Kirjoittaja Aihe: Beyblade: Kuin vastustaisi painovoimaa | K-11, slash, one-shot  (Luettu 1362 kertaa)

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 507
  • Fernweh
Kirjoittaja: Rascal
Ikäraja: K-11
Fandom: Beyblade (Metal Masters -kausi)
Paritus: Gingka Hagane/Kyoya Tategami, Gingka Hagane/Masamune Kadoya
Genre: slash, romance, drama
Vastuuvapaus: Sarja ja hahmot kuuluvat Takao Aokille. Mikä ei ole tunnistettavissa kuuluvaksi alkuperäiseen tarinaan ja juoneen, on sitten omaa ficcarin mielikuvituksen tuotettani ja valhetta. Teksti on kirjoitettu puhtaasti viihdyttämistarkoituksessa hyötymättä siitä rahallisesti mitenkään.
Yhteenveto: Bleidaamisen MM-turnaus on käsillä ja Gingkan ja Kyoyan tiet kohtaavat pitkästä aikaa. Masamune on hyvä tyyppi ja Gingka pitää hänestä, mutta Kyoya aiheuttaa hänelle yhä ylimääräisiä sydämenlyöntejä.

A/N: Perustuu Beyblade Metal Masters -jaksoihin, joissa pelataan bleidaamisen MM-turnausta. Kaiken kaikkiaan aika vieras fandom mulle, mutta viimeisin jakso, jossa Gingkan ja Kyoyan tiet kohtasivat jälleen, oli vain liian inspiroiva sekä mun että Marsupilamin mielestä. Joten pakko niitä oli sitten vähän slashata. En ala sen kummemmin selittelemään fandomista ja hahmoista mtn yksityiskohtia (kuten sanoin, en itsekään ole niin perillä), luotan kiinnostuneiden Googlen käyttötaitoihin. :D Pidemmittä puheitta syytän/kiitän Marsupilamia inspiroinnista ja Ribbonia innostuksen lietsomisesta (mutta suurkiitos vertaistuesta ja esilukemisesta! ♥).


Kuin vastustaisi painovoimaa


Hän on Gingkan ajatuksissa jo paljon ennen kuin ottelu on alkamassa. Muut puhuvat pelistä, Kyoyan johtaman Afrikan edustusjoukkueen ja Intian joukkueen kohtaamisesta, mutta Gingkalle peli tarkoittaa vain yhtä asiaa (vaikka hän yrittää kieltää sen ja väittää itselleen, että kyse on vain bleidaamisesta).

Öisin totuus nousee pintaan unien ja muistojen muodossa. Kyoya. Nimi pyörii Gingkan mielessä ja sen lausuminen – vaikka vain kuiskaaminen – saa hänen henkensä salpautumaan. Hän muistaa kiihkeinä hehkuvat silmät, pitkien matkojen ja lukuisten taisteluiden repimät vaatteet, pelottomuuden, sen valtavan taistelunhalun, joka Kyoyasta hehkuu. Ja arvaamattomuuden. Ennen  kaikkea arvaamattomuuden. Hän on yhä periksiantamattomin bleidaaja, jonka Gingka tuntee.

”Kyoya...”

Uni haihtuu hänen avatessaan silmänsä ja tajutessa, että hän on yhä hotellihuoneessaan. Siitä huolimatta hän voi miltei tuntea Kyoyan tuijotuksen itsessään ikään kuin tämän katse olisi kaiken aikaa kohdistunut häneen. Sehän on. Se ajattelee mua – otteluamme. Kohtaamista.

Mutta ajatteleeko Kyoya pelkästään pelaamista?

Gingkan katse käväisee viereisessä sängyssä, jossa Masamune nukkuu sikeää untaan. Nukkuminen on ainoa tila, jolloin hänet voi nähdä liikkumattomana ja hiljaisena. Masamunen katseleminen herättää lämpimän tunteen Gingkan sisällä – tämä on hellyyttävä nukkuessaan. (Mutta tunne on jotenkin laimea kuin hän olisi jo tottunut nuoremman läsnäoloon, tämän loputtomaan, tuliseen energisyyteen ja nukkumisen sille aiheuttamaan kontrastiin.)

Hänen silmissään välähtää kuva Kyoyasta, ja tunteessa ei ole mitään laimeaa. Pelkkä muisto – ajatus tulevasta tapaamisesta – saa Gingkan tärisemään odotuksesta.

Tavallisesti hän nukkuu hyvin, mutta viime yöt ovat olleet silkkaa piinaa ja täynnä ajatuksia Kyoyasta.

*

Masamune ei ole ensin varma, mihin herää, mutta se selviää hänelle pian. Viereisestä sängystä kuuluu lakanoiden kevyt kahahdus Gingkan pyöriessä unissaan ja hetken päästä tämän huulilta muotoutuva nimi saa Masamunen jähmettymään.

”Kyoya.... Kyoya...!”

Hän ei tunnista, onko Gingkan äänensävy enemmän epätoivoinen, pelokas vai kaipaava. Hän ei edes halua tietää niitä yksityiskohtia. Tieto, että Gingka yhä näkee unia Kyoyasta ja kutsuu tätä unissaan riittää.

Huultaan purren Masamune nousee ja kävelee Gingkan sängyn luokse laskien kätensä tämän käsivarrelle.

”Gingka? Herää, sä näet unta. Se on vain uni”, hän sanoo ja hetken päästä punahiuksinen poika avaa silmänsä räpytellen niitä kiivaasti (ja jos Masamune katsoo oikein tarkkaan, hän pystyy näkemään niissä vielä heijastuksen Kyoyasta). Hän hengittää tiheästi kuin ottelun jäljiltä, ja Masamune pystyy kuulemaan, miten hänen sydämensä hakkaa. Kyoyan takia.

Yleensä niin vahvaluonteinen Gingka näyttää uskomattoman haavoittuneelta sillä hetkellä, eikä Masamune voi olla ajattelematta, että tämä ei ikinä reagoisi samalla tavalla hänen takiaan. Hän onnistui ehkä persoonallaan voittamaan Gingkan kiintymyksen ja ihailun puolelleen, mutta Kyoya nauttii sitä kaikkea ilman, että olisi koskaan joutunut taistelemaan siitä. Masamune voitti Gingkan, Kyoyalle tämä antautui taistelutta ja ero tuntuu valtavalta sillä hetkellä.

”Se oli unta?” Gingka varmistaa, eikä Masamune tiedä, puhuuko tämä itselleen vai hänelle. Hän istuu bleidaajatoverinsa viereen pysymättä yhtäkkiä enää jaloillaan. Gingka hieraisee silmiään. ”Mä näin unta Kyoyasta.”

”Mä tiedän. Sä puhut unissasi ja herätit mut.”

”Ai? Sori, en tiennyt.”

Seuraa hetken hiljaisuus, jonka aikana Gingkan ilme synkkenee ja vakavoituu Masamunen sanojen palauttaessa unen hänen mieleensä. Nuorempi tarkkailee tämän kasvoja ja yrittää nähdä niissä jotain, mitä tulkita. Yrittää ymmärtää, mitä on tekeillä.

”Sä tosiaan odotat Kyoyan tapaamista”, Masamune toteaa. ”Onko se niin hyvä bleidaaja?”

Hän muistaa Madokan sanat siitä, miten tärkeää tämä on Gingkalle – miten tämä on odottanut Kyoyan kohtaamista heidän lähdettyään eri teille aikaa sitten.

Gingka nyökkää. ”Hyvä bleidaaja ja hyvä tyyppi. Mä tunnen sen pitkältä ajalta. Se vannoi voittavansa mut, kun me otellaan seuraavan kerran.”

Masamune tuntee jään virtaavan joka soluunsa. Ilmeisesti Gingkan ja Kyoyan tarinassa on jotain samaa kuin heidänkin tarinassaan. Onko hän ikinä ollut Gingkalle mitään muuta kuin Kyoyan korvike?

”Voititko sä sen viimeksi?”

”Täpärästi. Kyoya on tosi vahva ja voitontahtoinen. Se ei luovuta ikinä.”

Se tapa, jolla Gingkan silmät hehkuvat ihailua hänen puhuessaan Kyoyasta, ärsyttää Masamunea äärettömästi.

”Sä pidät Kyoyasta”, hän toteaa sen verran tylyyn sävyyn, ettei syytös voi jäädä edes hajamieliseltä Gingkalta huomaamatta. Punahiuksinen katsoo häneen kaikkea muuta paitsi vakuuttavin silmin. Pikemminkin näyttää siltä kuin tämä haluaisi pyytää anteeksi.

”Ei se sitä ole... enää”, hän väittää, mutta katsoo muualle sanoessaan sen. ”Mä olen utelias tapaamaan sen uudelleen.”

Masamune nyökkää ja nousee mennäkseen takaisin omalle sängylleen. Gingka hätkähtää liikahdusta ja hänen päänsä pomppaa pystyyn alakuloisesta kumarasta.

”Mitä nyt? Minne sä menet?”

”Mä haluaisin nukkua vielä. Yrittäisit säkin. Me ei voiteta pelejä, jos sä valvot yöt sitä Kyoyaa murehtien”, Masamune vastaa ja käpertyy peittonsa alle selkä Gingkaan päin. Hän tuntee vanhemman pojan katseen itsessään, mutta yrittää olla kuin ei huomaisi sitä. Kuin mikään ei vaivaisi häntä.

”Sori, että herätin sut”, Gingka toistaa vielä hiljaa. Masamune vastaa unisella tuhahduksella (vaikka tuntee olonsa kaikkea muuta paitsi uneliaaksi. Nyt Kyoya valvottaa jo häntäkin, kiitos Gingkan).

