Kirjoittaja Aihe: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)  (Luettu 3902 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)
« : 28.10.2011 19:42:14 »
Nimi: Hölmöjä pelkoja
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Tyylilaji: Romantiikka, söpöstely
Vastuuvapaus: Rowlingin ovat nämäkin miehenpuolikkaat. Minä kuvittelen heille vaihtoehtomenneisyyksiä, enkä saa siitä rahaa. Smash on The Rasmuksen kappale.
Yhteenveto: Remus odottaa tulevaa täysikuuta sekavin tuntein. Hän ei usko, että muista Kelmeistä on kohtaamaan Sutta. Yöaikaan yhden jos toisenkin on hyvä kohdata pelkonsa.

Alkusanat: Tänään on Sanskun syntymäpäivä, ja tämä on minun lahjani hänelle. Onnea vielä aivan hirmuisen paljon!

Oli mukavaa palailla Sirius/Remuksen pariin enemmän tai vähemmän pitkän tauon jälkeen. Ficci osallistuu Slash10 kakkoseen tällä nimenomaisella parituksella ja Yhtyeen tuotantoon The Rasmuksen kappaleella Smash, joka osoittautui vuolaaksi inspiraatiovirraksi. Kommentit ovat toivottuja.



Hölmöjä pelkoja


Tänä yönä kuuta ei näy.

Seitsemän päivää, kuusi yötä, ja olen taas vieras.

Ei se minua pelota.


Remus kyhjötti kyyryssä sängyllään, viilsi pergamentin täyteen kiivaita kirjaimia ja koetti ulkoistaa tunteensa.

Tämä ei vain tule onnistumaan.

Siihen sanat loppuivat, jäljelle jäi epämääräinen kouristus vasemmassa kyljessä sekä voimakkaat musteviivat, läikähdys paniikkia. Remus puristi sulkakynää niin että se katkesi kappaleisiin. Palaset varisivat lakanalle, vaaleanharmaa sulka jäi kutittamaan kämmenelle.

”Nukkuisit jo”, kuului viereisestä sängystä.

Remus säpsähti, ei pelästynyt, napautti ainoastaan taikasauvansa valon sammuksiin. Ehkä Sirius antaisi hänen olla, jos hän ei reagoisi kuiskaukseen mitenkään. Ei hän ollut huutanut toista hereille. Kello näytti kymmentä vaille kahta, ja kaikki tarvitsivat yöunensa. Remus ei kaivannut erityishuomiota.

”Olet oikeassa”, Sirius sanoi, vaikka Remus ei ollut puhunut. Siinä vasta ajatustenlukija. Remus kuulosteli kahinaa Siriuksen noustessa ylös vuoteesta, paljaita varpaita puulattiaa vasten. Hiljainen makuusali kaikui kirahduksesta, kun verhot vedettiin sivuun hänen vuoteensa ympäriltä.

”Huomenna on taikuuden historian tuplatunnit, voidaan yhtä hyvin nukkua silloin”, Sirius totesi virnistäen. Remus vain kuuli virneen toisen äänestä, joka oli vielä unesta karheaa kuiskailua. Eihän pimeässä voinut nähdä mitään.

”Minä olin juuri aikeissa –”, Remus aloitti, mutta Sirius täydensi lauseen hänen puolestaan.

”Vetää verhot takaisin kiinni ja tehdä minulle vähän tilaa? Loistavaa.”

Remus punastui näyttävästi. Pimeä oli onneksi hänen puolellaan, eikä Sirius päässyt kiusoittelemaan, utelemisesta puhumattakaan. Toinen poika kiipesi sängylle hänen seurakseen ja kysyi, mitä hän kirjoitti. Remus vastasi rauhallisesti sen olevan liemien essee. Sirius ei syyttänyt räikeän ilmiselvästä valheesta, veti vain pergamentin hänen sylistään, rytisti sen palloksi ja tokaisi:

”Sittenhän se ei ole tärkeää.”
 
Remus tuijotti tummaa tyhjyyttä, jossa tiesi Siriuksen istuvan. ”Tiedätkö, aistivatko koirat pelon?” hän kysyi, sillä hiljaisuus ei tuntunut hyvältä.

Sirius tuhahti. ”Mistä minä sen tietäisin?”

Remus ei viivytellyt oikean vastauksen paljastamisessa: ”Kyllä ne aistivat. Ne huomaavat sen hyvin pienestä, fiksuja eläimiä.”

