Jar of hearts (K-11, Harry/Cho, angst, AU, songfic)

[Ledi]

Kirjoittaja: Ledi
Beta: Binzei, kiitoksia
Ikäraja: taitaapi olla seK-11
Paritus: Cho/Harry
Genre: Angst, songfic, oneshot, AU
Disclaimer: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille, kiitos, ja en saa rahaa kirjoittamisesta. Ja kappale kuuluu Christina Perrille.
Summary: Miten Cho ajatteleekaan Harrysta pojan jätettyä hänet?
Song: Christina Perri- Jar of hearts
Haaste: Inhokkiparitus
Warnings: Hahmon kuolema, itsemurha
A/N: Oukkei, tämä on siis ensimmäinen songficcini, eli pliis älkää syökö... Niin, ja siis osallistuu Inhokkiparitus-haasteeseen. Ja kappale siis on ihana Christina Perrin Jar of Hearts. Toivottavasti pidätte... =)


Jar of Hearts


I know I can't take one more step towards you
Cause all that's waiting is regret
And don't you know I'm not your ghost anymore?
You lost the love I loved the most
 
Cho Chang istui selkä seinää vasten jossain päin Tylypahkan käytäviä. Siinä hän oli; selkä seinää vasten, ihan kaikissa tilanteissa. Harry Potter, poika joka elää, tai no poika joka pettää, oli kirjaimellisesti pettänyt Chon, mennyt sen Weasleyn hempukan mukaan. Mikä Ginger olikaan, kumminkin perinteinen Weasley, punapäinen, köyhä ja niin täynnä itseään, että oikein kuvottaa.

I learned to live, half-alive
And now you want me one more time

”Cho!” kuului tuttuakin tutummalla äänellä huudettu kutsu. Cho kääntyi vasten tahtoaankin ja tunsi sydämensä jättävän yhden lyönnin välistä. Siinä oli se jumalainen nuori ja lihaksikas poika, joka juoksi tyttöä kohti askelet kaikuen Tylypahkan autioilla käytävillä.

And who do you think you are?
Runnin' 'round leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart

Cho olisi halunnut juosta suoraan pojan turvalliseen syliin ja suudella tämän pehmeitä huulia, mutta tiesi, että se rooli oli varattu toiselle, nuorelle moitteettomalle neiti Weasleylle.

You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
So don't come back for me
Who do you think you are?
 
”Cho, anna anteeksi”, poika kuiskasi ja hipaisi kämmenselällään tytön kyynelten kosteuttamaa poskea. Kosketus jäi polttelemaan ja poltti samalla nuoren naisen muutenkin kovia kokenutta sydäntä.

I hear you're asking all around
If I am anywhere to be found
I have grown too strong
To ever fall back in your arms
 
Tyttö olisi vain halunnut painautua Harryn rintaan ja antaa anteeksi kaiken, mutta tiesi, että jos tekisi sen, poika vain pettäisi hänet uudemman kerran ja pirstoisi hauraan sydämen lopullisesti. Niinpä Cho teki ainoan asian, joka oli siinä tilanteessa mahdollinen; nyyhkäisi ja juoksi pois.

I've learned to live, half-alive
Now you want me one more time
 
Cedric Diggoryn aiheuttamat pysyvät haavat, Harry luomassa siteen niiden ympärille parantavana voiteena, Harryn itse repimät haavat ja Cedricin kuoleman puoliksi parannetut haavat uudelleen auki revittyinä, eikä ketään paikkaamassa. Cho olisi halunnut kiljua Harrylle, että mitä hän näki siinä pienessä punapäässä, kirkua Cedricille, miksi poika meni kolmiverhoturnajaisiin ja kuoli.

Who do you think you are?
Runnin' 'round leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
 
Cho ja Harry istuivat takkatulen ääressä. Chon ja Harryn ensisuudelma. Cho ja Harry tekemässä läksyjä. Cho ja Harry pihamaalla temmeltämässä. Karvaat kyyneleet, jotka pilasivat liikkuvat kuvat. Tulenlieskat, jotka polttivat pois niiden kipeiden muistojen todisteet. Chon kaavunhihan peittämä käsi heittelemässä niitä tuleen.

You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
So don't come back for me
Who do you think you are?

