Univiidakko K11 | Raapalesarja 9/?

[Winerie]

Nimi: Univiidakko
Kirjoittaja: Winerie
Genre: Draama,romance,fluff
Ikäraja: Raapaleita ikärajoilla S - K11
Paritus: Emilia/Tuukka ja mahdollisesti muitakin.
Varoitukset: Puhekielisyys, kielenkäyttö

A/N: Suurin osa näistä pienistä teksteistä perustuu uniini ja niitä on sitten vähän lähdetty kehittelemään eteenpäin.
Emilia ja Tuukka on pääosassa ainakin näissä ensimmäissä, mutta katsotaan sitten miten jatkossa.
Ja pituudet vaihtelevat, mutta pistin tämän nyt raapalesarjaksi.
Osassa 100 tai 200 sanaa, osassa enemmän tai siltä väliltä.
Toivottavasti pidätte.
____________________________________________________________________________________________________

                                                                 
Title: Hippiäinen, jonka täytyi tanssia
Genre: Drama
Rating: S
Sanamäärä: 286
Haasteet:-


1.  Hippiäinen, jonka täytyi tanssia

Liikuntasalissa soljui iloinen musiikin virta, kun avasin oven ja astuin sisään kahden ystäväni Jelenan ja Even perässä. 
Hiippailimme varovasti pukuhuoneiden ovelle ja astuimme sisään tyhjään pukuhuoneeseen.
Oltiin taas ensimmäisiä.

”En kyllä suostu tähän. En tosiaankaan suostu tähän”, Eve alkoi valittaa, kuten oli tehnyt siitä asti, kun olimme saaneet tietää mitä tällä tunnilla oli luvassa.
”Hei rauhoitu vähän. Sä et sentään joutunu kestämään tätä viime vuonna, toisin kuin me”, sanoin ja pyöritin silmiäni.
Kyseessä ei ollut sen kummempi juttu, kuin paritanssi poikien kanssa, mutta Eve oli silti aivan paniikissa tunnin takia.
Mä ja Jelena oltiin jouduttu tanssimaan poikien kanssa viimekin vuonna, eikä se loppujen lopuksi niin kauheaa ollutkaan.
Silti mäkin tunsin vatsassa muljahduksen kun aattelin, että joutuisin kohta tanssimaan jonkun kanssa.
Toivoin hartaasti, että se joku ei olisi yksi niistä ääliöistä, joita meidänkin luokalla sattui olemaan, vaan mieluummin joku kiva jätkä.
Ne oli vaan vähän harvassa, mutta ehkä mulla kävis kerrankin tuuri…

Jelena ei paljoa tanssista stressannut, mutta näin, että sitäkin vähän jännitti. Sillä oli pari vaihtoehtoa tanssiparista ja ainakin sillä oli hyvät mahdollisuudet.
Mulla ei ehkä niinkään ollut, joten ainut mitä pystyin tekemään oli toivoa parasta.
Pian ovi kävi ja rinnakkaisluokan Petra astui sisään.

”Moi”, se sanoi ja viskasi liikkakamppeensa penkille. Kohta sen kaveritkin tuli sisään ja ne alkoi kiivaasti keskustella tanssipareista.
Pari nimeä nousi heti esiin niiden toivelistalta, ja huomasin helpotuksekseni, että ne oli juuri niitä pitkiä ja ah niin hyvännäköisiä kundeja, joista mä en välittänyt pätkääkään.
Petralle ja kumppaneille ne kyllä sopi, kun ne oli itekin niin pitkiä ja kauniita malleja.
Mä taas olin ihan toista luokkaa.
Laiha mä olin ja ehkä jonkun mielestä nättikin, mutta ihan liian pieni.
Sellainen hippiäinen, johon ei pojat kiinnittänyt huomiota. Luonnonkiharat hiukset, siniset silmät ja kengät kokoa 36.


