Silmarillion, Maailmalta kätketyt | S

[Neithan]

Nimi: Maailmalta kätketyt
Fandom: Silmarillion
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Disclaimer: Kunnioitettu Pappa Tolkien omistaa maailman ja haltiat, joilla leikin.
Summary: Formenosin kätketyissä holveissa oli aarteet kalleimmat.
Author’s note: Joulun kunniaksi kirjoitettu raapalepari, vaikka jouluun ei itsessään ficci liity. Tehty Tampereen pikkujouluihin liitteenä lahjaan, joka muuten oli säästöpossu. Tämän tarkoitus oli hieman selventää, miten säästöpossu liittyy ah’ niin ihanaan Fëanoriin. Nauttikaa.


Pitkä oli rakennustyö, mutta viimein Amanin pohjoisten kukkuloiden korkeimmalla huipulla lepäsi Formenosin linnoitus. Se ei ollut korea niin kuin Tirionissa, mutta suuri ja jylhä linnanherran tapaan. Linnan salaisimpiin sopukoihin, jonne palvelijoiden tahi ulkopuolisten ei sopinut astua, rakennettiin suuri aarrekammio. Aarrekammiossa oli hyllyittäin ja arkuittain jalokiviä, koruja, aseita ja kaikkea, mitä Fëanorin lepäämätön mieli ja taitavat kädet olivat luoneet. Kivistä ja jalometalleista heijastuva valo tanssi seinillä. Vaikka kuka tahansa olisi ylpeä ja tyytyväinen sen holvin nähdessään, se ei ollut ainoa; sillä taaempana oli toinen, pienempi holvi, jossa yksin lepäsivät Silmarilit. Omalla loistollaan valaisivat säilönsä jalokivet, aarteista kalleimmat ja haltiakansalle rakkaimmat.

Silmarilien rautakammion tultua valmiiksi kokoontui sen alle Fëanor perheineen; hänen vaimonsa Nerdanel, heidän seitsemän poikaansa ja isä Finwë, joka oli Fëanorille rakkain kaikista. Kaikki kymmenen seisoivat vaiti ihaillen katseillaan Silmarileja, joiden loisto toisti Puiden valoa. Formenosiin ei Telperionin ja Laurelinin valo yltänyt paitsi hohteena eteläisessä taivaanrannassa. Fëanorin silmissä loisti hänen henkensä palo, joka oli Silmarilien sokaisema. Tulisesti hän puhui ja katkerat olivat sanat, jotka julistivat, ettei heidän lisäkseen Silmarileja kukaan näkisi, oli sitten vala, haltia tai toissyntyinen ihminen, eivätkä kivet enää kohtaisi tähtitaivaan valoa.

Raskaiden ovien sulkeuduttua lopullisuus oli käsin kosketeltavaa, sillä menneisyyteen ei ollut paluuta.

[Solembum]

Noniin minä otan asiakseni kommentoida, vaikka olenkin lukenut nämä jo aikaisemmin (mitä väliä).

Sanon edelleen, että näiden kirjoitutyyli on niin Tolkien, että multa ihan tosissaan oli tippua silmät päästä ja ajattelin että herrajumala, nytkö se on mennyt copypastettamaan pikkujouluficcinsä suoraan Silmasta : D

Eli sanoisin, että siinä mielessä nämä olivat tosi onnistuneita. Kun taas siitten mietitään, mistä ficit yleensä kertovat, tämä oli ennemminkin syventävä kuvaus Silmasta ja (jos näin nyt voi sanoa mielikuvitusmaailmasta) historiallista taustatietoa. Tapahtumien valotusta. Tai jotain sellaista. Niin mä ainakin ajattelin kun luin näitä. Et puhunut kielletystä rakkaudesta, kukaan ei angstannut, eikä näissä käytetty oikeastaan kenenkään näkökulmaa. Kieli oli vanhahtavaa (aivan kuten Tolkieninkin, todella lähellä Silman kirjoitusasua!) ja teksti tapahtumakuvausta, joka on yhtä aikaa Tolkienin vahvuus ja ongelma, kun miettii nykyajan lukijoita, jotka tahtovat seksiä ja toimintaa.

