kirjottaja: annicamaria
ikäraja: K11 kielenkäytön takia
paritus: Aslak/Nova
genre: angst/romance, slash, oneshot
summary: Nova ei vastaa, mutta tiedän hänen antaneen anteeksi. Hän aina antaa, sillä hän tietää etten tarkoita mitään sanomastani. Paremmin, kuin minä tiedän itse.
A/N: inspiksen sain, mistä muustakaan kuin Adam Lambertin Better than I know myself biisistä. Nauttikaa.
Aslak ja Nova ovat omia kultapoikiani ja toivon, ettet kopioi heitä.
Paremmin kuin tunnen itseni
Cold as ice
And more bitter than a december
Winter night
That's how I treated you, oh
“Tuu jo, Nova!”
“Oota iha hetki vielä.”
”Vittu en jaksa tota sun vitkutteluas, pistä vauhtia!”
”Rauhotu Aslak, mä-”
Lauseen loppu jää multa kuulematta, kun paiskaan ulko-oven kiinni. Hermostuksesta tärisevin käsin mä sytytän tupakan ja vedän ensimmäiset henkäykset nautinnolla. Mustat ja pörröiset hiukset koittaa sitkeästi tunkea mun näkökenttään, ei ois pitäny antaa Novalle periks ja leikkauttaa mun ennen niin pitkiä hiuksia. Kyllä nää ihan hyvältä näyttää, mutta kuka helvetti jaksaa laittaa ne niin, ettei ne valu kokoajan silmille?
No, Nova jaksais, mutta en halua sitä nyt hipelöimään mun kuonotaloa. Itteensäkin se on laittanu jo ainaki tunnin. Vaikka se onkin homo, niin tartteeko sen yrittää olla joku saakelin Afrodite? Oonhan mäkin sen poikaystävä, mutta mulle riittää vähän kajaalia nassuun, mustat pillit ja kauluspaita.
Tumppaan tupakan ja naputan pari kertaa kynsilläni rautaiseen kaiteeseen, joka somistaa puisen omakotitalon terassia. Mä en oo oikeen vieläkään tottunut siihen, että postilaatikossa lukee tätä nykyä
”Jones & Lopez”. Yhteen muuttaminen oli Novan idea. Mä kyllä sanoin sille, etten välttämättä jaksa sitä mun lähellä joka ikinen sekunti, mutta se piru ruinas oman tahtonsa läpi. Ja no, täytyy kai myöntää, ettei sen kanssa asuminen ookkaan niin paha asia kun ensin luulin.
Ovi avautuu ja Nova astuu ulos. Mun henki salpautuu ja unohdan hetkeksi miten keuhkoja käytetään, ei helvetti miten hyvältä se näyttää! Sen laihat jalat tungettuna sinisiin tiukkoihin pillifarkkuihin on erityisen kuuma yhdistelmä. Luisen ylävartalon suojaksi se on vetänyt valkoisen t-paidan ja mustan neuleen, jonka napit on jätetty auki. Vaaleat hiukset on lakalla ja geelillä pörrötetty huolellisesti ylös. Kaulassa riippuu koru, jossa on skorpionin symboli, sen horoskooppi.
And I know that I
sometimes tend to loose my temper
And I cross the line
Yeah that's the truth
Nova kattoo suoraan mun jäänharmaisiin silmiin sen omilla suklaanruskeilla ja mä nään, että se on taas pahottanut mielensä mun äksyilystä. Toi saatanan vitun koiranpentuilme tehoaa muhun aina, enkä voi sille mitään. Huokaisten kaivan askista toisen tupakan ja ojennan sen Novalle. Mun päässä alkaa pikkuhiljaa muodostua teoria, että se suututtaa mut tahallaan saadakseen ilmaset röökit.
”Noniin, saithan sä ittes kuntoon”, sanon. Nova sytyttää savukkeen kaikessa rauhassa, ennen kuin vastaa.
”No, miltä näyttää?”
Katon sitä hetken päästä varpaisiin ja nuolaisen huuliani.
”Helvetin hyvältä.”
