Nimi: Enkelin siivin
Kirjoittaja: Whitestar
Ikäraja: S
A/N: Pitkästä aikaa tuli kirjoiteltua. Älkää siis tuomitko minua jos tämä vähän tökkii sen takia.
Tämä on kirjoitettu erään uneni pohjalta ja tuosta kirjoitustyylistä en sano mitään, kun en oikeastaan tiedä miten siitä syntyi sellainen
No mutta, toivottavasti pidätte ja saa toki kommentoida, olisi kiva tietää miten onnistun kirjoittamaan ihan omasta päästä, ilman erillistä fandomia.
Enkelin siivinMakaan sängylläni käsi silmilläni. En halua nähdä mitään, en halua ajatella mitään. Näen mielessäni siipien kiitävän ohi. Enkeli.
Poskeani pitkin vierii pieni kyynel kun rukoilen hiljaa mielessäni.
”Rakas suojelusenkeli, missä mahdat ollakaan? Oletko edes oikeasti luonani?
Jos olet, minulla olisi pienen pieni pyyntö sinulle. Olisitko kiltti ja tulisit auttamaan minua, en kestä enää yksin, kaipaan jonkun luokseni.
Iltaisin en uskalla yksin nukahtaa, aamulla en uskalla avata silmiäni todellisuuteen. Ole kiltti ja auta minua, oi rakkaani. Ole kiltti ja ota minut sinisiipiesi suojaan.”Nousen hitaasti istumaan, otan kuulokkeet pöydältä ja alan kuunnella musiikkia.
Hiljainen, surullinen melodia saa minut haaveilemaan, ja lopulta vaivun uneen, kauniiseen, kivuttomaan uneen.
Aistin jonkun luonani, joku silittää poskeani. En kuitenkaan halua avata silmiäni. En halua rikkoa tätä ihanaa unelmaani, en halua kohdata pimeää todellisuutta.
En ole yksin, tiedän sen. Täällä on joku muu, joku joka suojelee minua, joku joka turvaa uneni.
Nyt voin liukua kokonaan uneen, minun ei tarvitse vartioida itseäni, tämä henkilö hoitaa sen puolestani.
Oletko se sinä rakkaani? Tulitko viimein luokseni?
Kylmä maa tuntuu paljaita jalkojani vasten, huumaava tuuli puhaltaa kasvoilleni, mutta minulla on lämmin. Niin ihanan lämmin.
Haluan pysyä tässä iäti, tässä pimeässä, kylmässä paikassa, jossa silti minulla on niin lämmin ja turvallinen olo.
Joku halaa minua, en tunne häntä, kuka olet? Näen suuret siivet, kauniit, kuin harhakuvat. Se olet siis sinä.
Minun enkelini. Minun rakkaani.
Tiedän olevani hereillä, mutten halua hyväksyä sitä, en halua sen olevan totta vielä. Haluan tuntea tuon äskeisen lämmön vielä.
Kaikki tuhoutuu nälän tunteeseen, huokaisten käännän kylkeä ja muistelen unta.
Lämmin tunne, niin lämmin tunne. Niin ihana, haluan sen takaisin, se oli niin ihana, en halua luopua siitä vielä.
Joku on sammuttanut musiikin, kuulokkeet ovat taas pöydälläni. Kuka se oli? Sinäkö rakkaani?
Nousen hitaasti ylös, en saa enää unta. Otan pöydältä vihkoni ja katson kuvaasi. Siipesi ovat niin kauniit, mutta kasvojasi en osaa piirtää.
Olet vain mielikuvitustani, vai oletko sittenkään? Anna minulle jokin merkki jos todella olet luonani, rakas enkelini.
Tunnen jonkun halaavan minua. Hymyilen, kiitos, kuiskaan ilmaan.
Luminen piha on kuin suoraan satukirjasta, kaikki on valkoista, valossa säihkyvää. Se on kuin taikaa.
Kävelen lumessa, pieni pakkanen saa hengitykseni huuruun. Nostan katseeni taivaalle ja kurotan käteni kohti taivasta ja toivon että minulla olisi siivet joilla lentää tämän kauniin maan yllä, pois tästä kivusta, pois tästä maailmasta.
Suljen silmäni ja nautin tästä pienestä kauniista hetkestä.
Tuuli puhaltaa hiuksieni läpi, voin haistaa luonnon tuoksun. Olisipa tämä hetki ikuinen. Tämä pieni hetki, jossa tuntuu olevan taikaa. Taikaa, joka vie kivun pois.
