Tuliviskin jälkeen minun oli luonnollisesti etsittävä lisää ja kun kävin läpi tuota listaustasi, päädyin pienen epäröinnin jälkeen lukemaan tätä.
Epäröinnin siksi, että minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät pidä Siriuksen parittamisesta yhtään kenellekään.
Sirius on jotenkin aivan liian onneton ja epävakaa ihminen pystyäkseen kenenkään kanssa yhtään mihinkään mistä seuraisi mitään hyvää.
Lisäksi tulen aina surulliseksi lukiessani kuolleista.
Kaikesta voi siis päätellä, että tämä ficci sai minut kerrassaan alakuloiseksi.
Tavallaan Sirius ja Charlie ovat oikein sopivia toisilleen ja tämähän asettuisi nätisti canonin tapahtumiinkin. Charliehan kuitenkin jää lopuksi yksin. Tai ei jää, vaan lähinnä on koko ajan yksin.
Alakuloinen ficci kahdesta mielestäni kovin alakuloisesta hahmosta, mutta silti jotenkin todella kaunis.
Pidän tässäkin tyylistäsi, vaikka se on jotenkin "normaalimpaa" kuin Tuliviskissä. Toisaalta, tällainen kerronta istuu Charlielle aivan loistavasti ja jotenkin oli helppo kuvitella juuri hänet tuonne ajatusten taakse.
Charlien hahmossa on ihanaa juuri se, miten hyvin hän osaa peittää omaa onnettomuuttaan.
Seinää vasten nojaillen istui mies, joka vietti joulua omassa talossaan mutta näytti silti yksinäisemmältä ja eksyneemmältä kuin minun peilikuvani aamuisin ennen kuin ehdin piilottaa ei-toivotut tuntemukset arjen alle.
Tuo kohta kuvaa sitä mielestäni erityisen hyvin. Ja etenkin, kun ajankohdaksi on valittu juuri joulu, tulee yksinäisyyden ajattelemisesta entistä kivuliaampaa.
Tuon lauseen kautta on helppo ajatella Charlie seisomassa aamulla peilin edessä juuri heränneenä kokoamassa itsensä ja piilottamassa sen yksinäisyyden ja kivun rutiinien alle. Kaikkihan sitä tekevät joskus. On vain kamalaa ajatella, että Charliella se tuntuu kestävän koko elämän.
Juhlapyhät ovat kyllä jotenkin erityisen kamalia. Silloin aina muistaa miten yksin toisinaan on, vaikkei oikeasti aina olisikaan.
Itsekin on pitkähköstä suhteesta eromisen jälkeen huomannut, että pyhät ovat pahimpia. Silloin kaikki kärjistyy ja alkaa kaipaamaan jotain mitä on joskus ollut tai voisi ehkä olla. Ja arkeen palatessa kaikki on taas paremmin ja tietää, ettei epätoivoon oikeasti ole syytä, koska on vasta nuori ja aikaa loputtomiin.
Hmh.
Kaikki tuo on jotenkin oivallisesti kuvattu tässä näinkin lyhyessä ficissäsi. Mutta kyllähän minä jo sen tiesinkin, että osaat.
Teksissä on edelleen ihania ja oivaltavia kohtia, joita monet kommentoijat ovatkin jo tänne nappailleet.
Yksi suosikeistani on tuo aiemmin lainaamani pätkä, mutta monet muutkin kohdat sykähdyttivät ainakin minua erityisesti.
Harmikseni olen niin laiska lainaamaan, etten vain mitenkään pysty ja jaksa etsiä noita kaikkia ihania kohtia ja kopioida niitä tähän. Teksti oli kokonaisuudessaan niin sujuvaa ja sopivaa ja hauskaakin kaikessa apeudessaan.
Hmh, jotenkin minusta tuntuu, että kommenttini aina vain huononevat.
Mutta niinhän toisaalta kaikki aina sanovat. Ja koska täällä oli jo sanottu niin paljon hyviä asioita, en viitsinyt nyt niitä kaikkia tässä alkaa toistamaan, vaikka olisihan sekin ollut toimintatapa sinänsä.
Olen kuitenkin erityisen iloinen, että muutkin ficcisi tuntuvat olevan yhtä taitavasti kirjoitettuja kuin Tuliviskin tuolla puolen. Vaikka tokihan on pakko mainita, että se on edelleen suosikkini
Pitänee jatkaa tekstiesi selailua ja sillä välin voisit kirjoittaa niitä lisää, toimii sulla näköjään muukin kuin femme!
Kiitos!
- Nau
