän sanoi aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.

”Hauska tutustua.” Hymyilin ja lisäsin äkkiä: ”Minun nimeni on Bella. Bella Swan.”

”Meidän on varmaan parempi lähteä tunnille, ennen kuin myöhästymme”, hän sanoi ja vilkaisin saman tien kelloa.

Lukitsin äkkiä kaapin ja Edward odotti minua kohteliaasti. Lähdimme samaa matkaa kohti yläkertaa. Luokassa menin omalle paikalleni ja näin, että Edward meni takapenkkiin istumaan.

Historian tunnilla en voinut keskittyä hyvin, sillä silmäkulmastani erotin, kuinka Edward vilkuili välillä minun suuntaani. Rohkaistuin äkkiä kurkistamaan olkani yli Edwardiin. Jäimme hetkeksi tuijottamaan toisiamme, kunnes käännyin äkkiä punastuneena pois. Lopputunnin katsoin tiiviisti rosoista pulpetin pintaa ja välillä opettajaa. En sallinut itselleni vilkaisuakaan takapenkin suuntaan. Opettaja antoi vielä lopuksi läksyn käydä kirjastossa lainaamassa kirjan tai dokumentin jostakin entisajan sisäoppilaitoksesta.

Kellon soidessa pakkasin äkkiä kirjat laukkuun ja lähdin kohti ruokalaa. Siellä istuin vakiopöydässäni Jessican, Miken ja Angelan sekä muiden koulutovereideni kanssa. Muut vilkuilivat minua välillä huolestuneesti ja siksi liityin keskusteluun mukaan, ettei puheenaihe kääntyisi vahingossakaan minuun ja kesäloman tapahtumiin.

”Uudeksi oppilaaksi hän käyttäytyy todella oudosti. Ehdotin hänelle äsken, että hän voisi istua pöydässämme, mutta näköjään hän istuu mieluummin yksin”, Jessica selitti osoittaen haarukallaan nurkkapöytää, jossa Edward istui vain näön vuoksi; hän ei ilmeisesti syönyt mitään.

Sorkin ruokaa haarukalla, sillä minulla ei ollut juurikaan nälkä. Säpsähdin kuullessani oman nimeni.

”Bellalle hän kyllä näyttää olevan ystävällinen. Näittekö miten Edward vilkuili häntä tunnilla?”Jessica jatkoi kun kukaan ei sanonut mitään.

”Tuota, minulla ei ole enää nälkä”, valehtelin äkkiä, sillä olin kuullut tarpeeksi. Join äkkiä vesilasin tyhjäksi ja nousin pikaisesti pöydästä.

”Nähdään tunnilla”, tokaisin vielä nopeasti.

”Hienoa Jessica, nyt sait hänet lähtemään”,sanoi ilmeisesti Mike ja keskustelun loppua en enää kuullut.

Nappasin äkkiä sadetakkini naulakosta, mutta yllätyin iloisesti, kun ulkona ei enää satanutkaan. Laitoin sen kuitenkin kostean penkin suojaksi, ennen kuin istuin siihen. Käyttäisin välitunnin hyödyllisesti – tekemällä läksyjä.

Viimeinen tunti meni nopeasti, enkä nähnyt Edwardia enää.
**

Aamulla herätessäni oli jotenkin synkempää ja mielialani muuttui heti surkeammaksi kun näin, että ulkona satoi vettä kaatamalla. Minun oli kuitenkin pakko mennä kouluun, ja tiesin syyn alitajunnassani. Halusin nähdä hänet. Se oli jotenkin järjetöntä, enhän ollut jutellut hänen kanssaan kuin muutaman lauseen.

Pengoin vaatekaappiani etsien jotain sopivaa paitaa. Valitsin lopulta tummansinisen neuleen jonka puin nopeasti päälle. Harjasin samalla hiuksiani kun kävelin kylpyhuoneeseen. Pesin tehokkaasti hampaani ja huuhdoin naamaa kylmällä vedellä. Alakertaan tullessani huomasin että minulle tulisi kiire, joten hotkin äkkiä muroni ja hörppäsin maitoa suoraan tölkistä.

Hölkkäsin autolle varoen etten kaatuisi ja suojasin samalla itseäni sadetakilla. Käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti koulua pyyhkijöiden heiluessa vinhasti tuulilasissa. Kouluun saapuessani parkkeerasin auton äkkiä ensimmäiseen löytämääni ruutuun ja kävelin kiireellä sateisen pihan halki oikeaan rakennukseen.

