Nimi: Avaa lahjasi viimeisenä
Kirjoittaja: Grenade
Beta: Swizzy
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Rowling omistaa HP:n.
Paritus: Ron/Harry
Genre: fluff, one-shot
A/N: Osallistuu Jouluhaasteeseen. Ja tiedän, otsikko on köyhä klisee ja kaikkea, mutta kun olen yksi säälittävimpiä otsikon keksijiä, niin tuo sai jäädä, vaikka se ei ehkä ihan kuvaakaan ficciä.
Avaa lahjasi viimeisenä
Ron raottaa oviaukkoa hitusen suuremmaksi. Talon sisältä leijailee huumaava piparintuoksu, ja hän vetää keuhkonsa täyteen joulutunnelmaa. Vielä lumet pois kengistä ja sitten on aika laittaa päähän suuri jouluparta.
- Missäköhän se joulupukki mahtaa olla? kuuluu Mollyn ääni jostain kauempaa.
- Mutta isä ei ole tullut vielä takaisin! Hugon ääni kajahtaa, mutta joku hyssyttää pojan hiljaiseksi. Varmaan Hermione, kaiken kun täytyy aina olla niin täydellistä.
Punapää pyörähtää kannoillaan ja on törmätä toiseen mieheen. Tummat hiukset melkein peittävät salama-arven, mutta Ron ei tarvitsisi arpeakaan tunnistaakseen, kuka mies on.
- Harry, mitä nyt? punapää mutisee partansa takaa. Harry vetää leikkisästi parrasta ja työntää sitten kepin hänen käteensä.
- Unohdit tämän keittiöön, Harry sanoo ja lähtee sitten. Ron jää tuijottamaan miehen kulkua ja puristaa keppiä kädessään.
- Pukki on jo tulossa, kuuluu sitten Harryn ääni olohuoneesta, jonne koko Weasleyn sakki on kokoontunut. Ron puhaltaa pitkään partansa takaa ja odottaa, että pian Iloiset joulunoidat -joululaulu kajahtaa hieman epävireisesti. Lasten heleän äänen takaa kuuluu Arthurin komea basso ja vierestä Ginnyn ei niin nuotilleen menevä rallatus.
Ron avaa hiljaa etuoven ja antaa sen sitten paukahtaa takanaan kovaa kiinni.
- Jahas, jahas, onkos täällä kilttejä lapsia?
- Mä ainakin! joku huutaa ja tuuppaa toisen sohvalta alas. Ronia naurattaa partansa takaa ja Harry iskee hänelle silmää sylissään istuvan Albuksen takaa.
- Kauniisti lauloitte. Vieläkö olisi toinen joululaulu? Ron maanittelee lapsosia laulamaan.
- Laulakaas pukille Noita tahtoo tanssia, Molly pyytää ja hymyilee pukille. Ginny virnistää ivallisesti Ronille, joka saa kuunnella vielä toisen joululaulun verran lasten hoilantaa.
- Pukilla oli tällainen säkki mukana, Ron avaa suunsa, kun viimeinenkin lapsi on luikauttanut kovaa ja korkealta "Ja niin mäkin tanssiin mukkaan tuun", ja ottaa käteensä ensimmäisen lahjapaketin, jossa lukeekin Rosen nimi.
- Tässä lukee Rose, Ron muuttaa hieman ääntään, mutta on varma, että lapsi tunnistaa hänet, kun tyttö tulee hakemaan lahjaansa. Tyttö ei kuitenkaan katso edes silmiin, joten Ron voi hieman huojentua. Siitähän soppa syntyisi, jos lapset tajuaisivat, kuka on joulupukkina.
Pian lahjat on jaettu, pussin pohja häämöttää jo. Lapsilla on komeat kasat lahjapaperia edessään, kun he vertailevat hyppiviä sammakkokarkkeja keskenään.