_________________________________________________________________________________________________________


Title: Ystäväni kameleontti
Genre: Drama
Rating: S
Sanamäärä: 100
Haasteet:-


2. Ystäväni kameleontti

”Onks teillä jotain ehdokkaita tanssipareiks?” Petran kaveri Janni kysyi.
Eve alkoi heti luetella omia vaihtoehtojaan ja sen silmiin syttyi innokas pilke.

Ja just äsken se ei ollut edes tanssimassa, mutta Eve oli Eve.
Se oli sellasta herkästi innostuvaa tyyppiä, joka saattoi toisena päivänä olla poikatyttö ja seuraavana ihan kunnon lissu.
Kameleontti kaikin puolin.
Se myös vaihtoi ihastustaan kiitettävän usein ja meidän koulusta ei montaa sellaista poikaa löytynyt, jota se ei ois ees kerran kehunut söpöksi tai hyvännäköiseksi.

”Entäs sulla Emilia?” Janni kysyi.
”Ei mulla silleen oo”, valehtelin, vaikka tosiasiassa parit kasvot pyöri mielessä.
En vaan kehdannut kertoa ketä mä aattelin.

[Lasikuula]

Sie oot ihana <3 Eikun täh? Eikun joo, ei mitää, sä vaan oot ihana Julkasit aivan ihanat kaksi pikkuista tekstin pätkää ja kuvittelet, etten mie tulis näitä heti kommentoimaan? Väärässä olit!! Tai sit et... jos siis arvasit et mie tuun tänne

Mie tykkään ihan älyttömästi joistain siun käyttämistä tavoista esittää asioita, tommoset vertaukset ja näi. Plus tää oli mahti idea kirjoittaa rääpäleitä unista, ethän pahastu jos kopsaan tän idean? Miu unet, kuten varmaa tiiätki, on just sitä luokkaa ettei niis oo päätä eikä häntää

Luonnonkiharat hiukset, siniset silmät ja kengät kokoa 36.

Voii voii, hellantettas <3 Tää oli oikeesti sellanen kohta, joka pisti hymyilemään ja aaw <3 Just siun näköstä tekstii

Se oli sellasta herkästi innostuvaa tyyppiä, joka saattoi toisena päivänä olla poikatyttö ja seuraavana ihan kunnon lissu.
Kameleontti kaikin puolin.

Kameleontti <3

Lisää unia ja jatkoa tälle Ihanasti tunteita oot saanu pikku pätkii sisällytettyy

/muoks. Rakastan siun uutta avaa

[Winerie]

Lasikuula: Tiesin kyllä että käyt aina välillä miun viestejä kattelemassa, mutta joo Ja tavallaan nää miun "unificit" on henkilökohtasempia ja silleen you know.
Ja varmaan muutenkin siun on kivempi lukee kun tunnistat nuo henkilöt. Tosin Tuukkaa saat sit vähän arvailla (siinä on piirteitä aika monesta tyypistä).
Mutta kiitos ihanasta kommentista ja jatkoa on nyt heti luvassa, tosin ehkä vähän tylsempi tällänen "väliosio" 



Title: Tanssilattian vahapatsaat
Genre: Drama
Rating: S
Sanamäärä: 262
Haasteet: Originaali 10 sanalla Ankara

3. Tanssilattian vahapatsaat

Vähän ajan päästä muutkin tytöt olivat vaihtaneet vaatteet ja valmiina lähtemään.
Kaikki alkoi olla jo melko kärsimättömiä ja jännittyneitä.
Tosin kyllähän sen arvasikin, sillä paritanssi ei todellakaan ollut mikään normijuttu mun ikäselle.
Ei olisi käynyt päinsä tehdä sitä muuten kuin pakosta.
Ja silti kaikki oli harvinaisen innoissaan.

