Lumisuudelma | Fleur/Luna | S

[Odo]

Disclaimer: Ihana Rowling omistaa Potterversumin, jolla minä vain leikin saamatta rahallista korvausta.
Author: It's me Odoshi!

Title: Lumisuudelma
Genre: talvista fluffya
Paring: Luna/Fleur
Rating: S
Summary: Luna vie Fleurin jouluna ulos katsomaan narksuja.
A/N: Tämmöinen syntyi ensimmäisenä päivänä valkean paperni joulussa ja ajattelin julkaista sen teille joululahjana. Teille kaikille ihanille finiläisille femmenystäville! Hieman fluffyiseksihän tämä meni, mutta pitäähän sitä välillä edes joulunkunniaksi söpöstellä, eikö? Eli nyt siis toivotan oikein maukasta joulua!

Lumisuudelma

Lumikinoksessa istuminen oli Fleurin mielestä typerää. Kylmyys valloitti kehoa ja lämmikkeenä ollut vilttikin tuntui jo viileältä – kaiken huipuksi he saisivat aivan varmasti flussan istumisesta kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Toive ulos lähtemisestä oli kuitenkin tullut Lunalta, eikä Fleur ollut tohtinut kieltäytyä. Olihan sentään jouluaatto ja Luna niin innoissaan mahdollisuudesta nähdä tähtien valossa leijuvia narksuja, jotka usein olivat näkymättömiä.

Lunan mukaan ne kuitenkin pitivät joulusta ja tohtivat toisinaan lähteä pois lempipaikoistaan eli mistelinoksilta, kun ulkona pakkanen pisteli ihmisten punoittavia poskia. Luna oli aina ollut hieman höperö Fleurin mielestä, mutta nähdessään tytön pienet hymykuopat onnellisen hymyn rinnalla oli hänen sydämensä sulanut.

”Katso, niitä on kokonainen parvi”, Luna hihkaisi saaden Fleurin vilkuilemaan tummaan yöhön ja taivaalla välkehteviä tähtiä siltä suunnalta, minne Luna osoitti lapasellaan. Mitään sen kummallisempaa hän ei kuitenkaan nähnyt, vaikka Lunan katse olikin tiiviisti pysähtynyt johonkin hänelle täysin näkymättömään.

”Kyllä, ne ovat kauniita”, Fleur sanoi puhuen ennemminkin tähdistä kuin Lunan mielikuvituksen olennoista. Luna oli kuitenkin tyytyväinen ja aloitti hyräilemään jotain oma keksimää sävelmäänsä, johon Fleur tuudittautui painaessaan päänsä vasten toisen tytön olkapäätä.

”Onko sinulla kylmä?” Luna kysyy hiljaa lopetettuaan hyräilemisen. Luna silitti vaaleanpunaisella lapasellaan Fleurin jäähileen peittämiä vaaleita hiuksia, ravistellen kevyesti pois lumihiutaleita.
”Ei”, Fleur vastaa hieman valheellisesti, jonka Luna huomaa (hän tiesi aina, mitä Fleur ajatteli). Tyttö nousi ylös ojentaen kätensä Fleuria kohden. Vanhempi vastaa tarjoukseen ottaen kiinni nuoremman kädestä.

”Tule, mennään juomaan kaakaota”, Luna hoputtaa vetäen toisen kädestä. Fleur nousee ylös hymyillen ja pyöräyttäyttäen Lunan omaan syleilyynsä painaen kohmeisille huulille pehmeän suudelman. Luna sulkee silmänsä ja levittää kätensä sivuille kuin siivet (tai niin Fleur ainakin hassun tavan tahtoi ajatella). Kapeat sormet sipaisevat Lunan poskea ja huulet kuiskaavat korvanlehdelle: ”Olet ihan kylmä”, mutta Luna ei välitä. Hänellä on hyvä olla siinä kahdestaan.

