Title: Do svidaniya
Author: Sieppeli
Fandom: APH
//Snoop. lisäili fandomin myös alkutietoihin.Genre: Dark, Death, Songfic
Song: In the dark of the night – Anastasia (elokuva)
Hahmot: Suomi, Venäjä
Rating: K11
Warning: Sisältää historiallisten henkilöiden kuolemia!
Disclaimer: Hetalian hahmot kuuluvat piirtäjälleen, vaikka synkkä Suomi tuntuukin välillä olevan minun – Se ei ole -. Historiaan viittaavat henkilöt ovat olleet joskus olemassa, levätkööt nyt jo rauhassa. Anastasiakaan ei elokuvana ole minun, Rasputinin laulu ei ole minun ja siihen rataan. Itsenäisyyspäiväkään ei ole minun. Ficci kyllä on.
Summary: 1905 Venäjällä tapahtui verinen vallankumous ja tämän jälkeen Suomikin alkoi haalia itselleen itsenäisyyttä. 1917 vallankumous kaatoi tsaari Nikolai II:n vallan ja Suomi pääsi itsenäiseksi. Tänään tutustumme tapahtumiin lähemmin valtioiden näkökulmasta pienen aiheeseen sopivan (sopimattoman) kappaleen avustuksella.
A/N Hyvää synttäriä Suomi! : D Tämä ficci pistetään sitten mappiin: ”Kuuntelin yöllä MP3:sta kun en saanut unta, ja sitten tämä tuli mieleeni.”
Muistutan vielä, että minun ficeissäni Suomi ja Venäjä ovat veljeksiä!
Muuten. Tämä on ehkä synkin ficci, minkä olen ikinä kirjoittanut - hetaliasta. Ei kannata yrittää niellä fiiliksellä “Happi birthday Finland!”, varaudu pahinpaan O_O Olenpahan varoittanut.
In the dark of the night I was tossing and turning
And the nightmare I had was as bad as can be
It scared me out of my wits
A corpse falling to bits!
Then I opened my eyes
And the nightmare was meSuomiUlkoa kuuluvat huudot saivat vääjäämättömän huomionsa keskittymään itseensä. Katselin kylmänhuuruisesta ikkunasta ulos painaen kämmentäni poskeeni, seuraten ikkunasta venäläisten juoksua edes takaisin taisteluiden keskellä. Tunsin samassa huoneessa olevien kolmen muun valtion läsnäolon, kun me kaikki odotimme huoneen ovien lukkojen avaamista. Oli mahdotonta arvata, mitä kolmikon päissä pyöri niinä synkkinä hetkinä; epätoivoa, sahanpurua, iloa vai ehkä toivoa, kuten minulla.
Joku ampui jossain ulkona ja minä laitoin myös toisenkin käteni pitämään päätäni pystyssä. Silmäni sulkeutuivat hiljalleen muistoihin.
”Mitäs sitten jos julistaudunkin itsenäiseksi?” Ääneni kysyi epävarmasti, sivussa pieni vitsinkaltainen. Venäjä alkoi kikattaa.
”Sinä?” Hän kysyi naurunsa välistä, ”Ei sinusta itsenäistä tule.”
“Miksei tulisi?” Naurahdin edelleen pitäen vitsiä yllä, tarkoittaen sitä kuitenkin tosissani, “Etkö hyväksyisi sitä? Mitä minun pitäisi tehdä, jotta hyväksyisit itsenäistymiseni?”
Venäjä ei vieläkään ymmärtänyt minun olevan tosissani, ja naureskellen hän alkoi miettiä.
”Minä hyväksyn itsenäistymisesi…” Hän puheli mietteissään, ”Kun viimeinen Romanov on kuollut.”Ulkona kapinoitiin edelleen kun avasin silmäni. Jos sulkisin ne uudelleen, ja avaisin jälleen, siellä kapinoitaisiin edelleenkin. Sen takia me neljä olimme lukkojen takana, ettemme saisi vaikutteita ihmisistä. Tunsin kuitenkin, kuinka osa minusta taisteli Venäjän valtaa vastaan kotonakin. Lukko ei minua estäisi, sillä tunsin, kuinka Venäjän huolimaton lupaus alkoi lähestyä toteutumistaan.
I was once the most mystical man in all Russia.
When the royals betrayed me they made a mistake!
My curse made each of them pay
But one little girl got away!
Little Anya, beware,
Rasputin's awake!“Tästä syystä me, Nikolai II, yhteisymmärryksessä valtakunnan duuman kanssa, katsomme parhaaksi luopua Venäjän valtaistuimesta ja luovuttaa ylin valta.” Miehen ääni kertoi suurelle yleisölle. Jokainen mies, jokainen nainen ja lapsi alkoi hurrata samaan aikaan. Paitsi me viisi. Varmuuden vuoksi yritin olla näyttämättä iloani, sillä hieman edempänä viime aikoina paljon tunteissaan laidasta laitaan heitellyt Venäjä näytti olevat murtumispisteessä. Halusin vain viedä kolme baltia turvaan hänen mahdolliselta raivostumiseltaan. Huomaisikohan hän mitään, jos poistuisimme aukiolta takavasemmalle.