Salissa pojat seisoskelivat porukoissa ja vilkuilivat meitä arvioiden.
Mä tunsin monta katsetta selässäni, kun kävelin niiden ohi liikunnanmaikka Sarin luo.
Oli kamalaa joutua arvioitavaksi, mutta toisaalta mäkin arvioin niitä, että sen puoleen.
”No niin. Tänään on siis luvassa paritanssia. Edelliskerrasta poiketen, saatte oman pariin koko tunniksi ja siten myös joudutte
tekemään kaksin verroin työtä. Mutta eiköhän se onnistu."

Voihan piip. Viime tunti oli mennyt ihan hyvin juuri sen takia, että paria vaihdettiin joka tanssin jälkeen, joten sitä joutui kestämään vain yhden biisin ajan.
Mutta nyt...
En olisi uskonut, että Sari oli niin ankara, mutta minkäs teit. Mukavistakin opeista löytyy aina pimeä puoli.
Jos nyt saisin huonon parin joutuisin kestämään sitä koko tunnin ajan.

”Okei. Nyt kaikki tänne ja voitte alkaa jakautua pareiksi. Tai sitten minä määrään ne!” Sari komensi ja pojatkin tulivat puolikaaren.

Katselin niiden kasvoja. Osa oli ihan mukiinmeneviä plus tietysti ne, joiden kanssa olisin ihan mielelläni voinut tanssia.
Tiesin kuitenkin, että ne taas ei halunneet tanssia mun kanssa, ja se olikin se ongelma.

Kului vähän aikaa, eikä kukaan liikahtanutkaan. Meidän luokan teinipelletkin oli kerrankin hiljaa.
”Hyvä on. Minä päätän ne sitten”, Sari huokaisi.

Se alkoi jakaa pareja ja odotin pelonsekaisin tuntein milloin se määräisi mulle jonkun.
Ne joita mä olin katellu meni yllättävän nopeesti, eikä jäljellä ollut enää kovinkaan montaa kivaa poikaa...

[Lasikuula]

Näh, mie en tunnista ku nää perus tyypit Ja miut on mukavaa lukee muiden unista ym. ja miettii samal, et oisko ihe joskus nähny samanlaisii unii

Tää kolmone oli kans ihana, vaikka siin ei varsinaisesti tapahtunu mitää. Se oli sellanen kiva fiilis -pakkaus.

Salissa pojat seisoskelivat porukoissa ja vilkuilivat meitä arvioiden.
Mä tunsin monta katsetta selässäni, kun kävelin niiden ohi liikunnanmaikka Sarin luo.
Oli kamalaa joutua arvioitavaksi, mutta toisaalta mäkin arvioin niitä, että sen puoleen.

Huoh, pojat on poikii

[Winerie]

Lasikuula: Pojat on poikii Ainakin meidän luokan, joita lähinnä yritin kuvailla Kiitti taas kommentista ja nyt tulee sitten se seuraava osa.


Title: Pelastava enkeli 
Genre: Drama (ja pieni fluffin poikanen siinä samalla)
Rating: S
Sanamäärä: 210
Haasteet: -


4. Pelastava enkeli

Yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni.
”Ollaanko pari?”
Käännyin ja näin meidän luokan Tuukan hymyilevän mulle.
”Joo, ollaan vaan”, henkäisin.

Tuukka oli ihan kiva.
Se jaksoi aina olla ystävällinen ja oli muutenkin hauska.
Vaikka en mä sitä silleen tuntenut, se vaikutti kuitenkin kunnon jätkältä.
Se oli ihan söpökin. Vaaleet hiukset, siniset silmät ja todella sulonen hymy. Eikä se ollut liian pitkätkään.
Yks pienimmistä, eli just mulle sopiva. Ehkä mä siks olinkin suostunu niin suoraan.