 Aamupäiväni kului nopeasti, mutta olin harmissani, ettei minulla ollut yhtään yhteistä tuntia Edwardin kanssa. Ruokailun jälkeen olin jo hieman iloisempi, sillä matematiikkaa minulla olisi hänen kanssaan.

Saavuttuani matematiikan luokkaan menin ainoalle vapaalle paikalle – Edwardin viereen. Hän kääntyi heti kun kuuli tuolin liikkuvan ja tervehti minua.

”Hei”, hän sanoi hymyillen. ”Kuule, mietin että haluaisitko... antaa minulle tuon laskimen”, hän sanoi ja hänen huulensa mutristuivat. Huomasin, että hän oli aikonut sanoa jotain ihan muuta, mutta tyrkkäsin kuitenkin laskimen hänen käteensä, joka oli jääkylmä.

Hämmästyneenä totesin: ”Sinun ihosi.. Se on jääkylmä..”

”Minulla on huono verenkierto”,hän sanoi nyt vakavana ja kääntyi laskujensa pariin.

Piirtelin vihkon sivun reunaan odotellen, että hän sanoisi jotain, mutta hän oli koko lopputunnin hiljaa.
« Viimeksi muokattu: 05.02.2012 11:28:51 kirjoittanut uniiit »

Anskubits

  • ***
  • Viestejä: 258
  • Only the strongest people have fallen
Uus lukija! Ihana alku tossa oli ainakin ja oot hyvä kirjottaan! En huomannu yhtäkään virhettä :)
Jatkoa seurailen

♥Anskubits
Addicted to Twilight, The Vampire Diaries, Justin Bieber, Demi Lovato and Doctor Who

uniiit

  • ***
  • Viestejä: 4
Jee, ensimmäinen lukija, kiitos kommentista <3  :) Jatkoa seuraa viikonlopun aikana =)

uniiit

  • ***
  • Viestejä: 4
Luku 3-Yllättävää


En ymmärtänyt miksi hän ei puhunut minulle enää. Vilkuilin häntä välillä, mutta Edward oli kuin ei olisi huomannut minua. Jostain syystä minulle tuli todella paha olo ja minua alkoi itkettämään. Kaikki pahat asiat, jotka olin niin kovasti yrittänyt haudata, syöksyivät pintaan. Tunsin kuinka silmiäni alkoi kirvelemään, joten nousin ylös ja kävelin opettajan luokse.

”Minulla ei ole kovin hyvä olo, taidan mennä terveydenhoitajan luo”, selitin hiljaa opettajalle pidätellen kyyneleitä.

Poistuin luokasta kaikkien katseiden saattamina ja huokasin helpotuksesta kun olin astunut käytävään. Rynnistin vessaan, lukitsin oven ja avasin hanan. Huuhtelin naamaani kylmällä vedellä ja rauhoittelin itseni.

Lopuksi taputtelin vielä naamaani käsipapereilla ja vilkaisin itseäni peilistä. Huokaisin syvään henkeä.

Kun raotin ovea astuakseni ulos, en voinut uskoa silmiäni. Edward seisoi autiolla käytävällä tutkimaton katse silmissään.

”Tulin katsomaan, mihin lähdit”, hän sanoi ja hymyili väkinäisesti. ”Suoraan sanottuna et ole kovin hyvä valehtelija.”

”Luulin, ettet aikonut enää puhua minulle”, tuhahdin. Olin jo kääntynyt ulko-ovea kohti astuakseni ulos, mutta Edward siirtyi eteeni.

Hän oli kuin ei olisi huomannut tokaisuani, vaan ehdotti hymyillen: ”Kuule, jos aiot lintsata lopputunnin, panetko pahaksesi jos liityn seuraan?”

Nyt olin hämmästynyt. Ensin hän ei puhunut minulle, ja nyt hän halusi lintsata kanssani. Hämmästykseltäni kykenin vain nyökkäämään.

Hän piti minulle kohteliaasti ulko-ovea auki, ja astuimme ulos rakennuksesta kylmään ulkoilmaan. Sade oli vihdoin lakannut, ja nyt kylmä tuuli puhalsi hiukseni sekaisin. Kävelimme hetken hiljaa, kunnes päätin rikkoa hiljaisuuden.