- Ja tämä olikin Mollylle ja toinen Percylle, Ron kaivelee vielä melko pohjattomalta tuntuvaa pussukkaansa. Molly hakee naama loistaen ilosta pakettinsa ja ojentaa toisen Percylle, joka katsahtaa epätoivoisesti isäänsä tajutessaan paketin olevan epäilyttävän pehmeä. Hän on ainut, jolla ei vielä ole päällään Weasleyn villapaitaa.
- Ja viimeinen lahja onkin..., Ron tarttuu viimeiseen pakettiin, jonka lahjapaperi hieman jo repsottaa.
- Ronin, hän vaikenee ja Harry nousee sohvalta.
- Voin antaa sen hänelle, kunhan hän tulee vajalta korjaamasta niitä jouluvaloja, Harry naurahtaa ja Ron tuntee poskiensa punastelevan parran takana. Hän rykäisee ja Molly korjaa ryhtiään.
- No niin lapset, lauletaanko pukille vielä jotain?
- Pukki on nyt niin kiireinen, ettei laululle ole enää aikaa, Ron yrittää päästä pälkähästä, mutta Molly luo häneen mulkaisun ja siksipä joulupukki saa istua tuolissaan vielä hetken ja kuunnella Loitsittu tähtönen -laulua.
- Ensi vuonna nähdään, Ron huikkaa ovelta. Pari huudahdusta kuuluu, mutta muuten lapset ovat jo niin lahjojensa lumoissa, että joulupukin on parasta lähteä.
Ron kipuaa hangen ylitse vajalle päin, jossa hän ottaa kiireen vilkkaa pukin vaatteet pois ja lukitsee ne loitsuin kauimmaiseen nurkkaan. Viime tipassa hän tarraa jouluvalosarjaan, joka tuikkii vuorotellen tähteä ja poroa. Harry on loitsinut siihen parit loitsut, mutta Ron saa ne pian korjattua ja nyt jouluvalo on enää tavallinen vihreä joulukuusi, jonka tähti pyörii latvassa.
- Ron, mikä kesti? Hermionen ääni kuuluu ensimmäisenä, kun Ron astuu uudestaan sisälle taloon.
- Oli tosi vaikea loitsu langetettu, Ron mutisee ja tyrkkää jouluvalon Georgelle, joka leijuttaa sen takaisin ikkunaan.
- Nyt kakulle, Mollyn ääni kuuluu ja lapset hieman marmattavat, koska joululahjat ovat niin mielenkiintoisia. Lopulta koko lössi kuitenkin istuu ruokaa notkuvan juhlapöydän edessä. Molly on uurastanut koko päivän Ginnyn kanssa ja kaikki onkin suussa sulavaa.
- Kiitos, Ron nousee pöydästä ja lähtee olohuoneeseen, josta kuuluu poikien iloinen surina, kun huispauspeli on lähtenyt käyntiin.
- Ota nyt vähän vielä kiisseliä, ihan sinua varten tehty, Molly kiirehtii sanomaan, mutta Ron väläyttää pahoittelevan katseensa äitiinsä. Hänen lahjapakettinsa nököttävät takan äärellä vielä avaamattomina. Hän istahtaa tuoliin ja vilkaisee ulos. Hentoisessa lumisateessa kimaltelevat kynttilät, jotka palavat lumisateesta huolimatta.
- Oliko hyviä lahjoja? Harryn ääni kuuluu korvan juuresta. Ron hätkähtää lumimaisemastaan ja katsahtaa mieheen, joka on istunut hänen viereensä.
- En ole avannut vielä, Ron naurahtaa ja antaa katseensa valua pitkin miehen vartaloa pitkin.
- Kuinka maltat odottaa? Harryn ääni kuulostaa entistä samettisemmalta ja toinen käsi eksyy Ronin kädelle.
- En tiedä, Ron henkäisee ja antaa Harryn käden olla hänen kädessään.
Hermionen hahmo vilahtaa olohuoneen oviaukossa ja Ron kavahtaa kauemmas Harrysta.
- Vieläkö pelkäät häntä?
- Hän on pelottava, tietää kaiken, Ron parahtaa hiljaa.
- Hermione on aina ollut sellainen, Harry sanoo.
