Title: Sano se kukkasin
Beta: Picca <3
Genre: drama, lievä humor
Rating: S
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ohjeitaA/N: Tekipä mieli kirjoittaa itselleni syntymäpäivälahja tänään, kun tuli 20 vuotta täyteen, enkä juuri muita lahjoja saanut.
Picca oli ihana ja antoi ideanpoikasen, josta tämä syntyi, ja vielä betasikin koko roskan. Kiitos paljon taas kerran.
Ficin kirjoittamiseen on taas käytetty paljon aikaa ja vaivaa eli koko homman kirjoittamiseen kului yhteensä noin tunti.
Tämä osallistuu
Fanfic100-haasteeseen sanalla
punainen. 98 to go. Kommentoida saa.
---
"Vieläköhän McGarmiwa on vihainen?"
"Ai siitä pienestä harmittomasta jekusta?"
"Niin. Ei kai se nyt niin paha juttu ollut?"
"No, kieltämättä he kyllä
joutuivat Lipetitin kanssa käyttämään melkoisen tovin sen tammimetsän karsimiseen ala-aulasta."
"En minä tiennyt, että se pikakasvatusloitsu olisi
niin tehokas! Arvelin niiden terhojen lähinnä lähtevän versomaan. Mistä meidän olisi pitänyt tietää, että koko käytävä täyttyisi
täysikasvuisista puista?"
"Ehkä olisit voinut tutkia sitä loitsua paremmin etukäteen."
"Sinä muuten löysit sen loitsun, jos en vallan väärin muista!"
"Mutta sinä olit se, joka halusi kokeilla sitä juuri aulassa!"
Sirius Musta ja James Potter kinastelivat puoliääneen oleskeluhuoneessa muutamaa päivää aikaisemmin tapahtuneesta "kokeilustaan", joka oli johtanut siihen, että heille molemmille oli annettu jälki-istuntoa koko viikoksi, mukaan lukien lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Tällä hetkellä molempien jäseniä kivisti, koska heidät oli laitettu kuuraamaan käsin Voron kanssa oikeastaan ihan kaikkea mahdollista, mitä linnan lukuisissa huoneissa vain oli mahdollista kuurata. Palkintohuoneen ja sairaalasiiven kaikki esineet hohtivat jo puhtauttaan, eivätkä James ja Sirius voineet edes kuvitella, mitä kaikkea heidän varalleen oli vielä luvassa. Heidän tuvanjohtajansa oli nimittäin ollut todella kiukkuinen ja sähissyt heille tänään iltapäivällä muodonmuutoksissa jopa normaalia enemmän.
"Tiedätkö... minusta oikeastaan tuntuu aika pahalta McGarmiwan puolesta."
"Luuletko, että aiheutamme hänelle liikaa harmaita hiuksia?"
"Pitäisiköhän meidän käydä pyytämässä anteeksi?"
"Hän heittäisi meidät korvista pihalle, ennen kuin pääsisimme aata pidemmälle."
"Totta. Hän ei taida olla kovin tyytyväinen meihin, vaikka ei hän kyllä voi väittää, etteikö se loitsu
olisi ollut tehokas ja taitava."
"Minusta tuntuu, ettei se ole hänen mielestään mikään puolustus, että loitsumme ovat suorastaan oma taiteenlajinsa."
Hetken pojat raapivat päätään miettien, miten ihmeessä saisivat McGarmiwan leppymään. Sitten Sirius yhtäkkiä ponkaisi ylös.
"Minä taisin keksiä! Muistatko eilen, kun..."
Hän supisi hätäisesti suunnitelmansa Jamesille, jonka kasvot kirkastuivat joka sanan myötä.
"Ainakin tuo on yrittämisen arvoista, vaikka joudummekin kenties taas hiukan taivuttelemaan koulun sääntöjä toteuttaaksemme sen."
"Ainahan meillä on näkymättömyysviitta."
Illalla, kun muut rohkelikot nukkuivat, kaksi tummaa hahmoa hiippaili rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. James ja Sirius olivat päättäneet toteuttaa ideansa vasta sitten, kun ketään muuta ei ollut enää liikkeellä linnassa eli yöaikaan. He tiesivät vallan hyvin, että McGarmiwa räjähtäisi kappaleiksi, jos saisi heidät kiinni, mutta riski teki tempauksesta vain jännittävämmän. Tietenkin aamulla tuvanjohtaja saisi joka tapauksessa tietää heidän rikkoneen sääntöjä, mutta siinä vaiheessa sillä ei enää olisi suurtakaan merkitystä.