Remus vaikka vannoi Siriuksen kohottavan kulmiaan itsetietoisella tyylillään. ”Minä tunnetusti olen.”

Remus kysyi, pelottiko Siriustakin.

Sirius yllätti vastauksellaan: ”Kokeile”, hän sanoi käheästi. ”Kyllä susi haistaa pelon.”

Remus värähti. ”Siihen on vielä viikko.”

Sirius nyökkäsi. ”Ja minua jännittää jo nyt. Odota, näytän sinulle.” Poika ojensi kätensä ja haparoi tovin, kunnes löysi Remuksen tärisevät sormet ja vei ne kaulalleen. Se tuntui lämpimän nihkeältä Remuksen sormenpäiden alla. Hän kumartui vaistomaisesti lähemmäksi, haistoi miedon hien, ja hänen huuliltaan karkasi henkäys, jonka sävyä kukaan ei toivottavasti lähtisi koskaan analysoimaan.

”Remus…?” Siriuksen ääni oli hyvin hiljainen, Remus tuskin kuuli sitä. Hän ynähti jotain, jota ei voinut pitää vastauksena. Sirius jatkoi silti, epävarmasti: ”Entä jos Susi ei pidä Anturajalasta?”

Remuksen käsi syöksähti pois Siriuksen kaulalta. Hiljaisuus tuntui sittenkin helpoimmalta.

Sirius kysyi varmistuksenomaisesti, eikö Remus pitänytkin hänestä. Aivan kuin asiassa olisi ollut jonkinlaista epäselvyyttä. Remus ei vastannut, kysyi ainoastaan, kuinka kauan Sirius oli tiennyt.

”Aika kauan”, Sirius sanoi kuin olisi keskustellut säästä. Remus tunsi itsensä mitättömäksi.

”Enkä minä siltikään oikein usko sitä.”

Remus vetäisi kätensä nyrkeiksi, kivettyi kokonaan. ”Ei sinun tarvitsekaan.”

Sirius oli hetkisen hiljaa, vain ja ainoastaan hiljaa. ”Hölmö”, hän naurahti sitten, kuin olisi nähnyt tilanteessa huimasti hullunkurisuutta. Remus oli väittää vastaan, mutta kun hän avasi suunsa, Sirius ei aikaillut. Huulet painuivat vasten huulia.

Remus olisi parkaissut, jos olisi kyennyt. Hän uskoi olevansa keskellä järjenvastaista ja ilkeää unta. Siriuksen hymyn tuntu hänen suupielissään sai kuitenkin epäilevät kuvitelmat työntymään kauemmaksi. He kaatuivat makuulle toisiaan suudellen, Sirius kaivautui peiton alle, Remus tuli perässä, ja siitä seurasi kaunista kietoutumista. Sirius paijasi hänen hiuksensa puhpalluranpesäksi, ja Remus puraisi suunsa kiinni, ettei vain kikattaisi.

Pelko rinnan alla puristui pieneksi, mutta ei kadonnut. Niinpä Remus otti asian puheeksi, kun Sirius oli painanut päänsä hänen kaulakuoppaansa ja vaikutti siltä että nukahtaisi pian.

”Sirius…? Minua pelottaa.”

Sirius puhalsi lämmintä ilmaa hänen kaulalleen. ”Miksi?”

”Me kohdataan ensimmäistä kertaa. Onko Anturajalasta, Sarvihaarasta ja Matohännästä oikeasti vastusta Sudelle?”

”Kuule, Kuutamo”, Sirius mumisi, suukotti häntä korvan alta. ”Älä luule itsestäsi liikoja.”

Jokin Remuksessa suli lopullisesti. ”Olitko sinä tosissasi siitä pelostasi?”

”Olin, vaikka onhan sekin hölmöä. Mutta sinä olet minulle tärkeä.”

”Samat sanat”, Remus vastasi onnitellen itseään siitä, ettei hän sortunut tekodramaattisiin vastakaikuihin.

Sirius veti henkeä. ”Minä en halua minkään muuttavan sitä. Siinä kaikki.”

Remus tunsi leveän hymyn halkaisevan kasvonsa. ”Mikään ei muuta sitä”, hän lupasi, ohjasi Siriuksen kasvot kohtaamaan omansa, nenä nenää vasten. ”Sitä paitsi Susi voisi tarvita itselleen kumppanin.”

Sirius haukahti: ”Tämä uros ilmoittautuu.”

Ja Remus valitsi mustaturkkisen koiran omakseen merkiten Siriuksen yhdellä pitkällä suudelmalla, suoraan suulle sijoitetulla.


