Title: Luuranko vierelläsi
Author: Pahisse
Beta: -
Genre: Draama, angst (??), romantiikka
Rating: S
A/N: Hmm. Tuli sellanen hassu idea mieleen, missä tyttö näkee itsensä lihavana ja poikaystävänsä laihana ja täydillisenä. Niinpä tyttö yrittää laihduttaa ja lopettaa syömisen. Lopulta hänen kuvajaisensa näyttääkin painajaismaiselta.. Äh, ja en saanut todellakaan valmiiksi anteeksi, jatkelen jokupäivä kun on taas aikaa.
--
Mun poikaystävä on laiha. Se on laiha ja sen vartalo on kaunis. Sileä, kaunis. Mä rakastan silittää sen vatsaa. Pientä, sileää ja laihaa vatsaa. Riisun vaatteet ja avaan suihkun hanan. Ensin katsoin kuitenkin pitkään ja totuuden näyttävään peiliin, siitä heijastuu koko mun vartalo. Mä tuijotan ylhäältä alas ja lopulta mun katse jää mahan kohdalle. ”Läski. Vitun ruma läski.”, sanon itselleni. Nostan käsiäni ihraisten kylkien viereltä vatsani kohdalle. Tartun kiinni, puristan ja venytän. Puristan niin kovaa että sattuu. Lopuksi vielä tökkään vatsaa etusormella, se hyllyy. Ällöttävää. Käännyn selin peiliin ja annan lämpimän veden halata mua. Pitää hyvänään, syleillä ja suudella. Vesi solisee mun korvissa, se kuiskailee suloisia asioita. Pitää mut vielä hetken järjissään. Halaan itseäni tiukasti, hiukset valuvat pitkin selkää ja pitkin rintoja. Vesi on lämmintä ja niin lohduttavaa.
Ulkona on kylmä, marraskuu. Katson kännykän kelloa ja nopeutan askeleitani, etten myöhästyisi bussista. Ripeä kävely vaihtuu pian hölkkäämiseksi. Juoksen bussipysäkille, reppu selässäni heiluu ja kolisee. Lumi narisee kenkien alla ja posket punertuvat. Pakkanen nipistelee paljaita sormia. Pysäkin lähettyville päästyäni lopetan hölkän hiljattain. Huohotan höyryä suustani, se kiemurtelee ylöspäin ja katoaa sitten nopeasti. Tuijotan uudelleen kännykän ruutua, olen melkein ajoissa. Kävelen pari kertaa pysäkin päästä päähän ajan kuluksi. Katselen sivusilmällä kun rinnakkaisluokkalainen poika vetää tupakan myrkkyjä keuhkoihinsa. Se imee savuketta sisään niin että posket lommoutuvat ja kulmat kurtistuvat. Ulos hengittäessä koko sen kroppa näyttää rentoutuvan. Sillä on punainen pipo ja sininen kaulahuivi, sen jaloissa ovat tiukat farkut ja sen jalat ovat pitkät ja ohuet. Mä katson niitä ja tulen kateelliseksi. Mun jalat ovat pyöreät, kaksi isoa palloa päällekkäin. Onneksi mun polviin ulottuva sininen talvitakki peittää niistä edes puolet. Bussi saapuu pysäkille. Me noustaan siihen peräkkäin, mä ensin. Sitten sijoittaudutaan istumaan kauas toisistamme, niin kuin suomalaiset konsanaan, mä bussin etuosaan ja se aivan perälle.
--
Jee.
