Voi kiitos kovasti kaikille! : ) Ihanaa että olette pitäneet, ja toivottavasti viihdytte jatkossanin tämän parissa
Pahoittelen jo heti alkuun, että seuraavan osan ilmestyminen saattaa viedä parikin viikkoa, en ole ennättänyt kirjoittaa vielä seuraavaa lukua edes valmiiksi, enkä täten aloittaa uutta. Mutta koitan olla mahdollisimman vikkelä ; )
Kolmas luku
Raikkaan aurinkoinen perjantaiaamu. Jokunen lintu liiteli taivaalla, tuuli pöllytti irtolunta alastomista puista. Velhokaksikkomme oli kiskaissut lämpimät vaatteet ylleen ja siirtyneet yhteistuumin liiteriin halkoa hakemaan. Siriuksen käsipuolessa roikkui saunan kantokassi, Remuksen sormissa pyöri taikasauva. Halot lentelivät vuoroin terassille, vuoroin kassiin, jota jo hieman puhkuva Sirius kannatteli.
”Kuinka nämä voivat olla näin painavia?” punaposkinen, pitkähiuksinen Sirius murahti raahatessaan kantokassia nyt maassa, vetäen sitä perässään kohti terassia. Remus hymähti epämääräisen vastauksen napatessaan vielä muutaman halon syliinsä ja sulkiessaan liiterin oven.
”Mitähän niissä saunailloissa tehdään?” Sirius ei voinut olla pohtimatta ääneen, koittaessaan repiä halkokassia perässään. Klapeja putoili matkan varrella hankeen, josta Remus ne nappasi syliinsä sanaakaan sanomatta.
”Äääh, Remus, heitä tämä pussukka terassille”, Sirius irrotti otteensa ja suoristi ryhtinsä selkäänsä pidelleen, ”Helvetin halot, minua ei ole luotu tällaiseksi juntiksi.
Remuuuus!””Ota sauva taskustani, minulla on kädet varattu, kuten ehkä huomaat”, toinen yhtälailla punaposkinen mies puhisi kääntäessään nyt oikean kylkensä miehelleen, ”Se on taskussa.”
”Ai pidät sitä siellä?” Siriuksen toinen kulma nousi veikeästi, ”Minun sauvani roikkuu ihan vapaana jalkojen välissä.”
”No hah hah, olipas hauskaa”, Remus hörähti keikauttaessaan lantiotaan, ”Ota nyt se sauva, jos meinaat käyttää loitsuja.”
Sirius kohotteli kulmiaan hymyillessään makeasti ja tunkiessaan kättään Remuksen takin alle, sauvaa havitellessaan: ”Älä nyt leikistä suutu, mussukkaiseni, susihukkaseni.”
Remus pyöräytti hieman silmiään Siriuksen vetäistessä sauvan esiin ja heilauttaessaan sillä halkokassin ilmaan. Kassi lensi portaat ylös ja putosi lumia pölläyttäen saunan oven eteen.
Remus asteli sisälle hirsimökkiin ja laski halot takan viereen epämääräiseksi kasaksi. Ulos palatessaan hän löysi Siriuksen kamppailemassa saunan ulko-oven kanssa: ”Seesam aukene saatana, helvetin Suomi ja sen jäätyneet ovet!”
Remus katseli touhua silminnähden huvittuneena, ennen kuin näpäytti sauvallaan ovea kohti. Kahvaa juuri kiskonut Sirius lensi kaaressa terassin kaiteen yli metrin korkuiseen lumipenkkaan. Hetken oli aivan hiljaista, ennen kuin räkäinen nauru alkoi kuulumaan Remuksen näkökentän ulkopuolelta. Mies asteli terassin aidan luo nähdäkseen Siriuksen puoliksi hautauutuneen valkoiseen untuvalumeen, nauraen silmät kiinni, punaisten poskien loistaessa auringon valossa.
* * *
Takassa roihuavan, iloisesti tanssahtelevan tulen rätinä täytti muuten hiljaista mökkiä. Sirius ja Remus makoilivat eri sohvilla, Sirius täysin vaakatasossa, Remus vain istui hieman rennommin.
”Mitähän niissä saunailloissa tehdään?” Sirius pohti jälleen ääneen, jäätyään aiemmin päivällä ilman vastausta.
