Tätäkin on nyt pakko tulla kommentoimaan, meinaan niin ihana pätkä Dracosta oli.
Sä oot oikeesti ihan paras raapalekirjoittaja! Mä en ymmärrä miten osaat mahduttaa niin pieneen tekstiin ja sanamäärään niin paljon asiaa. Mä en ikinä pysty samaan vaikka yhden raapaleen oonkin rustaillut. On ihailtavaa miten osaat luoda tunnelman ilman turhaa selittelyä noin lyhyeen ficciin.
Tykkäsin tän tunnelmasta, ihana angstinen pätkä ja kuten sanoit, kyllä luihuisillakin on tunteet. Mun mielestä tän idea ja asettelu oli ihan mahtava; Draco kaipaa isäänsä, esikuvaansa ja suunnannäyttäjäänsä. Vaikkei hän isästään välitäkään, niin hän kaipaa sitä tukea, minkä sai isästään. Realistinen ja kaunis kuvailu, rakastin.
Vaan se kaipuu ei näkynyt hänen ilmeettömillä kasvoillaan edes kyynelein.
Tämä oli yksi suosikkikohdistani ja siinä on kuvailtu hienosti yhdessä lauseessa Dracon kaipuun luonne ja tunne on väälitetty upeasti lukijalle.
Tuuli tuiversi kylmästi, heilutti säätä uhmaavan miehen hiuksia.
Tämä oli myös todella hieno kohta, varsinkin tuo sään uhmaaminen, kivenkovat luihuisethan eivät pientä tuulta karta (;
Yhtäkään virhettä ei siis löytynyt eikä teksti töksähdellyt missään kohtaa. Virheetöntä tekstiä on aina mukava lukea ja teksti virtaa eteenpäin todella luonnollisesti. Sekin on taito, jonka sinä omaat kyllä täydellisesti.
Apua pitäiskö tälläsestä laatutekstistä muka ettiä jotain rakentavaa? pffft, mun rakentava otti sukset ja lähti lomalle tän ficin nähdessään.. Sanon vaan että tosi ihanan herkän kaunis angstinen teksti, jota oli ihan mahtava lukea & kommentoida. Lisää näitä! Kiitos kiiiitos tosi paljon, sun raapaleet on aina niin ihania
