Warnings_ pientä mainintaa viiltelystä, itsemurhasta puhumista KAPPAS KEPPANAA OLIHAN SIEL SE ITSEMURHASTAKIN MAININTA. puusilmä mikä puusilmä.
Rating_ K-11 // Neme nosti ikärajaa, itsemurha nostaa sitä automaattisesti.
Disclaimer_ kaikki on mun.
A/N_ öäv ahdistuksenpurkuteksti. muuttu aika henkilökohtaiseksi mutta joo sillee.
---
Mä hymyilen koulukuvissa, hupparit on liian isoja ja ehkä mut laitettiin liian isoihin kenkiin. Ja ne luulee että mä oon vahva, ne nauraa mulle jos en ole ja mä rikon peilit vaikka lasinsirut viiltää, ja enkelit itkee koska mä en ollut niin hyvä kaunis kiltti kuin mun piti.
Mähän oon se jolla ei ole ongelmia, se jonka pitäs aina jaksaa olla vahva, onhan mulla ystäviä joilla oikeasti on ongelmia, mun pitäs olla se olkapää ja itkeä toisen kanssa muttei koskaan muulloin. Koska onhan mulla äiti isä kolme veljeä ja kissa, oma huone ja koti ja ruokaa joka päivä ja jos en sateenkaaria saavutakaan, niin ei se mitään, ne sanoo että “kyllä se jaksaa yrittää uudestaan, sillähän on kaikki mitä se tarvitsee.“ Entä jos mä en joku päivä enää jaksa yrittää, ehkä jonain päivänä mä hymyilen ja hymy vihdoin yltää silmiin asti ja sanon että en enää halua?
Eihän katto koskaan kaadu päälle, saksilla leikataan paperia ja joskus kangasta ja veitset pysyy piilossa keittiössä, harppia mulla ei koskaan ollutkaan, äiti piilotti neulat koska ne on vaarallisia veljille. Ja jos mä haluan olla hyvä ihminen, saanko mä koskaan itkeä, vai pitääkö aina hymyillä, tehdä tyhjiä lupauksia sormet ristissä?
Ja jos olisin silloin kerran täysin spontaanisti hypännyt auton eteen, vetänyt vettä keuhkoihin ja hukkunut, oisko ne ajatellut että mä hävisin?