Chon päiväkirjan karvaat sivut kirjoitettu mielessä vain viha, kyltymätön viha koko maskuliinista sukupuolta kohtaan. Viha Harrya kohtaan. Viha Ginny Weasleyta kohtaan. Viha koko maailmaa kohtaan. Sivujen sotkuiset, kosteat mustetahrat, jotka kertoivat yksin koko tarinan tuon epäonnisen suhteen lopusta.

Dear, it took so long
Just to feel alright
Remember how to put back
The light in my eyes
 
Suunnitelma valmistui Chon mielessä. Taikasauva, valkea puku ja Tähtitorni yöllä, johtajaoppilaiden painuttua pehkuihin. Ja tuskaa tuottanut Harry Potter, poika, jonka kohtaloksi koitui pettämänsä tyttö.

I wish I had missed
The first time that we kissed
'Cause you broke all your promises
And now you're back you don't get to get me back
 
Harry,
tule Tähtitorniin ensi yönä kello 3:00. Äläkä myöhästy, minulla on sinulle tärkeää asiaa.
Sinun,
Cho

Who do you think you are?
Runnin' 'round leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart
 
Kaikki valmistelut oli tehty. Queen, Chon pöllö, oli suorittanut tehtävänsä; Harry tiesi tapaamisesta. Nyt oli vain odotettava ensi yötä. Harryn yötä.

You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
So don't come back for me
Don't come back at all
 
Cho seisoi tähtitornin laatoitetun lattian keskellä. Oli täysikuu ja kirkas tähtitaivas, juuri sopiva yö Harryn tapaamiselle salaa. Ja kostolle…

And who do you think you are?
Runnin' 'round leaving scars
Collecting your jar of hearts
And tearing love apart

Askeleet kuuluivat portaista, ovi aukeni hitaasti. Näkymätön hahmo kiskaisi näkymättömyysviitan niskastaan ja astui eteenpäin. Cho hymyili enkelimäisesti ja sulki Harry Potterin suudelmaan vieden tämän sauvan.

You're gonna catch a cold
From the ice inside your soul
Don't come back for me
Don't come back at all
 
Irtauduttuaan suudelmasta Cho veti oman sauvansa esille ja lausui koko vihan täyttämällä äänellään:
”Avada kedavra”, ja niin Harry Potter, poika joka eli veti viimeisen hengenvetonsa Chon heittäytyessä alas tornista, suoraan tyhjän päälle.

Who do you think you are?
Who do you think you are?
Who do you think you are?

***

A/N2: Mitäs piditte? Onko kommenttien arvoinen?

[Aapo]

Heippavaan, annicamaria täällä kirjoittelee :>

Avasin alunperin ficin nimen takia, sillä biisi on mun mielestä yks maailman parhaista. Siinä on niin inspiroivat sanat, että siitä saa revittyä irti vaikka mitä. Paritus kauhistutti minua, mutta päätin avata tämän silti. Harry/Cho on ihan hirveä paritus yök, samoin on Harry/Ginny, mutta tämä osallistuikin inhokkiparitus haasteeseen joten ei siitä sen enempää.

Mm no jos vaikka hyvät puolet ensin. Olit kuvaillut hyvin Cho:n, ei ihmekään että hänen maailmansa on murskana kun ensimmäinen poikaystävä ottaa ja kuolla kupsahtaa, ja toinen sitten pettää toisen tytön kanssa. Kielikuvat olivat todella kauniita, esimerkiksi

Karvaat kyyneleet, jotka pilasivat liikkuvat kuvat. Tulenlieskat, jotka polttivat pois niiden kipeiden muistojen todisteet

Laulun sanat myös sopivat sekaan hyvin. Kieli oli kaikenkaikkiaan sujuvaa, vaikka välillä liian pitkät lauseet jäivät häiritsemään. Muutamaan kohtaan olisi voinut laittaa pilkun tilalle pisteen, niin ficistä olisi tullut paljon selkeämpi. Esimerkiksi tässä kohtaa:

Harry Potter, poika joka elää, tai no poika joka pettää, oli kirjaimellisesti pettänyt Chon, mennyt sen Weasleyn hempukan mukaan

tuohon punaiseen kohtaan olisi mielestäni sopinut paremmin piste. Välillä kävi niin, että kun luki jotain tosi pitkää lausetta niin sen merkitys hävisi loppua kohden.

Loppuratkaisu hämmensi todella. Voi Cho mitä menitkään tekemään, Well, at least Voldemort is pleased:D Todella yllättävä loppuratkaisu, ja pistää miettimään että voiko Cho todella haluta Harryn kuolemaa niin paljon, että loitsu todella toimii. No ilmeisesti kyllä, ja vaikka loppu vähän äkkiä tulikin, niin kyllä se sopi hyvin ficin ilmeeseen.