« Viimeksi muokattu: 21.08.2019 10:57:12 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #1 : 30.10.2011 12:32:45 »
Tulin keräämään itselleni omaa karmaterttua! \o/

Näin avatakseni virallisesti kommentin kerron, että ficin nimi sai minut hymyilemään typeränä ;)

Mä sanoinkin jo tuosta dialogin vuorottelusta, että se on jännä tehokeino. Kuinka vuoron perään on "oikeaa" dialogia hipsukoineen päivineen, mutta välissä dialogi on upotettu kerrontaan. Aluksi se tuntui oudolta, mutta jo parin kohdan jälkeen jännältä. En muista koskaan törmänneeni tuollaiseen, tosin mun huono muisti tiedetään :P

Alusta alkaen ficci on täynnä oivaltavia kaksoismerkityksiä jo tuolta Siriuksen alkurepliikeistä lähtien. Vasta toisella tai jopa kolmannella lukukerralla tajusin, missä mentiin ja mitä tapahtui. Kerroksellisuutta, joka jatkui pelkokeskustelussa, kun pelolle saatiin aivan eri merkitys kuin mistä ääneen puhuttiin. Samoin kuin pitämiskeskustelussa <3

Jaa, nyt muistaessani ihkutan myös tuota Susi vs. Remus ja Anturajalka vs. Sirius nimeämistä. Sehän on suht normia, kun kyse on kuitenkin muodonmuutoksesta, mutta tuo vahvemmin esille sen, että kyse on oikeasti muodonmuutoksesta. Äh, en osaa selittää mutta ehkäpä ymmärrät :)

Kauniita kohtia:

Lainaus
läikähdys paniikkia
...
Hiljainen makuusali kaikui kirahduksesta, kun verhot vedettiin sivuun hänen vuoteensa ympäriltä.
...
”Tämä uros ilmoittautuu.”

Ja tietysti täytyy hehkuttaa vielä ihan viimeistä kappaletta ja sen kaunista rakennetta, suoraan punchlineksi sijoitettuna \o/

Tää oli eläväinen, monimutkainen, ja kuten jo sanoin, monikerroksellinen ficci sen lyhyestä kaaresta huolimatta - tai ehkä juuri siksi, kuka tietää. Koko juoni paljastui pikkuhiljaa tai ainakaan mä en vielä alussa tiennyt, että kyseessä on makuusali ja kouluajat. Ennen pelkokeskustelua en tiennyt, että Kelmit eivät olleet vielä koskaan viettäneet täydenkuun aikaa yhdessä. Ennen kaulakosketusta en ollut varma, olivatko pojat jo yhdessä vaiko eivät.

Ulottuvuuksia, laskostumista. Nam! Kiitos tästä <3 Ja Sanskulle myöhästyneet synttärionnittelut! :)

-Bbuttis
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #2 : 23.11.2011 12:03:25 »
Sansku: Muistin hyvin, kuinka tärkeä paikka Sirimuksella (hihi, mikä nimitys rakkaalle paritukselle, kerta kaikkiaan suloinen!) on sydämessäsi, siksi heidän pariinsa synttärisi kunniaksi palasinkin.

Kliseinen sokerihöttörakkaustarina on niin näitä kahta, että ihmettelen todella, kuinka tämä on vasta ensimmäinen fluffytekstini tällä parituksella. Näen heidät hyvin samalla tavalla kuin sinä; Remus on se varovaisempi, fiksumpikin, kenties jopa tunteellisempi siinä missä Sirius on rämäpää ja aina sanavalmis, mutta ei kuitenkaan ihan niin itsevarma kuin ulkokuori antaisi ymmärtää. Toki heissä molemmissa on niin paljon eri puolia ja ulottuvuuksia, ettei kaikkea voi analysoida tässä. Halusin vain sanoa, että näkemyksemme ovat melkoisen yhteneväiset ja voi, ovat ne kaksi vain niin suloisia!

Ja herranjestas tuota ylistystä. Olen valtavan, äärettömän iloinen, että onnistuin ilahduttamaan ficillä sinua ja käsittämättömän, hämillisen otettu, että puhut minusta kirjoittajana noin kauniisti. Kiitos
kommentistasi, olet kyllä yksi ikuinen ihanuus.

Bbuttis: Karmailua harrastat? Olet kultainen! Niin, ficin nimi hymyilyttää minuakin, eikä syyttä. Hölmöt pelot ovat hölmöjä, oikeasti!

