Vain sinun vuoksesi K-11 BL/SM angst/romance

[Matohäntä]

Nimi: Vain sinun vuoksesi
Ikäraja: k-11? (En tiedä onko liian korkea/matala)
Tyylilaji: Angst/Romance (?)
Paritus: Bellatrix/Sirius
Beta: Ei ole
Summary: Hitaasti sinä kaaduit holvikaaressa roikkuvan repaleisen verhon taakse.
A/N: Heti kun sain feeniksin killan luettua, jo ties monennetta kertaa, sain inspiksen tälläiseen ficciin, toivottavasti tyykkäätte 
Varoitukset: No ainakin itsemurha & itseen kohdistuvaa väkivaltaa.

"Tainnutu!"
Punainen valo välkähti sauvani päästä, ja kiisi komeasti ohitsesi.
"Älä viitsi, pystyt parempaakin!"
Tunsin veren kuohahtavan sisuksissani.
"Avada Kedavra!"
Se osui sinua rintaan. Hitaasti sinä kaaduit holvikaaressa roikkuvan repaleisen verhon taakse.

Silmäni rävähtävät auki. Varovasti, herättämättä vieressäni sikeästi nukkuvaa miestä hiivin alakertaan.
En enään jaksa tätä taloa.
En enää jaksa mitään.
Miksi minun pitäisi elää, kun et sinäkään ole enään täällä?
Ovella käännyn takaisin ja kävelen keittiöön. Nappaan veitsen ja juoksen takaisin ovelle. Minulla on sellainen tunne, että tulen vielä tarvitsemaan jotain terävää.
Ulkona on kylmä, mutta en jaksa välittää siitä.
On vasta varhainen aamu, kun kävelen kohti metsää kartanomme takana. Istahdan kaatuneelle puulle pienen järven eteen.
Alkaa sataa.
Katselen hetken aikaa, kun sadepisarat putoilevat järven pinnalle, rikkoen sitä.
Puristan veistä tiukasti kädessäni. Niin tiukasti, että se tekee syvän haavan kämmeneeni.
Nostan veitsen poskelleni, rikkoen ihoani vielä lisää. Tunnen veren valuvan kaulalleni.
Huulilllani kaareilee hymy.
"Mitä sinä nyt tekisit?!", kiljaisen metsälle, joka ei vastaa.
"Eikö sinun pitänyt pelastaa minut jokaiselta vaaralta?!"
Kyyneleet valuvat poskilleni, mutta nauran. En edes ole varma mille.
"Missä sinä viivyt?!"
"Kohta on jo myöhäistä!"
Kohotan taas veistä, ja teen vasemaan käteeni pitkän viillon, ja nauran lisää.
"Sinä lupasit!"
Niiden sanojen jälkeen ääneni pettää ja nauruni katkeaa, ja muuttuu joksikin aivan muuksi.
Kyynneleet valuivat isoina noroina kasvoilleni.
"Olen kohta siellä, missä ikinä oletkin", kuiskaan ja isken veitseni kohtaan, missä sydänmeni olisi pitänyt olla, mutta se on jo kuihtunut pois mukanasi.

[Aavis]

Mulle jäi nyt vähän hämäräksi, että miksi & miten Sirius ja Bella olisivat päätyneet ajattelemaan toisistaan romanttisessa mielessä? (Tietty, voi kyseessä olla myös yksipuolinen tunne, mut jotenkin en saanut tästä semmoista kuvaa enkä silti ihan käsitä .)

No mut ihansama, jos skippaan paritusta koskevat epäilykseni jonnekin hevonkuuseen lukemisen ajaksi, niin tästä jää ihan mukava maku suuhun. Et käsittele asioita kovinkaan syvällisesti missään kohtaa ficciä, mutta silti Bellassa on jotakin aidon oloista ja erityisesti kohtaus, jossa hän yksin on järven äärellä huutamassa/itkunauramassa yksin sateessa kaukaisuuteen, on varsin onnistunut imo. Sekä, tietenkin, olemme ilmeisesti yhtä mieltä siitä, että naisesta löytyy masoksistisia piirteitä. En edes tiedä, mikä tulkinnassasi on niin kivaa, mutta se on sitä silti!

Eli joo, olisi erittäin kiva saada juttuun enemmän taustoitusta, joka selventäisi meille hitaampijärkisillekin lukijoille vähän mm. sitä, missä mennään esimerkiksi tuossa canon-kohdassa. Se, etten mä pääse tästä selville, ei kuitenkaan vähennä huomiota siltä, että sun yksinkertainen/suora kuvailutyylisi on jotain ihanaa luettavaa, ja tää kohta

On vasta varhainen aamu, kun kävelen kohti metsää kartanomme takana. Istahdan kaatuneelle puulle pienen järven eteen.
Alkaa sataa.

ainakin on musta oikein hieno. Lyhyet ja ytimekkäät lauseet pääsevät tässä oikeuksiinsa, kiitos siitä.

(Loppu Ei saaaa Bella on sentään kuolematon jumalatar! Eikun. No joo, yllätyin ainakin, hämmästyin sen äkkinäisyyttä ja... radikaaliutta? Luulin Bellan jäävän ihan vaan kiusallaankin lahtaamaan ihmisiä tässäkin vielä mahdollisimman pitkäksi aikaa ja tappavan ennemminkin pohjasakkaa, vaikka haluaisikin itse kuolla. Kuvattu epätoivo on vielkin mulle hämärää, joten taidanpa sisimmässäni edelleen kuvitella Bellan jääneen henkiin vaikka alkutiedoissa mitä väitettäisiin. Opinions, opinions vai miten se meni.)

[Matohäntä]

Adelaide: Hahaa, ihanaa kirjautua ja huomata että on saanut kommenttia Bellan tunteet ei tosiaan ollut yksipuolisia, Sirius & Bella on aina ollut mun mielestä semmonen hate-love-pari  Itse olen sitä pitänyt aina niin itsestään selvyytenä, että en edes tajunnut ajatella, että kaikki eivät ehkä pidä Siriusta & Bellaa parina :lol:  (Nytkun laitoin pienet aivoni surraamaan, voisnkin ehkä joskus kirjoittaa 'jatko-osan' tähän, joka vastaisi kysymykseesi: miksi & miten Sirius ja Bella olisivat päätyneet ajattelemaan toisistaan romanttisessa mielessä?  )  Ihanaa kuulla että tykkäsit ficcistä, tämä oli vielä pikkusen ficcien kirjoituksen harjoittelua, julkaisin tämän lähinnä, koska halusin tietää onko kirjoitustyylini yhtään siedettävä, tämä oli tosiaan ensimmäinen (täällä finissä!) julkaisutu ficcini, ja usko pois, oli minullekkin yhtä tuskaa murhata yksi lempihahmoistani, mutta heti kun olin saanut ekan lauseen kirjoitettua, oli mulle itsestään selvyys että näin tulee käymään

[Aavis]

Ehkä mä olen liian tottunut canon-uskovaisuuteen vietettyäni niin pitkään pelkästään JKR:n jakamien tietojen parissa. Mutta joo, semmoinen jatko-osa olis kyllä aika jännä luettava ja taatusti sen jälkeen jopa mun käsitykset voisivat hiukan avartua.