Nimi: Mistelinoksan alla
Ikäraja: S
Paritus: Rose/Scorpius
Gengre: Romance, fluff jne
Disclaimer: Rowlingin toki
A/N Eli kannanpas oman korteni kekoon ja tekaisin tällaisen kliseisen jouluficin
Toivottavasti tykkäätte ja ihanat ja hyvät joulut kaikille !
-----------------------------
Mistelinoksan allaValkoisten nietosten keskellä Malfoyden massiivinen kartano näytti, jos mahdollista, vieläkin suuremmalta. Ainoa ero normaaliin oli pihalla loistavat lyhdyt ja ikkunoissa hehkuvat kynttilät, jotka saivat osan kartanon tummasta synkkyydestä väistymään, ja maisemaa pystyi sanomaan melkeinpä jouluiseksi.
Weasleyt olivat juuri ilmiintyneet porttien ulkopuolelle ja tuijottivat näkymää hiljaisina, jopa hieman apaattisina.
"Äiti, kerrotko vielä kerran, mitä hittoa me täällä tehdään?" Rose Weasley kysyi ja sipaisi punainen hiussuortuvan korvansa taakse samalla, kun kietoi takkia paremmin ympärilleen.
Hänen äitinsä, Hermione, oli ainoa, joka edes viitsi esittää innostunutta. Hän hymyili kannustavasti ja taputti tytärtään sekä vieressä seisovaa miestään, Ronia, olalle ennen kuin aloitti selostuksensa.
"Sen lisäksi, että tämä on eräänlainen joulujuhla, täällä on kaikki ministeriön työntekijät ja tämä on hyvä mahdollisuus solmia kontakteja", nainen sanoi koko ajan hymyillen.
"Minä olen Harry Potterin paras kaveri", Ron mutisi happamasti. "Minä en tarvitse muita kontakteja."
"Ja minä Harry Potterin kummityttö!" Rose kiirehti sanomaan. "Se riittää minulle. Minä lähden kotiin."
"Minä saatan sinut", Ron tokaisi ja ehti jo kääntyä pois päin kartanon porteista, ennen kuin Hermione tarrasi hänen käsivarteensa ja nykäisi miehen lähemmäs itseään.
"Te ette lähde minnekään", nainen tokaisi kipakasti ja viittoi hieman kauempana seisovaa poikaansa, Hugoakin, siirtymään lähemmäs. "Harrykin on tulossa tänne, joten suut suppuun ja seuratkaa."
Hermione lähti päättäväisesti marssimaan kartanoa kohti huomattavasti haluttomampi perhe perässään.
"Hän muistuttaa välillä pelottavan paljon mummia", Rose kuiskasi isälleen, joka nyökkäili innokkaasti.
"Meidän pitää ehkä vähentää käyntejä Kotikoloon", mies kuiskasi takaisin ja Hugo tyrskähti huvittuneena.
"Mitä ikinä isä teille sanoikaan, se ei ole hauskaa!" Hermione kailotti muutaman metrin päästä. "Hänellä on aina ollut huono tapa kertoa kuivia juttuja."
Tämä sai Rosen ja Hugon virnuilemaan yhä enemmän.
Ovella oli heti ensimmäisenä vastassa sisäkkö, joka oli ollut Malfoyden kartanossa jo Scorpiuksen syntymästä asti. Nainen, rouva Botten, alkoi olla jo vanha mutta hymyili silti nähdessään Weasleyn perheen oven takana.
"Tervetuloa", hän toivotti ja ojensi tarjotinta, jossa oli monta höyryävää mukia glögiä.
"Minä en tajua miksi noin mukava ihminen haluaisi olla täällä töissä", Ron mutisi kun he pääsivät kuulomatkan etäisyydelle.
Hermione tervehti jotain ministeriön työntekijää ennen kuin kääntyi pyörittelemään silmiään miehelleen.
"Malfoytkin ovat ihan mukavia", hän sihahti niin hiljaa, että muut eivät kuulleet.
"No sinusta kaikista ilkeimmätkin kotitontut ovat ihania..."
"Ron!"
"Katso, Albus ja Lily ovat tuolla", Rose sanoi veljelleen, joka tuijotteli seinille ja siemaili glögiään hitaasti. Hugon katse kirkastui hänen nähdessään serkkunsa ja ennen kuin heidän vanhempiensa hiljainen suhahtelu muuttui kovaäänisemmäksi, kaksikko livisti toiselle puolelle huonetta.
○
"Oi katso, Rose Weasley on täällä!"
Scorpius Malfoy vetäisi glögiä henkeen ja tyrskähteli vedet silmistä valuen kääntäessään katseensa suuntaan, jonne hänen vieressään seisova Lauren Hemingway osoitti. Tosiaan, siellä Rose seisoi, lyhyessä, mustassa mekossa ja nauroi hyväntuulisesti jollekin serkkunsa Albus Potterin jutulle.