”Gingka?”

”Mm?”

”Jos sä luulet, että mä aion luovuttaa ja että mä nielen sen, että sulla ja Kyoyalla on menneisyytenne, sä olet väärässä”, nuorempi sanoo ajatellen samalla, ettei hänen ehkä pitäisi. Hän on kuitenkin aina ollut huono pitämään asioita sisällään. ”Se jätti sut, Gingka. Se lähti ja jätti sut.”

Gingka ei kommentoi, mutta Masamune tietää tämän muistavan sen välikohtauksen kyllä.

Mutta onko sillä mitään väliä? Se ei silti lakkaa ihailemasta Kyoyaa. Se ei lakkaa välittämästä.

Minä tahansa muuna yönä he voisivat myöntää olevansa molemmat hereillä ja keskittyä unen odottelun sijaan juttelemaan, pelleilemään, pelaamaan, mutta nyt he vain makaavat hiljaa kuin odottaen laskeutuvaa myrskyä.

**

Gingka tietää, että hänen pitäisi sanoa Masamunelle jotain. Hänen pitäisi muistuttaa tätä heidän yhteisistä hetkistä, siitä kaikesta, mitä he ovat käyneet läpi ja mitä he merkitsevät toisilleen, mutta muisto Kyoyasta saa hänet vaikenemaan.

Hän hautaa kasvonsa tyynyyn tukahduttaakseen huokauksen. Jos hän voisi päästää irti Kyoyasta, hän olisi jo tehnyt niin. Mutta Kyoya on jotain erilaista kuin kukaan muu, jotain, mitä Gingka ei osaa hallita ja mikä siksi kiehtoo häntä. Hän pitää Masamunesta ja näkee tässä ihailtavan sisukkaan taistelijan ja taitavan pelaajan, mutta Kyoya huokuu karismaa, jota kenessäkään muussa ei ole.

Voitto Kyoyasta ei muuttanut mitään. Gingka tuntee edelleen itsensä pieneksi aloittelijaksi itsevarmaan bleidaajaan verrattuna.

Kyoyassa on jotain, mikä saa hänet kerran toisensa jälkeen heikoksi altavastaajaksi. Heidän kohdatessaan hän ei ole koskaan niskan päällä. Astellessaan samaan tilaan Kyoyan kanssa, Gingka ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Kyoya on hyvä ihminen, mutta hänessä asuu myös peto, joka voi koska tahansa ottaa vallan. Pehmeiden huulten takana ovat terävät kulmahampaat, eikä Kyoya aina tee eroa ystävän ja vihollisen välillä.

**

Kyoya ei näyttäydy lehdistötilaisuudessa ennen ottelua, eikä Gingka ole varsinaisesti yllättynyt siitä. Masamune huomaa sen, mutta hän näkee myös pettymyksen punahiuksisen pelaajan kasvoilla, tavan, jolla tämä tuijottaa tv-ruutua silmää räpäyttämättä. Odottaen Kyoyaa lähes henkeään pidätellen.

**

Saapuminen stadionille on näytös vain yhtä katsojaa varten. Ja sen yhden Kyoya löytää katseellaan välittömästi kuin Gingkassa olisi magneetti, joka vetää häntä puoleensa. Ja tämä tuijottaa häntä takaisin.

Vähän aikaa kaikki on pysähtynyttä. Ruuhkautuneella stadionilla ei ole ketään muita kuin he. Kyoya virnistää kulmahammas valonheittimissä välähtäen ja näkee Gingkan säpsähdyksen. Pitkästä aikaa, pikkuinen.

Ja hän tietää Gingkan osaavan lukea ne sanat hänen kasvoiltaan, vaikkei hän tee ilmettäkään. Yhteys on yhä olemassa. Gingka tuntee sen yhä ihan niin kuin hänkin, vaikka istuu katsomossa uusien ystäviensä ympäröimänä. Kukaan ei ole heille sitä, mitä he ovat toisilleen – pahin kilpailija, rakkain vihollinen... Sieluntoveri.

Hän laittaa vain ylimalkaisesti merkille mustahiuksisen pojan Gingkan vieressä, pojan, joka seuraa heidän katsekontaktiaan tiiviisti yrittäen lukea siitä kaiken mahdollisen mutta ymmärtämättä mitään. Istu alas, poju. Sä et kuulu tähän peliin.

Hänen askeleensa ovat rauhalliset ja määrätietoiset, mutta kaiken aikaa Kyoya hengittää vain Gingkan läsnäoloa. Tieto, että tämä on niin lähellä, että he voisivat puhua keskenään, on huumaava. Hän on odottanut sitä niin pitkään – tilaisuutta päästä Gingkan luokse, tilaisuutta ottaa uusintaottelu tätä vastaan. Tilaisuutta huomata pelin lomassa, miten samanlaisia he kaksi ovat ja miten he ymmärtävät toisiaan eri tasolla kuin kukaan muu.

Maailmassa ei ole monia pelaajia, joita Kyoya kunnioittaisi, mutta Gingka on yksi niistä. Hän on myös se ainoa, jonka kohdatessaan Kyoyan mielessä häivähtää häviämisen mahdollisuus. Kenestäkään muusta ei ole siihen. Ainoastaan Gingkalla on mahdollisuus olla hänen vertaisensa, jopa parempi.

Se on yhteys, jota ei voi rikkoa. He ovat ja tulevat aina olemaan omalla tasollaan, omassa maailmassaan.

Ja Kyoya tietää, että Gingka muistaa sen tunteen myös. Hän muistaa sähkön, jonka Kyoyan kanssa otteleminen sai virtaamaan hänen ihonsa alla, sen, miten he eivät saaneet katsettaan irti toisistaan. Hän muistaa kulmahampaan terävän kosketuksen huulellaan, tuntee sen haamukivun edelleen.

Mä merkitsin sut omakseni, eikä se merkki haihdu ikinä. Muisto säilyy aina.

Hän lipaisee kielellään hammastaan ja toivoo, että kamera kuvaa häntä ja Gingka näkee eleen.

Kyoya huomaa ihonsa olevan kananlihalla, ja ajatus, että Gingka reagoi samoin ja värisee myös hänen läsnäolonsa takia on lähes pyörryttävä. Ei ole mitään vastaavaa kuin tunne, että Gingka on hänen armoillaan.

**

Masamune puree hammasta yhteen kohdatessaan korkeintaan puolen sekunnin ajan Kyoyan katseen. Hän ei tiedä, mitä odotti, mutta katseen ylimielisyys ja nopea siirtyminen sivuun kuin hän ei olisi huomion arvoinen ollenkaan saa hänen verensä kiehumaan kuumana.

”Ja tämä on siis Kyoya”, hän mutisee vieressään istuvalle Gingkalle vain todetakseen, ettei tämä näe eikä kuule mitään muuta kuin Kyoyan.

Se ilme Gingkan kasvoilla on pelkkää palvontaa, ja on siinä rajoilla onko se rakastunutta vai pelokasta. Masamune ei ole ikinä nähnyt Gingkaa samanlaisena, ei edes silloin, kun he pelasivat keskenään. Tätä poikaa Gingka todella ihailee ja kunnioittaa. Tämä on hänen todellinen ykköskilpailijansa ja haastajansa tasolla, jolle Masamune ei milloinkaan yllä.

”Ei hän niin vaaralliselta näytä”, Masamune jatkaa ja tällä kertaa ainakin Madoka kuulee hänet. Tyttö katsoo Afrikan joukkueen johtajaa melkein yhtä ihailevasti kuin Gingkakin. ”En tajua, mitä näette hänessä.”

”Sä et tiedä kaikkea Gingkasta ja Kyoyasta”, Madoka toteaa ja Masamune yrittää kätkeä pettymyksensä suuttumuksen alle.

Hän ei edes haluaisi tietää – ei nähdä tätä Gingkaa, joka kuuluu jollekulle muulle.

Kamerat kuvaavat Kyoyaa, joka virnistää itsevarmaan sävyyn ja koskettaa kielenkärjellä terävää kulmahammastaan kuin onnen amulettia. Sivusilmällä Masamune näkee Gingkan kohottavan kätensä ja hipaisevan sormillaan huuliaan.

Hän kääntää katseensa sivuun tuntien, että tämä on liian intiimiä kenellekään sivulliselle. Hänen joka lihaksensa on jäykkä ja liikkumaton.

Sillä hetkellä Masamune päättää, että jos heidän joukkueensa saa vastaansa Kyoyan joukkueen, hän tekee tästä selvää. Hän ei halua mitään muuta niin paljon kuin pyyhkiä sen omahyväisen hymyn Kyoyan huulilta ja näyttää tälle, ettei tämä ole voittamaton. Ei bleidaajana, ei Gingkan entisenä.

**

”Täällä on vain yksi, joka voi haastaa mut – ja se olet sä, Gingka.” Kyoya kääntyy osoittamaan hänet katsomosta, ja Gingka tuntee jäätyvänsä toisen huomion alla. Hän ei edes huomaa koko stadionin katsovan häneen – Kyoyan silmät ovat ainoat, jotka hän näkee. Se, että Kyoya puhuu hänelle, katsoo häneen, tietää, missä hän on... Gingka ei pysty hengittämään hetkeen, vaikka lupasi itselleen, että hillitsisi käytöstään. Mutta se, mitä Kyoya tekee hänelle, on kuin luonnonvoima eikä sitä vastaan voi taistella.