Mutta minä ainakin pidin näistä! Olit käyttänyt hienosti lähdetietoja ja luonut niiden pohjalta jotain omaa.

[Neithan]

Solerakas kiitos kommentista joka näköjään jäi ainoaksi )': Olet paras. Kiitän kovasti ja olen otettu kehuista, hyvä jos kieli on onnistunutta. Mielestäni ficcari on onnistunut, mikäli tavoittaa alkuperäisen tunnelman ja kirjan kirjoitustyylin kuitenkin omalla tavallaan.
Jos tarkkoja ollaan, käytin enemmän aikaa taustatietojen kaiveluun, kirjan tutkimiseen ja yksityiskohtien selvittelyyn sekä luomiseen kuin ityse kirjoittamiseen. Esimerkiksi Silmarilit oikeasti talletettiin rautakammioon ja Formenos sijaitsee Pohjois-Amanissa. Koska Silmarillion on monelle tuntematon fandom ja raapaleiden tarkoitus oli selventää säästöpossua, tästä tuli vain kuvaus ilman näkökulmia tai tragedioita. Maanpako Tirionista ja ero muusta kansasta on tarpeeksi minun mielestäni, kuten myös tulevat kärsimykset. Olin muuten ajatellut kirjoittaa kolmannenkin raapaleen, jossa sitten kerrottaisiin muiden mielialoista ja ajatuksista, mutta innostus katosi. Se olisi muuten ollut pääasiassa Maedhros/Fingonia, sillä MAedhros on Fëanorin jälkeen lähimpänä sydäntäni.
Tolkienin vahvuuksia tosiaan oli yhtenäisen historian luominen, mutta ikävä kyllä Quenta Silmarillion oli vain yleiskatsaus ja kirjoitettu ulkopuolisen silmin, eikä hahmoihin tai tapahtumiin erityisemmin syvennytty, mikä on sääli sillä hahmot ovat hienoja mutta hämärän peitossa.
...toivottavasti kieliasu ei ollut synonyymi sekavalle, sillä Silmarillionin kieli on sekavaa kuten olen jo kertonut. Epäilen huonoa suomennusta.

Kiitos ihansta kommentista, joka piristi joulupäivääni roimasti. Olet paras

[Gil Galad]

Tämä oli kiva pätkä. Ja tosiaan raapaleet olisivat voineet olla suoraan Silmasta, niin onnistuneesti tavoittavat sen tunnelman.

[Neithan]

Gil Galad// Jee, Solen kommentti ei jäänyt ainoaksi! Kiitti, ilahdutit iltaani. ; D Ja kiitos kehuista, tai ainakin tulkitsen tuon kehuna.

[GuruLove]

Jaa'a.. Mitäköhän mä ny kommentoosin. : D

Teksti oli kaunista ja oot hienosti saanu kerrottua, tuollalailla taiteellisesti ja oman tyylisesti, vähän niinkuin Tolkien. (;
Itse en ole koskaan Silmarillionia lukenut, vaikka se tuolla hyllyssä lepäileekin. Ensimmäisellä kerralla, kun sen aloitin, se vaikutti jotenkin sekavalta ja vaikealta luettavalta.. Mutta nyt kyllä voisi lähiaikoina yrittää saada luettua se loppuun asti. : D

Mutta tämä oli kaunis ja lumoava pieni raappale.
Kiitos. (;

love, GuruLove

[Neithan]

Gurulove//Oho, vielä kolmas kommentti! o: Taitaa olla ennätykseni Silmarillion tekstissä.... Yllätti tosiaan kommenttisi, kiitos siitä. Kiitos myös kehuista, olen otettu. Etenkin kun vertasit Tolkieniin.
Kannattaa tosiaan lukea Silmarillion, se on Tolkienin tuotannosta oma henkilökohtainen suosikkini. Alkuun nimet ja paikat voivat mennä sekaisin, mutta kyllä ne oppii.

[LillaMyy]

Miten ihmeessä säästöpossu liittyy Fëanoriin? O_O Tästä on ihan pakko ottaa selvää!

