Liikkumatta - K-11 [Severus/Lily]

[nuca]

Kirjoittaja: nuca
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Lily
Vastuuvapaus: En omista mitään Rowlingin keksimää, enkä saa tästä kirjoittelusta rahaa. Laulu on Happoradion 'hiljaa niin kuin kuolleet'.
Varoitukset: Lily raapaisee Potterin egoa pikkuisen ja Voro hengittää taas niskaan.
Tiivistelmä: ”Severus, oletko varma, että tämä on hyvä idea?” tyttö kysyi epävarmuuden ja huvituksen sekaisella äänellä.
A/N: En osaa sanoa oikein mitään. Olkaa hyvät, saa lukea.

Liikkumatta

Kuunkajo siilautui rohkelikkotornin oleskeluhuoneen matolle, pölyisenä ja hiljaa pyörteillen. Päivän äänet olivat jo kadonneet ja takan hiillos viilenemässä. Pehmoisella nojatuolilla, varjon puolella hiirenhiljaa istui punahiuksinen tyttö tuijottamassa lattiamaton kaarteilevia kuvioita. Tyttö piti kädessään pergamentinpalasta, jonka kaksi siistillä, mutta kiireisellä käsialalla kirjoitettua sanaa sitoivat hänet sinne istumaan, yksin. Aikoiko hän todella...?
                                  Huomeniltana, Lily

Pimeys syveni ja pilvet tummensivat taivaan ohittaessaan kuun matkallaan, kun muotokuvan luota kuului vaimeasti koputus. Tyttö, Lily, nosti katseensa äänen suuntaan ja nousi hitaasti tuoliltaan. Hän henkäisi syvään, kääntyi vielä vilkaisemaan autiota oleskeluhuonetta ja hiipi sitten hermostuneena kohti muotokuvan takaosaa, tuvan tilojen uloskäyntiä. Lily epäröi hetkisen, mutta työnsi sitten kuvaa auki synkälle käytävälle ja kiipesi ulos ympärilleen silmäillen. Nyt hän ei pystynytkään enää näkemään, sillä käytävä oli pilkkopimeä. Lily pidätteli hengitystään seisoessaan paikoillaan.

Pysy ihan liikkumatta, ettet liukuisi luotani,
vaiti, ihan liikkumatta, ettet lankea kultani. Hiljaa paikallaan,
hiljaa niin kuin kuolleet, kiinni minussa, etten minä pelkää.

”Lily”, kuiskasi tytölle tuttu ääni. Lily hätkähti ja tunsi samassa kämmenellään toisen käden. ”Valois”, mutisi ääni taas ja silloin Lily näki ja katsoi vierellään odottavaan poikaan, joka hymyili mustien hiuksien laskeutuessa kasvoille. ”Severus, oletko varma, että tämä on hyvä idea?” tyttö kysyi epävarmuuden ja huvituksen sekaisella äänellä. ”Sinun kanssasi ideani ovat aina huonoja”, vastasi Severus Kalkaros ja hiljeni sitten hieman nolostuneena lauseensa loputtua . Hän irrotti kätensä Lilyn kädestä. Lily hymyili. Tyttö etsi sauvansa ja sytytti sinertävää loistetta levittävän valon sen kärkeen. Sitten hän kääntyi ja lähti kulkemaan sauvalampun valossa pimeyteen. Severus katseli tytön perään jokseenkin kaihoisasti ja seurasi tätä ripeästi, kaavun helmat hulmahtaen.

”Kuulin, että James ja se Musta, että he vainosivat sinua taas keskiviikkona”, Lily aloitti, mutta jätti lauseensa kiusaantuneena kesken. ”Hän haluaa puhua Potterista...puhuu vielä etunimellä ja minä...”, ajatteli Severus, joka oli jo unohtanut hymynsä ja tuijotti nyt toivottomana tytön syviä vihreitä silmiä. ”En halua puhua siitä. Anna sen olla”, hän sanoi hiljaa. ”Severus, sinä tiedät, että minä välitän! James..- Potter, osaa olla kusipää kaverijenginsä kanssa, enkä halua...”, Lily supatti, mutta Severus keskeytti hänet ja kuunteli taaempaa käytävältä kuuluvaa rahinaa. Kaksikko seisoi hiljaa ja sitten langenneen vaitonaisuuden katkaisi naukaisu.