”Miksi sinä et juttele kenellekään täällä koulussa, istut yksin ruokalassa ja...? No tiedän, että saisit ystäviä, jos vain haluaisit.” Minun oli pakko kysyä, ja sitä paitsi, mitä menetettävää minulla edes oli?

”Et sinä itsekään ole tavallinen koulutyttö, sinä vaikutat jotenkin... surulliselta”, Edward sanoi otsa rypyssä ja jatkoi hymyillen: ”Ja juttelenhan minä sinulle.”

Niin, olinhan minä sen huomannut. Edward väisteli kohteliaasti Jessicaa ja muita jotka yrittivät puhua hänelle. Ei Edward kyllä minullekaan kovin riemuissaan jutellut. Ainakin jos muisteli äskeistä tuntia.

”Se on aika surkea tarina”, mutisin katsoen jalkoihini, mutta jatkoin silti, ” Vuosi sen jälkeen, kun olin muuttanut Forksiin, äitini menehtyi kolarissa. Minun oli aluksi vaikea käsitellä tapahtunutta. Tunsin jonkin aikaa hieman syyllisyyttä, vaikka tiesin, ettei siihen ollut mitään syytä. En vain ollut nähnyt häntä vuoteen ja sitten häntä ei enää ollutkaan... Äiti oli tavallaan minun paras ystäväni.” Irvistin ja vaihdon äkkiä puheenaihetta: ”Entä sinun tarinasi?”
Huomasin, että olimme saapunut hänen autollensa. Hän piti minulle ovea auki ja kiersi sitten auton ympäri kuljettajan paikallensa.

Edward käynnisti auton ja katsoi minua silmiin: ”Olen pahoillani äitisi vuoksi.” Hän tarkoitti sitä vilpittömästi, näin sen hänen silmistään. Hän ei ollut vastannut kysymykseeni.

”No minne ajetaan?”hän kysyi nyt iloisemmin.

”Minulle on ihan sama”, huokaisin. Tiesin, että olimme tunteneet Edwardin kanssa vasta vähän aikaa, mutta olinhan minäkin kertonut omia, henkilökohtaisia asioitani.

Edward ehdotti hetken mietittyään: ”Mitä jos mentäisiin meille?”

Nyökkäsin ja purin huultani. Tiesin, että Edwardilla oli sisaruksia, sillä Jessica oli joskus juoruillut heistä ruokalassa. He eivät kuulemma olleet ehtineet vielä ilmoittautua kouluun, mikä tarkoitti sitä, että he olivat mitä luultavimmin kotona.

Edward oli jo peruuttanut vaivattomasti pois parkkipaikalta ja kaarsi sitten pois pihasta.

Juttelimme ajomatkan aikana niitä näitä, ja minussa heräsi heti vainoharhaisuus. Aivan kuin hän ei haluaisi minun muistavan kysymystäni. Edward ajoi todella lujaa, ja kun kaupunki jäi pian hyvää matkaa taakse, minun oli pakko kysyä:

”Missä sinä oikein asut?”

”Kohta näet”, Edward sanoi. Ja tosiaan, pian käännyimmekin soraiselta ajotieltä hulppean talon pihaan. Talo oli sävyltään vaalea, ja sen yksi seinä oli lähes kokonaan lasinen. Edward jätti autonsa pihaan, sillä talliin ei enää mahtunut, koska siellä oli jo kaksi autoa, upea keltainen ajokki, jonka arvelin olevan Porsche, sekä uutuuttaan kiiltävä punainen avoauto, jonka merkkiä en tiennyt. Suuni suorastaan loksahti auki, kun näin talon takana vielä suurikokoisen jeepin.

”Vau”, pystyin toteamaan hämmästykseltäni. Edward tyytyi hymyilemään, nousi autosta ja tuli sitten avaamaan oven minulle.

Kävelimme pihan halki etuovelle. Astuimme sisälle taloon ja hämmästelin talon kauneutta, sillä se oli vielä upeampi sisältä. Olohuoneessa oli jättiläismäinen flyygeli, joka kuitenkin sopi vaaleaan sisustukseen. Samassa sydämeni pomppasi kurkkuun kun näin Edwardin sisarusten saapuvan yläkerrasta.