Tämä oli kaiken kaikkiaan kokeilumielessä kirjoitettu teksti, halusin revitellä vuoropuhelun kirjoittamisessa sekä kerronnan tasoissa muutenkin. Lopputulos miellyttää minua, joskin tietyt kohdat saattavat olla turhan vaikeatulkintaisia. Harjoittelemalla sitä kehittyy mestariksi, niin jotkut ainakin sanovat, neropatit.

Olen aina pitänyt nimillä leikkimisestä, ja kelminimet nyt huutavat huomiota, vaikka aivan totta ovatkin jo aika käytettyjä (englanninkielisissä ficeissä varsinkin). Ihana juttu, että  pidit tekstistä, ja aivan hirmuisesti kiitoksia kommentistasi!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #3 : 23.11.2011 12:30:54 »
Ihana Sirius/Remus -oneshot!!!! Aivan ihana!!!

”Olet oikeassa”, Sirius sanoi, vaikka Remus ei ollut puhunut. Siinä vasta ajatustenlukija.

Hehee :DD Sirius the Ajatustenlukija xDD

”Minä olin juuri aikeissa –”, Remus aloitti, mutta Sirius täydensi lauseen hänen puolestaan.

”Vetää verhot takaisin kiinni ja tehdä minulle vähän tilaa? Loistavaa.”

Perus, ihana Sirius <3<3 xDDD


Remus tuijotti tummaa tyhjyyttä, jossa tiesi Siriuksen istuvan. ”Tiedätkö, aistivatko koirat pelon?” hän kysyi, sillä hiljaisuus ei tuntunut hyvältä.

Sirius tuhahti. ”Mistä minä sen tietäisin?”

Remus ei viivytellyt oikean vastauksen paljastamisessa: ”Kyllä ne aistivat. Ne huomaavat sen hyvin pienestä, fiksuja eläimiä.”

Remus vaikka vannoi Siriuksen kohottavan kulmiaan itsetietoisella tyylillään. ”Minä tunnetusti olen.”

Taas, ihana, perus Sirius... xDDD

”Remus…?” Siriuksen ääni oli hyvin hiljainen, Remus tuskin kuuli sitä. Hän ynähti jotain, jota ei voinut pitää vastauksena. Sirius jatkoi silti, epävarmasti: ”Entä jos Susi ei pidä Anturajalasta?”

Awws... ihana kysymys Siriukselta <3<3

Sirius kysyi varmistuksenomaisesti, eikö Remus pitänytkin hänestä. Aivan kuin asiassa olisi ollut jonkinlaista epäselvyyttä. Remus ei vastannut, kysyi ainoastaan, kuinka kauan Sirius oli tiennyt.

”Aika kauan”, Sirius sanoi kuin olisi keskustellut säästä. Remus tunsi itsensä mitättömäksi.

awws... todellinen ajatustenlukija xDD

Remus olisi parkaissut, jos olisi kyennyt. Hän uskoi olevansa keskellä järjenvastaista ja ilkeää unta. Siriuksen hymyn tuntu hänen suupielissään sai kuitenkin epäilevät kuvitelmat työntymään kauemmaksi. He kaatuivat makuulle toisiaan suudellen, Sirius kaivautui peiton alle, Remus tuli perässä, ja siitä seurasi kaunista kietoutumista. Sirius paijasi hänen hiuksensa puhpalluranpesäksi, ja Remus puraisi suunsa kiinni, ettei vain kikattaisi.

xDDD hehee :DDD

Jokin Remuksessa suli lopullisesti. ”Olitko sinä tosissasi siitä pelostasi?”

”Olin, vaikka onhan sekin hölmöä. Mutta sinä olet minulle tärkeä.”

”Samat sanat”, Remus vastasi onnitellen itseään siitä, ettei hän sortunut tekodramaattisiin vastakaikuihin.

Sirius veti henkeä. ”Minä en halua minkään muuttavan sitä. Siinä kaikki.”

Remus tunsi leveän hymyn halkaisevan kasvonsa. ”Mikään ei muuta sitä”, hän lupasi, ohjasi Siriuksen kasvot kohtaamaan omansa, nenä nenää vasten. ”Sitä paitsi Susi voisi tarvita itselleen kumppanin.”

Sirius haukahti: ”Tämä uros ilmoittautuu.”

Ja Remus valitsi mustaturkkisen koiran omakseen merkiten Siriuksen yhdellä pitkällä suudelmalla, suoraan suulle sijoitetulla.

awws....