"Ai, kappas", poika kähisi ja otti kiireesti uuden kulauksen juomastaan. Lauren ripustautui hänen käsivarteensa ja räpsytteli sinisiä silmiään.
"Mennään nyt tervehtimään, täällä ei kauheasti ole meidän ikäisiä!" tyttö aneli.
"Tuota, mene sinä vaan, minua tarvitaan keittiössä..." Scorpius mutisi epämääräisesti.
"Keittiössä? Eikö teillä ole palvelijoita niitä hommia varten?"
Poika kohautti olkiaan ja astahti kauemmas tytön otteesta.
"Äiti pyysi. Nähdään!"
Ja niine hyvineen poika katosi väkijoukkoon. Lauren katsoi hetken kummastuneena hänen peräänsä ennen kuin kohotti ryhtinsä ja heilautti vaaleat hiuksensa toisen olan yli. Hän ei ollut koskaan ollut mikään ujo tapaus, joten nyt hän marssi päättäväisesti Rosen luokse ja viritti huulilleen leveän hymyn.
"Rose! Ihana nähdä!"
Tyttö hymyili epävarmasti ja Lauren olisi halunnut ravistaa tätä. Hän ei ollut koskaan pitänyt erityisemmin Rose Weasleysta, mutta yritti pysyä väleissä kaikkien kanssa, joilla oli vähänkin hyviä suhteita.
"Lauren", tyttö sanoi ja kohotti glögimukiaan. "Jep. Tosiaan."
"Kutsuiko Scorpius sinutkin?" tyttö kysyi ja kallisti päätään uteliaasti. Hän huomasi heti, että kysymys oli osunut arkaan paikkaan, nimittäin Rose suoristui hieman ja kurtisti kulmiaan.
"Kutsuiko Scorpius sinut?" Rose kysyi viileällä äänellä.
"Voi, totta kai! Miten niin? Eikö sinua?" Lauren heläytti ilahtuneena.
"Ei. Minä tulin vanhempieni kanssa."
"Oi voi, anteeksi, en minä tiennyt", Lauren sanoi ja hymyili olevinaan pahoillaan, vaikka olisi halunnut hyppiä riemusta. Hän oli kuullut vuoden aikana useastakin lähteestä juoruja, että Rosella ja Scorpiuksella olisi ollut jotain pientä säätöä, mikä sai hänet vihaamaan Rosea yhä enemmän. Scorpiushan kuului hänelle, ei kenellekään puoliveriselle idiootille! Nyt hänen kaikki epäilyksensä olivat haihtuneet, Scorpius oli kutsunut hänet, ei Rosea!
"Jep. No, oli kiva jutella", Rose hymyili jäätävästi ja käänsi selkänsä Laurenille merkiksi keskustelun päättymisestä.
"Todella mukavaa", Lauren kuiskasi ja tyytyväisenä hymyillen lähti etsimään Scorpiusta, jonka löysi täysin eri huoneesta, nojatuolista takkatulen edestä. Poika tuijotti tulta omituisen ilmeettömänä, läpinäkyvää ainetta sisältävä lasi kädessään.
"Scorp?" Lauren kokeili. "Scorpius?"
"No mitä Lauren?" poika kysyi. Hänen äänensä ei kuulostanut siltä, että hän olisi ilahtunut Laurenin näkemisestä, mutta ainahan poika oli ollut hyvä näyttelijä.
"Rose on täällä vanhempiensa kanssa", tyttö sanoi ja tirskahti istuessaan nojatuolin käsinojalle. "Huvittavaa."
"Ahaa", Scorpius sanoi ja tuijotti jonnekin liekkien sekaan.
"Ahaa? Mitä ahaa?"
"Lauren", Scorpius huokaisi ja käänsi jäänsinisten silmiensä katseen Laureniin. "Ole kiltti ja häivy. En halua jutella juuri nyt."
"Tapahtuiko keittiössä jotain kauheaa?" tyttö uteli huolestuneena.
"Joo", Scorpius tuhahti ja pyöritteli silmiään. "Heippa."
Kiukkuisena Lauren ärähti jotain epämääräistä ja marssi ulos huoneesta vaaleat hiukset perässään liehuen.
○
"Missäköhän täällä on vessa?"
Rose tähyili ympärilleen huoneessa, mutta ei nähnyt mitään vessaan viittaavaa.
"Jep, minähän sen tiedän, hengailen täällä yhtenään", Albus sanoi ja sai serkkunsa naurahtamaan.