”En tiedä”, Remus mumisi katsellessaan vipattavaa jalkaansa, joka lepäsi toisen polven päällä, ”Enkä ole varma haluanko edes tietää.”
”Mutta eikö siellä saunassa olla alasti?” Sirius kurtisti kulmiaan nykiessään hiustupsua sormissaan, ”Ihan tuntemattomien ihmisen kanssa,
omituista.”
”Inhottavaa minusta”, Remus katsoi nyt tarkkaavaisesti vastakkaisella sohvalla loikoilevaa miestä, ”Kai meillä on pyyhkeet ympärillä tai jotain.”
”Mmm, voi olla”, Sirius levitti kätensä suureen venytykseen haukotellessaan makeasti, ”Samapa tuo, en minä häpeile vartaloani.”
Remus naurahti vaitonaisesti: ”Olen kyllä huomannut.”
Sirius käänsi nyt päänsä kohti tyhjyyttä tuijottavaa Remusta: ”Kuinka niin?”
”Olen jotenkin huomannut, että tuppaat kulkemaan ympäriinsä ilman rihmankiertämää.”
Sirius heitti nyt jalkansa lattialle, kömpi ylös ja asteli kohti Remusta: ”Mutta sinä silti pidät siitä mitä näet, eikö niin?”
Remus kurtisti kulmiaan Siriuksen hypätessä hänen syliinsä ja kietoessaan kätensä tämän kaulan ympärille: ”Etkö pidäkin?”
Remus kohautti kulmiaan ja kallisti hivenen päätään: ”Kyllähän sinä tiedät.”
Sun omakseni tänään saan.
Ei vertaistas löydy päältä maan.
Sua päästä en, pois milloinkaan.
Mä lupaan sen, sua vaihda en.* * *
”Kuinkahan nopeasti tämä lämpeää?” Sirius katseli seinällä roikkuvaa mittaria, ”Hän sanoi, että sitten on hyvä, kun viisari on 80 – 100 välillä.”
”Kuinkahan kuuma se on?” Remus katseli vaaleita lauteita ja taputteli niitä hiljakseen, ”Kestävätkö tällaiset? Näiden päällä on monta sataa kiloa painoa, ja nämä vain roikkuvat tässä.”
”Se selviää kokeilemalla. Hyppäähän sinne ylös, tulen perästä”, Sirius tyrkkäsi Remuksen vasten lauteita. Mies kääntyi mulkaisemaan toista, ennen kuin nousi ensimmäiselle lauteelle, toiselle, ja kääntyessään istumaan ylimmälle. Sirius hyppelehti ketterästi perästä ja asettui puolisonsa viereen. Siinä he istuivat hetken aikaa, täysin hiljaa, katselle avoimista ovista pimenevän illan uumeniin.
”Joo”, Sirius aloitti hitaasti, ”Kai nämä vielä pari miestä kestää”, mies hyppelehti alas ja syventyi jälleen kiukaan pariin, ”Pitäisikö tuonne alas laittaa tulta?”
”Mikä tuo ylempi luukku on?” Remus nyökkäsi kohden tulipesän yllä olevaa vesisäiliötä, ”Aukaise se luukku.”
Sirius vilkaisi Remusta ja katsoi nyt miehen osoittamaa puista kahvaa: ”Tämä?”
”Niin niin, aukaise se”, Remus jatkoi ohjeistusta ylimmältä lauteelta. Sirius tarttui kahvaan ja kiskaisi. Mitään ei tapahtunut. Mies kurtisti kulmiaan, kääri hihansa kyynärpäihin ja tarttui jälleen kahvaan, tällä kertaa kiskaisten kaikella voimalla. Kuului pamahdus ja natinaa, Siriuksen kädet lensivät irti kahvasta: ”Minä rikoin sen!”
”Etkä rikkonut, se aukesi”, Remus kömpi nyt alas lauteelta, pukkasi Siriuksen edestää ja vetäisi kahvasta. Miehen käteen jäi kahvasta roikkuva peltinen laatta kannen irrotessa. Miehet katsoivat hetken toisiaan, sitten Remuksen kädessä roikkuvaa kantta, ennen kuin suuntasivat katseensa tyhjyyttä ammottavaan lokeroon.
”Hei, siellä on vettä pohjalla.”
”Heitetäänkö se vesi
tuonne?” Remus kurtisti kulmiaan, katsoessaan ties monennetta kertaa seinällä roikkuvaa mittaria, ”Eivät ne tuossa heitä sitä sinne...”