Kaikenkaikkiaan ihan kiva fic, jota oli mukava ja helppo lukea. Kiitos tästä

~annicamaria

[Ledi]

Kiitoksia kommentista annicamaria. Biisi on kyllä aivan ihana, ja sain juuri siitä inspiraatiota inhokkiparitukseen, koska muuten en olisi jaksanut edes kirjoittaa tätä tai mitään muutakaan... Ja en ainakaan ole laiska... Minunkin inhokkiparituksia on Harry/Ginny, jotenka siitä voi odottaa seuiraavaa inhokkiparitus-ficciä... Noista pitkistä lauseista on betanikin huomautellut ja korjaillut. Itseasiassa tuo lainaamasi lause oli yksi lyhimmistä tämän ficin kanssa...
 
Loppuratkaisusta vielä sen verran, että halusin koetella kirjoittajantaitojani jonkun sellaisen hiukan minulle epätavallisemman kirjoituskohteen kanssa... Eli murhan ja itsemurhan, kun tavallisimpia kirjoituskohteitani on juuri joku rakkaus ja rakstuminen, hiukka fluffya ja huumoria (vaikka finissä liikkuukin vain yksi kirjoittamani ficci tämän lisäksi, kone pullistelee keskeneräisiä, toodella fluffyisia oneshotteja, jotka yleisimmin ovat kesken...).

[Swizzy]

Ihan ensimmäiseksi, hyvää syntymäpäivää!

Ihanan kappaleen valitsit ensimmäiseen songficciisi. Alkoi mulla heti soimaan päässä. Olisin varmaan ennen pitkää kirjoittanut itsekin tuosta biisistä.

Parituksesta Harry/Cho en tykkää, mutta tähän ficciin se oli hyvä valinta. Olisin ehkä kaivannut vähän pitempää tekstiä noiden sanojen väliin, mutta ei se haittaa. Sen lisäksi tunteenkuvausta tässä ei niin hirveästi ollut, ja sitä minä ficeissä (muunmuassa) arvostan, silti tämä oli hieno ja jätti angstifiiliksen, joka on angstficeissä hyvä ominaisuus, ja yleensäkin se, että teksti jättää jonkun tunteen häilymään itselle, on jo mahtavaa.

Ja taas minä eksyin angstosastolle, ei tämä angst ollutkaan niin paha. Koska ennen olen lukenut tyyliin Twilightia (siis ihan oikeaa kirjaa enkä ficcejä) ja siinä on niin voimakasta angstia että saa kyyneleet silmiin. Muutenkin mä olen aika herkkä näissä tunnejutuissa.

Tästä tykkäsin kuitenkin, kiitos!

(vau, olipas pitkä ja järkevä kommentti )

Swizzy

[Lils]

No uuh! Kuten annicamurunenkin, minä avasin tämän ficin juurikin nimen takia, sillä kappale on kauneimpia hetkeen ja kestosuosikkejani. Tosi nätit lyriikat siis olit tähän valinnut! Harry/Cho on tosiaan yöks mutta inhokkiparitus on inhokkiparitus, eikä tämä olisi mitenkään toiminut samalla tavalla muilla hahmoilla kuin Cholla.

Niistä hahmoista siis; tämä fic oli tietyllä tavalla sellainen epäuskottava teiniangtisuus, mutta sitten taas tietyltä kannalta ajateltuna Cho on kovin äkkipikainen ja ailahtelevainen. Jotenkin hän tuntui tuhlaavan kaiken käsissään olevan ja ahluavan aina jotakin uutta, suuttuvan helposti ja varmasti. Oikeastaan odotin lyriikoista poiketen että Cho olisi kuitenkin yksinäisyydessään napannut takaisin Harryn tai etsinyt käsiinsä jonkun uuden, mutta loppu yllätti kuitenkin hyvällä tavalla! En usko, että Cho olisi pitkävihaisesti jaksanut keksiä valtavia kostotoimia, vaan se lyhytkatseisuus ja hetkellinen kipu saivat hänet juoksemaan suuna päänä tekemään mitä huvittaa, heille molemmille. Ei se avada olisi varmaankaan toiminut ilman sitä kipakkuutta, joka sai hänet todella vihaamaan.