Tähtivyö kietoo heidät syleilyynsä ja suljettuaan silmänsä Fleurkin saattoi kuvitella heidän lentävän – Luna oli hänen enkelinsä, joka levitti valkeat siipensä, kun huulia vasten painettiin lumisuudelma.

”Meidän on mentävä nopeasti, että saadaan vaahtokarkkejakin”, Luna toteaa rauhallisesti katsoen vanhemman tytön sinisiin silmiin, joka tuntui sille, että tyttö saattoi nähdä jopa sielun, tunteet, ajatukset. Fleur nyökkää vastaukseksi ja Luna kiiruhtaa edelle, kohti linnaa.

Fleur tietää, etteivät vaahtokarkit lopu kesken, mutta silti hän lähtee seuraamaan nietoksissa hyppivän tytön jalanjäljissä katsellen kevyitä hyppyjä ylös alas ylös alas.

”Tehdäänkö lumienkeleitä?” Luna pyörähtää ympäri kysyen, tehden piruetin nietoksissa.
”Sopii”, Fleur vastaa ja molemmat kaatuvat käsi kädessä lumipeitteelle.
Heidän joulunsa oli sellainen; lapsekas, onnellinen ja vain heidän omansa.

[Yökulkija]

Tämä on niin söpöä! Luna on niin rakastettavan lunamainen kuin voi olla ja Fleur on ihanan hellä. Tuo lopetus ja varsinkin viimeinen lause olivat todella loistavia. Pidin paljon tekstin tyylistä ja kuvailusta, vuoropuhelua oli juuri sopivasti ja kerronta oli todella sulavaa. Muuten aivan virheetöntä tekstiä, mutta puolivälissä tapahtuu pieni aikamuodonmuutos... Aivan ihana ficci (muistinkohan varmasti sanoa sen??). Tätä oli aivan mielettömän mukava lukea, kiitos!

[Ametrine]

Heipä hei, nyt täytyy kyllä kompata Yökulkijaa lähes kaikessa. Tosi ihana, tunntelmaltaan suloinen ja hyvin kirjoitettu ficci. Mä olen aina pitänyt Fleuria femmetyyppisenä hahmona, se sopii täydellisesti esim. Tonksille ja Hermionelle sekä Lunalle, niin kuin tässä.

Ihailen sun taitoa kirjoittaa hahmot äärimmäisen canonmaisiksi. Heti ensimmäisessä kappaleessa Fleurin persoona tulee esille loistavasti, kun puhutaan siitä että lumessa istuminen on tyhmää. Kuvittelen Fleurin kirjojen perusteella juurikin tuollaiseksi; vähän pilalle hemmotelluksi, hienostuneeksi, herkäksi ja tyttömäiseksi. Lunakin on hyvin IC. Usein näkymättömien narksujen näkeminen on niin lunamaista kuin vain voi olla. Se kun se reagoi suudelmaan levittämällä kätensä on mun mielestä hymyilyttävä ajatus. Awws.

”Onko sinulla kylmä?” Luna kysyy hiljaa lopetettuaan hyräilemisen. Luna silitti vaaleanpunaisella lapasellaan Fleurin jäähileen peittämiä vaaleita hiuksia, ravistellen kevyesti pois lumihiutaleita.
”Ei”, Fleur vastaa hieman valheellisesti, jonka Luna huomaa (hän tiesi aina, mitä Fleur ajatteli). Tyttö nousi ylös ojentaen kätensä Fleuria kohden. Vanhempi vastaa tarjoukseen ottaen kiinni nuoremman kädestä.

Tässä pätkässä menin hieman sekaisin. Onko imperfektistä preesensiin vaihtaminen tarkoituksellista, ja jos on, niin miksi aikamuodot vaihtelee joka lauseessa? Aloitit ficin menneessä aikamuodossa, mutta yhtäkkiä se vaihtuukin nykyiseen. Olen aika pilkunviilaaja, tiedän sen, mutta tuo vaihdos hämmensi aika kovasti; tunnelma rikkoutui ja tekstin sijaan keskittyi ainoastaan miettimään, missä aikamuodossa mennään.