"Se olikin enemmän sellainen retorinen kysymys", tyttö huomautti ja nousi varpailleen yltääkseen pörröttämään pojan hiuksia. "Minä etsin sen vessan, älä häviä sillä aikaa."
"Hitsi, ajattelin mennä keskustelemaan noiden vanhojen pappojen kanssa ministeriön uusimmasta työntekijästä, mutta ehkäpä minä sitten tyydyn vain odottelemaan sinua tässä", Albus vitsaili taas ja Rose näytti hänelle kieltä, ennen kuin kääntyi ja lähti vaeltamaan ulos huoneesta.
Valitettavasti hän ehti vain huoneen oviaukolle, kun hän jo huomasi seisovansa vastatusten Scorpiuksen kanssa.
"Siirrytkö?" Rose kysyi äänellä, joka tihkui jääpuikkoja.
"En ajatellut", poika vastasi, hänen äänensä ei ollut huvittunut mutta ei vihainenkaan, hän kuulosti ainoastaan vakavalta.
Rose kääntyi katsomaan taakseen ja kun ei nähnyt ketään tuttuja, hän uskalsi puhua.
"Scorp, mitä sinä vielä haluat minusta?" hän sihahti hampaidensa välistä. "Meidän juttuhan on ohi, sinä itse halusit niin."
Poika kohotti kulmiaan.
"Jep, niin halusin. Mutta - "
"Ehei, Malfoy, älä yritä mitään ylipuhumistemppua. Sinä olet vain itsekäs idiootti! 'Sori Rose, meidän pitää lopettaa tämä juttu, ei Malfoy ja Weasley vaan voi olla yhdessä, kaiken lisäksi sinä olet rohkelikko ja minä luihuinen, ei se vaan onnistu'. Haista -"
"Okei, okei, Rose, rauhoitu!" Scorpius sanoi hiljaa ja laski kätensä tytön käsivarrelle. Rose kavahti heti kauemmas ja mulkaisi poikaa pahasti.
"Sinä olet ehkä käsittänyt jotain väärin", poika jatkoi.
"Tuskinpa", Rose tiuskaisi. "Sinä häpeät minua. Missäs sinun uusi tyttöystäväsi on, Lauren?"
"Ensinnäkin, minä en häpeä sinua, toiseksi, Lauren ei ole minun tyttöystäväni. Äiti ja isä pakottivat kutsumaan hänet. Ja - "
"Miksi teille Malfoylle sukujuuret ovat niin tärkeät? Minä olen Weasley, mitä siitä? Minä olen kurkkuani myöten täynnä sinua ja Laurenia ja tätä paikkaa ja - "
"Mikä sinun ongelmasi on?" Scorpius kysyi jo hieman ärtyneemmin kuin aikaisemmin.
"Minä rakastan sinua", Rose tiuskaisi ja heti sen sanottuaan hänen kasvonsa muuttuivat ensin hämmästyneiksi, sitten täysin ilmeettömiksi ja tyttö yritti työntyä väkisin Scorpiuksen ohi ulos huoneesta.
"Sinä mitä?" poika kysyi melkein yhtä järkyttyneenä kuin Rose.
"Ei mitään", tyttö sanoi saaden aiemman kiukkunsa takaisin. "Nyt päästä minut ohi!"
"En."
"Haluatko sinä, että minä heitän jonkun kirouksen sinun niskaasi?"
"Minäkin rakastan sinua."
He vain seisoivat hetken hiljaa ja tuijottivat toisiaan, ruskeat silmät kohtasivat jäänsiniset, eikä kumpikaan halunnut eikä pystynyt sanomaan mitään.
"Minä olen miettinyt", Scorpius rikkoi hiljaisuuden. "Että minulle on ihan sama mitä meistä sanotaan, minulle on ihan sama, mitä vanhempani ajattelevat. Kun minä, tuota, jätin sinut, se oli elämäni huonoin päätös. Itseasiassa Lauren", tässä vaiheessa poika hymyili, "sai minut tajuamaan, että en halua mitään muuta kuin sinut, Rose Weasley."
Tyttö availi suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta ei saanut sanottua sanaakaan.
"Ei sinun tarvitse sanoa mitään", Scorpius virnisti. "Mutta jos et ole huomannut, olemme seisoneet koko ajan mistelinoksan alla. Joten..?"
Rosen ei edes tarvinnut sanoa mitään, hän astui askeleen lähemmäs ja saman tien Scorpiuksen huulet painuivat lempeästi hänen huulilleen. Suudelma maistui glögille ja pipareille ja kun se loppui, he molemmat hymyilivät.
"Hyvää joulua, Rosie", poika kuiskasi ja tytön oli pakko naurahtaa ääneen.
"Hyvää joulua, Scorp", Rosekin kuiskasi.
Jossain ulkona alkoi sataa lunta.
----------------------------------------------