Takerruin varovasti meren takaista naapuriani kädestä ja viittasin tulemaan mukaani. Hän kurkisti varovasti kohti Venäjää, mutta ymmärtäen tarkoitukseni hän nyökkäsi minulle, ja lähdimme pois. Muut kaksi seurasi vaitonaisina perässä, nuorin niiskuttaen. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa, sillä nyt vallan vaihtuessa me neljä olimme lähempänä vapautta kuin ikinä.
In the dark of the night evil will find her
In the dark of the night just before dawn!Revenge will be sweet
When the curse is complete!
In the dark of the night
She'll be gone!I can feel that my powers are slowly returning!
Tie my sash and a dash of cologne for that smell!
All the pieces fall into place
I'll see her crawl into place!
Do svidaniya, Anya, your grace, farewell!Oman taloni seinät uhkuivat pimeyttä yhden pienen kynttilän valaisematta niitä. Tuijotin hiljakseen sen liekkiä, joka eli hengitykseni tahdissa.
Nyt oli kulunut jo hyvän aikaa päivästä, jolloin olin kääntänyt lopullisesti selkäni veljeni talolle ja lähtenyt ulos kylmään mitään sanomatta. Kohta voisin sanoa itseäni yksivuotiaaksi, vapaaksi Suomeksi.
Sisälläni kyti kuitenkin ahdistuneisuuden tunne, joka vahvistui hetki hetkeltä kynttilän liekkiä seuratessani. Olin yhä tuntevinani näkymättömät kahleet ranteideni ympärillä, suuren metallipallon jalassani aina kävellessäni. Saatoin jo olla vapaa, mutta jokin piti minua silti vankina omassa talossanikin.
Ikkunan raosta vinkui tuuli, mutta minusta se muistutti enemmän idästä tulevaa naurua. Painoin korvani käsilläni lukkoon, ja yritin olla kuuntelematta mitään. Silloin hänen äänensä alkoi toistaa itseään päässäni.
”Kun viimeinen Romanov on kuollut.”
”Kun viimeinen Romanov on kuollut.”
”Kun viimeinen Romanov on kuollut.”
“HYVÄ ON!” Karjaisin äkisti, yhä painaen kämmeniäni korviini, “Sinä sanelet säännöt tässä pelissä, ymmärrän!”
Ääni lopetti toistamisen päässäni ja tajusin olevani jälleen hiljaisuudessa. Päästin korvani vapaasti hitaasti, laskien kämmeneni pöydälle. Tarkastelin täriseviä käsiäni kynttilän hennossa valossa.
”Kun viimeinen Romanov on kuollut…” Muistutin itseäni. Pääsisin vapaaksi Venäjästä, kun viimeinenkin Romanov on kuollut.
Puristin sormeni nyrkkiin ja lähdin nousemaan tuoliltani, kävellen lyhyin askelin eteiseen, tunkien jalkani kenkiin ja heittäen takkini päälleni.
In the dark of the night terror will strike her!
Terror's the least I can do!
In the dark of the night evil will brew.
Soon she will feel that her nightmares are real.
In the dark of the night
She'll be through!Oli kuoleman hiljaista. Venäläiset sotilaat eivät olleet vielä tulleet paikalle toteuttamaan käskyään, mutta minä olin jo tarkkaan valitun yleisön joukossa. Huppu oli syvällä päässäni suojaamassa kasvojani, ettei kukaan pimeydestä huolimattakaan tunnistaisi minua. En nähnyt kunnolla huoneen toiseen päähän, mutta tiesin hyvin keitä siellä oli. Sisintäni kylmäsi ajatus tulevasta, mutta toivoin sen vapauttavan minut. Kuin minulla ei olisi ollut tarpeeksi ongelmia kotipuolessakin.
Edessäni olevat ihmismiehet liikahtivat vähän sivummalle ja minä vain täydellisen näkymän vankeihin, joita pidettiin sidottuina huoneen toisessa päässä. Aioin kääntää katseeni pois ja harkitsin kolmesti huoneesta poistumista jos saisin tilaisuuden, mutta sitten kiinnitin huomioni yksityiskohtaan.
Vankeja oli yksi liian vähän.
Käskyn toteuttamisen hetki tuli ja meni, ja meille annettiin ohje poistua kellarista välittömästi. Olin ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät pois ja suuntasin tieni äkkiä ylös maan päälle. Vielä samana päivänä radiossa ilmoitettiin koko tsaariperheen kuolemasta. Vuoden jälkeen ihmiset kuitenkin alkoivat juoruilla huomaamastani yksityiskohdasta.
Se oli siinä vaiheessa jo hyödytöntä.
In the dark of the night
Evil will find her
Find her!
Ooh!
In the dark of the night terror comes true.
Doom her!
My dear, here's a sign --
It's the end of the line!VenäjäNuoren tytön käsi piti lujasti kiinni omastani kun juoksimme käytävää pitkin. Hän itki ja huohotti samaan aikaan, mikä teki hänen hengittämisestään vaikeaa. Lopulta päämääräni kuitenkin tuli eteeni ja syöksyimme taloni ainoaan huoneeseen, jonka pystyin sanomaan olevan turvallinen.
