Kirjoittaja Aihe: Maailman vaikeimmat sanat [S] drama, Palapelisotkuja -spinoff  (Luettu 3090 kertaa)

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Title: Maailman vaikeimmat sanat

Author: senna

Beta: eip

Genre: drama

Rating: S

Starring: Medeia (OFC) ja Bellatrix

Disclaimer: Bella kuuluu (valitettavasti) Rowlingille, mutta Medeia on minun

Quote: ”Äiti, rakastatko sinä minua enää?”

A/N: Kyseessä on siis spinoff pidemmästä ficistäni Palapelisotkuja. Tämä ficci menee FF50:een sanalla 049. Uusivuosi. Ja omistan tämän sinulle, Lumille kultaseni. Hyvää uutta vuotta sekä sinulle että kaikille muillekin :)




Maailman vaikeimmat sanat


Kirkkaita valoja välähteli tummuneella taivaalla tuikkivien tähtien seassa. Rakettien pauke ja rätinä kantautui sisälle saakka kauempana olevasta kylästä, oli jälleen kerran aika vuoden vaihtumiselle, aika juhlalle, jonka todellista ajatusta en ollut koskaan oikein kunnolla ymmärtänyt.

Pieni, keväällä neljä vuotta täyttävä tyttäreni nojasi ikkunalautaan ja katseli lumoutuneena taivaalla räiskyviä valoja, jotka heijastelivat itseään hänen mustiin kiharoihinsa. Hän oli niin suloinen siinä lapsenomaisessa innostuneisuudessaan, joka loisti hänen tummista silmistään, oli loistanut koko päivän. Kaikki oli hänen silmissään vielä niin ihmeellistä.

Minun teki mieleni sanoa, kuinka paljon todellisuudessa välitin tyttärestäni, rakastin häntä. Mutta en minä voinut, luontoni ei antanut periksi. Rakastaminen oli heikkoja varten, enkä minä ollut heikko, en tahtonut olla. En antanut itselleni lupaa sanoa ajatuksiani ääneen.

”Medeia?”

Tyttö kääntyi katsomaan minua. Hänen vilkkaissa, tummissa silmissään oli lapsuuden uteliaisuutta, joka katoaisi ajan myötä, katse oli tutkimaton, salaperäinen. Hän takuulla verhosi paljon silmiensä taakse.

”Niin, äiti?” hän kysyi.

”Aika mennä nukkumaan”, sanoin.

”Nytkö jo?” Medeia kysyi pettyneenä. ”Enkö minä saisi vielä hetken aikaa katsella noita?”

Hän viittasi kädellään ulos, jossa raketit paukkuivat tummalla taivaalla.

”Et”, totesin. ”Voit katsella niitä unissasi.”

”Mutta minä niin haluaisin -” Medeia yritti vielä.

”Nukkumaan”, totesin.

Medeia mutristi suuttuneena huuliaan, pisti kätensä puuskaan ja katseli jonnekin polvieni tienoille. Paksun otsatukan alla pohdittiin jotakin kuumeisesti, sen saatoin havaita. Hän puri huultaan, puristi sormiaan nyrkkiin ja auki, kunnes viimein kohotti uhmakkaan katseensa silmiini.

”En mene”, Medeia kieltäytyi. ”Minua ei väsytä ja minä aion valvoa.”

”Ja millähän oikeudella neiti Lestrange kuvittelee voivansa määräillä tässä talossa?” kysyin vaarallisen pehmeästi. ”Sinä menet nukkumaan tasan silloin, kun minä sanon, eikä siihen ole mitään vastaanväittämistä.”

”En mene”, Medeia toisti ja polkaisi jo jalkaa kiukuissaan lattiaan.

”Medeia”, sanoin varoittavasti. ”Jos et nyt välittömästi mene nukkumaan, et saa huomennakaan valvoa pitkään.”

”Mutta -” Medeia yritti.

”Ei mitään muttia”, totesin. ”Nyt nukkumaan.”

Medeia painoi päänsä ja huokaisi syvään.

”Hyvä on.”

Medeia lähti kapuamaan portaita ylös. Seurasin hänen jäljessään, kun hän meni suoraa päätä omaan huoneeseensa. Etsin yömekon tyynyn alta ja autoin tytön pukemaan sen päälleen. Medeia katseli minua paksun otsatukkansa takaa. Kulmani kohosivat aavistuksen.

”Enkö minä voisi vielä -”

”Et”, totesin. ”Nyt heti sänkyyn ja unten maille.”

”Minä tahtoisin niin kovasti”, Medeia sanoi.

”Minäkin tahtoisin kovasti ties miten monia asioita, mutten saa”, totesin. ”Ei aina saa kaikkea haluamaansa, sinun on opittava siihen.”