Sä olet mun. Kyoyan viesti ei voisi olla selvempi (ja Gingka ei voisi olla halukkaampi myöntämään, että niin todella on ja hän säikähtää sitä värinää, jonka Kyoya saa aikaan hänen kehossaan. Mitä se on? Miten Kyoya tekee sen? Mikä tässä on niin erilaista kuin muissa?).

Ennen kuin Gingka saa itsensä kasaan ja vastaa haasteeseen, hän on silmänräpäyksen ajan pelkkää antautumista ja alistumista. Kyoya on liian lähellä ja liian kaukana yhtä aikaa, eikä hän tiedä, kumpaan suuntaan oikeastaan haluaisi tämän siirtää.

Hän ei ole turvassa Kyoyan lähellä, mutta ei ikinä pystyisi kävelemään pois tämän luota.

Gingka on bleidaaja, ja hänessä on osa, joka rakastaa riskejä ja vaaran tunnetta. Hän suuntaa tietoisesti taistelukentille koetellakseen itseään, nähdäkseen taitonsa.

Ja siksi Kyoya on hänelle niin ainutlaatuinen henkilö.

**

”Aiotko sä mennä tapaamaan Kyoyaa?” Tsubasa kysyy yllättäessään Gingkan hotellin käytävältä. Joukkueen johtaja puree huultaan ja kääntää kasvonsa sivuun kuin voisi siten välttää kysymyksen. ”Tietääkö Masamune?”

”Ei ole mitään, mitä sen tarvitsisi tietää.”

Tsubasa on aina ollut enemmän sitä tyyppiä, joka puhuu hiljaisuudellaan. Hän ei alennu sanomaan itsestäänselvyyksiä, ja siksi hän antaa nytkin Gingkalle aikaa tajuta oman virheensä. Tai virheen, jota hän on parhaillaan tekemässä.

”Kuule, Tsubasa... Mun on nähtävä Kyoya”, hän sanoo viimein osaamatta perustella muuten. On vain se yksinkertainen, selittämätön tarve. Hengittäminen, nukkuminen, rentoutuminen... Hän ei pysty mihinkään ajatusten palaessa vain kiertelemään Kyoyan ympärillä.

”Oletko sä varma, että sä haluat tehdä sen ennen ottelua?” vaalea poika kysyy ja rypistää otsaansa. ”Gingka, mä en tiedä, mitä sä ajattelet Kyoyasta, mutta... Mulla ei ole hyvä tunne siitä kaverista.”

”Et sä tunne sitä”, Gingka huomauttaa purevasti. ”Sä ottelit sitä vastaan yhden kerran karsinnoissa ja hävisit.”

”Sen silmissä on jotain, mikä tekee mut levottomaksi. Se näyttää siltä, että tekee oikeasti mitä tahansa voittaakseen. Gingka, millaisen tahansa Kyoyan sä tunnet, niin mä varoitan sua siitä tyypistä.”

”Se on muuttunut. Sä et tiedä, mistä puhut.”

Gingkasta tuntuu, että Tsubasa näkee hänen lävitseen tarkkaavaisilla, tyynillä silmillään. Hän tietää kyllä, että Kyoya ei koskaan pääse eroon petoeläimestä sisällään. Kyoyalla tulee aina olemaan pimeä puolensa, mutta tämä hallitsee sen nykyään.

Se ei satuttaisi enää ketään.

Hän puree kevyesti alahuultaan muistaen, miten Kyoya puri siihen verta vuotavan haavan tehden sen tarkoituksella niin, että kipu varmasti tuntui.

**

”Minne sä olet menossa?” Nile kohottaa päätään nähdessään Kyoyan kulkevan ovea kohti. ”Meidän pitäisi levätä. Seuraavaksi on Gingkan joukkue vastassa.”

Kyoya hymähtää ystävälleen. Tämä ei ole niin nopeaälyinen kuin äkkiseltään erehtyisi luulemaan. (Tai ehkä Nile vain toivoo, etteivät hänen aavistuksensa osu oikeaan.)

”Mä käyn vain haukkaamassa vähän happea.”

Hän ei pyydä Nilea liittymään seuraansa eikä odota, että tämä ehtisi oma-aloitteisesti lyöttäytyä hänen matkaansa.

Se ei ole sovittu tapaaminen tai mitään, mutta Kyoyalla on tunne, että hän törmäisi Gingkaan, jos lähtisi ulos. Vetovoima heidän välillään on kasvanut koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi, ja nälkä saada lisää polttaa häntä. Gingkan täytyy tuntea se myös, ja hänen kärsivällisyytensä tuntien hän on jo matkalla.

Nile on hyvä ystävä ja joukkuetoveri, mutta niin kovasti kuin tämä yrittääkin, hän ei ole Gingkan veroinen. Ei kukaan ole. Kaikki muut Kyoya on pystynyt urallaan voittamaan, mutta ei yhtä japanilaista punatukkaista poikaa.

Ja siksi edes Nilesta – vaikka tämä onkin yksi Kyoyalle läheisimmistä ihmisistä ikinä – ei ole vastusta Gingkalle. Saadakseen olla japanilaispojan kanssa Kyoya hylkäisi hänet uudelleen ja uudelleen.

Hän pysähtyy hengittämään yöilmaa portaikkoon ja katsoo taivaalla hehkuvaa kuuta.

Gingka näkee tämän myös. Aistin sen jo. Se tulee mun luokse.

**

Mun ei pitäisi tehdä tätä. En mä välitä, mihin Gingka on menossa. Masamune huomaa silti varjostavansa joukkueensa johtajaa tämän kävellessä tuntematonta päämäärää kohti. Hän ei ymmärrä, miten Gingka voi olla niin varma suunnastaan, vaikka ei varmasti ehtinyt sopimaan mitään tapaamista Kyoyan kanssa. Ehkä ne eivät tapaakaan toisiaan? Ajatus tuntuu liian positiiviselta ollakseen edes mahdollinen.

Pettymyksen sijaan Masamune huomaa kiristelevänsä hampaitaan pelkästä turhautumisesta ja suuttumuksesta. Näinkö helposti Gingka kuvitteli hylkäävänsä hänet ja kipittävänsä Kyoyan luokse? Niinkö huonosti Gingka hänet tuntee?

Vähän matkan päässä on majatalo, jonka portaiden vieressä seisoo tuttu hahmo. Tuulen pöyhimistä hiuksista ja itsevarmana aloillaan odottelevasta siluetista ei voi erehtyä. Masamunen katse kiinnittyy poikaan ja hän jää turvallisen välimatkan päähän seuraamaan mitä tapahtuu ja toivoo, että he eivät mene minnekään, minne hän ei voisi heitä seurata. Hän haluaa kuulla tämän keskustelun ja nähdä, mitä tapahtuu.

Paljastumisesta ei tosin ole paljon pelkoa, sillä ihan samalla tavalla kuin Gingka pystyy keskittymään vain Kyoyaan, myös tämä on sokea kaikelle muulle. Kaiken rehellisyyden nimissä Masamunen on tunnustettava, että Kyoya on vaikuttava näky sinisine kissansilmineen, niiden alla olevine arpineen ja kulmahampaineen.

Hän näyttää siltä, että on koko ajan valmis hyökkäämään täydellä teholla ja tekemään tuhoisaa jälkeä kenestä tahansa.

**

”Kyoya”, Gingka tervehtii ja pysähtyy muutaman askeleen päähän odottaen, millaisen tervehdyksen saa vastaansa. Ei olisi mitenkään yllättävää, jos Kyoya päättäisi haastaa hänet lämmittelyotteluun saman tien. Tummahiuksinen poika katsoo häneen kuitenkin rauhallisesti ilman sitä palavaa liekkiä silmissään, jonka Gingka on nähnyt syttyvän otteluiden aikana. Tai ottelun. Vain kaksi kohtaamista on saanut Kyoyan silmät syttymään sillä tavalla.

Heidän ottelunsa.

”Mä ajattelinkin, että sä saattaisit tulla etsimään mua”, Kyoya vastaa, ja se on häneltä ystävällinen tervehdys. Katsoessaan Kyoyaa lähempää Gingkan on vaikea nähdä, että mikään olisi muuttunut. Tämä on edelleen lähes röyhkeän itsevarma ja määrätietoisuus suorastaan ympäröi häntä. Kyoyasta on vaikea ensisilmäyksellä löytää mitään heikkoutta, hän näyttää haavoittumattomalta. Gingka miettii, miten moni vastustaja on luopunut leikistä jo pelkästään nähdessään tämän kasvot ja uskonut Kyoyan luomaan illuusioon, ettei tämä ole voitettavissa millään inhimillisillä taidoilla.

”Sä teit sen siis. Pääsit turnaukseen mukaan.”

”Me kohdataan seuraavassa ottelussa. Finaali olisi ollut enemmän meidän tyylistä, mutta tämä kelpaa.” Kyoya virnistää kohottaen kulmahampaan koristamaa suupieltään. (Gingka ei saa katsettaan irti tämän huulista. Se virnistys saa edelleen hänen päänsä sekaisin.) ”Mä en päästä sua helpolla siellä. Tällä kertaa mä aion voittaa.”

”Mä odotan sitä innolla, Kyoya”, Gingka vakuuttaa ja hymyilee. Häneen Kyoyan karisma ei täysin pure. Hän tietää, että tämä ei ole voittamaton – ainoastaan kivenkova vastustaja, joka tekee kaikkensa pärjätäkseen ja kieltäytyy häviämästä. Hänen on hyvin helppo ymmärtää, mitä Kyoyan päässä pyörii.

