Anteeksi että tämän kanssa on venähtänyt kauan, olen unohtanut julkaista jatkoa.
Pyry: Kiitos paljon kommentista ja jälleen kerran positiivisesta palautteesta, motivaationi tätäkin projektia kohtaan nousi huimasti ja sait kaupanpäälle mut vielä hymyilemäänkin!
Salaliitto
Sanoja x 220
Me lähdemme lastenpolilta, isä ja minä. Istumme hiljaa autossa eikä isä sano mitään, kääntää vain musiikin kovemmalle ja yrittää olla kuin minä en istuisi hänen vieressään pelkääjän paikalla, vaikka todellisuudessa se onkin isä, joka pelkää, enkä minä. Olla kuin minä en olisi olemassa. Kuin
se ei olisi olemassa.
Juoksen autosta ovelle, hapuilen avaimen violetin sadetakkini taskusta ja avaan oven kädet täristen. Avain kääntyy lukossa ja minä käännän selkäni isälle niin kuin käänsin sen lääkärillekin. Minä en tarvitse heitä, minä teen itse omat päätökseni. Tai
se tekee ne minun puolestani. Sairauteni, nälkäinen kuolema, joka syö minut sisäpuolelta, vaikka minä en syö mitään.
Se seuraa minua ylös portaita ja huoneeseeni.
Minun jalkani ovat
sen jalat ja minun käteni
sen kädet. Luurankovartalo on meidän yhteisemme.
Heittäydyn sängylleni, ja
se heittäytyy minun kanssani. Me makaamme sadetakki päällä tuijottaen kattoa, räpyttelemme silmiämme ja itkemme ne kyynelet, joita ei voinut itkeä lastenpolilla lääkärin kysellessä, miksi minä kuuntelen
sitä, mutten häntä. Itku saa luurankovartalon tärisemään ja kastelee posket ja silmäripset. Kyynelet piirtävät iholle raitoja, jotka kuivuessaan muuttuvat vaaleanpunaisista valkoisiksi – sokeriksi?
Ne ovat yrittäneet uhkailla minua, mutta
se ei ole välittänyt niiden uhkauksista.
Saat osteoporoosin.
Kuolet ennen kuin täytät neljätoista.
Kohdustasi tulee punainen rusina, joka tippuu pois jalkojesi välistä ennen kuin sinun kuukautisesi edes alkavat.Ne ovat salaliitossa, mutta
se työntää sormet minun korviini, meidän korviimme, eikä kuuntele.
Ja minä itken kaatosateen violetille sadetakilleni.