Hyräilen itsekseni, hymyilen lempeästi. Tunnen läsnäolosi rakkaani, oletko iloinen kanssani? Pidäthän minulle aina seuraa, oi rakas enkelini.
Nosta minut syliisi ja lennä auringonlaskuun, anna minun tuntea käteni ympärilläni, tuulen kasvoillani, hengityksesi lähelläni.
Tuothan minut kotiin ja jäät yöksi suojelemaan minua? Nukuthan vieressäni ja suojelet meitä hopeasiivilläsi?
Kylmä herättää minut kuvitelmistani, kauniista unelmistani.
Lähden kävelemään takaisinpäin, lumi narskuu kenkieni alla ja pistelevä kylmyys saa minut piristymään.
Huoneessani otan piirustusvihkoni ja alan jälleen kerran tuhertaa jotain. Paperille syntyy suojeleva siipipari, kyynelehtivä minä. Olet luonani jälleen kerran, vaikket siltikään ole lähelläkään.
Heitän vihon seinään ja suoristaudun makaamaan sängyllä.
Vie minut pois täältä, anna siivet joilla lentää taivaalle, pois tästä kaikesta tuskasta, vapauteen, ikuiseen iloon.
Suljen silmäni, vaivun hentoon uneen.
Tunnen kuinka pitelet minua vahvoilla varmoilla käsivarsillasi. Maa on kaukana allamme ja siipesi halkovat ilmaa.
Painan pääni rintaasi vasten ja tunnen hengityksesi. Olen turvassa. Nyt ei ole enää hätää, ei kipua, ei tuskaa, ei pettymyksiä, vain tämä ihana tunne, minä ja sinä.
Suljen silmäni ja nautin sinusta, olet siinä, olet todellinen.
Tuuli puhaltaa hiuksiini, kuulen siipiesi rytmin, tunnen lämpösi. Pitelet minua kuin prinsessaa, kuin maailman kauneinta kukkaa. Olen sinun, ihan kokonaan, nyt ja aina. Suojelet minua iäti, varjelet untani, turvaat päiviäni.
Olet aina ollut minun enkelini, olen aina lentänyt sinun siivilläsi.
Olen taas huoneessani, mutta olet täällä kanssani. En avaa silmiäni, en aja sinua vielä pois. Ole kiltti, pysy siinä ikuisesti, älä katoa koskaan.
Tunnen kätesi vyötärölläni, sinut selkääni vasten, hengityksesi niskassani.
Olet tässä, luonani, todellisena, täydellisenä, mutta vain niin pienen hetken. Jos osaisin pysäyttää ajan, tekisin sen nyt.
Tahdon nauttia sinusta ikuisesti, en halua jäädä enää yksin.
Otan sinua kädestä ja pyydän, jää luokseni, tai ota minut mukaasi. Halaat minua lujemmin. Kyynel vierähtää poskelleni.
Rakas jumala, anna tämän hetken kestää vielä hetken pitempään.Siinä samassa tunnen kuinka olet taas poissa, mutta silti luonani. Yritän olla liikkumatta ja pitää tuon äskeisen hetken tunteen yllä.
En halua tuon hetken katoavan, ei vielä, ei näin.
Ajattelen sinua ja vaivun uudelleen uneen.
Lennämme jälleen taivaalla, kuulen sinun hyräilevän hiljaa. Hymyilen ja nautin sydämeni pohjasta.
Anna anteeksi. Kuiskaat korvaani ja putoan.
Juuri ennen maahan osumista tunnen jääväni ilmaan leijumaan. Minulla on hopeiset siivet, joilla voin lentää ikuisesti kauniilla yötaivaalla.
Nousen siivilleni ja lennän taivaalla, nautin siitä sydämeni pohjasta, hymyilen, nauran. Kerrankin kipu on poissa, nyt minuun ei satu enää ikinä.
Nuori enkelipoika istui pienen omakotitalon katolla. Se oli surullinen, vaikka tiesikin tehneensä oikein.
Pieni kyynel vieri pojan poskelle, kun se katseli iloista tyttöä lentämässä uusilla siivillään.
Enkelin kasvoille nousi hymy sen katsellessa tytön iloa.
”Nyt olet turvassa ikuisesti” se kuiskasi ilmaan, levitti siipensä ja lensi tytön luo.
Siitä asti nämä kaksi enkeliä ovat lentäneet yhdessä taivaalla, vapaimpina kuin kukaan, ilman minkäänlaisia huolia, ilman tuskaa ja kipua.
Tytön hymy ei kuole enää koskaan pois. Hän saa elää rakkaan enkelinsä kanssa ikuisesti yhdessä.
