Ensinäkin, lähden kahdesta sanasta.
1. Kiitos. Kiitos, että teit minulle nämä, en voisi olla enemmän otettu siitä, että joku omistaa minulle tekstejään, varsinkaan, kun ne ovat jotain tälläistä, jotain näin kaunista ja suloista.
2. Anteeksi, kommentointi venyi näin kauas, mutta lomalla aivonikin ilmeisesti päättivät levätä, enkä saanut aikaiseksi itseäni tänn e kirjoittamaan.
Tänä vuonna minä en meinannut millään päästä joulutunnelmaan, (oi odota vain, kyllä tämä liittyy ficceihisi), mutta sinun ansiostasi sekin onnistui. Luin nämä päivänä jolloin lunta satoi hiljalleen ja olin sulaa lätäköksi lattialle. En tiedä miten onnistut aina tiivistämään kaiken tuon suloisuuden näin lyhyisiin tekstinpätkiin. Vaatii taitoa saada kokonainen tunnetila ja lataus pieneen sanamäärän, mutta sinä näytät olevan siinä mestari. Posket heloitti ja liian monta "aww" sanaa karkasi huulilta näitä lukiessa. Onhan toki totta, että asiaan vaikutti se, kuinka otettu olin kun olit minulle tälläistä omistanut, mutta myös se, että minulla on suuren suuri softspot Drarrylle, oh damn, onhan se Potter fandomin OTP:ni. Rakastin myös sinun Dracoasi ja Harryasi. Draco oli ihanan IC mutta myös sopivassa suhteessa OOC ja valehtelisin jos sanoisin, ettei Harry ollut myös aivan samaa. Kertaakaan ei hahmojen sanomiset pistäneet silmääni tai vaikuttaneet hahmolle sopimattomalta, aplodit siitä.
(Tosin, tuskin lienee täysin oikeaa tai väärää tapaa kuvata näitä kahta hurmuria)
Minulle nousi näistä pikku tarinoista kaksi ehdotonta suosikkia, numero 3 ja ihastuttava plussa tarina. Niissä tuli ilmi sitä ihanaa pientä kinastelua, jota näiden kahden suhteessa rakastan. Draco on ihanan raivostuttava ja Harry koettaa parhaansa pärjätäkseen toiselle. Upeaa, täydellisen upeaa. Myös kirkko tapahtumapaikkana oli omalaatuinen, mutta ah niin jouluisen perinteinen.
Myös Weasleyn perheen kuvailu, vanhentuneet Arthur ja Molly, hymyilin ja liikutuin samalla. Juuri tuollaiset pienet maininnat ja yksityskohdat tekevät sun teksteistä ainutlaatuisia. Ne tuovat lyhyeen tekstiin paljon syvyyttä ja saavat lukijan kiinnostumaan tai sulamaan lattialle, kuten minun tapauksessani.
Huh, sormet ovat jo kipeät tästä naputtelusta, mutta silti tuntuu, että sanottavaa jäi paljon. Rakastan näitä, kiitos näistä, olet ihana. Siinä ehkä tärkeimmät. Luen varmasti ja kommaan sinua jatkossakin Luihusiskoni, sillä olet taitava, todella, todella taitava. Kiiiiiitos ja iso halaus, xoxo.
♥: stardust
