Otsikko: Olet suloinen kun suutut
Kirjoittaja: Tonks (eli minä)
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Fluff/Romance/(Humor)
Vastuupavautus: J. K. Rowlingin on hahmot, loput on mun omaa mielikuvitusta :----)
HOX! Tää on mun eka ficci, älkää kommentoiko liian ankarasti :< Vaikka tietty mä tykkään kommenteista : )
__________________________________________________
Olet suloinen kun suututRemus Lupin kyhjötti sängyllään Tylypahkan viidesluokkalaisten makuuhuonneessa risti-istunnassa edessään taikajuoma-aine. Sen tekeminen oli jopa hankalampaa kuin yleensä, sillä Remus ei saanut päästään niitä lumoavia tummanharmaita silmiä, jotka kuuluivat eräälle tietylle Sirius Mustalle. Sirius oli muutenkin erittäin hynännäköinen, varsinkin silloin, kun hän meni Remuksen (joka teeskenteli nukkuvaa) ohi aamusuihkuun pelkkä pyyhe lantiollaan. Remus ei tiennyt mikä häneen oli mennyt, sillä eihän ihminen (olkoonkin ihmissusi) yleensä ajatellut sillä tavalla parhaasta ystävästään. Remuksen oli nykyään vaikea keskittyä aineisiinkin, sillä hänen piti aina muistaa olla olematta liian paljastava Siriuksen seurassa (esimerkiksi tuijottamalla häntä kun hän ahersi noidankattilansa ääressä taikajuomatunnilla tai nauraa liian kovaäänisesti hänen vitsilleen). Lisäksi hänen korvissaan soi Siriuksen nauru, nenässään tuoksui Siriuksen haju vaikka hän olisi kuinka kaukana, ja kaikkein pahin oli se, että Siriuksella oli paha tapa seikkailla hänen unissaankin, eikä Remus tiennyt miten kestäisi. Remus ei tiennyt miten Sirius (tai ylipäätään kukaan) reagoisi, jos selviäisi, että Remus on ihastunut parhaaseen ystäväänsä. Remus oli varma ettei ainakaan itse nousisi sängystä kuukauteen.
Sirius Musta istui mietteliäänä rohkelikon oleskeluhuoneen sohvalla eilisiltä huispausvoittojuhlilta ylijäänyt kermakaljapullo kädessään. Hänen ystävänsä James Potter ja Peter Piskulian vakoilivat Jamesin ihastusta Lilyä (joka Jamesin mukaan oli hänen tuleva tyttöystävänsä) jossain, Sirius ei tiennyt eikä välittänyt missä. Hänen aivonsa olivat täynnä Remusta, Sirius ei ollut moneen viikkoon osannut ajatella mitään muuta. Remuksen vaaleanruskeat hiukset, hänen meripihkanväriset silmät, ja ennen kaikkea, hänen ihanat, täyteläiset huulet, joita Sirius mielellään suutelisi. Hän ei vain osannut kuvitellakaan mitä muut (ja ennen kaikkea Remus itse) sanoisi, jos Sirius myöntäisi olevansa retkussa parhaaseen ystäväänsä. Sirius hörppäsi kermakaljaansa.
Enhän minä voi olla ihastunut Remukseen, hän ajatteli.
Hänhän on paras ystäväni... Mutta vaikka Sirius kuinka yritti hän ei voinut olla ajattelematta että haluaisi Remuksen olevan enemmän.
Sirius päätti mennä makuuhuoneeseen rauhoittamaan mieltään. Hän jätti puolityhjän kermakaljapullon pöydälle ja kiipesi kiviportaat ylös makuuhuoneeseen. Sinne meneminen osoittautui sekä huonoksi että hyväksi vaihtoehdoksi: Remus istui sängyllään edessään taikajuomaesitelmä ja näytti silmille valuvine hiuksineen ja rypistettyne otsineen syötävän suloiselta.
Remus ei katsonut Siriukseen, kun hän tuli, sillä jostain kumman syystä Remus tiesi, että se oli Sirius. Remus kuitenkin hoksasi, että Sirius ei ollut siirtynyt ovensuusta mihinkään. Remun kohotti katseensa. Sirius kastoi suoraan häneen. Remus tunsi sydämensä lyövän kovempaa kasvonsa punehtuvan ja laski vaivoin katseensa Siriuksen kauniista kasvoista takaisin aineeseensa. Sitten hän kuuli Siriuksen kävelevän sängylleen.
”Mitäs Kuutamo?”
Sirius ihmetteli, miten olikin saanut itsensä niin normaalinkuuloiseksi. Remus kohotti toistamiseen katseensa Siriukseen.
”Mitäs tässä. Tämä taikajuoma-aine on aika tylsistyttävä.”
”Voi sinua”, Sirius virnisti. ”Minä en viitsisi tehdä sitä itse, saanko kopioida sinulta?”
Remus kurtisti kulmiaan.
