A/N: Ihastuttavan paljon kommentteja taas tullut (:
Swizzy: olen sukurakas ihminen, joten tämmöisistä hahmoista on todella mukavaa kirjoittaa. Toivottavasti tykkäät jatkostakin!
Adelaide: Ehkä seikkailuille altistuminen on periytyvää, who knows.. Hyvä jos hahmojen piirteet eivät ärsytä.
The Mind: Imartelevaa!
Winerie: Mahtavaa jos olen osannut koskettaa tunnetasolla. George on minulle niin herkkä hahmo, jonka halusin ehdottomasti mainita.
Kiitos kommenteista ja lukemisesta! Tätä seuraavaa lukua oli hauska kirjoittaa, toivottavasti sitä on myös hauska lukea!
– Viides luku –
Naurettavaa ilkivaltaa
Viimein näytelmän yksinkertaiset lukuharjoitukset päättyivät, tuolit siirrettiin sivuun ja rooleja alettiin työstämään kunnolla. Professori McGarmiwa saapui eräänä tiistaina tuomaan muodonmuutosluokkaan keskeneräisiä pukuja sovitettavaksi. Mini oli auttanut häntä valmistamaan ne, mutta Mini ei ollut päässyt mukaan sovitukseen yrttitiedon tunnin takia (mutta James oli kyllä mieluusti jättänyt saman tunnin väliin harjoituksiin vedoten).
Moni voisi pukeutua vain omaan koulukaapuunsa näytelmässä, mutta esimerkiksi Ernien valkoinen Voldemort-maski vaati suunnittelua. Kun hänen silmistään taiottiin punaiset, hän näytti aidosti pelottavalta. Lisäksi ihmisten hiusten väriä piti muuttaa ja kuolonsyöjille piirrettiin mustat pääkallot eli pimeän piirrot käsivarteen.
Victoiren ja Minin pikkuveli Louis sovitti suurta ja pahvista lohikäärmeen päätä, mutta hän ei nähnyt mitään sen alta. Hän oli melko lyhyt ja Hugon ikäinen, ja hän kuului Korpinkynnen tupaan. Edellisvuonna hän oli voittanut Tylypahkan velhoshakkimestaruuden. Rosen mielestä tyylikäs serkkupoika oli iästään huolimatta paljon fiksumpi kuin isosiskonsa.
"Siihen päähän voisi kaivertaa silmäaukot", Rose ehdotti ja otti laukustaan vanhan linkkuveitsensä. Louis antoi päähineen hänelle.
"Toisaalta, eikö se lohikäärme ollut sokea, jolla ne pakenivat Irvetasta?" Louis muisteli setiensä kertomuksia. Ei ollut ihme, että Louis muisti tuollaisen yksityiskohdan, koska ainoa käytännöllinen asia josta hän tuntui pitävän, oli taikaeläintenhoito.
"Uskomatonta, että sisko on osannut tehdä tuollaisen", Louis pohti katsellessaan taitavasti maalattua päähinettä ja suoristi silmälasinsa.
"Minusta tuntuu, että Mini ei ole tehnyt tätä itse", Rose sanoi matalalla äänellä. Luultavasti joku sinisilmäinen miespuolinen oppilas oli mieluusti auttanut Miniä, ihan vain nähdäkseen tämän hymyilevän säteilevästi.
Saatuaan silmäreiät valmiiksi Rose katsoi omaa vaatelistaansa. Hän voisi pukeutua omiin arkivaatteisiinsa. Hänen hiuksensa olivat valmiiksi melko kiharat, kuten äidillä, mutta sävyä piti muuttaa.
James ei ikävä kyllä ollut perinyt isänsä salama-arpea, joten sellainen piti kaivertaa hänen otsaansa. Joulunäytelmän jälkeen sen voisi helposti poistaa. James oli kivuliaasta toimenpiteestä innoissaan, ja Hetty kauhisteli suureen ääneen hänen vieressään.
Brina testasi erästä pientä rakettia, joka räjähti äänekkäästi mutta ei aiheuttanut suuria valonsäteitä.
Albus ilmestyi muodonmuutosluokan ovelle. Hän katsoi ärtyneesti isoveljeään, joka oli Nevillen käsittelyssä.
"Tuo on minusta jo aika paksua", Albus sanoi nähtyään arven ja käveli luokkaan. "Tulin hakemaan teitä päivälliselle. En halua syödä taas yksin, kun te jumitatte täällä."