Mut joo, ihana oneshot...

sori, ku lainasin iha sikan, ja kommasin vaa jotain, et ihana ja sellast...
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #4 : 23.11.2011 12:55:23 »
Anturajalka93: Kiitos kommentistasi! Mukavaa saada kuulla, kuinka paljon ja erityisesti mistä kohdista pidit. :)
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #5 : 21.03.2012 17:34:38 »
Ole ylpeä itsestäs, kun anastat mun viestineitsyyteni! :D
Mä lupasin sulle jo kommenttia ja vaikka mä juuri jäädytin mun aivoni, niin yritetään silti saaa jotain järkevää aikaan.

Ensinnäkin, olit onnistunut vangitsemaan kummankin persoonallisuuden niin suloisesti, että on pakko kadehtia. Sirius on niin Sirius, en jaksa enää lainailla noita kohtia, koska suurin piirtein kaikki tärkeimmät on jo tullut Anturajalalta, joten niin, ja Remus on ihanan söpö, että melkee vaan alko kikattelee sille. Ei sillä, etteikö Siriuskin kikatuttaisi, mutkun... okei, jatketaan.

Lainaus
ja siitä seurasi kaunista kietoutumista.
Tuo kohta sai mut jotenkin... miten sen oikeen vois sanoa... sulostumaan? No kumminkin, se oli aivan ihana kohta ja yksinkertaisesti vain olisin sulanut tähän tuoliin, mikäli se vain olisi ollut mahdollista. Onneks mun huone on sen verran viileä, että saat kuin saatkin tämän kommentin, mitä en täysin nestemäisenä olisi voinut tehdä. Mutta kuitenkin, rakastan näitä sun pikkunerouksias, joista tuo oli vain yksi esimerkki. <3

Muttajoo, en keksi mitään järkevää. Yksi lempiparituksistani, joten oli kivaa lukea jotain oikeesti laadukasta Sirius/Remusta siinä vähän vittuuntuneen väsyneenä ja saan kiittää sua siitä, että teit mun illasta ihanan, kun vaan loppuillan hehkuin tän ficin takii. Kiitos lukukokemuksesta ja tämä liisi yhdeksi lempparifikikseni heti. :D Mutta nyt mä hiljenen, oikeesti. Eihän tästä tuu mittään muuten.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, K-11)
« Vastaus #6 : 22.03.2012 09:09:16 »
Naby: Ylpeä olen, hirmuisen ylpeä! Ja yksi sula lammikko (ilmeisesti minun huoneeni ei sitten ole tarpeeksi viileä, haha). Ihana kuulla, että sekä Sirius että Remus miellyttivät. Tätä oli tosi kiva kirjoittaa, ja voi että, lainaamasi kohta on oma ehdoton suosikkini koko tekstissä. Suloista että satuit bongaamaan juuri sen. Uijui, minulta ei taida nyt löytyä oikeita sanoja, mutta tahdon kertoa, että teit minut kovin onnelliseksi, kiitoskiitos. <3

Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #7 : 21.06.2020 11:45:39 »
Tervehdys ja onnittelut Kommenttiarpajaisista! :-* Ajattelin jo, etten pystyisi itse tälle kierrokselle osallistumaan, mutta pystyin kuin pystyinkin, ja onneksi, koska voi millaiseen helmeen minä listauksessasi törmäsin! Minua houkutti tämän tekstin pariin tietysti Sirius/Remus ja täydenkuunpelko, joka jostain syystä ei ikinä menetä viehätystään. Alkutietoja silmäillessäni ilahduin myös The Rasmuksen Smash-biisistä, koska tälle pitkän linjan Rasmus-fanille se merkitsee rakkaita muistoja. :D

Minusta tällainen yösydännä tapahtuva haparointi, yksinäinen pelkääminen ja lopulta toiselle avautuminen tuntuu kovin luontevalta. Yöllä kaikki on jotenkin nurinkurista, olemassaolo samaan aikaan tiivistettyä ja laajaa kuin avaruus, ja sen sydämessä on ehkä helpompi puhua vaikeistakin ajatuksista ja tunteista. Ehkä etenkin kun toinen osapuoli on Siriuksen kaltainen ajatustenlukija, joka tuntee Remuksen läpikotaisin eikä epäröi ilmaista sitä. ;D Jotenkin tämä teksti tuntuu tavoittavan näistä hahmoista minulle uusia puolia, koska en ole koskaan varsinaisesti ajatellut Siriusta sellaisena ihmisenä joka vaistoaa valehtelun ja lukee toisen ihmisen ajatukset, mutta se sopiikin mitä mainioimmin. Ei Sirius ehkä kaikkien kanssa olisi tällainen, mutta Remuksen kanssa hänellä on aivan erityinen yhteys, ja se välittyy tästä tarinasta hienosti. Voi että, tämä on Sirius/Remusta parhaimmillaan!

