Winerie: Kiitoksii kommentista
Puhetyylistä sen verran, että en itsekään muista millainen se niissa kirjoissa oli. Ja olen liian laiska tarkistaakseni. Mutta se oli sillä hetkellä mulle luontevinta kirjoittaa, niinpä siitä sitten tuli sellainen.
S (muistaakseni ikäräajan määritys sopi tälle? Saattoi olla K-11 mutta epäilen suuresti.)
Percy/(Njeh njeh, en kerrokaan vielä xD(no voi vitsi -.-'))
Yliannostus Fluffia. Teitä on sitten varoitettu.
Tää onkin enemmänkin oneshot. Ja tämän takia joudun tekemään korjailuja otsikkoon -.-'. Koska tää ei oo mun mielestä tarpeeks pitkä omaan topiciin, nii tungen tän mieluummi tänne.
Mutta joo, pidemmittä puheitta:
Sydänlukko ja köynnösavainPercy loikoili laiskasti laiturilla ja tuijotteli unisesti sinisen punertavaa taivasta. Leveä haukotus karkasi huulilta.
Lämmin loppukesän tuuli kutitteli kasvoilla ja leikki pehmeillä mustilla hiuksilla, tuudittaen nuorukaista uneen.
Kesä oli lopullaan ja pian olisi jätettävä leiri taakse ja suunnattava kohti koulun ja arjen ihmeellistä maailmaa, joten Percy aikoi nauttia viimeisistä hetkistä täysin rinnoin.
Toki hän odotti kovasti äitinsä tapaamista, mutta toivoi silti kesän jatkuvan vielä hieman kauemmin.
Tummatukka nousi istumaan järvelle päin ja vilkutti kikatteleville najadeille hymyillen huvittuneesti. Punatukkainen tyttö hyppäsi laiturille ja katsoi ujona häneen, kuitenkin erittäin huvittunut hymy huulilla leikitellen. Percy rypisti hieman kulmiaan tälle hämmentyneenä, jaksamatta kuitenkaan miettiä asiaa enempää. Najadi purskahti helisevään nauruun, samalla kun muutama muu vesineito ui lähemmäs laituria kikatellen. Percy ei tiennyt, mille he nauroivat, mutta onnellinen ja rauhallinen olo sai hänetkin hymähtämään huvittuneena.
- Nämä ovat lupauskoruja. Punatukkainen najadi hihitti ja tiputti korut Percyn kädelle. Najadi pysyi hetken hiljaa katsoen siniset silmät tuikkien nuorukaisen tutkien hämmästyksen ja ihastuksen vallassa kauniita koruja. Ohuet kullan ja hopean sekoitukset ketjut, toiseen oli pujotettu kiiltävä avain ja toiseen sydän, jonka keskellä oli lukko. Avain oli hopeinen, ja sen päälle oli muotoiltu kullalla köynnöksiä. Köynnösten välissä oli valkoisia kiiltäviä helmiä. Sydän oli valmistettu samalla periaatteella. Sydän oli kultaa ja köynnökset hopeaa ja helmiä koristeena.
- Sinä annat tämän, najadi osoitti lukkoa, sille ketä rakastat. Ja te olette aina yhdessä. Teidän kohtalonne kietoutuu yhteen, eikä mikään saa sitä rikottua. Tyttö huokaisi haaveilevasti.
Aika tyttömäistä, Percy nauroi mielessään, mutta laittoi korut taskuunsa.
- Mutta. Najadi sanoi ja katsoi nuorukaista ovelasti,
- Jos sinulla ei ole ketään, minä voin mielihyvin jakaa korun kanssasi.
Najadit nauroivat ja sukelsivat takaisin järveen Percyn jäädessä rykimään laiturille.
- Uskomatonta, hän päivitteli silmiään pyöritellen ja otti korut taskustaan ja hymyili. Ja olihan hänellä. Joku jolle antaisi korun, jos kehtaisi.
Percy havahtui laahaaviin askeleisiin.