Rose auttoi Brinaa kasaamaan George-sedän lähettämät tavarat varastoon. Sitten hän alkoi pakata omaa laukkuaan.
"Hetkonen", hän älysi tunnustellessaan laukkunsa pohjaa, "minun linkkarini on kadonnut."
Hän etsiskeli sitä lattialta, mutta turhaan: Harry-sedän antama linkkuveitsi oli tiessään.
"Mutta minulla oli se hetki sitten!"
Louis tarkisti lohikäärmeen pään luota, mutta veitsi ei ollut siellä.
"Joku varasti sen!" Rose tiuskaisi. Hän katsoi vimmatusti ympärilleen ja äkkäsi Scorpiuksen huoneen toisella puolella harjoittelemassa värinvaihdosloitsua.
"Hei Malfoy, vaikka minä olen sinun mielestäsi
finninaamainen äkäpussi, ei se oikeuta sinua pöllimään minun kamojani!" Rose huusi vihaisesti. Hän marssi Scorpiuksen eteen ja ojensi kätensä.
"Anna se takaisin."
Scorpius katsoi häntä yllättyneen ja ärtyneen sekaisella ilmeellä. Hänen hiuksensa olivat nyt samanväriset kuin Rosen, mutta huomattavasti sileämmät.
"Mikä?" Scorpius kysyi happamasti.
Rose tuhahti turhautuneesti.
"Minun linkkarini!"
Scorpius muutti lyhyet hiuksensa takaisin vaaleiksi ja sanoi laiskasti:
"Minä en ole varastanut sinulta mitään linkkaria. En todellakaan tarvitse sellaista."
Rose katseli häntä epäluuloisesti. Kukaan muu tässä luokassa ei ollut yhtä itsekäs ja rikollisuuteen taipuvainen kuin Malfoy.
"Hyvä on, mutta jos minä saan sinut kiinni varkaudesta, lupaan kirota korvasi pois!" Rose kärisi. Sitten hän kiiruhti Albuksen ja Brinan kanssa suureen saliin, tarkistaen vielä kerran laukkunsa sisällön, turhaan.
Rosea ärsytti, koska linkkari oli hänen vanhin esineensä. Se ei ehkä ollut rahallisesti arvokas, vaikka joku keräilijä olisikin saattanut innostua Harry Potterin entisestä linkkuveitsestä, mutta Roselle se oli kuitenkin ainoa esine, joka teki hänestä edes hieman kapinallisen.
Hän mätti lautasensa täyteen sisälmysmuhennosta. Hän vilkaisi opettajien pöytään ja mietti, voisiko Jon tai Neville auttaa häntä etsintäkuuluttamaan veitsensä.
"Se oli ihan varmasti Malfoy", Rose jupisi. Hän katsahti Luihuisten pöytään, missä Scorpius istui Keryn ja Smithin kaksosten kanssa. He näyttivät huolettomilta.
"Hän ei sovi lainkaan minun isäni rooliin", Rose jatkoi kiihtyneenä, "hän ei ole lainkaan säntillinen tai kohtelias..."
Albus korahti äänekkäästi. Myös Brina virnisteli lautaselleen.
"Mitä? Muistuttaako tuo idiootti teidän mielestänne minun isääni?" Rose kysyi itsepäisesti.
Albus kohautti olkiaan.
"Viimeksi, kun olimme Kotikolossa koko suvun voimin, Ron-setä nukkui sohvalla sillä aikaa, kun muut laittoivat ruokaa."
"Hän sanoi minua vahingossa pojaksi", Brina huomautti.
Rose sanoi näistä väitteistä piittaamatta:
"Minä haluan varmuuden, että Malfoy ei pöllinyt linkkaria."
"No, sinä voisit juottaa hänelle totuusseerumia", Albus ehdotti. "Harmi, että se on laitonta etkä sinä osaa valmistaa sitä."
Rose osaisi valmistaa sitä oikean kirjan avulla, mutta aineksien hankkimisessa ja valmistuksessa menisi liian kauan. Hän halusi linkkarinsa takaisin heti.
"Tuskin hän joisi mitään, mitä minä tarjoaisin", Rose huomautti. Hän mietti kuumeisesti, miten saisi totuuden selville.
"Miksi sinä epäilet häntä?" Brina ihmetteli ja ryysti keittoa niin äänekkäästi, että pöydän toisessa päässä istuva Hetty kumartui luomaan heihin äkäisen silmäyksen.