Olet kaunis ja jokseenkin hatara ja tiukka on paita
ja oven takana on kadut kaltevat ja miehet liukkaita.

Lily ja Severus kiirehtivät eteenpäin, kunnes huomasivat oven luutakomeroon ja livahtivat ahtaaseen tilaan Voron Norriska-kissan lähestyessä käytävällä. Pian kuului myös vahtimestarin hinkuva hengitys, kun Voro metsästi öisiä luvattomia liikkujia. ”Sammuta sauvasi!” sanoi Lily ääneti seuralaiselleen ja äkkiä he olivat taas pilkkopimeässä. Lily tunsi käsiensä vapisevan jännityksestä ja pudotti sauvansa, joka onneksi osui kolahtamatta lattialla lojuvaan moppiin ja hän kumartui nostamaan sitä. Severus kumartui myöskin ja heidän kätensä kohtasivat tarttuessaan lattialle lipsahtaneeseen sauvaan. Lily värähti hieman ja kun molemmat vetivät kätensä ylös, hän otti kiinni Severuksen kaavun liepeestä ja suuteli yllättynyttä poikaa. Severus unohti siinä samassa kaiken, missä oli ja mitä oikeastaan tapahtui.

Pysy ihan liikkumatta, ettet liukuisi luotani,
vaiti, ihan liikkumatta, ettet lankea kultani.

”Ole vielä liikkumatta”, Lily kuiskasi hennosti ja avasi komeron oven. Hän sipaisi hiuksensa pois kasvoiltaan ja katsoi jonnekin lattianrajaan pieni hymy huulillaan. Severus ei keksinyt sanaakaan. ”Paras palata, Voro voi tulla vielä takaisin”, Lily kuiskasi ja sytytti taas lattialta sopuisasti nostetun sauvansa. ”Ole varovainen, Severus”, hän jatkoi. ”Kuten sinäkin!” poika vastasi hiljaa, mutta hymy kareili hänen huulillaan.

Lihava leidi närkästyi herätyksestä, mutta Lily hiipi poissaolevana sisään, sillä hän mietti surumielisin aavistuksin kulunutta yötä. Toisaalla Severus Kalkaros melkein leijaili tyrmiin. Luutakomerossa moppi pölyyntyi hiljalleen, mutta lattialla sen seurana lojui myös pergamentinpalanen, jonka pintaan piirtyivät nyt uudet sanat.

                                  Ei milloinkaan, Lily

Hiljaa paikallaan, hiljaa niin kuin kuolleet,
kiinni minussa, etten minä pelkää.

[Yökulkija]

Ömm... Enpä nyt oikein tiedä. Ficcisi oli aivan virheetöntä ja melko sujuvaa tekstiä, mutta sen sisältö jäi hieman vajaaksi. En oikein päässyt jyvälle tarinan ideasta, ja laulun sanatkin jäivät itselleni hieman hämäriksi ja mielestäni vähän irrallisiksi. En myöskään ymmärtänyt varoituksessa olevaa Potterin egon raapaisua. Mahdoitko tarkoittaa Kalkarosta vai menikö minulla jotain olennaista ohi? Juonta ei oikeastaan ollut tai ainakin se oli hämärän peitossa, ja luulisin tarinan huippukohdan olleen Lilyn ja Severuksen suudelma. Tarina jätti myös paljon kysymyksiä; Miksi Severus ja Lily lähtivät harailemaan? Mitä he oikeastaan menivät tekemään? (suudelma vaikutti suunnittelemattomalta) ja miten Voro oikeasti liittyy mitenkään mihinkään (sen lisäksi, että hän oli syy piiloutua).

Lily ja Severus kiirehtivät eteenpäin, kunnes huomasivat oven luutakomeroon ja livahtivat ahtaaseen tilaan Voron Norriska-kissan lähestyessä käytävällä. Pian kuului myös vahtimestarin hinkuva hengitys, kun Voro metsästi öisiä luvattomia liikkujia. ”Sammuta sauvasi!” sanoi Lily ääneti seuralaiselleen ja äkkiä he olivat taas pilkkopimeässä. Lily tunsi käsiensä vapisevan jännityksestä ja pudotti sauvansa, joka onneksi osui kolahtamatta lattialla lojuvaan moppiin ja hän kumartui nostamaan sitä. Severus kumartui myöskin ja heidän kätensä kohtasivat tarttuessaan lattialle lipsahtaneeseen sauvaan. Lily värähti hieman ja kun molemmat vetivät kätensä ylös, hän otti kiinni Severuksen kaavun liepeestä ja suuteli yllättynyttä poikaa. Severus unohti siinä samassa kaiken, missä oli ja mitä oikeastaan tapahtui.