- Täällä se laiskuri piilottelee! Kuului virnistelevä huudahdus takaa ja pian hän tunsi vahvojen käsien kietoutuvan ympärilleen. Tyytyväisenä hymisten hän nojautui tulijaa vasten karheiden huulien kutitellen hänen poskeaan.
- Pinnari, toinen kuiskasi.
Percy kääntyi katsomaan toisen terävän sinisiin silmiin ja hymyili viattomasti. Hän upotti kätensä tämän hiekan värisiin hiuksiin ja virnisti tukistaessaan leikkimielisesti.
- Ei ole minun vikani, ettet tajunnut paeta paikalta ajoissa.
- Niin vissiin, sinä et tiedäkään mitä kaikkea jouduin sen orjapiiskurin takia tekemään, toinen hymähti ja mutristi huuliaan tyytymättömänä.
Percy vain nauroi toisen kärsimyksille hyväntuulisesti.
- Luke.
- Hmm? Minä olen sitä mieltä, että olet nyt todella suuren palveluksen velkaa, Luke sanoi virnistäen ja kaatoi tummatukkaisen pojan alleen. Huulet hamusivat nälkäisesti pojan huulia, vaatien suudelmaa. Luke tunsi Percyn hymyilevän ja hymähti leppyneenä.
Vanhempi kohottautui kyynärpäittensä varaan ja tutkiskeli hyväntuulista poikaa allaan. Merenvihreät silmät välähtelivät onnellisesti laskevassa auringossa. Luke laskeutui antamaan vielä muutaman pehmeän suukon toiselle, ennen kuin kierähti selälleen tämän viereen.
He katselivat ilta-auringossa punertavaa taivasta rauhallisina. Kerrankin kummallakaan ei ollut kiire minnekään, vaan he saattoivat nauttia toistensa seurasta hiljaisuudessa, jota halkoi vain tuulen vire, laineiden liplatus sekä kauempaa tulevien leiriläisten äänet. Mutta heille se oli hiljaisuutta ja sillä hetkellä se oli kaikki mitä he tarvitsivat.
Percy nousi kyynärpäänsä varaan ja kumartui aivan toisen kasvojen ylle. Hymyillen hän katsoi toisen ilmettä, toinen kulma koholla kysyvästi ja kaikki tietävä virne kasvoillaan.
- Hölmö, hän tuhahti ja vilkaisi järvelle. Najadi hihitteli kauempana tarkkaillen heitä ja iski silmää.
Nolostuksen aiheuttama punastus kiipesi tummatukan kasvoille ja hän laski katseensa veteen. Sillä välin vanhempi oli huomannut punatukkaisen najadin ja hymisteli huvittuneena sekä tytölle, että Percylle.
Hän kietoi kätensä nuoremman lantion ympärille ja veti kiinni itseensä.
Percy vilkaisi hieman hämmentyneenä toiseen, mutta asettui makaamaan hieman kömpelösti toisen viereen. Luke ei kovin usein kaivannut läheisyyttä ja vaikka he olivat seurustelleen jo hyvän aikaa, tavallinen halailu oli harvinaista.
- Luke… Percy aloitti epävarmasti, mutta toinen keskeytti tämän heilauttamalla kättään ilmassa.
- Hys nyt, ajattelin ottaa pikku nokoset. Luke sanoi ja haukotteli näyttävästi.
Silmiään pyöritellen Percy asettui mukavaan asentoon ja sulki silmänsä. Korut olivat edelleen taskun pohjalla, mutta
ehkä, hän ajatteli,
joku päivä Luke saa toisen niistä.
Luke vilkaisi silmien raosta rauhallista poikaa vierellään ja hymyili.
Kyllä vain, heillä oli vielä muutama päivä kesää jäljellä. Ja he aikoivat nauttia jokaisesta niistä. Yhdessä.
~*~
Mulle tuli jotenkiin siirappinen olo tänää, ja tadaa! tämä syntyi. Ja tosiaan, paritus oli Percy/Luke <3
And oh yes, feedback is deary.