”Me ollaan täällä joukkuepelaajina, mutta rehellisesti sanottuna mua ei kiinnosta se fakta yhtään. Mä olen täällä sun takiasi. Jos sä et olisi täällä, mäkään en osallistuisi”, Kyoya tunnustaa sitten ja katsoo häntä arvioivasti. ”Kai susta on tarjoamaan sen vastuksen, jonka mä odotan susta saavani?”

”Sä voit olla varma, etten mä tuota sulle pettymystä. Taaskaan.”

Kyoya nyökkää tyytyväisen näköisenä ja ristii kätensä rinnalleen. ”Sä olet ainoa, kenen suusta mä voin uskoa tuon.”

”Jos mä en olisi voittanut sua jo kahdesti, sä et sanoisi noin. Kisassa on paljon kovia bleidaajia.” Gingkan silmät rävähtävät auki, kun Kyoya ottaa ne puuttuvat askeleet heidän välillään ja kuroo välimatkan umpeen. Läheisyys näyttää häiritsevän häntä yhtä vähän kuin mitä tahansa uhrillaan leikittelevää kissapetoa. Gingka on varma, että tämä aistii hänen jännittyneisyytensä ja nauttii siitä.

”Enkö?” Kyoya kysyy pohtivaan sävyyn ja kietoo hitaasti kätensä Gingkan harteille. Kosketus on kevyt ja kiusaava. ”Olen pelannut paljon ja hyviäkin ottelijoita vastaan. Ja mä tiedän olevani hyvä ja mulla riittää rohkeutta sanoa se ääneen.”

Gingka puree hammastaan yhteen ja tietää oikein hyvin, miten kaukana Kyoya on vaatimattomasta luonteesta. Hänestä säteilee varmuus, se, että hän uskoo syntyneensä voittajaksi. Toiseksi parhaana oleminen ei riitä hänelle, ei mikään ykkössijaa vähäisempi.

”Mä tunnistan hyvät pelaajat, Gingka”, Kyoya vakuuttaa, ja oman nimensä kuuleminen niiltä huulilta – Kyoyan oleminen siinä aivan liian lähellä – saa Gingkan pidättämään henkeä. Hänellä on hypnotisoitu olo hänen katsoessaan puhujan silmiin. Hän ei voi kuin kuunnella. ”Ja sä olet ainutlaatuinen.”

Hänen sormensa kulkevat alaspäin Gingkan käsivarrella ja kiertyvät lopulta ranteen ympärille. Irti pääseminen ei ole enää mahdollista.

”Mä en ole ajatellut mitään muuta kuin sua viime kuukausien aikana. Miten mä voitan sut, mitä mä teen, kun voitan sut. Sä tulet mun uniin, Gingka.”

Toisen käden sormet leikittelevät hänen kaulahuivillaan, ja Gingka tuntee niiden tarrautuvan kiinni kankaaseen ihan niin kuin Kyoyan tarkoituksena olisi kuristaa hänet. Vaara. Kyoya on vaarallinen.

Ja hän nauttii siitä sähköstä, jonka toisen uhkaava olemus saa aikaan hänessä.

Tällaisena hän on muistanut Kyoyan – vahvana, voittamattomana, ihmisenä, joka ottaa mitä haluaa ja tekee mitä tahansa saavuttaakseen haluamansa.

Ja Kyoya on täällä voittaakseen mut. Saadakseen mut.

**

Kyoya hengittää Gingkan jännitystä keuhkoihinsa. Hän tutkii sen pelon ja odotuksen sekaista tuoksua, tunnustelee, miten toisen keho värisee hänen kosketuksestaan – hänen takiaan. Hän ei voi kuin virnistää itsekseen.

Joko sä olet valmis myöntämään, miten tärkeä mä olen sulle ja miten kipeästi sä haluat olla mun lähellä? Joko sä saat suusi auki kertomaan, mitä tarvitset?

Joko Gingka on valmis olemaan heistä ensimmäinen, joka tunnustaa ääneen sen oudon vetovoiman heidän välillään, jota vastaan taisteleminen on kuin yrittäisi vastustaa painovoimaa?

Se on yksi peli heidän välillään, ja juuri nyt Kyoya tuntee olevansa voitolla. Hyvin vahvasti voitolla.

Hänen sormensa jättävät hetkeksi Gingkan huivin vain hipaistakseen tämän huulta (juuri siitä kohdasta, johon hän kerran jätti merkkinsä. Enää arpea tuskin huomaa, ellei tiedä tarkasti, mitä etsiä). Tämä on mun.

”Ja mä olen aika varma, että sulle on käynyt juuri samoin, Gingka”, Kyoya sanoo tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä huulet lähellä toisen korvaa. Hänen verensä virtaa nopeana suonissa, ja hän tietää Gingkan käyvän läpi samaa. ”Meidän välillä on yhteys. Ja siksi mä en piittaa muista haastajista. Mulla ei ole muita kilpailijoita.”

Kun hän vihdoin koskettaa huulillaan Gingkan huulia, hän pitää huolta siitä, että kosketus on keveä ja pehmeä kuin silkki. Ihan vain jotta Gingka muistaisi, miten toisella tavalla hän osaa myös tätä kohdella. Kulmahammas painautuu kevyesti vanhaa arpea vasten kuin kysyen, tarvitseeko Gingka näkyvän muistutuksen siitä, kuka pääsee näin lähelle häntä. Kuka on se ainoa, kenet hän päästää näin lähelle – kenen hän antaa merkitä itsensä omakseen.

**

Ei ole Gingkan tapaista olla niin liikkumaton. Ei puolustusta, ei hyökkäystä, ei mitään. Hän on laskenut kaikki suojakilpensä Kyoyaa vastaan ja päästää tämän lähelleen. Tavasta, jolla he kommunikoivat, voisi melkein luulla, että he lukevat toistensa ajatuksia. Että Kyoya on Gingkan päässä.

Masamune on huomaamattaan ottanut pari askelta lähemmäs, ja jos kumpikaan edes vilkaisisi hänen suuntaansa, he huomaisivat hänet takuulla heti. Hän ei ole millään lailla piilossa enää, mutta Gingka ja Kyoya ovat keskittyneet toisiinsa. Ihan niin kuin kentällä, nytkään he eivät näe muita haastajia kuin toisensa. Sanotaan, että taistelijan luonne toimii sillä tavalla. Että hän osaa poimia joukosta sen yhden ainoan vaarallisimman kilpailijan – ihan niin kuin Masamune itse huomasi Gingkan ja haastoi tämän otteluun.

Mutta Kyoya ei ole niin kuin hän. Tämä ei heitä haastetta, tämä vain muistuttaa Gingkaa. Hän ei kysy, hän toteaa.

Jo sananvaihdon kuuleminen saa Masamunen haluamaan juosta väliin keskeyttämään heidät ja lopettamaan tämän juttelun, mutta hän odottaa. Hän odottaa, kunnes Kyoya on aivan liian lähellä Gingkaa – niin lähellä, että pystyy painamaan huulensa tämän huulille eikä Gingka vieläkään tee elettäkään estääkseen sitä tapahtumasta ja taistellakseen vastaan ---

”Gingka, mitä sä teet?!” Masamune ärähtää lopulta ja päättää piileskelleensä riittävästi. Vain toinen kaksikosta hätkähtää hänen keskeytystään. Kyoya ei liikahdakaan siirtyäkseen kauemmas Gingasta ja hänen sormensa puristavat yhä tämän rannetta. Katse, jonka Kyoya Masamuneen luo, on pikemminkin pitkästynyt kuin ärtynyt. Se on alentuva katse, joka ihmettelee, miksi Masamune vielä vaivautuu tulemaan paikalle.

”Masamune! Mitä sä täällä teet?” Gingka yrittää ottaa etäisyyttä Kyoyasta, mutta tämä ei anna hänelle mahdollisuutta siihen puristaessaan kyntensä rannetta vasten muistuttaen otteestaan häneen. Gingkan katse käy heidän käsissään ja kohoaa sitten Masamuneen, joka katsoo häneen silmät raivosta palaen. ”Seurasitko sä mua?”

”Totta kai mä seurasin sua. Luuletko sä, että mä päästäisin sut yksin tapaamaan tuota?”

Masamune heittää murhaavan katseen Kyoyaan, joka vastaa pilkallisella virnistyksellä. ”Olenko mä muka noin paha kaveri? Niin kuin sä huomaat, Gingka on täällä ihan omasta halustaan. Mä en ole tehnyt mitään.”

”Mä en tiedä, mitä sä olet tehnyt Gingkalle, mutta älä kuvittele sun temppujesi toimivan enää”, Masamune sihahtaa. ”Tilanne on muuttunut.”

Kyoyan virne sen kuin levenee. Hänen mielestään taistelu selvästi vain paranee ja käy kiinnostavaksi. Liian helpossa ottelussa ei ole mitään mieltä. Silti tämän kasvoilla on yhä itsevarman voittajan ilme, ja se ärsyttää Masamunea entisestään. Kyoya ei ota häntä vakavasti.

”Kerro lisää”, arpikasvoinen bleidaaja pyytää. ”Miten tilanne on muuttunut?”

Masamune kohottaa leukaansa hiukan ja puristaa kätensä nyrkeiksi. Kyoya on vahva vastustaja bleidaajana ja Gingkan kumppanina, mutta hän ei aio antaa periksi tälle. Hän ei todellakaan aio myöntää tappiotaan ennen kuin on tehnyt kaikkensa – uudestaan ja uudestaan. Kyoya luulee selvästi tuntevansa Gingkan ja tietävänsä tämän vahvuudet ja heikkoudet, mutta Masamune tietää, että hänestä tämä ei tiedä mitään. Jos tietäisi, tämä ei aliarvioisi häntä niin pahasti.