Suunnitelman ensimmäinen osio vaati käymistä kasvihuoneissa, mikä tietenkin oli ehdottoman kiellettyä oppituntien ulkopuolella. Siitä huolimatta pojat hiippailivat pihan poikki näkymättömyysviitta päällään. James kuiskasi alohomoran, ja Sirius kävi keräämässä muutamia siemeniä, joita he olivat istuttaneet yrttitiedon tunnilla juuri tällä viikolla. Sen jälkeen he lukitsivat oven uudestaan ja lähtivät kohti muodonmuutosten luokkatilaa ja McGarmiwan toimistoa. Tämä vaihe oli paljon vaikeampi kuin edellinen, koska McGarmiwan yksityiset asuintilat sijaitsivat aivan hänen toimistonsa vieressä. Joka ikinen oppilas ja opettaja koulussa tiesi McGarmiwan heräävän pienimmästäkin äänestä ja joskus jopa vain aistivan sääntöjen rikkomisen ja havahtuvan pelkästään siihen tunteeseen, että joku oli pahanteossa. Siispä ennen kuin James avasi tuvanjohtajan toimiston lukkoa, josta kuuluisi ilkeä kilahdus sen naksahtaessa auki, Sirius loitsi tarkasti äänieristyksen McGarmiwan makuuhuoneen ympärille. Kun reitti vaikutti selvältä, lukko kilahti auki, ja pojat astuivat edelleen näkymättömyysviitan alla huoneeseen. Missään ei näkynyt raivosta kiehuvaa muodonmuutosten opettajaa, joten James ja Sirius uskalsivat siirtyä suunnitelman seuraavaan ja viimeiseen vaiheeseen.
Alle puoli tuntia myöhemmin toisiaan hyvästä työstä äänettömästi onnittelevat pojat poistuivat työhuoneesta ja jättivät sen ulkopuolelta täysin samanlaiseksi kuin se oli alun perin ollutkin.
---
Minerva McGarmiwa nousi seuraavana aamuna normaalisti uniltaan nukuttuaan koko yön kuin tukki. Hän suoritti aamutoimensa, ja päivä tuntui alkavan varsin tavallisella tavalla. Astuessaan toimistoonsa hän oli kuitenkin hetken aivan varma, että hän oli siirtynyt johonkin kummalliseen rinnakkaistodellisuuteen. Sitten hän kuitenkin tajusi jotain ja hymähti. Vino hymy nousi hänen kasvoilleen.
Koko hänen toimistonsa oli yön aikana kasvanut täyteen mitä kauneimpia seiniä pitkin kipuavia kukkia, jotka levittivät ilmaan huumaavaa tuoksua. Ne peittivät jokaista seinää, mutta kiersivät taitavasti kaikki ikkunat ja oviaukot. Vasta kun Minerva astui työpöytänsä luokse, hän huomasi vastapäisen seinän. Vaaleankeltaisten ja oranssien kukkien sekaan oli nimittäin putkahtanut väriltään tulenpunaisia samaan lajiin kuuluvia kukkasia, jotka muodostivat kauniilla kaunokirjoituksella sanan
anteeksi. Hän ei voinut olla naurahtamatta, kun ajatteli, minkä vaivan tämän kaiken tekemiseksi oli joutunut näkemään. Tämän tyyppisen värinvaihdosloitsun ja kasvatusloitsun tekeminen ei ollut mitenkään helppoa, vaan vaati taitoa ja tarkkuutta. Minerva tiesi kyllä tarkalleen, ketkä olivat anteeksipyynnön takana ja vaikka herrat Potter ja Musta olivat joutuneet rikkomaan luultavasti noin kahta- tai kolmeakymmentä koulun sääntöä toteuttaessaan tätä, ei hän voinut olla heille enää vihainen. Päätään pudistellen mutta samalla leveästi hymyillen Minerva lähti kohti Suurta salia mennäkseen aamiaiselle ja päätti jättää kukat koristamaan toimistoaan ainakin muutamaksi päiväksi.