Tuntuu helpottavalta, että nuoret miehet pystyvät vihdoin rehellisesti ja avoimesti jakamaan pelkonsa ja myös pääsemään yli siitä turvautumalla siihen, miten paljon he toisilleen merkitsevät. Aivan varmasti ensimmäinen yhdessä koettu täysikuu jännittää, mutta yhdessä se ratkaiseva askel on helpompi ottaa. Tämä onkin kaunis tarina paitsi rakkaudesta, myös ystävyydestä.

Pidän tekstin kauniista kielestä. Se on pullollaan eläviä, samaistuttavia kuvauksia, kuten viilsi pergamentin täyteen kiivaita kirjaimia. Ah, ilo lukea!

Kiitoksia, pidin paljon! :-* -Walle

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #8 : 11.07.2020 14:09:17 »
Waulish: Oi, ihanaa että valitsit tämän pikkuisen ficin vuosien takaa! Ja tosi hauskaa, että bongasit Smashin alkutiedoista, koska vaikka sanoja ei itse ficissä olekaan, niin biisin tunnelma oli tärkeä. Tällä ficillä on tosiaan jo hieman ikää, enkä ole hahmojen luontevuudesta ihan varma. Saattaisin nykyään kirjoittaa heidät vähemmän avoimiksi ja tunteikkaiksi, mutta on toisaalta virkistävää huomata, että ennen on kirjoittanut näinkin suoraa siirappia. ;D Ja kuten totesit, yöaikaan ajatus kulkee eri tavalla, ehkä siis sanatkin! Kiitos tosi suloisesta kommentistasi, ilahdutit minua kovasti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #9 : 13.11.2020 18:12:18 »
Tänään on tehnyt mieleni lukea Sirius/Remusta ja etsiskelin vanhoja suosikkejani, joita voisin kommentoida Vuosi vuodelta -kommenttihaasteeseen. Ja olen kyllä ihan varmasti lukenut tämän aiemminkin useampaan kertaan, koska muistan hyvin tuon ”Entä jos Susi ei pidä Anturajalasta?” -kysymyksen ja tunnetusti tykkään Sirius/Remus -söpöilystä. Se toteutui tässä jotenkin aivan ihanalla ja nostalgisella tavalla! Kun siis ollaan Tylypahkassa ja tungetteleva Sirius kutsuu itsensä Remuksen vuoteeseen ja suuteleekin ilman sen turhempia aikailuja. Enpä kyllä muista muissa ficeissä törmänneeni tuohon pohdintaan, että mitäköhän oikein tulee tapahtumaan, kun Anturajalka, Sarvihaara ja Matohäntä ensi kertaa liittyvät Suden seuraan. Ja hauskaa, miten Susikin oli kirjoitettu isolla, tekee eron Kuutamoon. Tykkäsin myös siitä, että Taikuuden historian tuplatunnin voi hyvin varata nukkumiseen (koska totta kai voi!) ja että Sirius (tai Anturajalka) ilmoittautuu aikailematta kumppaniksi sudelle :D

Kiitos tästä, ilahdutti kovasti vuosien jälkeenkin :) ihana teksti!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Hölmöjä pelkoja (Sirius/Remus, S)
« Vastaus #10 : 14.11.2020 10:13:43 »
Aah, voi kiitos Thelina! Ihana kuulla että tässä oli nostalgiajuttuja! Näin vuosien jälkeen mua hieman naurattaa tuo Siriuksen vika repla, se on tosiaan erittäin aikailematon. Mutta mihinkäs sitä ei ihastuneena teinipoikana oitis lupautuisi, varsinkin jos on sellainen tyyppi kuin Sirius. Mun sydäntä lämmittää että oot suurena Sirius/Remuksen ystävänä tykännyt tästä ficistä ja että tykkäät yhä, vaikka tämä vanha teksti onkin. Kiitos siis tosi paljon kommentistasi, tulin siitä hyvin iloiseksi! <3
« Viimeksi muokattu: 14.11.2020 13:50:05 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!