Kohdatessaan Gingkan ensikertaa ottelussa Masamune hävisi useamman pelin kuin jaksaa muistaa. Silti hän jatkoi tämän haastamista ja harjoitteli, kunnes lopulta onnistui voittamaan.

Jos Kyoya tuntisi hänet, hän tietäisi, että Masamune ei antaisi periksi ennen kuin pystyisi poistumaan paikalta voittajana.

”Sä et ota huomioon sitä, että Gingkan kanssa olen ”, hän sanoo hiljaa ääni täynnä pelkkää varmuutta.

Edes Kyoya ei ole niin tyhmä, ettei tunnistaisi, milloin joku on tosissaan ja tarkoittaa sanojaan. Nauramisen sijaan Kyoya on hiljaa ja vain tuijottaa häntä, arvioi uudelleen näkemäänsä.

Et onnistu siinä. Mä en ole kuin sä, ja sä et pääse mun pään sisälle. Mä olen sulle arvoitus, etkä sä osaa aavistaa, mistä mä isken ja miten.

**

Ensimmäinen järkevä ajatus on, että hän on Masamunelle vihainen keskeytyksestä. Toinen taas se, että keskeytys tuli ajallaan ja mitä ihmettä hän edes oli tekemässä Kyoyan kanssa. Gingkan katse kulkee kahden tummahiuksisen pojan välillä Masamunen palavista silmistä Kyoyan viileisiin sinisiin ja hän ei hetkeen tiedä, mitä tehdä.

Jokin nuoremman pojan läsnäolossa saa silti Gingkan kiusaantumaan Kyoyan omistavasta otteeesta ranteensa ympärillä, joten hän ravistaa itsensä irti.

”Sun ei pitäisi olla täällä, Masamune. Meillä on ottelu huomenna ja meidän on valmistauduttava”, hän sanoo ja välttää katsomasta Kyoyaan, koska ei ole yhtään varma, että hänen päättäväisyytensä kestäisi sitä. Heidän on lähdettävä. Nyt.

Ja Kyoya on varmasti tietoinen siitä, miten häkeltyneeseen tilaan tämä on onnistunut hänet saamaan. Gingka ei katso häneen, mutta tietää hänen hymyilevän.

”Hyvä idea”, Kyoya säestää kuulostaen täysin asialliselta ja vilpittömältä, ”ratkaistaan välimme stadionilla huomenna. Ei ole mitään syytä alkaa riidellä nyt, ja me saimme jo tervehdykset vaihdettua.”

Hänen sormensa hipaisevat Gingkan käsivartta, ja Japanin joukkueen johtaja ei tiedä, tekeekö Kyoya sen kiusatakseen häntä vai Masamunea. Poika tietää oikein hyvin, ettei Gingka voi olla reagoimatta hänen kosketukseensa ja se näkyy päällepäin.

Hän nielaisee ja pakottaa hämmentävät tunteet taka-alalle. ”Nähdään huomenna kisassa, Kyoya.”

Virnistys Afrikan joukkueen edustajalta. Se virne, joka kenen tahansa ulkopuolisen silmiin voisi tarkoittaa, että äskeinen kohtaus heidän välillään oli pelkkää leikkiä.

”Hyvää yötä, Gingka.”

Kyoya kääntyy vilkaisematta Masamuneen ja lähtee takaisin hotellihuoneelleen. Gingka ei voi olla miettimättä, jakaako hän sen jonkun kanssa. Sen egyptiläisen joukkuetoverinsa, Nilen, ehkä?

Hän huomaa vasta nyt sydämensä lyövän vieläkin tarpeettoman nopeasti. Masamunen nyrpeä ilme paljastaa, että tämä sen sijaan havaitsi sen jo hyvinkin nopeasti.

”Tuo tyyppi aiheuttaa sulle vaikeuksia, Gingka. Sä kiität mua vielä tästä keskeytyksestä”, hän sanoo ja lähtee kävelemään edeltä takaisin heidän hotellilleen. ”Ja olet anteeksipyynnön velkaa siitä, että yritit livahtaa tapaamaan sitä salaa. Sä veljeilet vihollisen kanssa.”

”Ei Kyoya ole mun vihollinen. Me ollaan kavereita.”

Masamune irvistää hänelle. ”Aika läheisiltä kieltämättä näytittekin.”

Kyoyan kevyt suudelma palautuu Gingkan mieleen ja hän tuntee poskiensa hehkuvan tajutessaan, että Masamunen täytyi nähdä se. Anteeksi pyytämisen sijaan hän päättää vastata hyökkäykseen ja iskeä takaisin.

”Sä itse salakuuntelit meitä! Ansaitsit opetuksen. Sillä tavalla ei koskaan saa tietää mitään hyvää.”

”Takuulla huonoin tekosyy, jonka mä olen koskaan kuullut. Sä suutelit Kyoyaa!”

”Se suuteli mua!”

”Sama lopputulos!”

”Eihän ole, sillä on selvä merkitysero!”

Väittely jatkuu siihen saakka, kunnes he pääsevät hotellihuoneelleen ja Gingka ilmoittaa menevänsä nukkumaan hautautuen peittoihin heti, kun saa siihen mahdollisuuden. Ennen nukahtamista hän ehtii vielä muistaa huomisen päivän ja hymyillä tiedossa olevalle kohtaamiselle. Mä ottelen Kyoyaa vastaan!

**

Ottelupäivänä ilmassa on sähköä kuin kyseessä olisi koko turnauksen päättävä finaali. Yleisö ja media ovat tietoisia siitä, millainen kohtaaminen on kyseessä – millaisia pelaajia ja miten paljon taitoa kentällä on.

Tällä kertaa Kyoya saapuu lehdistötilaisuuteen joukkueineen. Gingka ei voi olla ajattelematta, että tämä tekee sen hänen takiaan. Tähän kohtaamiseen Kyoya on valmis laittamaan kaikkensa peliin alusta alkaen.

”Joku voisi väittää, että kyseessä on petos”, haastattelija sanoo osoittaen kysymyksen Kyoyalle, ”olisit läpäissyt Japanin karsinnat ja päässyt heidän joukkueeseensa, mutta käänsit selkäsi tilaisuudelle ja tulit uudelleen mukaan Afrikan kautta. Miten kommentoit tätä?”

”Mä en ole täällä edustamassa yhtään mitään”, Kyoya huomauttaa ja hänen ja Gingkan katseet kohtaavat heidän vilkaistessaan toisiinsa. ”Mun ainoa tavoite on otella Gingkaa vastaan. Japanin joukkueessa se ei olisi onnistunut. Mutta nyt mä olen täällä ja mä olen valmistautunut tähän tapaamiseen. Lupaan, että tämä peli ei jätä ketään kylmäksi.”

”Ja mitä Gingka vastaa tähän haasteeseen?”

Punahiuksinen pelaaja virnistää ja katsoo suoraan Kyoyaan puhuessaan. ”Mä olen valmis haasteeseen ja olen iloinen, että saan pelata Kyoyaa vastaan. Mitä enemmän sä olet harjoitellut, sen parempi mulle. Mä pidän kovista vastustajista.”

Kyoya virnistää kulmahammas välähtäen, ja Gingkan ei tarvitse olla kummoinen ajatustenlukija ymmärtääkseen, että toinen on tyytyväinen vastaukseen ja tuntee samoin. Me kaksi olemme samanlaisia, Gingka.

**

Ensimmäisellä kierroksella Afrikan joukkue asettaa heitä vastaan Nilen, kuten heiltä on jo totuttu näkemään. Kyoya pitää kiinni taktiikastaan ratkaista ottelu kahdella pelillä – Nile ottaa tuntumaa vastustajaan ja päihittää ensimmäisen ottelijan ja hän itse tekee selvää toisen joukkueen johtajasta.

”Mä ottelen sitä vastaan”, Tsubasa varaa, mutta Yu kiilaa jo hänen eteensä.

”Mun vuoro! Mä haluan otella Nilen kanssa!”

”Pojat! Sori, mutta tämä on mun ja Masamunen ottelu.” Gingkan sanat pysäyttävät kaksikon ja he tuijottavat johtajaa tyrmistyneinä.

”Et sä voi päättää tuollaista itseksesi! Epäreilua!” Yu protestoi. ”Vain koska teillä on jokin kolmiodraama sun ja Masamunen ja Kyoyan välillä --- !”

”Antakaa Masamunen otella”, Kyoya pistää väliin toiselta puolelta kenttää ja saa Gingkalta hyväksyvän katseen. Edellisillan flirttailu ja virnistely on vaihtunut vakavaan ottelutunnelmaan, eikä Kyoyan silmissä ole enää vähääkään leikkiä. Kuten Tsubasa edellispäivänä sanoi, hän ei ole täällä häviämässä. ”Mä haluan nähdä, mitä se osaa.”

”Sä et ehdi nähdä paljoa, Kyoya”, Masamune vannoo astellessaan lähemmäs kehää, ”koska mä ja Striker ei pitkitetä tätä kauan. Me voitetaan tämä!”

Virnistys palaa Wild Fangin johtajan kasvoille. ”Pidän uhmastasi, Kadoya. Ja pidän siitä vielä enemmän, jos osoittaudut sanojesi mittaiseksi.”

”Mulle on ihan sama, pidätkö sä musta vai et.”

”Puhutteko te vai pelataanko jo?” Nile huutaa oman ääneensä kuuluviin ja hetkeä myöhemmin kiekot ovat kehässä – Nilen Vulcan Horus vastaan Masamunen Striker. Egyptiläinen hymyilee vastustajalleen oranssien hiustensa alta. ”Te olette päässeet voittamattomina näin pitkälle, mutta mä lupaan opettaa sulle, mitä häviäminen on!”