”Ooo, täällä on pikkuinen hana!” Sirius hihkui innosta polvistuessaan kylmälle, betoniselle lattialle, ”Katso! Saanko kääntää tuota?”
”Käännä pois”, Remus mumisi laskiessaan peltisen laatan takaisin paikoilleen. Sirius kiskoi jäykkää hanaa, koitti saada sen parhaansa mukaan kääntymään. Kuului ähinää ja puhinaa, ennen kuin kylmä vesisuihku lörähti Siriuksen polville. Mies kiskoi hanan äkkiä kiinni: ”
No mitä helvettiä?!”
Remus ei voinut peittää pientä, vahingoniloista nauruaan: ”Oliko se noin jännittävää?”
Sirius nousi ylös, mulkaisi takanaan seisovaa miestä ja nappasi tämän sauvan toiselta lauteelta:
”Halkinaurus!”Vahingonilo muuttui railakkaaksi nauruksi, Remuksen kiemurrellessa paikallaan, hinkatessaan itseään vasten seinää ja yrittäessään parhaansa mukaan tirpaista Siriusta turpaan.
”Se parhaiten nauraa, kuka loihditaan”, Sirius hymyili ja remahti nauramaan mitä räkäisimmin.
”Lohohohopeta sehehehe!” Remus heilui paikoillaan, huitoessaan ilmaa ja potkiessaan tyhjyyttä, ”Sihihihiriuhuhuhuuus!”
”Selvä selvä”, Sirius heilautti taikasauvaa uudelleen ja nakkasi tämän Remukselle, ”Mennään.”
Kaksikko asteli terassille, toisiaan leikkisästi tönien, ennen kuin seisahtuivat aloilleen kuuntelemaan. Hiljaisuus oli rikkoutunut, nyt metsässä raikui vaimea moottorin ääni. Miehet liimautuivat kiinni toisiinsa seistessään rintarinnan, tietämättä mitä tehdä, epävarmoina siitä, mikä heitä pian odottaisi. Ääni voimistui jatkuvastui, kunnes se pian saavutti heidät. Mitään ei näkynyt, voimistuva ääni vain sai Remuksen peittämään korvansa. Jokin iso, musta ja epämääräinen vilahti vauhdilla heidän mökkinsä ohi, kohti järveä. Ääni kulki sen mukana, vaimentuen jälleen hieman.
”Eikö ne aseet riittäneet?!” Sirius ärisi melun yli, ”
Mikä näitä ihmisiä vaivaa?!”
Remus siristeli silmiään pimeydelle, joka oli nielaissut äskeisen ilmiön uumeniinsa, vaimentaen nyt myös moottorin äänen täysin.
”Hei te siellä!"
Sirius pyrki hyppäämään puolisonsa syliin, mutta Remus työnsi tämän irti itsestään. Tuo ääni oli tuttu.
”Joko se sauna on lämpenemässä?” iloinen mylvähdys kuului näkymättömistä, ”Me tehdään tänne avanto ja tullaan sitten jeesaamaan!”
”Mitä he tekevät?” Sirius kurtisti kulmiaan yrittäessään myös nähdä pimeyteen.
”En tiedä, mutta se ei kuulostanut kovin mukavalta...”
* * *
Savupiipusta tuprusi sakea harmaa savu, viisi miestä istui lämmittelemässä takkatulen äärellä.
”Ottakaahan tuosta hömpsy”, partasuu ojensi vieressään istuvalle velhokaksikolle lasista pulloa, ”Terveydeksi ja kippis!”
”Anteeksi, mitä tämä - ”, Remus ei ennättänyt kysymystään loppuun, kun Sirius nappasi pullon hänen käsistään, ” - tuo – on?”
”Vettä tälle kansalle”, partasuu, jonka nimeksi oli osoittautunut Pentti, mylvähti hymyssä suin. Toisella sohvalla istuva kaksikko nauroi myöntäillessään. Sirius nosti pullon huulilleen, otti aimokulauksen, mutta laski pullon nopeasti alas yrittäessään niellä.
”Koskenkorvaa”, Pentti jatkoi napatessaan pullon Siriukselta ja hörpätessään jälleen itse, ilmekään värähtämättä, ”Miltäs se maistui?”