”No niin sitten… Emilia ja…” Sari alkoi katsoa mulle sopivaa poikaa.
”Emilia on mun pari”, Tuukka sanoi nopeasti, ehkä vähän omistavastikin.
Se huvitti mua ja huomasin muidenkin tuijottavan hämmästyneesti.
Eihän siinä mitään, mutta kun me ei edes tunnettu kunnolla.
Jelena, joka oli päässyt ihastuksensa Rikun pariksi, hymyili minulle yllättyneenä.
Even ilme taas oli hieman nyrpeä, mutta se johtui todennäköisemmin siitä, että hän oli saanut parikseen Riston, joka oli ruipelo nörtti.
”Okei. Sopiihan se”, Sari sanoi ja jatkoi parien jakamista.

Tuukka hymyili mulle, mutta me kumpikaan ei osattu sanoa mitään.
”Miksi sä noin teit?”, mä lopulta kysyin.
”Enhän mä ois voinu antaa sua pariks jollekii ihan kauheelle. Ja toisaalta mäkin vältyn nyt tanssimasta jonkun honkkelin kanssa”.
Nyökkäsin. Totta kai Tuukka halusi mut pariks, koska olin melkein ainut tyttö, joka oli sitä lyhyempi.
Ja ehkä se muutenkin saatto pitää musta.   

[Lasikuula]

Mie koetan kommentoida jokasee näihin jotai Eli yhden virheen huomasin ihan alkuun putkahtaneen, kyseessähän on siis neljäs, eikä kolmas osa

Tää oli söpö <3 En tiiä, mie vaan kihertelin tälle Ja oij, mulle tuli just sellane olo, et haluun tän päättyvän onnellisesti niin tässä, ku oikeestiki!!!

[Winerie]

Lasikuula: Hupsista keikkaa. Joo neljäs osa siis kyseessä.
Jaa jaa... Onnellisuudesta en niinkään sitten tiedä. Ainakin tämä ns. kohtaus (=uni) päättyy hyvin, mutta sitten on vielä jatkoa.
Periaatteessa 3 kohtausta (unta) + sitten väliosiot ja aattelin tähän vähän kolmiodraamaa ja muuta kanssa.
Mutta katotaan joo...
Ja oikeesta elämästä en sitten todellakaan tiedä. Mitään ei oo tapahtunu, eikä todennäkösesti tuu tapahtumaankaan mutta joo...
Uneksiahan aina saa ja ainakin miulla se on todella inspaavaa 
Jatkoo sitten tulee varmaan huomenna tai ylihuomenna. Katotaan nyt miten ehdin 

[Winerie]

Title: Viimeisiä valsseja
Genre: Drama, fluff
Rating: S
Sanamäärä: 244
Haasteet: Originaali 10 sanalla Neliö
Taustalle voi laittaa soimaan jonkun kivan valssin esim. tämän ja sitten viimeiseksi valssiksi ajattelin tätä, vaikka vähän kliseistä onkin.

5. Viimeisiä valsseja

Hymyilin Tuukalle, kun me lopultakin päästiin tanssimaan.
Tunsin sen käden liiankin hyvin vyötärölläni, ja muutenkin me oltiin tavattoman lähekkäin.
Mä en ollut tottunut tälläseen!

Sitten musiikki alkoi soida. Se oli Straussin perinteinen valssi, ja Tuukka lähti varovasti viemään.
Me lähettiin ensin haparoiden kulkemaan ympäri neliötä. Eteen ja taakse. Yksi, kaksi, kolme.
Mä keskityin askeliin niin tarkasti, että heti kun vilkaisin ylös, ja kohtasin Tuukan katseen, kompuroin.
Mutta loppujen lopuksi se meni kuitenkin hyvin. 
Tuukkakaan ei ehkä ollut niin varma viejä, kuten ei moni muistakaan pojista, mutta ainakaan me ei sen suuremmin töppäilty.
Kappale loppui, Tuukka astui taaksepäin ja kumarsi virnistäen. Mä niiasin ja hymyilin. Ehkä tanssiminen ei ollutkaan hassumpaa.