Medeia kömpi pettyneenä sänkyynsä, painoi päänsä tyynyyn ja veti peiton leukaansa. Hän sulki silmänsä sanomatta sanaakaan ja käänsi minulle selkänsä. En voinut kieltää, etteikö sydäntäni olisi hieman kirpaissut, kun ei sinä iltana kuulunutkaan niitä tuttuja sanoja.

”Medeia”, sanoin hiljaa laskien käteni tytön täkin peittämälle olkapäälle.

”Mene pois”, Medeia käski.

”Mitä sinä sanoit?” kysyin.

”En yhtään mitään”, Medeia mutisi.

”No, hyvää yötä sitten”, sanoin. Taikasauvaa heilauttamalla sain valot sammumaan ennen poistumistani huoneesta. Painoin oven huolellisesti kiinni takanani ja lähdin takaisin alakertaan, jossa käskin kotitontun siivoamaan astiat pöydältä, kun itse taas siirryin oman huoneeni puolelle.

Riisuuduin ja pukeuduin omaan yömekkooni, jonka jälkeen kaaduin sängylle selälleni. En uskonut nukkuvani silmällistäkään vielä pieneen hetkeen, mutta niin siinä kuitenkin kävi, että hetki hetkeltä alkoivat silmäluomeni muuttua vain raskaammiksi ja raskaammiksi, kunnes ne painuivat kiinni.


**


En tiennyt, kuinka kauan nukuin, en edes tiedostanut nukahtaneeni ennen kuin havahduin siihen, kun minua tönittiin hereille. Räväytin silmäni auki. Hetken aikaa meni ennen kuin tajusin, missä olin, sitten katseeni kiinnittyi pieneen tyttöön sängyn vierellä.

”Mitä nyt?” kysyin. ”Mikset ole nukkumassa?”

”Näin painajaista”, Medeia sanoi hiljaa. ”Heräsin siihen, enkä saanut enää unta.”

”Pelottiko se painajainen sinua?” kysyin.

”Ei, ei tietenkään”, Medeia sanoi kiireesti kuin peläten reaktiotani, jos hän sanoisi pelänneensä. ”Minä en pelkää mitään. En vain saa enää unta. Ja kun nuokin tuolla ulkona pitävät kamalaa ääntä. Saisinko minä tulla sinun viereesi nukkumaan? Tämän kerran edes.”

”Tahtoisitko sinä?” kysyin.

Medeia nyökkäsi lyhyesti.

”Tule sitten”, huokaisin hiljaa, vaikka sillä hetkellä sydämeni oli lähinnä pakahtua riemusta. Tytön hymy oli varovainen ja kiitollinen, kun hän kömpi viereeni ja pujahti peiton alle. Pieni, kylmä käsi löysi hetkessä omani.

”Paleletko sinä?” kysyin.

”Vähän”, Medeia sanoi. ”Mutta tässä on lämpimämpi. Hyvää yötä.”

”Hyvää yötä”, hymyilin.

Tunsin pienen kehon painautuvan itseäni vasten kuin turvaa hakien, enkä voinut estää syvää liikutusta kohoamasta pintaan. Näin ei muistini mukaan ollut koskaan tapahtunut, ikinä ei tyttäreni ollut edes nukkunut vieressäni. Ja nyt, tuo hetki oli kaikella tapaa ainutlaatuinen. Eihän uhmaikäinen tyttäreni muuta tehnyt kuin kiukutteli ja väitti vastaan joka asiassa. Jotakin täysin uutta oli tapahtunut.

”Äiti?” kuului hiljainen kysymys viereltäni.

”Niin?” kysyin.

”Rakastatko sinä minua enää?” Medeia epäröi.

Tuo kysymys pysäytti hetkeksi koko maailmani. Enhän minä voinut... eihän hän voinut... En ollut lainkaan odottanut sitä, en ollut osannut millään tavoin varautua. Ja kuitenkin asia oli pyörinyt mielessäni koko illan, enkä ollut saanut sitä sanotuksi.

”Tietenkin”, sanoin.

”Mikset sinä sitten koskaan sano sitä?” Medeia kysyi.

”Minä...” mietin, ”en tiedä.”

”Okei”, Medeia sanoi. ”Hyvää yötä.”

”Hyvää yötä”, kuiskasin.

Pitkän aikaa kuuntelin tasaista, rauhallista hengitystä viereltäni tuijottaen vain kattoon. En ollut vieläkään saanut sanotuksi sitä ääneen, vaikka lähellä olin ollutkin. Mutta minä olin myöntänyt sen. En tahtonut olla heikko, mutta oliko rakastaminen kuitenkaan loppujen lopuksi heikkoutta? Tai sen sanominen ääneen?

Tajusin todellisuudessa pelkääväni sen sanomista. Ja minä kun aina hoin pelkäämisen olevan heikkoutta. Miksen siis yksinkertaisesti voinut vain sanoa sitä? Mitä niin vaikeaa siinä oli? Niin, kyllähän minä sen tiesin. Maailman vaikeimmat kolme sanaa.

”Medeia”, kuiskasin kohottaen käteni silittämään tytön sekaisia kiharoita. ”Tiedäthän sinä, että äiti rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta maailmassa?”

Vastausta ei kuulunut, sillä tyttö oli jo nukahtanut.
« Viimeksi muokattu: 27.01.2018 16:29:44 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Oijj, tämä oli todella suloinen.

Tämä oli ihana. Medeia oli ihana tuossa lopussa, kun se meni Bellan viereen nukkumaan.
Nuo raketit tuolla alussa oli kivoja :D

Ja awww, sulin tuolle Bellan viimeiselle kommentille kokonaan, aaw :D

Ööh.. mitähän sitä vielä sanoisi? Tämä oli hyvä ja tykkäsin kovin!

Kiittäen ja kumartaen,
Natte

Ps. Hyvää uutta vuotta :-*


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Voi sinnuu, suloinen Natte. Kiitoksia kovasti kommentistasi, piristi mukavasti iltaani yötäni. Ja joo, pikku-Medeia on oikein söppänä, kun ei uskalla myöntää, että painajaiset pelottaa ja sitten haluaa äitin viereen nukkumaan :) Äläkä sula siellä ihan kokonaan, se ei olisi kovinkaan mukavaa.

Kiitoksia ja hyvää uutta vuotta rakas

senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Oi, ihan älyttömän ihana! Kummatkin hahmot oli tosi ihania tässä, eteenkin Bella. Jotenkin vaan.. kyllä Bella tietää, ettei rakastaminen oo heikoille. Se on vaan vähän hassunen. Mutta kyllä se tietää, se vain vähän etsiskelee sitä. Bella oli ihan älyttömän kiva hahmona tässä, jotenkin tommonen.. aivan kuin se ei oisi ollu vielä valmis hankkimaan lapsia. Tai jotain. Tai se niinkun.. en mä oikeen osaa sanoa sitä. Aivan kuin se ei ymmärtäisi niitä. Mutta rakastaa silti Medeiaa ihan tosi paljon. Äitiys on varmaan tosi outoa Bellalle, mutta kyllä se kumminkin sen kanssa pärjäilee. Ainakin jotenkin. Ja Medeia oli totta kai tosi sulonen.

Lainaus
”Okei”, Medeia sanoi. ”Hyvää yötä.”

Jotenkin vaan.. ihan tosi sulosta. Pikku-Medeia (arvaa vaan joudunko aina tarkistamaan, miten nimi kirjotettiinkaan) on jotenkin vaan niin tommonen, tai varmaan niin kuin lapset yleensä onkin. "Okei", silleen ihan kirkkain silmin ja sellasella äänensävyllä. Hihi, aaw. Ja mä oikeesti koitan nyt vältellä tota sanaa tässä kommentissa, koska musta tuntuu, että mun kaikki kommentit on täynnä sitä :D Hihi, mutta ihan tosi ihana ficci. Tykkään kaikista sun ficeistä. Hihi, oot ihana. Ja kiitos omistuksesta ♥

Pakko sanoa vielä tähän, että mua jää oikeasti aina mietityttämään toi Bellan heikkouden pelko. Musta oisi tosi mielenkiintosta kysyä siltä, että miten tää heikkous oikeen määritellään ja kuka on heikko. Se joka ei jaksa kantaa painavia kiviä vai se joka ei ole itteensä tyytyväinen vai se joka pelkää vai se joka rakastaa ja niin edelleen? Se on hassua. Mutta joka tapauksessa, kiitos hirmusesti tästä, oli kiva lukea ♥

// niin ja totta kai, hyvää uuttavuotta!
« Viimeksi muokattu: 31.12.2011 00:55:56 kirjoittanut Lumille »


sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Kiitoksia kovasti kommentistasi, Silli. Bella nyt on aina ollut hieman tuollainen hassu, joka pelkää heikkoutta, mutta mä luulen, ettei se loppujen lopuks kuitenkaa tiedä, mikä sitä heikkoutta sitten on. Bella oli loppujen lopuksi kuitenkin aika nuori (no okei, 25-vuotias, mutta kuitenkin), kun Medeia syntyi, joten kai se hänelle on hieman outoa ollut, että yhtäkkiä joutuukin huolehtimaan pienestä lapsesta. Ja vielä yksin sitten Dolphyn häädettyään. Mutta kyllä hän tytärtään rakastaa yli kaiken. Aaws, totta kai tämä nyt sinulle piti omistaa, kun olet niin ihana :)

Kiitoksia ja hyvää uutta vuotta

senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 201
Toinenkin uusi ficci sinulta? Kiva.  :)

Tää oli kiva piristys ja on aina ihanaa lukea ficcejä,, jotka liittyvät Palapelisotkuihin, se vaan oli niin uskomattoman hyvä jatkoficci.