Sä osaat kirjoittaa tosi sujuvasti ja taitavasti, ja tekstiä on mukavaa lukea. Ajatusviivat, puolipisteet ja suluissa olevat sanat tuo kivaa vaihtelua normaaleille lauselitanioille (tykkään erityisen paljon suluista♥). Lyhyet ja turhan simppelit lauseet tekevät lukemisesta tökkivää - onneksi tässä ei ollut sellaisia. Voisin vaikka mennä metsästämään lisää ficcejä sulta.

Tämä oli tosi söpö ja tunnelmallinen pikku sukellus potteruniversumin jouluun. Kiitos että sain lukea!

[Odo]

Yökulkija ja Ame kiitokset teille kommenteistanne.! Kiva, että teksti on tyyliltään miellyttänyt ja on aina ihana kuulla onnistuneensa canonmaisten hahmojen luomisessa. Luna yleensä tottelee kiltisti, mutta Fleurin kanssa ollut joskus ongelmia (ja sit ne miljoonat muut hahmot, jotka haluaisivat olla niin OOC kuin mahdollista).

Ja aikamuoto juttuun. Mun pitää miettiä tuota lausetta uudestaan. Tai siis koko pätkää. Mä tiedän, että sekoilen aikamuotojen kanssa - varmaan mun jokaikisessä tekstissä on juuri tuo sama vika. Mä en tajua, ajattelenko asiat sitten jotenkin kieroutuneella aikajatkumolla vai mitä, koska mä en tuosta tavasta tahdo päästä eroon - en sitten millään. Hyvä, että ihmiset huomattelee siitä ja lainailee niitä kohtia, koska yritän kuitenkin opetella erottamaan ne aikamuotosekoilut omista teksteistäni. Kyllä mä vielä joskus opin!

Kiitokset kummallekin kommentista!~

[Natural]

No awww!

Tämä oli aivan ylisöpö. Tykkäsin ihan kamalasti tämän keveydestä ja kuvailusta. Tätä lukiessa minulle tuli ihan välttämätön tarve mennä istumaan lumihankeen, mutta karusti sain todeta, että nyt on kesä.

Luna oli ihana, hän oli jotenkin niin omaitsensä. Rakastuin. Samoin Fleur oli onnistunut hyvin. Jotenkin vain pidin hänestä, vaikka yleensä en hahmosta niinkään välitä, tiedä sitten miksi.

Tykkään sinun kirjoitustyylistä, se vaan on kiva. Ja nuo sulut oli kivoja tuolla, tykkään muutenkin niistä, jos niitä ei käytä liikaa.

Mutta plääh, enempää en saa just nyt aikaiseksi, koska kello on vasta kahtakymmentviittä vaille yhdeksän aamulla ja tämä koneen näppäimistö on tyhmä. Virheitä en huomannut ja teksti oli sujuvaa. Tykkäsin kovasti!

Kiittäen, Natte

[Vanilje]

Tää oli tosi ihana ja nätti kokonaisuus! Tykästyin kovasti tän tunnelmaan.

Rakastan joulua ja talvea ylipäätään ja minusta olit saanut tähän tosi hyvin talvisen tunnelman. Siinä oli melkein jotain taianomaista kaikkine tähtineen ja punaisine poskineen. Tätä lukiessa tuli ihanan kevyt ja pakkasenraikas olo. Tykkään Lunasta ja Fleurista ja yhdessä heissä on vaan jotain kiehtovaa. Heti ensimmäisenä tulee mieleen vaaleus. Se yhdistettynä talveen, lumeen, pakkaseen ja jääkiteisiin hiuksilla on vaan jotain niin nättiä. Tähän liittyen täytyykin mainita, että rakastuin tähän lauseeseen:

Luna silitti vaaleanpunaisella lapasellaan Fleurin jäähileen peittämiä vaaleita hiuksia, ravistellen kevyesti pois lumihiutaleita.