Kysymys oli osoitettu pitkätukkaiselle velholle, joka oli vihdoin ja viimein saanut litkun nieltyä, ilmeestä päätellen: ”Krhm, ihan hyvää.”
”Noniin perkele, ja eikun pulloa kiertämään”, Pentti nauroi hörpätessään jälleen ja tarjotessaan pulloa Remukselle, ”Maistahan poika nyt.”
Remus loi epäilyjä täynnä olevan katseen kirkkaaseen pulloon, ennen kuin nappasi sen partasuun kädestä, hörppäsi äkkiä pienen siivun ja nieli sen naama irveessä. Siriuksen makuaisti oli ilmeisesti turtunut jo, sillä hän kiskaisi nyt pullosta ison kulauksen, kuin suomalaisen juoppolalli konsanaan.
”Käyn vilkaisemassa saunaa”, silmälasipäinen Jarkko nyökkäsi napatessaan kengät jalkaansa ja astuessaan ulos pimeyteen. Sirius räpytteli hetken aikaa silmiään, ennen kuin nojautui hieman yksin sohvalle jääneen Jannen puoleen: ”Minä voin aloittaa seuraavan kierroksen.”
Remus vilkaisi syrjäkarein Siriusta, mutta nähdessään raukean hymyn tämän kasvoilla, ei viitsinyt sanoa mitään.
Joku koputti ikkunaan. Remus kääntyi hieman hätääntyneenä katsomaan, mutta koputtaja paljastui Jarkoksi, joka viittoi saunaa kohden ja katosi jälleen näkyvistä.
”Jaahas, taitaa olla se sauna valmis”, karvanaama nousi Remuksen viereltä, nappasi pullon kierroksen päättäneeltä Jannelta ja tyrkkäsi sen Remukselle, ”Vähän ilolientä perkele naamaan ja menoksi!”
Sirius ja Remus nousivat ylös sohvalta, Siriuksen napatessa pullon Remukselta: ”Kulta, sinä et
kuitenkaan tykkää sshiitä.”
Kaksikko asteli Jannen ja Pentin perästä saunan ulko-ovelle. Pukuhuoneen penkillä oli jo yksi vaatekasa, Jarkko oli hävinnyt saunan uumeniin. Remus vilkaisi hieman kiusaantuneena Siriusta, kun Janne ja Pentti riisuivat pukuhuoneessa vaatteensa ja lipuivat saunaan ilman pyyhkeitä.
”Tuota, Sirius...”
”Vaatteet pois ja menoksi!” Sirius hihkui silminnähden onnesta kiskoessa pienessä pukuhuoneessa vatteitaan, ”
Housut pois, housut pois!”
Remus kurtisti kulmiaan Koskenkorvapullon kanssa häntä kannustavalle Siriukselle: ”En oikein tiedä...”
”Ota tuosta huikka, niin alat tietämään”, Sirius tyrkkäsi pullon miehelleen, potkaisi nilkoissa olevat housunsa penkin alle ja kirmasi saunaan tukka hulmuten.
* * *
Ylälaude oli turhan ahdas viidelle aikuiselle miehelle, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Pullo kiersi edelleen rivissä, Remuskin oli taipunut hörppäämään pari kertaa. Sirius oli ollut oikeassa, tuo litku auttoi häntä rentoutumaan, yllättävän nopeasti kaiken hyvän lisäksi.
”Terve löyly, terve lämmin
terve henkäys kiukainen,
kylpy lämpimäin kivisten,
hiki vanhan Väinämöisen.
Löylystä vihannan vihdan,
tervan voimasta terveiden.”Remus katsoi omituisella sävelmällä laulavaa Penttiä, mutta ei voinut kieltää, etteikö mies osaisi laulaa. Ääni oli pehmeän syvä, hieman hidasteleva ja karhean tasainen. Sirius Remuksen toisella puolella koitti liittyä lauluun toisella kertaa, mutta velho tyytyi laulelemaan omiaan ja heilumaan paikallaan. Jarkko heitti löylyä ja oli saada Remuksen pyörtymään. Mies nojautui refleksinomaisesti vasten reisiään, painaen kämmenet korvilleen. Olo oli kuin olisi palanut helvetissä, hiki nousi ihon pintaan siinä räpäyksessä, ja vierekkäin istuvan suomalaiset huokailivat syvään, nojautuessaan vasten polttavan kuumaa seinää.