Kyoyan ja Gingkan silmät löytävät toisensa peliareenan poikki. Kummankin keskittyminen on jo seuraavassa pelissä – lopputuloksesta riippumatta he ovat seuraavaksi vastakkain. Gingka ei ole unohtanut, että Kyoya lupasi esitellä hänelle uusia liikkeitään. Tämä sanoi Intian edustajien tehneen virheen siinä, että he kuvittelivat saavansa vastaan vanhan Kyoyan. Muutos näkyy pojan silmissä ja Gingka ei voi olla kuin iloinen siitä, että hän saa otella tätä vastaan. Vihan ja verenjanon sijaan Kyoyan silmissä on puhdasta pelaamisen iloa ja intoa.

**

Siinä Kyoya ainakin oli oikeassa, että heidän ottelunsa tarjoaisi nähtävää yleisölle. Siinä missä heidän edellinen pelinsä kesti hädin tuskin kymmentä minuuttia, tämä peli venyy aina viimeiseen erään saakka Masamunen hävitessä Nilen kiekon odottamattomille, voimakkaille erikoisliikkeille ja vastaavasti Demuren ja Benkei hävisivät ottelunsa Yuta ja Tsubasaa vastaan.

Viimeisen erän koittaessa Kyoya ja Gingka vaihtavat silmäyksen, jossa on sekä kysymys että vastaus – joko ja nyt. Aika lopulliselle paremmuusjärjestyksen ratkaisemiselle on tullut. Jostain syystä Gingka huomaa ajatuksen vain saavan hänet intoilemaan pelistä entistä enemmän – edes täpötäyden stadionin keskellä häviäminen ei tunnu pelottavalta vaihtoehdolta. Ei verrattuna siihen, miten hienoa siellä pelaaminen on – etenkin tällaisia bleidaajia vastaan.

”Okei, Masamune, oletko sä valmis?” hän kysyy ja saa vastaansa hölmistyneen katseen.

”Haluatko sä mut mukaasi ratkaisevaan peliin, vaikka mä hävisin Nilelle?”

Gingka hymyilee ja nyökkää ojentaessaan kätensä tälle sopimuksen merkiksi. ”Tietty haluan! Etkö sä halua näyttää Nilelle, että sä opit sen käsittelystä jotain? Annetaan takaisin samalla mitalla!”

Sen enempää rohkaisua ei vaadita. Tuttu ärhäkkä, sisukas ilme palaa Masamunen kasvoille ja hän hehkuu yhtä lailla intoa kuin Gingkakin. Todellinen pelaaja ei pelkää tappiota vaan ottaa siitä opikseen. Ja Gingka tietää kokemuksesta, että Masamune tietää sen ja käyttää tappiot edukseen.

Kyoya ja Nile astelevat omille paikoilleen.

”Valmis?”

”Valmis!” Gingka ja Masamune huutavat takaisin yhteen ääneen. Joukkueen johtajan katse käväisee kulmahampaassa, jota Kyoya nuolaisee nopeasti ennen pelin alkua. Hänen sydämensä ottaa muutaman nopeamman lyönnin. Ei ole mitään vastaavaa kuin otella Kyoyaa vastaan. Voitto tai tappio on toissijaista, vaikka panoksena on jatkopaikka maailmanmestaruuskisoissa.

Mitä tahansa tapahtuu, Gingka tietää, että hän ja Kyoya tulevat aina ihailemaan toisiaan ja arvostamaan toisensa korkealle – ja pysymään toistensa kovimpina kilpailijoina.

**

Kyoya tarkkailee vastustajiensa yhteispeliä melkein yhtä uteliaasti kuin näiden iskuja. Hän tarkkailee kommunikointia ja kemiaa Gingkan ja Masamunen välillä, ja muutamista väittelyistä huolimatta näkee, miten hyvin nämä pelaavat yhteen. Kyse ei ole varmasti paljosta harjoittelusta vaan siitä, että he tuntevat toisensa. He osaavat ennakoida, mitä liikkeitä toinen aikoo käyttää ja tietävät, mitä toinen ajattelee missäkin pelin vaiheessa.

”Suojaa mua”, Nile murahtaa hampaidensa välistä ja Kyoya luo häneen nopean katseen.

”Aiotko sä käyttää sitä iskua...?”

Egyptiläinen nyökkää ja he virnistävät. Jos se onnistuu, peli on selvä. He ovat vahvoilla tässä.

**

Gingka näkee, mitä Kyoya ja Nile valmistelevat ja arvioi tilanteen nopeasti. Hänen avatessaan suunsa kertoakseen asiasta Masamunelle tämä lähettää jo Strikerin matkaan. Neuvottelemisen sijaan Gingka huomaa voivansa vain nyökätä tälle hyväksyvästi.

”Sä tiedät, mitä tehdä! Seuraa mua!”

”Jätä ne mulle!” Masamune toteaa hymyillen ja silmissä säihkyy jotain samanlaista kuin Kyoyankin sinisissä silmissä. Mutta silti erilaista. Kyoya kieltäytyy häviämästä – Masamune taas tietää voittavansa.

Toisinaan Gingka näkee selvästi, missä kaikessa Masamunella on parantamisen varaa bleidaajana, mutta nyt hän näkee tässä sen lupaavan lahjakkuuden, joka poika hokee itsepäisesti olevansa. Hän näkee periksiantamattomuuden ja ilon, jota tällaiset kokemukset toiselle tuottavat. Kyoyan mielestä vain hän ja Gingka ovat sillä tasolla, että ymmärtävät toisiaan kuin lukien ajatuksia, mutta hetken ajan Gingka on valmis väittämään, että Masamune on myös samanlainen. Tai ainakin tulossa sellaiseksi ja väläyttää hetkittäin osaamistaan.

”Kyoya!” Gingkan nuorempi pelitoveri huutaa voitonvarmasti stadionin toiselle puolelle saaden Kyoyan itsevarman virneen vaihtumaan huolestuneeksi irvistykseksi. Hän tietää, että on paljastanut korttinsa Nilen kanssa.

Hän näkee myös, että vastustaja on keksinyt keinon sen kortin päihittämiseksi.

”Mä lupasin, että tänään otetaan selvää, kenessä meistä on ainesta mestariksi! Sä aliarvioit mut ja saat nyt kärsiä siitä! Anna palaa, Stiker!”

Minuuttia myöhemmin Kyoya ja Nile poimivat areenalta lentäneet kiekkonsa käteensä samalla, kun toisella puolella kenttää Gingka vetää Masamunen halaukseen ja joutuu yleisön metelin takia lähes huutamaan onnittelunsa tälle.

”Me tehtiin se, Masamune! Me tehtiin se!”

”Sun Kyoyasi ei ole niin erinomainen kuin sä luulet”, Masamune muistuttaa ja tönäisee Gingkan kauemmaksi itsestään, mutta virnistää päälle. Hänen itsevarmuutensa on taas huipussaan kaiken suhteen. ”Mä olen parempi kuin se, ja sä saat myös lakata aliarvioimasta mua. Gingka, mikä tahansa erityisside sun ja Kyoyan välillä on, mä tulen merkitsemään sulle enemmän kuin se. Mä vannon sen!”

Gingka on varma, ettei Masamune olisi saanut sitä sanottua ilman voitonhuuman tuomaa estottomuutta, mutta kun hän katsoo toisen hehkuviin silmiin ja näkee, miten palavasti tämä haluaa olla jotain hänen silmissään, hän ei voi kuin nyökätä ja hymyillä. Masamune muistuttaa aivan liikaa sitä, millainen hän varmasti itse on joskus ollut Kyoyan silmissä – nuori, kokematon, vasta matkalla jonnekin mutta varma, että saavuttaisi aikanaan kaiken.

Tietämättä, mitä reaktiota odottaa, Gingka antaa katseensa kulkea kentän yli Kyoyaan. Annatko sä taas pimeän puolesi ottaa vallan ja lähdet hämärille teille kasvaaksesi bleidaajana?

Hampaiden kiristelyn sijaan Kyoya hymyilee, ja Gingka haluaisi huokaista helpotuksesta (ja juosta Kyoyan luokse ja kertoa, miten iloinen hän on tämän puolesta ja miten paljon parempi ja vahvempi tämä on nyt kuin koskaan ennen).

”Me siis pudottiin kisasta”, hän toteaa ja näyttää hyväksyvän tappion. ”Onnea jatkopaikasta, Gingka. Te olette ansainneet sen.”

”Kiitos, Kyoya. Ja Nile. Te pelasitte loistavasti”, Gingka sanoo sydämensä pohjasta.

**

Vetovoima on jälleen olemassa, kun Gingka löytää itsensä sillalta katselemasta veteen piirtyvää, pienenevää kuuta. Hän aistii Kyoyan läheisyyden paljon ennen kuin tämä ilmestyy hänen vierelleen.

”Onko sun otteluparisi taas täällä jossain tarkkailemassa meitä?” hän kysyy ensitöikseen ja Gingka hymyilee pudistaen päätään.

”Mä luulen, että se jäi hotellille. Se olettaa pelin olevan nyt selvä, kun me voitettiin. Ei ole mitään syytä pitää sua silmällä.”

Kyoya nojautuu sillan kaidetta vasten ja katselee hetken samaa maisemaa kuin Gingakin (vaikka hän epäileekin, katsooko tämä sitä todella vai pyöritteleekö vain omia ajatuksiaan päässään).