Ensin keijukaismainen ja siro tyttö tuli tervehtimään minua. Hänellä oli kauniit kasvonpiirteet ja lyhyet mustat hiukset.

”Hei, sinun täytyy olla Bella. Edward on puhunut sinusta. Ainiin, minä olen Alice, ja tässä on Jasper.”

Minusta? Mitä Edward olisi voinut kertoa, emmehän edes tunteneet kovin hyvin. Hämmästyksestäni huolimatta olin salaa mielissäni. Hänen vieressään seisova poika nyökkäsi hymyillen vaisusti.

”Hei. Hauska tutustua”, sanoin vilpittömästi. Äsken tuntemani jännitys oli haihtunut, ja nyt olin täysin rauhallinen.
Sitten huoneeseen astui todella upea vaalea tyttö. Hänellä oli loivat kiharat ja samanlaiset kauniit kasvot, kuten muillakin Culleneilla. Vasta nyt huomasin yhteisen piirteen kaikissa Culleneissa. Jokaisella oli toffeen sävyiset, vaaleanruskeat silmät.

”Hei, minä olen Rosalie, ja tässä on poikaystäväni Emmett”, hän sanoi helisevällä äänellä,

”Hauska tavata teidät kaikki”, sanoin ja hymyilin vielä kaikille.

”Me olimme juuri lähdössä, mutta sitä ennen: Bella, olethan tulossa ylihuomenna tupaantuliaisjuhliin, jotka järjestän? Ne ovat täällä meillä.”

Vilkaisin kysyvästi Edwardiin, ja hän nyökkäsi rohkaisevasti.

”Kai minä sitten tulen”, vastasin hiljaa.

Alice näytti olevan innoissaan: ”Hyvä, näemme sitten perjantaina!”

Sitten he kaikki lähtivät, ja ulko-ovi napsahti vaimeasti kiinni, ja jäin taloon kahden kesken Edwardin kanssa. Katselin ympärilleni ja näin sitten yläkertaan vievät portaat.

Edward huomasi katseeni ja tokaisi sitten hymyillen: ” Haluat varmaan nähdä loput talosta.” Hän lähti kävelemään edeltä portaita kohti, ja minä seurasin perässä.

Nousimme portaita ylös, ja minä yritin pysyä Edwardin perässä, mutta hän oli jo ylätasanteella.

”Hetkinen, ovatko nuo valmistujaislak - ”, henkäisin, mutten ehtinyt sanoa lausetta loppuun. Kun olin keskittynyt kehyksissä oleviin lakkeihin, en ollut pystynyt katsomaan jalkoihini. Tunsin kuinka menetin tasapainoni ja olin kaatumaisillani taaksepäin, alaspäin kohti jyrkkiä portaita.
« Viimeksi muokattu: 06.02.2012 21:55:58 kirjoittanut uniiit »

Anskubits

  • ***
  • Viestejä: 258
  • Only the strongest people have fallen
Hui! Ei tollaseen kohtaan saa jättää, se on rikollista puuhaa! :'( Nopeesti jatkoa, vaikka ehkä tiiän mitä tapahtuu. Edward on supernopee ja pelastaa Bellan ennenku se tippuu ees kunnol ja sit Bella ihmettelee ja Eddie on vaa hiljaa ja sitte tapahtuu jotai mysteeristä :D
Addicted to Twilight, The Vampire Diaries, Justin Bieber, Demi Lovato and Doctor Who

Piki

  • ***
  • Viestejä: 12
Aika kiva, jatkoa odottelen:) Jännään kohtaa jätit, ei saa kiusata viattomia ihmisiä;) Pitempiä lukuja kun kirjoittaisit, niin sit olis toooosi hyvä:) Virheitäkään en bongannu ja myös hiukan lisää kuvailua. Sitähän ei voi olla ikinä liikaa!!:)

Eli siis JATKOA odottelen innolla ;D
30 sekuntia marsiin!?

miiru_97

  • ***
  • Viestejä: 80
Sattumalta huomasin tän, vaikuttaa lupaavalta vaikka kolmen luvun jälkeen on hankala sanoa.
Teksti on sujuvaa, en löytänny virheitä.
Hauska kuulla niin päin et Bella käy Culleneilla ennen kuin tietää heidän salaisuudestaan.

Mut siis jatkoa ootellen  :)
miiru_97
(: