Nimi: Seisoit mistelinoksan alla
Kirjoittaja: Pyry
Genre: slash
Ikäraja: K-11
Summary: Olet juuri täydellinen minulle, vaikka se nainen jättikin sinut seisoskelemaan siihen haalea huulipunaläiskä poskessasi.
Warnings: kähmintää diskonurkkauksessa ja ranskalaisia kielisuudelmia
A/N: Kirjoitinpa sitten tälläisen illan piristykseksi, eikä siitä nyt kummoinen tullut. Siltipä laitoin sen tänne, kun on ystävällänikin kovin tylsää vailla iltalukemista. Tästä saatte te muutkin sitten jonkun sekavan slash-pätkän.
Päätäni särkee, kun puikkelehdin gasellimaisesti huorahtavissa asuissa keikistelevien naikkosten välistä,
tavoitteenani päästä diskon säälittävääkin säälittävämmän minibaarin luokse.
Punaista, vihreää, keltaista ja taas punaista. Neonvalot kirvelevät silmiäni ja stereot soittavat mitä paskinta musiikkia.
Olen väsynyt, enkä jaksa leikkiä robottia teknobiisin sattuessa kohdalle.
Diskossa oleskelevat ihmiset ja tanssilattialla typerästi heilahtelevat bilehileet ovat kaikki samanlaisia,
yhden luonteenpiirteen varaan rakennettuja yksinkertaisuuksia.
Tai sitten eivät, mutta ei minua kiinnostaisikaan tutustua heihin paremmin.
Ei niihin stereotyypisiin blondinaisiin, eikä sen enempää kaljamahaisiin hevarimiekkosiinkaan.
Leveilkää vain keskenänne niillä ilmiselvillä silikonirinnoillanne ja pakaroissanne sijaitsevilla tatuoinneilla,
en halua tietää niistä enempää, kuin en luonteistannekaan.
Älkää puhuko minulle, kun ette saa kuitenkaan diskovalon alle tanssimaan.
Älkää kuluttako turhaa aikaanne, jota teille on aivan liikaa anettu.
Räppibiisin tahdissa ei voi edes tanssia,
mutta silti näkökenttääni osuu yksi, joka saa artistin surkean rääkymisenkin unohtumaan kokonaan.
Sinä, seksuaalista vetovoimaa uhkuva mies mistelinoksan alla,
joka tanssit täysin harmoniassa kappaleen kanssa.
Kumma, miten yksi ainoa mies saa paskan biisin kuulostamaan melkein hyvältä tanssinsa sulavuudella,
mutta vain melkein.
Ei edes yläkerran ukko saisi sitä rääkymistä kuulostamaan oikealta musiikilta.
Huulieni välistä pääsee pikainen, pettynyt huokaus kun huomaan massasta tuskin erottuvan naisen vierelläsi.
Tanssit hänen kanssaan, vaikka nainen ei ole vertaisesi.
Ei, ei häntä voi edes verrata sinuun,
joka niin taitavasti käytät pienintäkin säveltä hyväksesi ja improvisoit uuden liikkeen heti sen kuultuasi.
Kappale loppuu ja sinä alat lopettelemaan jumalaista liikehdintääsi, kuten naisesikin tanssiaan.
Tekisi mieli huutaa vastahakoisuuteni eleeseesi ja alkaa mesoamaan kovaäänisesti,
heitellen minibaarin drinkkejä ympäriinsä.
Mutta enhän minä nyt niin voi tehdä.
Sehän olisi niin tavattoman typerää, kun lopulta diskon vartijat vain tulisivat
ja raahaisivat minut ulos kuin minkäkin häissä kuokkivan kakunsyöjän.
Näen huultesi liikkuvan, kun sanot tanssiparillesi jotakin.
En kuule ääntäsi voimakkaan puheensorinan yli, joten voin vain kuvitella äänesi olevan yhtä sulokas kuin kehosi.
Kun näen naisen lähtevän kevyen poskisuudelman kera luotasi, älyän tilaisuuteni tulleen.
Nyt saan tilaisuuden vahvistaa vahvan aavistukseni luonteestasi ja äänestäsi.
Askellan raskaasti luoksesi ja suon sinulle tavanomaisen, vinon hymyni.
"Missäs mies on noin oppinut tanssimaan?" aloitan kehumalla, sillä ihmiset haluavat aina kuulla kehuja.
Hymyilet minulle kuitenkin huvittuneena ja vastaat:
"Enhä mä nyt missään oo mitään oppinut, ihan ekaa kertaa."
"Jos toi on totta, niin mä oon Jeesus."
"Samuli", esittäydyt ja ojennat kättäsi hymyillen ystävällisesti.
"Hauska tavata, Jeesus", jatkat ja naurahdat perään.
Tartun paljaasta kädestäsi ja huomaan heti sen olevan kylmä, liian kylmä.