"Linkkarista olisi Malfoylle hyötyä", Rose perusteli. "Hän hiiviskelee öisin käytävillä."
Oikeastaan hän oli todistanut sen vain kerran, kun hän ja Albus olivat näkymättömyysviitan kanssa tulossa takaisin huispauskentältä. Silloin Albus oli yrittänyt opettaa Rosea lentämään luudalla. He olivat nähneet Scorpiuksen kävelevän tiluksilta sisälle linnaan, ja sama lahjottu kotitonttu auttoi sekä hänet että Rosen ja Albuksen takaisin linnaan avaamalla lukot. Joka tapauksessa Scorpiuksen hiippailu oli epäilyttävää.
Pian Louis ja Hugo liittyivät heidän seuraansa Rohkelikon pöytään. Jostain syystä pikkuveli näytti tuimalta, eikä hän ollut sanonut sanaakaan Roselle näytelmän harjoituksissa.
"Ai niin, hyvää syntymäpäivää Hugo!" Albus toivotti ja pöyhötti Hugon punaisia hiuksia. "Toivottavasti Lily muisti antaa meidän lahjamme."
Rosen vatsassa muljahti. Hän oli unohtanut pikkuveljensä syntymäpäivän. Ei ihme, että Hugo näytti Murjottavalta Myrtiltä.
"George-setä lähetti minulle naurusumutetta", Hugo kertoi ja asetti vierelleen pöydälle kirkkaan vihreän suihkupullon.
"Hugo", Rose aloitti, "anteeksi, en muistanut. Paljon onnea! Voin syntymäpäiväsi kunniaksi tehdä taikahistorian esseesi sinun puolestasi."
Hugo hymyili.
"Minä tiesin, että murjottaminen toimii", hän tokaisi, "katso nyt sisko, olen yhtä hyvä näyttelijä kuin sinä."
Rose tönäisi häntä leikkimielisesti. Albus otti naurusumutepullon käteensä ja tutki sitä otsa rypyssä.
"Minua kiinnostaa, mitä sinun linkkuveitsellesi tapahtui", hän mutisi ja näytti siltä, että uteliaisuus ja seikkailunhalu olivat saaneet jälleen kerran vallan. Hän ravisti mietteliäästi sumutepulloa.
"Ehkä meidän pitäisi pelotella Ötökkäpoikaa", Albus ehdotti hitaasti.
Rose hymyili ovelasti.
"Minä voisin kostaa sen, että hän haukkui minua."
Brina tuijotti heitä epäuskoisena.
"Ette ole tosissanne", hän puuskahti, "pitääkö minun
taas räjäyttää jotain?"
Albus pudisti päätään.
"Hugo, me lainaamme tätä sumutetta. Lisäksi me tarvitsemme Jamesin viitan."
Rose rypisti otsaansa. Hän ei pitänyt piileskelystä. Sitä paitsi heidän pitäisi keksiä jokin tekosyy viitan lainaamiselle, koska James ei varmasti pitäisi heidän aikeistaan. James oli ensinnäkin valvojaoppilas, ja jostain syystä hän ei ikinä osallistunut Malfoyn härnäämiseen.
"Sanotaan, että me mennään etsimään Kielletystä metsästä taikasieniä", Rose ehdotti, "niitä tarvitaan taikajuomatunneilla."
Albus hieroi käsiään innostuneesti ja näytti aivan isoveljeltään, kun tämä oli kuullut kykyjenetsijästä.
"Sinä olet omituisen kiinnostunut kostamaan Malfoylle rikoksesta, josta meillä ei ole mitään todisteita", Brina huomautti ja pureskeli ruokaansa tyytymättömän näköisenä.
Mutta Albus ei kuunnellut: hän oli jo bongannut Jamesin ja huitoi tätä heidän luokseen.
Brina ei viitsinyt lähteä mukaan kostoretkelle, koska hänellä oli kuulemma vahva tunne sen epäonnistumisesta, joten Rose ja Albus piiloutuisivat näkymättömyysviitan alle kahdestaan. Kun he olivat vieneet laukkunsa Rohkelikkotorniin, he tarkistivat kelmien kartasta, missä Scorpius oli.
"Hän on Smithin kanssa kasvihuoneilla", Albus huomasi ilahtuneena.
"Luultavasti hän kerskailee uudella varkaudellaan", Rose arveli. Oli kuitenkin omituista, että pojat olivat vielä siihen aikaan lähteneet kasvihuoneille, koska päivän viimeiset oppitunnit päättyisivät pian.