- Ehkä sen takia erosimmekin. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, Ron murahtaa ja vilkaisee vielä ulos.
- Ginny taas ei halunnut kertoa mitään.
- Ehkä hänen suhteensa toimii nyt Seamuksen kanssa.
- Toivottavasti, vaikka Seamus ei nyt päässytkään.
- Harmittaisi minuakin joutua joulupäivystykseen.
- Sentään muut ovat yhdessä vielä, Ron mainitsee ja katsahtaa Percyä, joka suutelee olohuoneeseen viritetyn mistelin alla vaimoaan.
- Ja vanhempasi, Harryn ääni särähtää.
- Olen niin pahoillani, Harry, Ron ottaa Harryn käden omaansa ja antaa Harryn käden lämmön siirtyä hänen kehoonsa.
- Ei se mitään, Harry sanoo.
- Toivotaan, että enkeleilläkin on kinkkua tänä jouluna, Ron yrittää keventää tunnelmaa ja Harry naurahtaa joten kuten.
- Niinpä kai.
Ilta venyy ja pian lapset jo haukottelevatkin suut suurina.
- Täytyy kai lähteä, Hermione mainitsee ja katsahtaa Ronia merkitsevästi.
- Hyvää joulua ipanat, Ron halaa lapsiaan, jotka kapsahtavat isänsä kaulaan.
- Ollaanko me tänä jouluna äidin luona? Rose kysyy ja Ron pörröttää tyttärensä hiuksia.
- Joo, ensi vuonna sitten minun luonani, hän lupaa ja tyttö hymyilee isälleen.
- Missä on mun lapanen? kuuluu pian Hugon parahdus. Hetken aikaa lähtö vielä keskeytyy, mutta sitten lapanen löytyy toisen tossun alta, ja niin yksi pesue on turvallisesti lähdössä.
- Kai mekin sitten, Ginny haukottelee maireasti ja kerää lapset takan ääreen.
- Toivottavasti Seamus on jo kotona, nainen sanoo ja lapset häsäävät vielä Harryn ympärillä, kun tämä jakelee hyvänyönsuukkoja mukuloidensa poskille.
- Olkaa kiltisti tämä joulu! hän huikkaa vielä viimeiseksi, mutta katras on jo kadonnut.
Pian koko talo hiljenee, Percy ja George lähtevät perheineen ja Ron ja Harry jäävät viettämään joulua Kotikoloon.
- Sentään te pojat vielä lämmitätte äidin sydäntä, Molly melkein kyynelehtii, kun Ron nappaa suklaasammakon suuhunsa.
- Voi äiti, tietysti.
Mollyn ja Arthurin lähdettyä nukkumaan, Ron katsoo ulos, pimenneeseen yöhön. Kynttilät palavat vielä. Remus, Tonks, Sirius, Fred. He kaikki ovat tuolla jossain, viettämässä jouluaan muualla.
- Mitä mietit? Harry on hiippaillut uudessa pyjamassaan alakertaan.
- En mitään, Ron mutisee ja katsahtaa ystäväänsä.
- Joko avaat joululahjasi? Harry viittaa lahjapinoon, joka vielä kärsivällisesti odottaa avaajaansa.
- En ehkä vielä, Ron sanoo, vaikka hän on ennen ollut se, joka ensimmäisenä avaa joululahjat.
- Miksikäs niin?
- On parempaakin tekemistä, Ron irroittaa katseensa ikkunasta ja kohtaa Harryn katseen. Silmissä vilkahtaa tuli ja mustahiuksisen käsi nousee sipaisemaan poskea. Kun se uhkaa palata takaisin omistajansa kylkeen, Ron tarttuu siihen kiinni ja vetää omalle kyljelleen.
- Onkos täällä kilttejä lapsia? hän kuiskaa Harryn korvaan. Harry puristaa punapään vasten itseään ja kuiskaa takaisin:
- Paras joululahjani on jo täällä. Sinä.
A/N: Lämmintunnelmaista joulua kaikille!