I know it gets hard sometimes
But I could never
Leave your side
No matter what I say
Nova hymyilee hieman. Mä tykkään sen vinosta hymystä, se on yks niistä harvoista piirteistä siinä, joka ei ärsytä mua. Nova varvistaa ja kurottaa kädellään haromaan mun hiuksia. Sen siro ja arpinen ranne muistuttaa mua siitä, miksi mä taas olenkaan niin riippuvainen siitä ja sen kaikista hermoja raastavista piirteistä. Se muistuttaa mua siitä ajasta, jolloin heikkous oli saanut meistä molemmista vallan ja ahdistus ajanut nurkkaan kuin lyödyt koiranpennut. Yhessä me selvittiin, auttamalla toinen toisiamme ja nyt kaikki on okei. Tai ainakin mun kohdalla, Nova itkee vieläkin joskus öisin, eikä se oikeen koskaan syö mitään. Kyllä mä myönnän olevani hirmuisen huolissani siitä.
”Sun ois pitäny antaa mun laittaa toi tukka”, Nova sanoo ja naurahtaa hieman.
”Ei ehdi enää, sun porukat on varmaan jo ihan hermona.”
”Sä oot enemmän hermona ku ne.”
Nova on oikeessa, vaikka me ollaan oltu yhdessä jo kolme vuotta, niin en oo kertaakaan tavannu sen perhettä. Ne on kuulemma hurjan rikkaita ja omistaa jonkun kämpän Bulgariassa. Novakaan ei oo nähnyt niitä pariin vuoteen ja se on tosi innoissaan. Se sanoo, että sen vanhemmat odottaa mun näkemistä, mutta mä en menis niin takuuseen. Ne on hienostoperhe, jotain helvetin porvareita. En voi olla ajattelematta, että totta kai ne on kanssa jotain vanhoillisia jotka irvistää homoille ja kauhistelee sitä, miten niiden kultapoika on voinut retkahtaa mieheen. Varsinkin mun tapaiseen mieheen, renttuun ja köyhään, joka joutuu elämään kädestä suuhun.
‘Cause if I wanted to go
I would have gone by now but
I really need you near me
To keep my mind off the edge
Mua hermostuttaa oikeesti, entä jos ne ei pidä musta? Entä jos ne jättää Novankin perinnöttömäksi mun takia? Jos ne sen tekee, niin mä sanon heipat. Parempi Novan elää rikkaana ja masentuneena Bulgariassa, kun köyhänä ja rakastuneena muhun. Miehiä tulee aina lisää mutta raha ei kasva puussa ja se raukka on niin pieni, että pelkään nyt jo sen kuolevan nälkään meidän vähillä varoilla.
Oon sekunti sekunnilta varmempi, että Novan vanhemmat vihaa mua. Ne vihaa sitä, miten oon käännyttäny niiden täydellisen lapsen kummajaiseksi. Sillä vois olla täydellinen elämä ja se idiootti valitsi mut. Mä en ymmärrä, että miksi se kertoo joka ilta rakastavansa mua yhä uudelleen ja uudelleen. Sen helmiäisenvaaleat hiukset kutittaa mun poskea sen suudellessa mun solisluuta, joka helvetin ilta. Mä vaan huudan, valitan ja ärsyynnyn, mutta en lähde. En koskaan vois lähteä.
If I wanted to leave
I would have left by now
But you're the only one that knows me
Better than I know myself
”Ne vihaa mua.”
”Ei vihaa.”
”Mistä sä sen tiedät?”
”En tiedäkään.”
Naurahdan, Nova on aina meistä se positiivisempi. Aina se ilolintu, joka sanelee lohduttavat sanat. Ja aina se osaa valita ne oikeat. Ne, jotka mä haluan kuulla. Nova tumppaa myös tupakan ja kietoo sitten kätensä mun käteen.
”Se on menoa nyt, ootko valmis?”
”En oikeestaan.”
Nova puristaa mun kättä lujempaa ja kurottaa suikkaamaan mun poskelle suukon. Se tekee sen tahallaan, koska se tietää etten tykkää turhista hellyydenosoituksista. Kuitenkin suukko oli juuri se, mitä nyt tarvitsen. Hymyilen Novalle ja painan suudelman hänen huulilleen.
”Sori et huusin.”
Nova ei vastaa, mutta tiedän hänen antaneen anteeksi. Hän aina antaa, sillä hän tietää etten tarkoita mitään sanomastani.
Paremmin, kuin minä tiedän itse.
If I wanted to leave
I would have left by now
But you're the only one that knows me
Better than I know myself