”Harmittaako sua se häviäminen?” Gingka kysyy ja hetken epäröinnin jälkeen Kyoya pudistaa päätään ja virnistää hänelle.

”Mä odotin voittavani. Harjoittelin sitä varten niin paljon. Sä näytit, että mulla on vielä töitä ennen kuin mä voin päihittää Pegasuksen.” Hän laskee kätensä Gingkan olalle toverillisesti. ”Ei mua harmita hävitä, kun mä nautin ottelemisesta niin paljon. Sitä peliä kannatti odottaa.”

”Sä olit lähellä voittaa.”

Kyoya nyökkää poissaolevan näköisesti.

”Sun poikaystäväsi taitaa olla tyytyväinen, kun me hävittiin tänään”, hän toteaa sitten pilke silmäkulmassaan ja Gingka irvistää.

”Ei Masamune ole mikään mun poikaystävä! Me ollaan kavereita ---”

”Joilla on tapana silloin tällöin pitää hauskaa keskenään?” Kyoya päättää lauseen ja tökkää sormellaan punahiuksista otsaan. Gingka on muistavinaan, että tämä joskus kysyi häneltä, riisuuko hän koskaan huiviaan. Ja taisi tämä tarjoutua tekemään sen hänen puolestaankin (sillä ehdolla, että saisi riisua muutakin). Hän pudistaa päätään.

Nyt, kun Kyoya on taas niin lähellä häntä, Gingka ei voi ajatellakaan ketään muuta.

Sinisilmäinen venyttelee käsiään ja katsoo horisonttiin. ”Musta tuntuu, että mä lähden vielä treenaamaan.”

”Tähän aikaan?” Gingka säpsähtää. ”On jo aika myöhä.”

”Mä puhuin tulevaisuudesta”, Kyoya hymähtää. ”Sä näytit, että mä en vieläkään ole valmis mestariksi. Ja tunnethan sä mut – mä en voi luovuttaa, kun mä olen päättänyt jotain. Ja mä haluan tosissani saada selville, miten sut voi voittaa.”

Palaset loksahtavat kohdalleen Gingkan päässä, kun Kyoyan suunnitelma muotoutuu hänen mieleensä. ”Sä olet lähdössä pois?”

”Mä painan tuon pettyneen ilmeen tarkasti mieleeni”, Kyoya naurahtaa ja virnistää leikkisästi. ”Sulla tulee ikävä mua, eikö niin?”

”Mutta... Miksi? Sä voit jäädä meidän porukan matkaan ---”

Afrikan joukkueen johtaja ei vaivaudu edes pudistamaan päätään, katsoo vain Gingkaan niin pitkään, että hän tajuaa tämän tehneen jo päätöksensä. Ja Kyoyan pää ei ole käännettävissä, kun hän on kerran valintansa tehnyt. Hän on valmis pysymään sanojensa takana.

”Poikaystävä tai ei, musta tuntuu, että Masamune ei halua meitä samaan porukkaan. Toistaiseksi ainakaan”, Kyoya huomauttaa, ”ja teillä on vielä turnausta jäljellä. Pysykää kimpassa, tehkää muista joukkueista selvää jälkeä ja napatkaa se mestaruus. Mulla ei ole epäilystäkään, ettetkö sä pystyisi siihen.”

Hän puristaa kevyesti Gingkan olkapäätä hymyillessään tälle.

”Me sovittiin, että tämä peli ratkaisisi asian. Me hävittiin, mä häivyn.”

”Kyoya...”

Gingka on sanomassa, että ei tämän tarvitse tehdä sitä. Että hänen ystävyytensä (hän ei tiedä parempaakaan sanaa sille) Kyoyaan ei riipu pelaamisesta eikä Masamunesta. Että hän ei halua tämän menevän taas. Että tämän ollessa poissa iskevät taas kaipaus ja unet. Hän tuntee olonsa vahvemmaksi, kun Kyoya on hänen lähellään.

Vetoavimmallakaan katseella ei kuitenkaan ole vaikutusta Kyoyaan.

”Kukaan ei ole koskaan uskonut muhun niin kuin sä”, Gingka tunnustaa irrottamatta katsettaan toisen silmistä. ”Sä näet mut jonain suurena bleidaajana ja vaarallisimpana vastustajana, vaikka mä en tunne itseäni sellaiseksi. Koska sä uskot kuitenkin niin... Mä pelaan paremmin, kun sä olet maisemissa.”

Kyoya naurahtaa. ”Mä olen aina halunnut sun näyttävän parhaasi mua vastaan. Ja sun paras tarkoittaa aika paljoa, Gingka. Sä olet... Sä olet ainutlaatuinen. Mulle ainakin, mutta varmasti monelle muullekin.”

Jälleen sormet hipaisevat Gingkan huulta kuin varoituksena (tai lupauksena, kuten Gingka sen ajattelee) ennen kuin Kyoya kumartuu painamaan omat huulensa niitä vasten. Kämmen painautuu punahiuksisen pelaajan poskea vasten samalla, kun hän itse reagoi tarrautumalla Kyoyan takkiin molemmin käsin. Jos Masamune ilmestyy jostain nyt, vannon, että se saa katua sitä.

Ketään ei ilmesty, ja he saavat sen kahdenkeskisen hetkensä. Sen, joka on yhtä paljon muistutus menneistä, kiitos nykyisestä kuin lupaus tulevaisuudestakin. Gingka tuntee sähkön väreilevän ihonsa alla Kyoyan hipaistessa kielellään hänen huulessaan olevaa arpea. Haavat tekevät meistä vahvempia.

Sitten Kyoya on jo väistänyt hänet kissamaisen ketterästi ja ottanut muutaman askeleen välimatkaa.

”Mä en unohda sua, Gingka. Nähdään taas. Mä haastan sut vielä”, hän lupaa ja vielä kerran Gingka saa häneltä sen vinon, veijarimaisen virneen. Sen, jossa näkyy yhtä paljon Kyoyan pimeä kuin hänen valoisakin puolensa. Hän vastaa siihen hymyllä.

”Mä odotan sitä tapaamista, Kyoya. Kuten aina.”

**

Masamune mulkaisee Gingkaa tämän liittyessä heidän seuraansa hotellihuoneessa. Toisen haikea ilme ei jätä arvailun varaan, kenen seurassa hän on ollut voitonjuhlia viettämässä.

”Sä olet ollut Kyoyan kanssa”, hän huomauttaa ja yrittää epäonnistuneesti kätkeä syytöksen ja mustasukkaisuuden äänessään. Kaikki katsovat Gingkaan odottaen tämän kiistävän väitteen ja antavan jonkin tylsän, ymmärrettävän selityksen viivyttelylleen. Sen sijaan heidän johtajansa kävelee Masamunen luokse ja pörröttää tämän hiuksia.

”Oletko sä mustasukkainen?” tämä kysyy hetken mielijohteesta ja Masamune menee hetkeksi sanattomaksi. Eivät heidän väittelynsä yleensä ole tähän suuntaan menneet. Hämmennyksen jälkeen hän löytää taas oman tutun ylpeytensä.

”Turha toive. Mä en välitä, kenen rikollisen ja petturin kanssa sä aikaasi vietät.”

”Toissailtana sä seurasit mua silti ---”

”Se oli peliä edeltävä ilta! Mä halusin varmistaa, ettet sä tee mitään typerää!”

Madoka on ensimmäinen, joka alkaa nauraa ja Yu ja Tsubasa liittyvät pian hänen seuraansa. Kaksi muuta luovat heihin pelkästään ärtyneitä mulkaisuja.

”Gingka taisi valita Masamunen, koska se tuli näin aikaisin takaisin”, Tsubasa heittää ensin arvionsa ja saa Gingkan älähtämään jotain ”ein” ja ”mitän” väliltä ja Masamunen protestoimaan, että hän olisi ollut osallisena mihinkään Gingkaa koskevaan kiistaan.

”Ehkä Kyoya jätti sen”, Madoka huomauttaa kuin ei olisi kuullutkaan vastaväitteitä, mutta peruu seuraavaksi itse sanansa. ”Ei, ei siinä niin kävisi. Kyoya on liian kiinnostunut Gingkasta jättääkseen sen.”

”Hei, mä olen huoneessa! Ja mulla ei ole mitään suhdetta sen kummemmin Kyoyaan kuin Masamuneenkaan!”

”Sä suutelit Kyoyaa”, Masamune huomauttaa ihan piruuttaankin ja saa Gingkan mukaan uuteen juupas-eipäs -väittelyyn, joka ei johda minnekään kummankin kieltäytyessä antamasta periksi.

”Musta Masamune on enemmän Gingkan tyyppiä”, Yu toteaa huolettomasti riisikulhonsa äärestä ja osoittaa väittelijöitä syömäpuikoillaan. ”Katsokaa nyt noita.”

Tsubasa ja Madoka tekevät työtä käskettyä kummatkin mietteliäinä kuin kyseessä olisi vakavampikin aihe.

”Mutta Kyoya on komeampi ja taitavampi bleidaaja, ja sillä ja Gingkalla on historiansa”, tyttö muistuttaa. ”Mä olen varma, että se painaa jonkin verran tässä valinnassa.”

”Komeasta mä en tiedä, mutta Gingkan ja Kyoyan välillä kyllä on jotain ihan omanlaistaan sähköä”, Tsubasa vahvistaa ja ottaa lisää nuudeleita tarjoiluastiasta. Taustalla Gingka heittää Masamunea tyynyllä vain saadakseen sen takaisin itseään kohti hetken päästä.