Tämä on periaatteessa yksinkertainen virke, mutta silti niin nätti ja jotenkin herkkä. Olit saanut tähän tosi ihanasti tuota talvista tunnelmaa! Sulin tälle ihan täysin. ♥

Tykkäsin muutenkin käyttämästäsi kuvailusta tässä tekstissä. Se oli nättiä ja jotenkin aitoa, hahmoille sopivaa. Tyyliltään teksti oli sujuvaa ja sitä luki mielellään. Ainut mihin itsekin kiinnitin huomiota, oli tuo noin tekstin puolivälissä alkava aikamuotojen hyppely. Se vähän katkaisi lukemisen ja keskittymisen. Kuitenkin alkuhämmennyksestä kuin toipui, pääsi tunnelmaankin taas hyvin mukaan ja noin muuten tämä oli oikein taitava ja sujuva kokonaisuus. Pidin!

Hahmojen suhteen olit myös onnistunut. Heti ensimmäinen lause oli niin Fleuria, että rupesi hymyilyttämään. Fleur on vähän hienosteleva ja pitää Lunan tempauksia hupsuina ja typerinäkin, mutta toisaalta Fleurilla on myös se pehmeämpi puoli, kun kyseessä on hänelle joku rakas henkilö. Jotenkin se, kun kerrottiin Fleurin sulaneen Lunan hymylle ja rakastuneen tyttöön selittäisi sen, miksi hän oli valmis mukaan Lunan höpsötyksiin. Söpöä! Lunakin oli oma ihana itsensä narksuineen ja piruetteineen nietoksilla. Hänestä on aina yhtä ihanaa lukea! Etenkin tällaisia tekstejä, missä hahmo on oikein onnistunut. Hih.

Tämä oli kyllä erittäin valloittava kokonaisuus. Tässähän alkaa taas oikein kaivata lunta, pakkasta ja jouluakin! Tekisi melkein itsekin mieli kirjoittaa jotain talvisöpöstelyä. Kiitoksia tästä ihanuudesta! ♥ (Pääsit muuten tämän kommentin myötä myös osaksi Kommenttiterttuhaasteen Karmaterttuani, hih.)

[onkonälkä]

Joulupakettihaasteesta mitä parhainta vuorokaudenaikaa, joka lukuhetkellä vallitsee.
*Kuvittele suuri punainen rusetti tähän*

Ihana, ihana, ihana teksti !! Suloista fluffyilua (miten se nyt kirjoitetaankaan) kahden ei niin yleisen paritettavan välillä. Olet onnistunut pitämään molemmat hahmot todella hyvin IC, ihan alusta asti. Jotenkin niin Fleuria, että lumikinoksessa istuminen on typerää ja viltti on viileä ja tästähän tulee vielä flunssa! On silti suloista, että ranskatar on Lunan hassutuksissa mukana.

Jäähile Fleurin hiuksissa, Lunan vaaleanpunaiset lapaset, loppuvat vaahtokarkit ja lumienkelit olivat kaikki aivan ihania yksityiskohtia. Pidin tekstistä kokonaisuutena, ja ainoa asia, joka jäi hieman vaivaamaan, oli jo aiemmissa kommenteissa mainitut aikamuotovaihtelut puolenvälin tienoilla.

Kiitos tästä suloisesta tekstistä! Tykästyin!

[FractaAnima]

Minusta on somaa, että Fleur tekee vaikka lumienkeleitä järjettömän kylmässä pakkasessa, jos Luna niin pyytää. Söpö ja luminen ja Lunamainen teksti. Jonkin verran häiritsi aikamuotojen vaihtuminen kesken tarinan, mutta tunnelmaa se ei häivyttänyt (enkä tartu siihen nyt enempää, sitä oltiin tuolla aiemmin kai jo puitu). Fleur ja Luna voisivat todella olla kaunis pari, olisi mielenkiintoista lukea miten he päätyivät yhteen.

Tämä kohta oli erityisen kaunis kuvailultaan:

Luna silitti vaaleanpunaisella lapasellaan Fleurin jäähileen peittämiä vaaleita hiuksia

- Frac