Möh, olin jo aikeissa sanoa, että typosit Formenostin tipauttamalla t:n pois, mutta sitten tarkistin asian LotW-wikistä ja huomasin, että itse olen aina ajatellut sen väärin, koska siellä ei olekaan sitä viimeistä t:tä, mikä on ihan hassua... : D Tai siis, kun linnake-sanassa kuitenkin on se t tuolla lopussa, niin miksi se sitten Formenosin nimestä on tipahtanut pois? Ei voi ymmärtää, selkeästi haltiakieli on ihan liian monimutkallista mun aivoilleni... : D

Komppaan kyllä muita siinä, että tämän kirjoitustyyli on hyvin samankaltainen Tolkienin Silmarillionissa käyttämän tyylin kanssa, mutta siinä on silti jotain omaleimaista, joka tekee tästä ihan omasi. (: Mikä on tietysti aina ihan positiivista ficcejä lukiessa, ettei koko juttu ole ihan suoraa alkuperäislähteestä revittyä! Voin kuitenkin vain kuvitella, kuinka vaikeaa tuon tyylin omaksuminen on saattanut olla, sillä itse en ikinä enkä kuuna päivänä uskaltaisi edes yrittää mitään Tolkien-maisen tyylin piirteiden omaksumista, koska se pitää hoitaa joko täydellisesti tai siitä tulee vain naurettavan päälleliimattu vaikutelma. Tässä tämä kuitenkin toimi varsin loistavasti! (:

Tykkäsin myös tästä tarinan kaaresta, jonka kerroit tässä, koska siitä ei hirveästi ole puhetta itse Silmarillionissa. Joten kiitoksia tästä, tämä oli mukavaa luettavaa, etenkin, kun Silmarillionin itsensä pohjavire on synkkä ja murheellinen, eikä tämä ollut ainakaan ihan niin synkkä kuin alkuteos. (:

[Neithan]

Lillamyy: Säästöpossu kuvasti Fëanorin omistuksenhaluisuutta, sitä paloa jolla herra omaisuuttaan vartioi. Näin ainakin muistelisin asian aikanani ajatelleen. Kiitoksia jälleen kommentista! Tämän raapaleen kohtaaminen uudelleen ei ole onneksi aivan yhtä kiusallista kuin muutaman muun ficin.
Tietoisesti en kirjoita samalla tyylillä kuin Tolkien, vaan olen vahingossa mennyt omaksumaan Silmarillionista tutun tyylin. Sen siitä saa, kun liiaksikin uppoutuu Keski-Maahan. Mukavaa, että pidit tästä pienestä tunnelmointipalasta.

Ei mikään ihme, että erehdyit paikan nimestä, sillä sindariksi linnoitus on ost, mikä näkyy paikannimissä. Sen sijaan Formenos on quenyaa (formen + osto, en tiedä mihin loppupääte katosi), eikä näköjään amanilaista paikannimeä ole käännetty. Haltiakielet ovat kyllä pirullisia, kun menevät sekaisin keskenään.

[zilah]

Voi luoja!

Minä rakastan Silmarillionia eniten Tolkienin kirjoista, ja tämä totta totisesti oli täynnä oikeaa henkeä. Kirjoitustyylisi on upean runollinen ja harvoin näkee näin hienoja ficcejä minulle niin rakkaasta fandomista. Vain ihan pari pikkuseikkaa tahdon tuoda esille. En siksi, että ne olisivat mitenkään lukunautintoa verottaneet, vaan siksi, että niiden korjaaminen tekisi upeasta tekstistä unohtumattoman.

jossa yksin lepäsi Silmarilit

Eikö tuon pitäisi olla "jossa yksin lepäsivät Silmarilit"?
 

heidän seitsemän poikaa ja isä Finwe

Ensiksikin, oikea muoto on "heidän seitsemän poikaansa... ja Finwen oikea kirjoitusmuoto on Finwë.



Joka tapauksessa, kiitos tästä hienon hienosta tarinasta! Nillityksenikin kannattaa tosiaan ottaa kohteliaisuutena. Jonkin minulle yhdentekevän tarinan kohdalla en suoraan sanottuna olisi vaivautunut.



zilah

[Neithan]

zilah: Oi kiitos kommentista ja virheiden bongaamisesta! En osaa sanoiksi pukea, kuinka otettu olen kehuistasi.