”No, miltä se nyt tuntuu olla saunassa?” Pentti kääntyi huvittuneena katsomaan kituvaa Remusta, ”Nouse vain istumaan, siihen tottuu.”
”En minä halua palaa hengiltä”, Remus mutisi puhaltaessaan keuhkonsa tyhjiksi.
”Älä aikuinen mies kehtaa, nouse nyt”, Pentti sai naurullaan Remuksen keräämään itsetuntonsa rippeet ja nousemaan, ”Otetaan parit kunnon löylyt ja sitten mennään avantoon!”
”Mikä se on?” Remus olisi halunnut jättää tuon kysymyksen esittämättä, mutta hän ei voinut hillitä itseään, ”missä se on?”
”Me kairasimme sen poikien kanssa ennen kuin tultiin lämmittämään saunaa, minähän sanoin! Teimme järven jäähän parimetriä suuren aukon, jotta päästään järveen pulahtamaan.”
Remus kääntyi katsomaan miestä uskomatta korviaan: ”Vesi on jäässä! Se on kylmää!
Oletko sinä hullu?!”Pentti nauroi Jarkon heittäessä vielä kerran vettä kiukaalle, joka sihisi kiehtovasti. Viisikko kärvisteli hetken sata-asteisessa saunassa, ennen kuin suomalaiskolmikko hyppi lauteet alas, nappasi pyyhkeet lantioilleen ja juoksi ulos. Remus värisi paikallaan jo pelkästä ajatuksesta, mutta Pentin huutaessa terassilta heidän peräänsä, Sirius nappasi kiinni miehensä käsivarresta ja kiskoi tämän mukanaan. He nappasivat myös pyyhkeet lanteilleen ja astuivat hyiseen kylmyyteen. Janne juoksi kaikista sukkelimpana edellä, osoittaen tietä valtavalla taskulampulla. Jarkko kiirehti perästä, ja Pentti piti huolen, että myös matkalaiset tulivat mukaan. Kolmikko asteli rinnettä alas ja saapui laiturille vievälle lyhyelle polulle. Pentti hölkytteli pienoinen kaljamaha hyppien nuorempien poikien perään, Sirius ja Remus eivät pitäneet kiirettä.
”Tartu minua kädestä.””Ole Sirius-rakas
välillä mies.”
Remus tyrkkäsi Siriuksen edelleen, ja kaksikko lähti hapuillen astelemaan kohti laiturin päätä, jolla Janne jo värjötteli kylmissään, märkänä jääkylmästä vedetä. Avannosta kuului huutoa.
”En halua mennä tuonne”, Remus kuiskasi hiljaa puristaessaan pyyhettään tiukasti, ”Minä kuolen tuonne.”
”Niin minäkin”, Sirius mutisi kaksikon astellessa Jannen viereen. Nuori miehenalku vilkaisi heitä ja nyökkäsi täristessään paikoillaan: ”Sinne vain, se on virkistävää.”
Velhot katselivat toisiaan ja väistyivät Jarkon tieltä, joka tuli huutaen ylös avannosta. Laiturin päässä oli portaat, jotka laskeutuivat suoraan hyiseen veteen, avannon reunaan.
”No perkele mammanpojat nyt!” Pentti mylväisi noustessaan ylös avannosta. Koko laituri narisi hiljakseen, ”Äkkiä pulahdatte niin se on siinä.”
”Voisimme jättää tällä kertaa väliin, kiitos”, Remus yritti kohteliaasti välttää tilannetta, mutta Pentti asteli kaksikon taakse, repäisi heidän pyyhkeensä ja tyrkkäsi kumpaakin selästä. Velhokaksikko huusi kilpaa ennen kuin osuivat veteen. Se turrutti nopeasti kaikki aistit, varpaat tuntuivat jääneen laiturille läpsykkäiden kaveriksi. Miehet räpiköivät itsensä pinnalle ja pärskivät kilpaa portaille. Sirius nousi sukkelasti avannosta, kiskaisi pyyhkeensä Pentiltä, ja hymyili onnesta tihkuen: ”MAHTAVAA!”
Hypotermian ensiasteita kokeva Remus ei ollut samaa mieltä juostessaan koko joukon kärjessä takaisin saunaan, missä olisi halunnut huutaa tuskasta, tuntiessaan kuinka miljoona pientä neulaa pistelivät häntä.