Tämä vetää kyllä minut ihan sanattomaksi. Ja vieläpä äärimmäisen kauniilla ja uskomattomalla tavalla.
Sirius/Remus on ehdottomasti suurin suosikkiparitukseni ja tykkään lukea paljon ficcejä tällä parituksella ja voin sanoa, että ikinä ennen en ole törmännyt samanlaiseen ideaan. Ideasi on herkkä, kaunis sekä koskettava ja sitä lukiessa herää pakolla ajatuksia, joita jää myöhemmin pohtimaan ja miettimään.
Otsikkosi
Narinaa enkelintassuista on todella ihana ja se kuvastaa tätä ficciäsi äärettömän kauniisti. Minä en ainakaan voinut ohittaa sitä mitenkään nähtyäni sen, sillä uteliaisuuteni heräsi heti ja tahdoin tietää lisää, mitä tämän kauniin ajatuksen taakse kätkeytyy. Ja tämä ei todellakaan pettänyt odotuksiani ♥
Tekstisi on virheetöntä ja sitä on kiva sekä helppo lukea. Käyttämäsi kieli ja kuvailu sopivat yhteen ja ne luovat ficciin tunnelman, joka säilyy alusta loppuun asti miltei katkeamattomana. Tykkäsin paljon kuinka käyttämäsi sanavalinnat sopivat Remukseen ja miten tämä miettii ja pohtii asioita, muttei heti ymmärrä kaikkea.
Kuten jo sanoinkin, ficcisi tunnelma säilyy miltei katkeamattomana loppuun asti, mutta siellä välissä on yksi kohta. joka hieman tätä tunnelmaa murtaa. Olen siis samaa mieltä kuin
Lunella aiemmin: tuo käyttämäsi ilmaus ”
kova poika panikoimaan” ei mielestäni sovi aivan tuollaisenaan Remuksen suuhun, vaikka ajatuksena se on kiva.(: Pienen pienellä sanojen muokkaamisella, olisi ilmaus sopinut paremmin muun ficin tyyliin ja tunnelmaan. Mutta mielipidekysymys on aina mielipidekysymys, eikä siihen ole koskaan yhtä, selkeää vastausta (:
Lopulta, eräänä epätodellisen tuntuisena iltapäivänä minä tajusin koiranhajun niissä aamuöissä. Nousin ylös lattialta ja näin tassunjäljet painautuneena pölyyn.
Ja vasta silloin minä huomasin, että minun sydämeni ei lyö enää. Anna anteeksi.
Tykkäsin tekstisi alusta paljon, mutta mitä pidemmälle sitä luin, sitä enemmän pidin. Tämä lainaamani lopetus oli ehdoton suosikkini ja tykkäsin paljon ajatuksesta, jossa Remus tajuaa kuolemansa vasta nähtyään lattialla nuo Siriuksen enkelintassujen jäljet, vaikka on pohtinut asiaa jo pitkään.
Eniten jäin miettimään tuota, miksi Remus pyytää Siriukselta anteeksi ja pohdiskelujeni päätteeksi tulin siihen tulokseen, että Remus pyytää Siriukselta anteeksi, koska ei ole surrut tämän poismenoa eikä itkenyt ollenkaan, vaikka kaiken järjen mukaan hänen olisi niin pitänyt tehdä. Uskon, että anteeksipyyntö esitetään osittain myös siksi, ettei Remus lisäksi ole ymmärtänyt omaa kuolemaansa, vaikkei ole tehnyt/reagoinut asioihin samalla tavalla, kuin normaalisti eläessään.
Remusta varmasti lohduttaa ajatella, että hän pääsee taas näkemään oman Enkelintassunsa. :3
Kiitos tästä äärettömän ihanasta sekä kauniista ja koskettavasta lukukokemuksesta! Kirjoita ihmeessä lisää tällä parituksella (: ♥