”Hei Antura, sinun pitäisi panostaa vähän kouluunkin eikä vain kepposiin.”
”En minä panosta vaan kepposiin!” Sirius sanoi muka loukkaantuneena. ”Minähän sain läksytkin tehtyä viime viikolla!”
Remus tuhahti. ”Niin,
kerran.”
”Ja toisenkin, silloin eräänä syksynä -”
”Kuule Anturajalka. Jospa tekisin nyt läksyt ja puhutaan myöhemmin?” Remus ei ihan saanut peiettyä ärtymystä äänestään.
Sirius hymyili leveästi. ”Tiesitkös, Kuutamoiseni, olet suloinen kun suutut.”
Remus jähmettyi ja tunsi kasvojensa punastuvuuusasteen kohoavan. ”Siis mitä?” hän sai lopulta kakistettua.
”Sinä olet söpö kun ärsyynnyt noin. Vaikka olethan sinä muutenkin söpö”, Sirius tuumaili.
Remus ei keksinyt mitään sanottavaa.
”Sitä paitsi sinulla on tosi kauniit silmät”, Sirius jatkoi.
Remus unohti kokonaan taikajuoma-aineen ja tuijotti leveästi hymyilevää Siriusta saamatta sanaakaan sanottua. Oliko tämä pilaa vai oliko hänen syvin toiveensa täyttynyt?
”Siis oikeasti”, Sirius sanoi vilpittömästi kun luettuaan Remuksen ajatukset. ”Minusta sinä olet tosi hyvännäköinen.”
Remus tiesi, että hänen koko naamansa oli ihan pinkki. Eihän tämä voinut olla totta. Ja vaikka olisikin, miksi Sirius tunnistaisi sen tuolla tavalla suoraan?
Vaikka toisaalta, Remus ajatteli,
onhan Siriuksella muutenkin aina ihmeellisiä tapoja...Remus tuijotti Siriusta silmiin, ja silloin hänen päässään naksahti. Hän harppoi Remuksen sängyn luo ja ajattelematta yhtään mitään tai suunnittelematta hetkeäkään mitä teki, hän suuteli Remusta.
Remus ei tiennnyt mitä ajatella, vaikka tämä olikin hänen suurin unelmansa. Hän epäröi ehkä sekuntin, ennen kuin hänen sormensa kuin itsestään löysivät tiensä Siriuksen niskaan ja hän painautui lähemmäs Siriusta. Sirius taisi olla hetken ihmeissään tällaisesta vastauksesta, mutta ei häirinnyt itseään sillä vaan kiepautti Remuksen alleen ja alkoi napittaa auki tämän paitaa samalla kun hänen huulensa siirtyivät hitaasti mutta varmasti Remuksen kaulalle. Remus ulvahti hiljaa kun Sirius suuteli erästä arpea, mutta Sirius ei välittänyt. Hän oli odottanut tätä pitkään, eikä kukaan voisi keskeyttää tätä...
... paitsi James.
Hän ryntäsi sisään makuuhuoneeseen Peter kannoillaan ja karjuen: ”Arvatkaa mitä! Arvatkaa mitä! Lily - ” James pysähtyi kuin seinään, Peter törmäsi edessään seisovaan Jamesiin ja kaatui ja Jamesin leuka putosi lattialle.
James ei ollut uskoa silmiään (hänen pitikin hieroa niitä ollakseen varma totuudesta) katsoessaan ystäviään. Sirius oli nostanut päätään kädet Remuksen rinnalla sellaisessa asennossa, että oli selvästikin juuri ollut avaamassa paitaa, ja Remus oli kirjaimellisesti tulipunainen Siriuksen alla.
Kun James oli saanut leukansa ylös lattialta ja Peter oli taas pystyssä Sirius rykäisi. ”Tuota, jospa -”
James keskeytti: ”Joo, me lähdetään.
Vai mitä Peter?” hän lisäsi uhkaavasti ja katsoi Peteriä joka näytti siltä että oli juuri kaivamassa popcornia esiin.
Kun James oli saanut Peterin raahattua makuuhuoneesta ulos, Sirius osoitti taikasauvallaan ovea ja lukitsi sen. Sitten hän sanoi: ”Eiköhän jatketa”, ja Remus oli taas taivaassa.
*
Pari päivää myöhemmin huhu siitä, että Tylypahkan suosituin naistenmies Sirius Musta seurusteli pojan kanssa, oli levinnyt Remuksen mielestä liiankin laajalti. Kukaan ei tosin kiinnittänyt siihen mitään erityistä huomiota, joku vain kuiskutteli kun Remus käveli ohi Siriuksen käsivarsi harteillaan. Mikään Kelmeissä ei ollut muuten muuttunut, he keppostelivat vain ehkä vähän useimmin ja Remus oli päässyt vapaaksi tiukkapipoisuudestaan. Remus oli onnellisempi kuin koskaan, ja niin tuntui Siriuskin olevan.
__________________________________________________
// Bbuttis nosti pikkasen ikärajaa :E