Päästin tytön kädestä irti ja päästin hänet menemään, kääntyen tarkistamaan käytävällä, ettei kukaan varmasti seurannut meitä. Pimeä käytävä ei paljastanut ketään ja käännyin katsomaan ihmistyttöä, joka seisoi takanani silmät punertaen.
”Ei hätää.” Vannotin hänelle, ”Olet turvassa nyt.” Tyttö ei vastannut, mutta kyyneleitä alkoi valua uudelleen hänen silmistään. Tunsin suolaisten vesipisaroiden valuvan myös omis poskiani pitkin ja laskin pääni surullisesti.
”Anteeksi!” Niiskaisin ja painoin kämmeneni kasvoilleni hetkeksi, ”En voinut sille mitään!” Hetken itkimme yhdessä. Hetki kului liian nopeasti, ja tajusin, että minun piti mennä. Tartuin tyttöä kädestä uudelleen ja katsoin syvälle hänen silmiinsä.
”Palaan pian. Lupaan sen. Eikä hätää, olet täällä turvassa.” Vannotin tytölle, joka nyökkäsi hetken päästä niiskaisten. Annoin hymyn levitä huulilleni laskiessani ne prinsessan otsalle, lähtien sitten omille teilleni.
Come my minions,
Rise for your master,
Let your evil shine!
Find her now,
Yes, fly ever fasterKun palasin, oli jo yö, joka sai taloni tummat käytävät näyttämään entistä pimeimmiltä. Koska tiesin taloni olevan tyhjä, suuntasin aivan ensimmäiseksi samaan huoneeseen, josta olin päivällä lähtenyt. Huoneen ovi oli edelleen varmassa lukossa, ja avain yhä taskussani. Kaiken oli pakko olla hyvin.
Huokaisin helpotuksesta tuntiessani oven olevan yhä lukossa kokeiltuani sitä yhdellä napakalla nykäisyllä. Lähdin kaivamaan avainta taskustani, laittaen sen lukkoon ja vääntäen oven auki.
”Olen palannut, Anast-” Astuessasi sisään pimeään huoneeseen tunsin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Vastausta kutsuuni ei kuulunut ja avasin ovea takanani enemmän antaen vähäisen valon tulla huoneeseen. Lattialla erotin nuoren hahmon josta en voinut erehtyä. Henkäisin järkyttyneenä ja peruutin askeleitani takaisin.
Ei. Ei tätä voi tapahtua.“Prinsessa!” Parahdin ja ryntäsin tytön maassa makaavan ruumiin äärelle. Käteni ehti vain osua maahan, kun tunsin jotain märkää. Verta!?
Yrittäen olla välittämättä siitä tartuin tyttöä olkapäistä ja käänsin hänen kasvonsa minua kohti. Pimeydenkin halki näin haavan hänen kurkullaan, josta valuva neste tahri hänen joskus niin kauniin mekkonsa.
”… Ei…” Mutisin sydämeni murtuessa palasiksi, ”Et saa olla kuollut. Et saa.”
“Kun viimeinenkin Romanov kuolee.” Ääni, jota en tunnistanut surkeassa tilanteessani, käveli taakseni ovenrakoon, katsellen minua ja kuollutta prinsessaani, “Nyt voinen lähteä.” Äänen omistaja lähti huoneesta, jättäen minut yksin itkemään.
In the dark of the night...
In the dark of the night...
In the dark of the night...
She'll be mine!SuomiJokainen valtio joutuu maksamaan suuren hinnan itsenäisyydestään. Sovittu hinta on sovittu hinta, eikä siitä ole kiertämistä.
Kävellessäni Venäjän kartanon kolkkoja käytäviä tunsin maksujeni vasta alkaneen, vaikka pääsin kahleistani irti. Olin osa suurempaa tapahtumasarjaa, joiden kulusta ei kukaan tietäisi ennen niiden tapahtumista. Joku päivä Venäjä ottaisi kostonsa jos haluaisi.
Silloin olisin valmis.
Silloin olisin Suomi.
A/NOlen julma. Suomi oli karkeasti Rasputin, jos Anastasia-leffaan verrattaisiin.
Minulla todellakin on tällainen paha
headcanoni, jossa Anastasia todellakin pääsi pakoon, mutta Suomi tappoi hänet lopulta. Itseasiassa päässäni Viro ja Suomi olivat molemmat osana kapinoitsijoita Venäjän kapinoissa.
Tämä menee nyt tänään itsenäisyyspäivä-ficistä, kun en parempaakaan keksinyt ja oikeastaan tämä sivuuttaa aihetta <3 Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään pahoinvointia tai muitakaan kohtauksia!
(Ja tämä ficci on myös huonolaatuinen kosto Vyralle! Itseppähän ”tuli pomppimaan minun varpailleni itsepäisyysficissään, joten minä pompin hänen varpailleen”! : D Hänellä on raapale, jossa mainitaan Anastasia. Menkää lukemaan ne kaikki!)… Hyvää itsenäisyyspäivää….?