He lähtivät ulos, mutta eivät vielä pukeutuneet viittaan, koska sen kanssa kulkeminen oli hankalaa yhdessä. Rose oli jo hieman pidempi kuin Albus.
"Mukavaa vaihtelua", Albus sanoi leppoisasti ja tarkoitti varmasti pientä jännityksen tunnetta, jota hän niin kovasti rakasti.
"Minä haluan vain linkkarin takaisin", Rose mutisi.
He ohittivat lauman ekaluokkalaisia ja heilauttivat perintöviitan ylleen. Sitten he suuntasivat kasvihuoneille ja etsivät Malfoyta.
"Hän on kakkosen edessä", Albus tarkisti.
He hiipivät mahdollisimman hiljaa lasisen rakennuksen taakse ja näkivät Scorpiuksen juttelevan toisen Smithin kaksosen kanssa. Rose huomasi Smithin ojentavan Malfoylle rahaa, mutta tämä torjui kaljuunat kädellään ja pudisti päätään.
Luultavasti kaupanteossa oli nimenomaan kyse lumotusta linkkuveitsestä. Rose asteli lähemmäs, jotta näkisi veitsensä ja voisi syöksyä nappaamaan sen takaisin itselleen. Häntä harmitti, ettei hän ollut vielä valvojaoppilas: muuten hän olisi voinut rokottaa Luihuiselta monta pistettä.
Albus otti naurusumutepullon esiin kaapunsa taskusta ja ravisteli sitä uhkaavasti.
Silloin kasvihuoneen ovi avautui ja luokallinen oppilaita purkautui ulos. He peittivät Scorpiuksen ja Smithin hetkeksi näkyvistä. Kun iloisesti rupatteleva kuudeluokkalaisten joukko oli lähtenyt, Rose näki Minin jääneen luihuispoikien seuraan. Serkun vahva laventelin tuoksuinen hajuvesi tulvahti Rosen nenään. Hän ihmetteli, mitä asiaa Minillä mahtoi olla Scorpiukselle tai Smithille.
"Kiitos, että odotit", Mini sanoi kirkkaalla äänellä ja katsoi Scorpiusta silmät loistaen. Aivan kuin hän olisi tavannut kauan sitten kadottamansa ystävän. Rose oli harjoitellut salaa samanlaista ilmettä peilin edessä, mutta hän onnistui näyttämään vain typerältä.
"Minulla ei ole sitä mukana vielä", Scorpius huomautti. Smith näytti hänen vieressään melko häkeltyneeltä ja tuijotti Miniä suu raollaan.
"Voi, ei se mitään. Minä voin silti maksaa jo nyt", Mini vastasi hymyillen ja kaivoi laukkuaan.
Rose ei ollut uskoa korviaan: idiootti Malfoy kauppasi Rosen linkkuveistä hänen omalle serkulleen, mieluummin kuin Smithille!
Vastaus outoon käytökseen paljastui, kun Mini otti laukustaan esiin suljetun koeputken, jonka sisällä kimalteli kaksi pitkää ja platinanvaaleaa hiusta, jotka olivat mitä luultavimmin peräisin hänen omasta typerästä päästään.
Scorpius otti veelan dna:ta sisältävät hiukset kiitollisena vastaan. Hän jupisi jotain täydellisestä taikajuomasta ja pudotti koeputken laukkuunsa. Rosen teki mieli syöksyä kuristamaan ensin valehteleva Scorpius ja sitten vihollisen kanssa veljeilevä Dominique.
Ilmeisesti Albus aisti Rosen valkohehkuisen raivon, koska hän nykäisi heidät vielä lähemmäs kaupantekijöitä, hiipi heidän taakseen ja hivutti kätensä kaavun alta. Hän suihkautti nopeasti naurusumutetta Scorpiuksen päälle. Sitten hän veti Rosen mukanaan kauemmas.
Scorpius alkoi vähitellen hihittää ja hytkyä. Mini ja Smith tuijottivat häntä hämmentyneinä.
"Koska minä saan nähdä sen?" Dominique kysyi innoissaan ja kieputteli hiussuortuviaan sormensa ympärille.
Scorpius remahti nauruun ja piteli vatsaansa.
"Mi-nä en voi tälle mi-tään... ha ha ha... tämä on jokin – haha – loitsu!"
Jostain syystä nauru vain ärsytti Rosea lisää. Aivan kuin häntä olisi pilkattu henkilökohtaisesti.