Jotenkin sekava kappale, olet ottanut mukaan vähän kaikkea. Voron, mopin, jännityksen, suudelman. Virkkeet ovat todella pitkiä ja vähän sekavia (varsinkin kaksi viimeistä). Niitä olisi ehkä voinut lyhentää, jolloin sanoma olisi ollut selkeämpi. Ja sanoi äänettömästi? Tässä kohtaa olisi voinut olla paljon enemmän kuvailua.

Severus unohti siinä samassa kaiken, missä oli ja mitä oikeastaan tapahtui.

Tästä lauseesta tykkäsin. Se on kaunis, varsinkin tuon pilkun jälkeen.
Oletan, ettet ole paljon ficcejä kirjoitellut, ja siihen nähden tarina oli melko hyvä. Seuraavalla kerralla voisit miettiä juonta hieman enemmän etukäteen ja saada tarinaan mukaan toimintaa. Esimerkiksi suudelmaa tai henkilöiden tunteita olisi voinut kuvailla enemmän, sillä siten ficin saa usein toimivammaksi. Tällä kertaa ficci oli lähes pelkkäää tilannekuvausta. Kirjoitat melko hyvin, mikä on loistavaa. Harjoitushan tekee tunnetusti mestarin, joten jatka ihmeessä kirjoittamista!

[Aapo]

hei vain ja hyvää huomenta. Pääset kommenttiterttuuni, jee! :--)

Hmm no alotan parituksesta. Severus/Lily lukeutuu ehdottomasti yksiin suosikeistani, koska siitä saa paljon irti ja sen kirjoittamisesta saa paljon inspiraatiota. Tässä ficissä kaava oli aikalailla samanlainen kuin monessa muussakin lukemassani Severus/Lily:ssä. Parivaljakko salaisilla matkoillaan, Lilyn piilevä ihastus Jamesiin ja Severus, joka on epätoivoisesti korvia myöten rakastunut Lilyyn. Vaikka juoni olikin ehkä hieman "kliseinen", niin se ei tarkoittanut, ettenkö olisi pitänyt tästä silti todella paljon. Rakentavana sen verran, että ficit toimivat aina paremmin, jos niissä on joku oma "näkökulma" tai joku muu asia, joka tekee juuri sinun ficistäsi erityisen kaikkiin muihin verrattuna.

Pidin paljon kuvailuistasi ja kirjoitustyylistäsi. Kielikuvat olivat kauniita ja helppolukuisia, eikä niiden takaa tarvinnut etsiä mitään piilomerkityksiä, vaan sanoma oli helppo ymmärtää. Mukavan rentoa ja kaunista tekstiä ja kuvailua, pidin erityisesti tästä kohdasta:

Kuunkajo siilautui rohkelikkotornin oleskeluhuoneen matolle, pölyisenä ja hiljaa pyörteillen.

Oli myös tosi hieno asia nuo kirjeet, jotka ikäänkuin sitoivat tämän tarinan yhteen. Varsinkin tuo jälkimmäinen kirje, mahtoiko Severuksen aikomuksena olla tehdä Lilyn ja hänen salailulleen loppu? Kuitenkin suloinen suudelma sai pojan pään kääntymään (onneksi, sillä en pidä alkuunkaan Lily/Jamesista).

”Kuulin, että James ja se Musta, että he vainosivat sinua taas keskiviikkona”

Tuosta bongasin vähän liikaa toistoa että - sanan kanssa. Se sointuisi paremmin, jos jommankumman korvaisi jollain toisella tavalla/kiertoilmaisulla/tjsp.

Olet kyllä taitava kirjoittaja, ja tykkäsin tästä ficistä todella, vaikka parannettavaakin vielä on. Nyt siis lausun hiljaisen kiitoksen.

Kiitos.