Hermione

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Hermione: Juu, näemmä olen nyt innostunut julkaisemaan näitä oneshotteja, kun Kerran on ollut tauolla, enkä osaa elää sen takia muuten.. Kiitoksia kovasti kommentistasi. Itselleni Palapelisotkuja oli niin tärkeä, että siitä on kiva toisinaan kirjoitella oneshotteja. Kiitos :)

Giril: Oi, kiitoksia tuhannesti kommentistasi. Mä olen joutunut tuollaista pikkulasten puhetta kuuntelemaan kauan, kun serkuilla on pieniä lapsia (oma pikkusisko suureksi harmikseni on jo teini-iässä..) niin jotenkin tuntuu tietyllä tapaa luonnolliselta kirjoittaa heidän puhettaan. Ja joo, Bella ehkä tietyllä tapaa tässä oli sillain kylmä ja välinpitämätön, mutta ehkä myös hieman neuvoton, kun on yksin pienen lapsen kanssa. Mä kyllä voisin myös niin kuvitella Bellan huolehtimassa lapsesta, tässä tapauksessa siis Medeiasta :) Kiitoksia vielä kerran.


Kiitos molemmille kommentoijille ja hyvää uutta vuotta

senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Mitä syvimmät kiitokset ja kumarrukset kommentistasi, Bea. Enkä varmasti kyllä piilomainostanut tätä sinullekaan, älä luulekaan. Vai että oikein kädenjäljet by Meddy...? No jaa-a, yllätysyllätys (kyllä, olen tänään erittäin sarkastisella tuulella) :) Tokihan Medeia nyt äitiään muistuttaa, vaikkei sitä kyllä todellakaan suostu myöntämään - etenkään sitten vanhempana. Kukapa nyt äitiään tahtoisi muistuttaa (en ainakaan minä!!). Ehkä saatte vielä joskus Palapelisotkuihin sen kakkososan, jos saisin vaikka jotakin ideaa siihen aikaiseksi. Sitä odotellessa voitte lukea ensimmäistä osaa ;) Eikä Bella nyt pikkuista tytärtään voisi avada kedavrata, onhan Medeia kuitenkin hänen tyttärensä, ainoa lapsensa.

Ja hyvää uutta vuotta sinullekin ja kiitos vielä kerran

senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
En tiennyt etukäteen mitään Medeiasta, kun en ole lukenut tätä Palapelisotkuja, mutta nopeasti se selvisi. Huomasin vain olevani todella väsynyt, kun tajusin vasta melkein puolivälissä ficciä että tässä on minäkertoja XD Bella on minusta niin monipuolinen hahmo, vaikka kirjoissa esitetäänkin vannoutuneena pahiksena, että saatoin helposti kuvitella hänet laittamassa tiukasti rajat uhmaikäiselle pikku tyttärelleen. Kirjoitustyyli oli, kuten saatoin jo etukäteen (luettuani Minne tuuli kuljettaa) arvata, aivan ihana.
 
Tässä oli niin onnistuneen aito lause, että pakko lainata.(sanon tämän kuusivuotiaan, ei kun heetkinen, 7-vuotiaan isosiskona.)
Lainaus
”En mene”, Medeia kieltäytyi. ”Minua ei väsytä ja minä aion valvoa.”
Pikkusiskollani on melko itsepäinen luonne, ja itse asiassa hän taisi uudenvuodenaattona sanoa melkein noin. :)
Joten, kiitän illanpiristyksestä, ja lupaan seurata ja kommentoida aktiivisemmin kirjoituksiasi. Katos, uudenvuodenlupaus!

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 715
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Oi, hui, täällä on kommentti. Kiitoksia kovasti, SuklaaKissa. Olen samaa mieltä kanssasi, että Bella on todella monipuolinen hahmo, josta saa irti vaikka mitä mielenkiintoista (kuten myös sen kivan tai ei-niin-kivan äidin). Ja kiva muuten kuulla, että erityisesti tuo Medeian repliikki on onnistunut. Tuntuu hieman siltä, että olen muutaman kerran tainnut sanoa tuota ihan pienestä pitäen.. :)

Kiitoksia vielä kerran

senna


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.