Sen jälkeen me tanssittiin vielä pari kappaletta, ja aloin koko ajan nauttia enemmän, kunnes Sari pyysi puheenvuoroa.
”No niin. Nyt on tunti jo lopuillaan ja te tanssitte kaikki oikein hienosti. Mutta nyt on vielä viimeisen valssin aika. Eli jaksakaapa vielä hetki.”

Ja Sari painoi musiikin päälle. Jo ensimmäiset tahdit saivat minut sävähtämään. Se oli yksi kauneimmista kappaleista, jonka olin ikinä kuullut.
Tuukkakin näytti huomaavan innostukseni ja lähti viemään entistä päättäväisemmin. Aivan kuin olisin liidellyt. 
Neliö jota kuljimme, tuntui jatkuvan ikuisuuksiin. Me pyörittiin reunalta reunalle ja taas. Kulmasta toiseen ja ristiin. Ja uudestaan.
Tanssi loppui kuitenkin aivan liian nopeasti. Suorastaan sädehdin sen loputtua ja Tuukka virnisti.
”Se oli hauskaa.”
”Niin oli. Kiitos.”
Tuukka hymyili vielä viimeisen kerran ja meni sitten muiden poikien joukkoon.
Mä menin punaposkisen Jelenan ja murjottavan Even luo, ja me lähdettiin kohti pukuhuoneita. 

[Lasikuula]

IIHANA <3 Tää oli vaa nii ylisöpö ja noi valitsemas valssit sopi tähä täydellisesti <3 Tosin, yks ois varmaa riittäny, ku kyseessä on kuitenkin rääpäleen mittanen teksti? Jatkoa vaan tulemaan ja nää siun pikkupätkät on vaan niin söps Saat sisällytettyy näihi nii paljo enemmä tunnetta, ku mie ja muutenkii

[Winerie]

Lasikuula: Kiitos taas kommentista. Ja tanssien määrä on ihan harkittu juttu, kun muuten ois voinu tulla semmonen: Höh eiks ne tanssinukkaan kun vaan yhden tanssin fiilis. Mut joo... Ja tunnetta on koska nää on aika henkilökohtasia ja kuvittelen itteni Emilian paikalle 
Mut joo. Seuraavaa osaa sitten taas


Title: Varaamattomin sydämmin
Genre: Drama, fluff
Rating: K7
Sanamäärä: 150
Haasteet: Yhtyeen tuotanto- haaste. Tällä kappaleella.
Samaan kappaleeseen liittyy myös pari muuta Univiidakkoon kuuluvaa raapaletta. Tämä on niistä ensimmäinen.


6. Varaamattomin sydämmin

”Sä ja Tuukka olitte tosi hyviä”, Jelena hymyili, kun me tultiin käytävään.
”Nääh… Sä sait tanssii Rikun kanssa. Ja teillä meni vielä paremmin.”
”Mä oon varmaan pää pilvissä koko loppupäivän”, se virnisti.

Eve murjotti eikä sanonut mitään. Eikä mekään oikeestaan osattu sanoo mitään kannustavaa.
”No, mut onneks se on nyt ohi”, mä huokasin ja vilkaisin Eveä. Risto oli pari kertaa tallonut sen varpaille ja muutenkaan niiden tanssissa ei ollut paljon kehuttavaa.
Mä totisesti säälin sitä, mutta minkäs sille voi.
Se luultavasti vihaisi Saria loppuikänsä pelkästään tuon parijaon takia.

Mä taas en oikeestaan tiennyt mitä ajatella. Toisaalta voisin unohtaa koko Tuukan, mutta toisaalta…
Hitto sehän oli pelkkä tanssi! Enkä mä ollut kiinnittänyt Tuukkaan mitenkään erityisesti huomiota ennen sitä.
Mutta silti mun ajatukset pyöri vaan siinä, ja sai mut kehittelemään ties minkälaisia mielikuvia.
Pudistin päätäni ja yritin ravistaa sen mielestäni.
Mutta enää en voinut kieltää sitä.
Olin taas kerran korviani myöten ihastunut.