"Sinä... saat, haha, nähdä sen... hahaha, vaikka heti", Scorpius kikatti.
Dominique risti kätensä ja näytti loukkaantuneelta.
"Valehteliko sinä minulle? Taisit vain haluta hiukset."
Scorpius ei pystynyt enää puhumaan, vaan räkätti kuuluvasti. Samalla hän yritti hillitä naurua laittamalla käden suunsa eteen.
"Scorpius, mikä sinulla on?" Smith kysyi huolestuneena.
Malfoy valahti polvilleen ja otti taikasauvansa esiin.
"Joku... haha, on noitunut minut, hahaha!"
Kun Smith ja Mini kiinnittivät huomionsa Scorpiukseen, Rose päätti tutkia maahan pudonnutta Scorpiuksen laukkua. Hän osoitti sitä Albukselle ja he kyykistyivät.
Mutta laukussa ei ollut mitään epäilyttävää.
Turhautunut Rose päätti toimia: hän heilautti näkymättömyysviitan yltään, jolloin Albus voihkaisi ja Mini kiljaisi.
"Anna se takaisin!" hän kivahti likaista maata hakkaavalle Scorpiukselle.
Rose tähtäsi häneen kumoutusloitsun ja remakka nauru lakkasi saman tien. Scorpius hengitti nopeasti ja hieroi vatsaansa.
"Ettäs kehtaat!" Rose huudahti. "Pöllit minun linkkuveitseni ja kauppaat sitä parhaiten tarjoavalle, minun omalle serkulleni!"
Hän osoitti Scorpiusta taikasauvallaan ja mulkaisi Miniä, joka näytti tavallista hölmistyneemmältä. Luultavasti serkku ei tiennyt, että hänelle tarjottiin varastettua tavaraa.
Scorpius kömpi seisomaan ja pyyhki kädellään hieman liejua kasvoistaan.
"Minä
en ole koskenutkaan sinun rakkaaseen linkkuveitseesi, Weasley", hän sanoi hampaat irvessä. Hänen kallis villakaapunsa oli likaantunut.
Rose astui lähemmäs häntä sauva ojossa.
"Valehtelija! Minä näin, kuinka te kävitte siitä kauppaa!"
Scorpius otti nahkalaukkunsa maasta ja pudisti sotkuista päätään.
"En ymmärrä, miten olet pärjännyt tuollaisen päättelykyvyn avulla neljännelle luokalle saakka", hän tuhahti.
Rose naksautti kieltään. Hän ei antaisi solvauksien hämätä itseään. Hän oli saanut Scorpiuksen rysän päältä kiinni.
"Anna olla", Rose kärisi, "anna veitsi takaisin, se ei ole sinun. Mini on ehkä tyhmä, mutta se ei oikeuta sinua käyttämään häntä hyväksesi."
Hän kuuli Minin henkäisevän kuuluvasti, mutta Rose ei välittänyt. Hän oli liian vihainen. Nyt oli varmaa, että hän ei voinut luottaa vastanäyttelijäänsä pätkääkään.
Scorpius huokaisi raskaasti.
"Anteeksi, mutta mitä hemmettiä sinä riehut,
Rose-rakas?" Mini kysyi kiivaasti ja nakkeli pitkiä hiuksiaan. Ranskalaisesti aksentista ei ollut tietoakaan. Hän katsahti Scorpiusta äkäisesti ja jatkoi: "minä olin ihan rauhallisesti ostamassa tässä pöllöä, kun sinä ilmestyit tyhjästä haukkumaan minua!"
Rose tuijotti häntä otsa rypyssä.
"Mitä pöllöä?" hän kysyi nopeasti ja vilkaisi Scorpiusta, jonka irvistys oli muuttunut pingoittuneeksi hymyksi. Smith hieroi terävää leukaansa ja näytti pelkästään uteliaalta.
Mini polki jalkaansa turhautuneesti.
"Scorpius lupasi myydä minulle yhden pöllönsä poikasista!"
Hyvin hitaasti Minin kiukkuiset sanat valuivat Rosen tajuntaan. Hän tunsi, kuinka hänen poskiaan ja kaulaansa alkoi kuumottaa. Hän vilkaisi taakseen ja tajusi, että Albus oli edelleen piilossa näkymättömyysviitan alla. Yhtäkkiä Rose tunsi itsensä hyvin hölmöksi.
"Hän lupasi antaa myös minulle yhden niistä kolmesta tornipöllöstä ilmaiseksi, koska autoin häntä jästitiedossa", Smith kiiruhti sanomaan.