”Ehkä on enemmän kyse siitä, että Gingka ei ole vielä valmis Kyoyalle”, Madoka ehdottaa, ”tai siis, Kyoya on nykyään aika kypsä tyyppi jo. Ja Gingka ---”

”Väitätkö sä mua lapselliseksi? Madoka!”

**

”Saanko mä kysyä yhtä asiaa, Kyoya?” Nile kysyy heidän odotellessaan lentokonetta kentällä. Syystä tai toisesta egyptiläinen halusi liittyä hänen matkaseurakseen, eikä Kyoyalla oikeastaan ole mitään häntä vastaan. Nile on luotettava ja taitava kaveri ja takuulla hyödyksi harjoitellessa. Joukkue on hajallaan, mutta ilmeisesti heitä yhdistävä ystävyys on sitten jotain yhteistä kilpailua vahvempaa lajia.

”Munhan tässä pitäisi kysyä, miksi sä välttämättä haluat seurata mua Japaniin. Se on aika kaukana sun kotoa”, Kyoya huomauttaa. Nile hymyilee pienesti (tämä ei koskaan hymyile kovin leveästi, ei kai kuulu sikäläisiin tapoihin ja perinteet ovat tiukassa. Vakavuus on yksi piirre, miksi Kyoya sietää Nilen seuraa poikkeuksellisen hyvin ja miksi he tulevat juttuun).

”Ei tee koskaan pahaa nähdä vähän maailmaa.”

”Mikä se kysymys oli, johon sä halusit vastauksen?”

Nile kallistaa päätään siten, että oranssit hiukset valuvat hänen silmiltään paljastaen niiden kirkkaanvihreän hehkun. ”Miksi sä lähdet? Etkö sä halunnut nimenomaan liittyä Gingkan seuraan? Senhän takia sä matkustit tänne saakka ja kävit läpi kaiken sen, mitä meidän piti karsinnoissa tehdä tullaksemme valituiksi joukkueeseen.” Hänen ilmeensä on tutkiva. ”Eikö ole periaatteidesi vastaista perääntyä nyt, kun saavutit jo melkein tavoitteesi?”

”Puhut suoraan, Nile”, Kyoya hymähtää, ”ja sä olet osittain oikeassa. Mä halusin tavata Gingkan ja kävin sen kaiken läpi päämääränä se kohtaaminen.” Hän virnistää egyptiläiselle ystävälleen. ”Mutta mistä sä päättelit, että mä olin aikeissa liittyä sen seuraan?”

Nile väistää kysymyksen taktisesti vastaamalla siihen kysymyksellä. ”Sillä Masamune Kadoya -pojalla ei ole mitään tekemistä siis tämän lähtösuunnitelman kanssa?”

”Kadoya.” Naurahdus kumpuaa suoraan Kyoyan sydämestä. ”Siinä pojassa on sisua. Se haluaa pitää mut erossa Gingkasta, ja toistaiseksi se sopii mulle.”

”Joten sä siis luovutat suosiolla?”

”Luovutan?” Kyoya toistaa ja katsoo terävästi matkatoveriinsa. ”Tunnet mut huonosti, Nile. Mä en ikinä luovuta.” Hän lipaisee tunnustelevasti kulmahammastaan kielensä kärjellä. ”Kutsun tätä pikemminkin väliaikaiseksi aselevoksi. En mä ole luopunut aikeistani voittaa Gingka jonain päivänä, ja se päämäärä vaatii vielä työntekoa. Kaikki aikanaan.”

Ainakin hän tietää nyt, ettei Gingka unohda häntä. Tätä vaivaavat samat unet, sama tulevan tapaamisen odotus ja jännitys kuin häntäkin. Masamune on sitkeä tapaus ja varmasti taistelee saadakseen pitää paikkansa Gingkan vierellä, mutta se ei ole vielä ajankohtainen asia. Kuka ties kamppailusta tulisi mielenkiintoisempi, kunhan Masamune saisi hetken maistella voittoa, kasvaa ja vahvistua.

Kyoya ei ole varsinaisesti huolissaan tulevaisuudesta. Hänellä on tunne, ettei hän pystyisi pysymään loputtomiin erossa Gingkasta kuitenkaan. Heidän välillään on jotain, mikä ajaa heidät toistensa luokse vääjäämättä. Se on kuin lanka, yhteys, jota ei voi katkaista. Ennen pitkään hän löytää taas tiensä Gingkan luokse ja tämä tuntee sen saman vetovoiman. Painovoimaa vastaan on mahdotonta taistella, siitä ei pääse lopullisesti irti, vaikka tekisi mitä. Heidän polkunsa ovat kohdanneet ja kulkevat ristiin, ja jossain välissä tapaaminen on jälleen edessä. Kyoya on siitä varma ja hän jaksaa odottaa sitä päivää – ja tehdä jotain hyödyllistä odotellessa.

Me tapaamme taas jonain päivänä, Gingka. Näe musta unia siihen saakka.

Ja hän toivoo, että niissä unissa Gingka näkee sen vinon kissapedon virneen, joka hänen kasvoilleen väistämättä hiipii ja jota korostavat sinisinä hehkuvat silmät.


~*~*~

A/N: Nonni, kiitos tästä Marsupilami ja ole hyvä. Kommentteja on aina mukava saada (mutta tämä on tosiaan siis ensimmäinen ficcini tällä fandomilla ja tällainen nopea inspiraation purkaminen, joten älkää ampuko kovin kovilla luodeilla! ;D). Joo, menen tästä jonnekin nurkkaan häpeämään, cu!
« Viimeksi muokattu: 02.02.2012 20:15:51 kirjoittanut Rascal »
"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.

stardust

  • Slytherin's Pride
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Stay strong, David.
Hello my dear fellow. ♥
Kommentoin jo tätä ihan siitä ilosta, että rare on aina rarea ja sitä pitää tukea. Itse en tosiaan ole sarjaa kuitenkaan kuin satunnaisia jaksoja katsonut, (mukaanlukien sen jonka katsoin sun kanssa), mutta se tuskin haittaa kun on sinunlaisestasi upeasta kirjoittajasta kyse.

Mä en vaan vieläkään jaksa ymmärtää kuinka joku voi käyttää puhekielisiä "sä" ja "mun" ja "mä" etc ilmauksia tekstissä, ilman että se kuulostaa mun korvaan oudolta, mutta sitten tuut sä ja teet sen. Musta se itseasiassa sopi tähän tekstiin kuin nenä päähä tai Blackwood esiintymislavalle.

Sulla on taito kirjoittaa uskomattoman pitkiä tekstejä uskomattoman pienistä aineksista ja onnistut aina siinä niin, että se teksti ei kuitenkaan todellakaan ole tylsä, vaan pitää otteessaan loppuun asti. Mä haluan sen taidon ja arvostan sitä sussa suuresti. Toinen tänkin tekstin plussa oli dialogi. Sitä ei ollut liikaa ja se oli aidontuntuista. Sekin vaatii taitoa silloin kun hahmoista ei lukija paljon tiedä.

Sitten mennään juoneen. AAAARGH with you! En ole katsonut kun sen pari jaksoa ja purin täällä hammasta kun halusin potkaista Masamunea. Miksi sen piti tulla ja sotkea tämä kipinä ja suunnattoman jännittynyt ilmapiiri Kyoyan ja Gingkan välillä. (Jonka kuvailussa olit muuten onnistunut loistavasti, vatsanpohjassa tuntui se jännite tätä lukiessani, hrrr.) Ehkä mä olen vaan niitä tyypillisiä naisia, jotka rakastuu renttuihin ja pahoihin poikiin, mutta toivoin kokoajan että Gingka olisi vain "fuck it" ja valitsisi Kyoyan. Oli ihanaa kuinka olit muuten ns. "pahishahmostakin" onnistunut luomaan hellän ja rakastavan toiselta puoleltaan. Myös Kyoya tarvitsee Gingkaa eikä vain toisinpäin.

Masamunea ehkä saatoin hieman sääliä, mutta muuten kiljuin vaan päässäni "valitse Kyoya" huutoa. Ne kuuluu yhteen, kuten kaikki rival parit mun mielestä muutenkin, strange isn't it? Jotenkin en kestä sitä miten ihanaksi olit Kyoyan kuvaillut, kulmahampaat ja väristykset. Ja ah ne pienet kursivoidut kohdat tässä tarinassa, olin ihan liekeissä aina kun sellainen tuli. Ne oli kaunista, tekstiä jakavaa ja pysäyttävää.

Tämä kommentti on maailmankaikkeuden sekavin, olen pahoillani siitä, mutta tämä todellakin oli lukemisen ja kommentoimisen arvoinen, vaikka ei fandomia tuntisikaan. Sulle pitäisi antaa joku palkinto kun oot noin loistava.. oh mutta saithan sinä pikarin, ansaitusti.

Sun on vaan pakko jatkaa tätä vielä jollain pienellä, jollain missä Gingka valitsee Kyoyan koska muuten mä hakkaan täällä päätäni seinään (vaikka fandom ei olekkaan erityisen tuttu mulle, wot?). Ehkä se on just sun taito. Saat näin randomista fandomista, (hee he hee), tehtyä jotain näin kiinnostavaa. Nään vieläkin silmissäni Kyoyan kissamaisen virneen ja unf. Mä haluan sen erilaisen lopun, ok?

Summaten, rakastan sun tapaa kirjoittaa (ja okei tykkään mä sustakin), kiitos tästä uudesta kokemuksesta ja anteeksi vielä.

Pus.

♥: stardust
« Viimeksi muokattu: 02.02.2012 20:16:15 kirjoittanut stardust »
avatar & banneri by raitakarkki
He ran into my knife - He ran into my knife ten times.