[Lasikuula]

Oho, edellisessä viestissä siis meinasin noita Youtubeen linkkaamiasi kappaleita, en itse tekstissä ilmaistuja valsseja Mun moka, sori Miust se on vaan hyvä, et saat tekstissä välitettyy tunteita, koska teksti ilman tunteita on miusta kamalinta, mitä vaan voi olla.

No niin, mennäämpä osaan kyysi. Ensinnäkin sillä on maailman ihanin nimi <3 Tai siis pidän molemmista nimistä, sillä Titlessä se on Varaamattomin sydämmin ja "otsikossa" Varomattomin sydämmin, suosittelen itse ekaa, koska se vaan on ihanin

Pudistin päätäni ja yritin ravistaa sen mielestäni.
Mutta enää en voinut kieltää sitä.
Olin taas kerran korviani myöten ihastunut.

Kaunis lopetus

[Winerie]

Lasikuula: Mietin pitkään kumman laitan ja näköjään tein sen ratkaisun, että laitoin toiseen toisen ja toiseen toisen.
Mutta tosiaankin se varaamattomin kuulostaa paremmalta  Kiitos jälleen kommentista.

Seuraava osa on muuten ideoitu yhteistyössä "Jelenan" kanssa. Mahtavia ideoita kuten aina. Kiitos 


Title: Pelkkä pilvilinnojen rakentelija
Genre: Drama, fluff
Rating: S
Sanamäärä: 118
Haasteet: -


7. Pelkkä pilvilinnojen rakentelija

Seuraavaksi meillä oli kemiaa. Tuukka ei ollut samassa ryhmässä, joten en näkisi häntä enää tänään.
Kemian ope Karita alkoi pölöttää tavalliseen tapaansa ja rupesi tarkistamaan läksyjä.
Olin onneksi muistanut tehdä ne, mutta Even täytyi kopioida ne nopeasti mun vihkosta.
Meillä oli nyt aiheena joku valkuaisainejuttu ja ruvettiin tekemään töitä.
”Emilia, käytkö hakemassa keittiöstä kananmunan?”, Karita kysyi.
Vilkaisin nopeasti Jelenaa ja Eveä ja aioin juuri pyytää heidät mukaani.
”Kyllähän sinä osaat yksinkin sen käydä hakemassa”, Karita sanoi.
Huokaisin ja lähdin luokasta. Miksi aina mä?
Yritin vilkuilla viereiseen luokkaan, mutta en nähnyt Tuukkaa. 
Mitä olin edes kuvitellut? Että se tulisi juosten mun luokse?
Niimpä niin. Mä olin pelkkä pilvilinnojen rakentelija.
No keittiöön ei onneksi ollut pitkä matka.

[Winerie]

Ja uutta osaa näin joulupäivän kunniaksi.

Title: Yllättävää ja yhtäkkistä
Genre: Drama, fluff
Rating: S
Sanamäärä: 108
Haasteet: Yhtyeen tuotanto- haaste. Tällä kappaleella.
Samaan kappaleeseen liittyy myös pari muuta Univiidakkoon kuuluvaa raapaletta. Tämä on niistä toinen.


8. Yllättävää ja yhtäkkistä 


Mä astuin keittiöön ja meinasin kompuroida silkasta hämmästyksestä, kun näin kuka käveli mua vastaan. Tuukka.
”Mitä sä täällä teet?”
”Ossi käski mut hakemaan munia”, se sanoi.
”Samalla asialla siis”, mä hymähdin.
”No joo. Haluutko että ootan?”
Kyllä.
” Ei tartte. Pärjään itekin”
”No mä meen sitten”
Tuukka lähti ja mä kävin hakemassa kananmunan keittiöstä.
”Teitähän on oikein ruuhkaksi asti”, keittiötäti Marjatta sanoi.
Niin kai sitten. Mä olin vieläkin vähän sekaisin. Tai pikemminkin kävin ylikierroksilla.
Sitä se rakkaus kai teetti.
Jos nyt edes voitiin puhua rakkaudesta, sillä onko mahdollista, että yhden päivän aikana, aivan huomaamatta, yhtäkkiä rakastuu?
Ehkä mun oli syytä miettii yön yli.
Mä kiitin ja lähdin matkoihini.