Ehkä tosiaan oli niin, että Rose oli todistanut Pöllölässä yli viikko sitten, kuinka kolme pöllöä kuoriutui munista, joiden koko ja sävy täsmäsivät tornipöllön munien määritelmään. Ehkä tosiaan ne vastasyntyneet linnut olivat Scorpius Malfoyn suuren tornipöllön poikasia. Ehkä Rose oli erehtynyt, kun oli syyttänyt Malfoyta varkaaksi.
Tosin, ehkä oli vielä pieni mahdollisuus, että linkkuveitsi olisi sittenkin Malfoylla, ja Rose voisi pelastaa kasvonsa...
"Mennään vaikka heti Professori Imeilin luokse ja pyydetään häneltä vähän totuusseerumia", Scorpius sanoi tasaisella äänellä ja katsoi Rosea tiukasti tuuheiden ripsiensä alta, jolloin Rosen oli pakko katsoa maahan. Häntä hävetti oma äkkipikaisuutensa.
"Anteeksi, minä erehdyin", Rose mutisi kengilleen hyvin hiljaa. Häntä ärsytti, että Albus pysyi turvallisesti viitan alla, koska nyt Rose sai syyt niskoilleen myös naurusumutteesta.
Smith naurahti ilkeästi, mutta muut olivat hiljaa. Loputa Dominique tuhahti ja marssi pois. Rosen teki mieli juosta pakoon, mutta hänen jalkansa eivät totelleet.
"Ikävää, että meidän täytyy tehdä yhteistyötä vielä kaksi kuukautta", Scorpius huomautti kylmästi.
Rose kohotti katseensa.
"Sinä haukuit minua kirjastossa! Minä kuulin! Et ole itse yhtään sen parempi!"
Scorpius rypisti kalpeaa otsaansa.
"Ai sinä et koskaan solvaa minua vai?"
Rose puristi kätensä nyrkkiin.
"Minä kuulin kirjastossa, kun sinä puhuit minusta –" hän sopersi, mutta silloin Scorpius asteli rivakasti aivan hänen eteensä ja huusi vihaisesti:
"Salakuunteletko sinä minua? ODOTATKO SINÄ, ETTÄ OLEN SAMANLAINEN RIKOLLINEN NIIN KUIN ISÄNI SINUN MIELESTÄSI, NIINKÖ?"
Kun hän oli niin lähellä, Rose huomasi muutamat pisamat pojan poskilla.
Rose kavahti kauemmas säikähtäneenä. Hänen kurkkuaan kuristi, kun hän pudisti päätään. Scorpius hengitti kiivaasti rinta kohoillen, kun hän mulkoili Rosea. Rapa valui pojan yllättävän tummien kulmakarvojen yli.
"Sinun mielestäsi olet kovinkin tärkeä", Scorpius kuiskasi halveksivasti, "mutta sinusta ei koskaan tule muuta kuin kuuluisien vanhempien mitätön lapsi.
Minä opiskelen jästitietoa, koska haluan näyttää vanhemmilleni, että välitän. Välitän muustakin kuin menneisyydestä."
Sitten Scorpius lähti nopeasti kohti linnaa, häkeltynyt Smith kintereillään. Rose puristi käsivarsiaan ja toivoi, että hän olisi syntynyt jästiperheeseen niin kuin Cecilia Dursley... tai edes normaaliin velhoperheeseen.
Seuraavat päivät eivät olleet mukavia.
Rose odotti seuraavia näytelmäharjoituksia pelon sekaisin tuntein. Häntä jännitti kohdata Malfoyn synkkä katse.
Onneksi Mini antoi hänelle nopeasti anteeksi: jo muutaman päivän päästä kasvihuone-episodin jälkeen tämä esitteli hänelle uutta Fleurilta saamaansa hajuvesipulloa.
Laventelin tuoksuinen Rose antoi harjoituksien piinata mieltään niin paljon, että muodonmuutostunnista ei meinannut tulla yhtään mitään. Kun hän oli paiskannut kolmannen hiirensä vahingossa kattoon, Brina sanoi myötätuntoisesti:
"Et sinä voinut tietää, mistä ne puhuivat. Ihan hyvin Malfoysta voisi uskoa, että hän ei arvosta toisten omaisuutta."
Mutta Brina ei ollut koskaan haukkunut Scorpiusta tai syyttänyt tätä varkaaksi.