"Kamujen kesken Roope."
"No nytpähän tiedän Jeesuksen todellisen nimen", toteat ja kohotat vapaan kätesi suojaamaan silmiäsi neonvaloilta.
Niin minäkin tahtoisin tehdä, mutta viileä ensivaikutelma täytyy säilyttää,
sehän on ihan itsestäänselvä homma.
"No mut tanssit hyvin, ei uskois ensikertalaiseks", jatkan imarteluasi.
Vastenmielistä omastakin mielestäni, mutta saanpahan enemmän aikaa ihailla muotojasi.
Eipä kasvoissasikaan ole valittamista, juuri sopivan sirot kasvot
kaltaisellesi seinäruusujen sekaan eksyneelle tulipunaiselle ruusulle.
Pääsi ei näytä liian isolta, eikä liian pieneltä. Se on juuri sopiva.
Hiuksesi näyttävät pisteleviltä, mutta voisin vaikka vannoa tuntevani niiden pehmeyden näpeissäni,
jos vain kurottaisin ja ujuttaisin ne seikkailemaan suklaanruskeilla suortuvillasi.
Silmiesi väri ei ole mitenkään erikoinen, vihreää lähentelevä turkoosi,
mutta katseesi ei päästä minua vallastaan.
Katseessasi on jotakin niin unelmoivaa ja kaunista, onko se niiden kiilto?
Sitäkö kutsutaan elämän kiilloksi?
Niin tai näin, olet se ihanteellinen hahmo, jonka minä kuvittelin lapsena unelmakumppanikseni.
Olet juuri täydellinen minulle, vaikka se nainen jättikin sinut seisoskelemaan siihen haalea huulipunaläiskä poskessasi.
Minä en tyydy poskisuudelmaan, enkä ole unohtanut mistelinoksaa yläpuolellasi.
Miten voisinkaan olla huomaamatta asiaa,
joka aivan selvästi kannustaa minua olemaan paha poika ja vetämään sinut mukanani alas?
Et vastaa kehuuni. Annat hymysi, joka saattaa johtua ilosta, hoitaa puhumisen puolestasi ja mielestäni se on ihanasti tehty.
Olet muutenkin aika ihana, kirkkaine silminesi ja imartelusta vaivaantuneine hymyinesi.
"Oho, hitaat", sanot naurahduksen kera ja mielessäni käväisee ajatus siitä,
että saattaisit vihjailla toteamuksellasi jotakin.
Voisinpa jopa suostuakin, jos tosiaan vihjailisit sitä, mitä toivon sinun vihjailevan.
"Tahtookos herra tanssimaan?" kuulen kysymyksen omalta taholtani ja kiroan tahdittomuuttani.
"Ai mitä? Miehen kanssako?" vastaat epäuskoisella kysymyksellä.
"Niin", vastaan yksisanaisesti, vakavamielisenä vangiten sinun katseesi omallani, en päästä vapaaksi.
"No mikäs siinä", kohautat hartioitasi ja annat minun johdattaa sinut tanssilattialle.
Ja siinä me tanssimme pianomusiikin tahtiin, aivan hiljaa.
Saatamme kerätä oudoksuvia katseita puoleemme, mutta helvettiäkö sillä on väliä?
Se hetki on ja pysyy, ainakin biisin loppumiseen asti, mutta siihenhän nyt on vielä aikaa.
Annan käteni vaeltaa hieman alemmas selästäsi, etkä näytä piittaavan alaselkääsi tutkivasta kädestäni.
Ehkä sinä ajattelet samaa kuin minäkin, tai sitten et. Mitä väliä, mitä minä menetän?
Tuon ajatuksen myötä annan pääni lähestyä omaasi,
kehoni nojautua eteenpäin saaden sinun omasi värähtämään, huulteni painautua hitaasti omillesi.
Et vastustele ollenkaan ja vaikka se saattaakin johtua puhtaasta järkytyksestä, niin se antaa minulle puhtia jatkaa.
Ujutan kieleni tanssahtelemaan suuhusi, aivan kuten sinäkin vielä hetki sitten tanssahtelit elämäniloisena ja kauniina.
Ohjaan meidät molemmat hitaasti ja huomaamattomasti pimeään nurkkaukseen.
Annan oikean käteni kohota ohimollesi ja ohuiden sormieni sipaista kevyesti etuhiuksia pois otsaltasi.
Painan sinua seinää vasten, antaen suuren kehoni kätkeä omasi taaksensa.
Pian kielesi yhtyykin tanssiin ja varmasti ranskalaiset naistenmiehetkin olisivat kateudesta vihreitä meidän taidokkaasta kielisuudelmastamme.
Irrottaudun suudelmasta ja kohtaan kysyvän katseesi. Virnistän.
"Seisoit mistelinoksan alla."