[Lasikuula]

oiij, anteeksi, miula jäi tuo yks osa välistä! Edellisen osan nimi oli kiva, mutta oisin ehkä ite henk. koht. jättänyt sanan "pelkkä" pois. Toisaalta se toi vahvuutta nimeen, mutta toisaalta taas ehkä se, että se oli tekstissä tuollaisenaan häiritsi. Se sai nimen muuttumaan jotenkin laimemmaksi Osa oli kuitenkin söpön toivova, silti niin "epätoivoinen", perus ihastuminen ja tuttu tunne miulekii

Tottakai se Tuukka nyt näkyy siel keittiös <3 Ja ihana, kun se kysyi, et jääkö oottaa ja sit ns. siun ristiriitaiset puheet/ajatukset: kyllä "Ei tarvii" Perus. Uskaltamista vaan peliin, niin eiköhän se siitä

Ps. Päivitteletkö myös aloitusviestin osamäärät?

[Winerie]

No ni. Nyt taas pitkästä aikaa uutta raapaletta tulemaan. Toivottavasti tykkäätte ja kommentit ovat aina kivoja 
Ja ainiin. Tämäkin on ideoitu yhteistyössä "Jelenan" kanssa 


Title: Emämunauksia ja muita yhteensattumia
Genre: Drama, fluff
Rating: S
Sanamäärä: 213
Haasteet: -


9. Emämunauksia ja muita yhteensattumia

Olin jo rappusissa matkalla, kun näin että Tuukka oli sittenkin jäänyt odottamaan.
Se oli jäänyt portaiden alapäähän ja hymyili mulle ilkikurisesti.
Ja mä vaan jäin toljottamaan tyhmänä.
”En jaksanut mennä tunnille”, se sanoi ennen kuin ehdin kysyä mitään.
”Niin ja Ossi ei sitten yhtään ihmettele mihin jäit”
”Ei”
Lähdin laskeutumaan rappusia. En kuitenkaan huomannut lapasta, jonka joku oli jättänyt portaalle ja liukastuin siihen.
Ja sitten se oli menoa. Miten lapsena saattoikin haluta laskea portaissa pyllymäkeä?
”Auts”
Tuukka oli heti tullut luokseni ja katseli nyt mua säikähtänyt ilme kasvoillaan.
”Sattuiko”
”Ei pahemmin”, tuhahdin.
”Mutta taidan tarvita uuden munan”
Kananmuna oli lentänyt mun kädestä ja lojui nyt rikkonaisena pari porrasta ylempänä.
Onneksi ei ollut sattunut pahemmin, mutta olisi noloa käydä hakemassa keittiöstä uusi muna.
Tuukka nauroi. ”No onneksi mä sain kaks munaa, joten saat tän toisen. Ja jos Ossi kysyy jotain sanon, ettei niillä ollut antaa kun yks.” 
Ja se ojensi toisen munan mulle.
”Tuo sotku meidän kyllä pitää siivota”, se hymähti ja osoitti rappusta jolla lojui kuoren palasia.
 Meidän?
”Ei kun mee sä vaan. Mä saan kyllä tän siivottuu ihan itekii. Ja sä oot jo muutenkin ollu täällä ihan liian kauan”
”No okei sitten”
”Mut kyllä mulla on ihan hyvä syy”, se hymyili mulle.
Ja sitten se lähti ja mä jäin seisomaan autioon käytävään.