"Sinä et saanut edes jälki-istuntoa", Brina lohdutti. Sitten hän sytytti hiirensä vahingossa tuleen ja kiiruhti sammuttamaan sen. Professori McGarmiwa pudisti heille päätään.
"Brina, kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että
keskity!" Professori huusi. Hän oli melko nuori opettajaksi, ja myös hänen tätinsä oli aikoinaan opettanut muodonmuutoksia. Professori McGarmiwan mustat hiukset olivat tiukalla poninhännällä ja hän puhui vahvaa skotlannin murretta.
"Ei se johdu keskittymisestä", Brina jupisi naama punoittaen, "ihan totta, joskus minusta tuntuu, että isoisoisäni oli lohikäärme tai jotain vastaavaa."
Brina ei onneksi ollut huomauttanut Roselle, että "mitäs minä sanoin", mistä Rose oli kiitollinen. Brina jopa solvasi Malfoyta, mikä ei kuulunut lainkaan hänen tyyliinsä. Ikävä kyllä se ei tällä hetkellä piristänyt Rosea, joka tunsi itsensä lapselliseksi ja hölmöksi. Häntä ei edes harmittanut, että linkkuveitsi oli edelleen kateissa: ehkä oli Roselle aivan oikein, että hän ei voinut murtautua mihinkään.
Oppitunti päättyi. Hiiret palautettiin häkkeihinsä ja kuolleet yksilöt laitettiin roskiin. Rose, Brina ja Hetty jäivät luokkaan valmistelemaan näytelmäharjoituksia. He raivasivat pulpetit pois tieltä ja jäivät odottamaan muita. Hetty kampasi jälleen polkkatukkansa ojennukseen ja tarkasteli kasvojaan pienestä peilistä.
"Saatko sinä tuosta jonkinlaista tyydytystä?" Brina kysyi hieman töykeästi. Hänen oma piikkitukkansa näytti siltä kuin hän olisi vasta herännyt.
Hetty sulki taskupeilinsä niin että se napsahti äänekkäästi. Hän mutristi pulleita huuliaan.
"No,
minun mielestäni peiliin on ihan kiva vilkaista välillä", Hetty töksäytti. "Se auttaa myös ilmeiden harjoittelussa."
Brina pyöräytti sinivihreitä silmiään, jotka olisivat olleet oikein somat, jos niitä eivät olisi kehystäneet palaneet kulmakarvat.
Hetty kehui Rosen hajuvettä, joka oli oikeasti Dominiquen. Muusta he eivät sitten enää keksineetkään yhteisiä puheenaiheita. Onneksi hengästynyt Neville kiiruhti pian luokkaan, kantaen suurta paperipinkkaa.
"Korjatut käsikirjoitukset", hän puuskutti ja tömäytti monisteet pöydälle.
"Ei huolta", hän lisäsi huomattuaan tyttöjen epäuskoiset ilmeet, "niissä on vain teidän ehdottamianne pieniä muutoksia. Te opitte ne kyllä nopeasti."
Hetken kuluttua loput näyttelijät saapuivat. Brina alkoi puuhastella lohikäärmepuvun kimpussa.
Rosen kasvoja kuumotti, kun Scorpius käveli luokkaan, mutta hän ei vilkaissutkaan Roseen. Ehkä hän unohtaisi naurusumutteen käytön ja antaisi asian olla, jos Rose pysyttelisi etäällä eikä ärsyttäisi häntä enempää.
Smith auttoi Nevilleä jakamaan hiotut käsikirjoitukset. Sitten ensimmäisen kohtauksen näyttelijät jäivät keskelle lattiaa seisomaan. James oli flunssassa, joten hän aivasteli vahingossa muiden päälle ja lausui vuorosanansa melko aneemisesti.
"Minä aion tuhota pahan pimeyden lordin, Lordi Voldemortin", James pärski.
"Älä sano sitä nimeä!" Scorpius tiuskaisi niin vihaisesti että Rose hätkähti. Hän katsoi omaa paperiaan ja luki ääneen uudistuneet repliikkinsä:
"Hienoa nähdä, Neville, että olet viimein uskaltautunut ulos oleskeluhuoneesta!"
Rose kurtisti kulmiaan ja katsoi tekstiä. Niin siinä tosiaan luki. Aikuinen Neville näytti joka tapauksessa hieman punakalta ja hämmästyneeltä. Myös muut vilkuilivat toisiaan häkeltyneesti, kunnes jatkoivat lukemista.