Kirjoitat ihan sujuvasti ja pidät tekstin hyvin kasassa - ei tule sellaisia ylimääräisiä sivupolkuja ja vaikeaselkoisuutta - mutta turhan typistetysti kuitenkin. Varsinkin, kun ficissä on mukana lyriikat, kannattaa pitää huolta, ettei lyriikoita ole runsaasti enemmän kuin itse omaa tekstiäsi. Se oli kuitenkin nättiä ja tunnelmaista molemmin puolin ja kokonaisuutena tämä oli todella hyvä - vaikka itse kielellä taiteilu ei ollut mitenkään ylitsevuotavan erikoista, oli juoni mieleeni ja teksti herätti tosi paljon ajatuksia. Nättiä. Kiitos tästä ficistä, tätä oli helppo ja mukava lukea!

[Ledi]

Huii, kommentteja! (En olekkaan aikoihin tätä ficciä käynytkään katsomassa...) Kiitoksia, kiitoksia. 
 
Swizzy: Kiitos kommentistasi ja synttärionnitteluista! Tunteenkuvaus jäi puuttumaan, koska olen niin huono kirjoittamaan sitä, ja muutenkin kömpelö tunneihminen... (Saas nähdä, mitä muistakaan ficeistä tulee, jos pitää tunteita tunkea mukaan...) Kiitos muutenkin rakentavasta, pitänee sitten sitä seuraavan songficin kanssa hyödyntää (joka on jo puolivalmiina koneella, sisältö loppui, pitää keksiä uutta ja heittää lonkalta...). 
 
Lils: Kiitos sinullekin kommentista! Tuo teiniangstisuus on valitettava sivuominaisuus angstissa minunkaltaiselleni ihmiselle, jonka angstivaihe oli nelosluokan koulukuva... Chon kuvaus sopii aikalailla omiin käsityksiini tytöstä, ja juuri tuo ailahtelevuus oli itseasiassa koko loppukedavran takana. Pitää yrittää vain lisätä tunteenkuvausta ja pituutta, jotka nyt kyllä uupuivat todellakin, huomasin sen itsekin lukiessani tämän uudelleen. Kiitos rakentavasta palautteesta, sitä on aina mukava saada! 

[Iloinen Sipuli]

Kyllä, tiiän että tää on jo yli 2 vuotta vanha, mutta toivottavasti silti huomaat mun kommentin!

Tällä parituksella en oo ikinä lukenu mitään, enkä mäkään toki tästä tykkää, mutta silti teksti oli hyvä. Ja nyt kun miettii, oli loistava keksintö kertoa Chon näkökulmasta! Sehän juuri sivuutettiin kirjassa ihan täysin, koko hahmo jäi unholaan vitosen jälkeen.

Kerroit Chosta hyvin ja kieli oli kaunista. Oli tosi hyvä miten olit pitänyt hönet hyvin IC-n tuntuisena, hän oli juuri sellainen ylidramaattinen. Niin katkera kun koko maailma on sortunut hänen ympäriltään, vain koska hän on menettänyt Harryn. Ja se sopii miten Ginnykin esiintyy taustalla, ja miten Cho halveksii häntä.

Loppu oli kyllä yllättävä! Ja piristävä. Cho, ihan oikeasti, tappoi Harryn!!! Loistava loppu, jos minulta kysytään :DD Tosiaan jotenkin tosi piristävä, kirjoissa Harry sai noin vain ignoorata hänet, ja olla sitten Ginnyn kanssa kuin ei mitään, mutta tässä hän saakin kostonsa. Olisipa mielenkiintoista lukea tästä eteenpäin vielä, mitä sitten tapahtuisi jos Cho olisikin tappanut Harryn? Mitä kävisi Voldemortille? Mitä kävisi muille?

Tämä oli kokonaisuudessaan hyvä, ainoa asia joka ehkä vähän häiritsi, oli nuo laulun sanat. Niitä oli ehkä vähän liikaa suhteessa tekstiin. Niin että pientä tekstimäärää sai lukea laulunsanojen joukosta, vaikka yleensä sen kuuluisi olla toisin päin. Mutta onhan se makuasia tietysti (:

Sori että kommentoin näitä ikivanhoja tekstejä, mutta toivottavasti tosiaan silti huomaat tämän kommenttini (:

-Iloinen Sipuli

P.S. En vain voinut olla kiinnittämättä huomiota nimimerkkiisi. "Tyhmä kuin sipuli", pitäiskö toi ottaa loukkauksena :DD