Kirjoittaja: Taitaa olla yllätys, mutta Aoi Taki.
Ikäraja: Uskoisin, että se on se k-7 tai k-11, joten laitoin varmuudelta korkeamman.
Fandom: Axis Powers Hetalia tai pelkkä Hetalia
Varoitukset: Yksi hahmo kuolee
Paritukset/hahmot: Holy Roman Empire "HRE", Chibitalia, Italia, Saksa. HRE/Chibitalia ja Italia/Saksa (Uskoisin. Näissä niinnoin parituksissa en ole varma)
Vastuuvapaus: En omista Hetaliaa. Sen omistaa Himaraya. En saanut/saa rahaa tämän tekemisestä.
A/N:
http://www.youtube.com/watch?v=JaNkQskLMDA&feature=related Tosta saa taustamusiikkia taustalle pyörimään. : 3
HUOM!
vaihdoin kappaleen. ^^'
~Lupaus~
Makasit nurmikolla. Silmäsi olivat raollansa, mutta silti katsoit minua sinnikkäästi silmiin. Turkoosissa silmissäsi ei ollut sitä iloista pilkettä, jonka sain nähdä aina, kun olit iloinen. Silmissäsi ei ollut minkäänlaista pilkettä ja näytit jo kuolleelta. "Muista Chibitalia. Rakastan sinua aina ja ikuisesti", kuiskasit vihoviimeisillä voimillasi ja suljit silmäsi. Otteesi minun käsistä irtosi ja sydämesi löi viimeisen kerran.
Valmiiksi itkusta punaiset silmäni hukkuivat kyyneliin, joita vuodatin vuoksesi. Kaipasin sinua jo sillä hetkellä. Tiesin, että kuolisit sodassa saamiisi vaurioihin. Et koskaan kuunnellut minua, vaikka itkin lähtösi takia. Huusin moneen kertaan, ettet saisi lähteä. Huusin sen, ettet sinä loukkaantuisi. Olin huolissani sinusta. Olin sanonut samaa isoisälleni, joka silti lähti sotimaan. Hänen koko kehonsa oli naarmuilla ja ikuisilla arvilla, jotka eivät koskaan parantuneet minun hoidostani huolimatta.
Sinäkään et kuunnellut minua, mutta rakastin sinua koko sydämestäni. Lupasin itselleni, että muistan sinut aina. Tälläkin hetkellä istun kokoussalissa ja katson sinun suuttumista tappeleville valtiolle. 'Muista Chibitalia. Rakastan sinua aina ja ikuisesti', pyörii mielessäni ja joudun laskemaan katseeni sinisten housujen peittämiä jalkojani. Rakastan sinua vieläkin, mutta en ole kehdannut kertoa totuutta. Haluan vielä antaa sinulle hetken aikaa muistaa menneet. Kauniit sanasi, joidenka takia suljit silmäsi ja jätit minut yksin.
En tiedä tunnetko vielä samoin minua kohtaan, kuin silloin kauan sitten. En välitä mitä tunnet kunhan muistaisit jonain päivänä kaikki menneestä. Käskit minun muistaa, minä muistan. Voisit olla ylpeä minusta, tohelosta, jonka jätit oman tottelemattomuutesi takia yksin itkemään. Tiesin kuitenkin myös sen, ettet voisi jättää minua ikuisesti yksin.
Siinä olet. Aivan vieressäni. Käännät katseesi minuun ja kysyt tutun kysymyksen: "Onko kaikki hyvin? Et sinä ole koskaan allapäin." Nostan yllättyneen katseeni sinuun ja nyökkään hymyillen. "On vain ikävä", huokaisin ja heiluttelin jalkojani, jotka eivät yltäneet edes lattiaan asti. Olen nopea juoksemaan, josta olet aina kerta toisensa jälkeen yllättynyt. Näytät kysyvältä, mutta huokaisten käännät katseesi pois. Jatkoit kokousta normaaliin tahtiin ja annoit minun taas surra muistamattomuuttasi.
Äänesi on vakaa ja päättäväinen. Olen aina pitänyt siitä. Tahtoisin olla samanlainen, kuin sinä. Tahtoisin myös sinun muistisi palaavan. En kuitenkaan uskalla sanoa mitään asiasta. Mittaisit vain onko minulla kuumetta ja palauttaisit kotiin. Haluaisin sinun toistavan täsmälleen samat sanat. Silloin tietäisin, että olet oikeasti palannut luokseni.