"Puoliverinen prinssi on lähtenyt!" Channing riemuitsi hetken kuluttua ja kohotti Matoisa-Lankun valmistaman puisen miekan kohti kattoa.
Kaikki huoneessa olijat taputtivat, ja ensimmäinen kohtaus päättyi.
"Se meni hyvin, mutta Rose, älä muuntele repliikkejäsi enempää", Neville kommentoi.
Rose nyökkäsi hämillään. Hän luki suoraan paperista, ihan niin kuin muutkin.
"Kärmeskieltä voi opetella matkimaan", Scorpius aloitti toisen näytöksen.
Rose henkäisi:
"Tuolla alhaalla se on,
Sairaalloinen kammio."
Rose korjasi nopeasti virheensä:
"Ei kun siis Salaisuuksien kammio."
Hän siristi silmiään. Ehkä hänen pitäisi hankkia silmälasit.
"Sinun täytyy tehdä se", Scorpius jatkoi hämmästyttävän kiihtyneesti ja eläytyen, "Hermione, sinun täytyy tuhota hirnyrkki."
"Miksi minun?" Rose kysyi ja katsoi Scorpiusta ensimmäistä kertaa kasvoihin koko harjoituksen aikana. Scorpius katsoi takaisin silmiään räpäyttämättä.
"Minä tuhosin jo omani, tämä kuuluu sinulle", Scorpius sanoi vakuuttavasti matalalla äänellä. Rose ihmetteli, miten paljon Malfoy olikaan parantanut ilmaisuaan viime kerroilta.
Rose katsoi taas vuorosanojaan.
"Minun tekee mieli jäätelöä", hän kuiskasi kuuluvasti ja läimäytti käden suulleen. Hän vilkaisi paperiaan uudestaan ja huomasi, että siinä luki jäätelön sijasta:
juoda Puuskupuhin kupista. Mutta Rose oli varma, että vielä äsken siinä luki jäätelö.
"Täh?" Scorpius älähti kovaa ja virnisti.
"Minä haluan juoda Puuskupuhin kupista", Rose korjasi, mutta muut nauroivat niin kovaa, että he eivät kuulleet.
"Rose, sinun pitäisi ottaa tämä vakavasti", Neville sopersi, "meillä ei ole aikaa pilailulle."
Mutta James läimäytti Rosea selkään ja kehui tämän löytäneen viimein huumorintajunsa.
Sitten tuli suutelukohtaus, joka oli kummitellut Rosen mielessä alusta asti. Punasteleva Neville änkytti:
"Rehtori esitti pyynnön, että näytelmään pitää saada myös romantiikkaa. Se vetoaa naiskatsojiin."
Sekä Rose että Scorpius tuijottivat häntä tyrmistyneesti.
"Ei kai me suudella
oikeasti?" Rose töksäytti.
Neville katseli erittäin kiinnostuneesti taikasauvaansa ja mumisi:
"Niin."
James nauroi.
"Ei hätää, serkku. Jos te epäonnistutte, minä ja Hetty korvataan se maailman mahtavimmalla suudelmalla", hän virnuili ja iski silmää.
Rose tuhahti. Hänen takaansa kuului äänekäs paukahdus ja kolinaa: Brina oli vahingossa kaatanut yhden rekvisiitaksi tarkoitetuista haarniskoista.
"Professori", Scorpius sanoi vilpittömästi, "tiedäthän, Weasley on vähän hermoheikko. Hän kanniskelee veitsiä mukanaan ja kiroaa viattomia."
Rose tuhahti. Neville katseli heitä jokaista vuorollaan ja mumisi itsekseen. Lopulta hän ilmoitti, että harjoitukset olivat päättyneet. Ne eivät olleet sujuneet alkuunkaan hyvin. Tätä Rose oli etukäteen pelännyt: kiusallisuutta.
Kun kiukusta kihisevä Rose pakkasi laukkuaan, käsikirjoituksen otsikko osui hänen silmiinsä:
Valitun viimeinen taikina. Sen täytyi olla virhe.
Hän repäisi Hugolta tämän oman version: siinä otsikko luki oikein, kuten ennenkin,
Valitun viimeinen taistelu. Eli vain Rosen paperi oli virheellinen ja hän tajusi, miksi harjoitukset olivat sujuneet huonosti.
"Joku muunteli minun repliikkejäni!" Rose parahti.
Sitten hän tavoitti luokasta juuri poistuvan Scorpiuksen ivallisen katseen.
Taistelu oli virallisesti alkanut.