Kirjoittaja:Irishe
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama (?)
Paritus/Hahmot: Harry/Draco
Vastuuvapaus: En omista Harry Pottereiden maailmaa, henkilöitä, enkä mitään muuta kuin oman ajatusmaailmani. Kaikki kunnia Rowlingille hänen tekemästään työstä!
Tiivistelmä: Vuodet vieriä saa, ne kyynelillään koskettaa. Ei ole olemassa polkua, ei tietä, joka olisi oikeampi kuin toinen. On vain elettävä ja uskottava omaan elämäänsä, omiin tekoihinsa, omaan itseensä.
A/N: Osalle varmaan jo tuttu ficci finin 10 vuotis kilpailusta (lähinnä raadille). Päätin kuitenkin julkaista tämän pienin muutoksin lähinnä kommenttien mielenkiintoisuuden tähden. Kehitys kehittää.
Täydellinen, juuri Sinulle
Se kirje. Se murskasi maailmani. Pusersi sen pienen pieneen painekattilaan, tuikaten alle auringonhohtoisen tulen painetta nostamaan. Se riisti mielettömyydellään ainaisen itsevarmuuteni, jättäen jäljelle aavan, kuuman tuulahduksen epävarmuutta. Se toi maailmaani uudet tuulet, jotka eivät olleet enää leutoja ja suojaavia, vaan voimakkaita ja turmelevia. Se horjahdutti maailmankaikkeuttani, aiheuttaen minulle sen tunteen, jota en koskaan odottanut saavani kokea tai tuntea - sydänsurun. Sen tuskan, joka aaltoilee mieleen sydänjuurista, sitoutumisen ja onnentunteen murskaantumisesta - pettymyksestä.
Se kirje, kuuluu näin:
"Tiedän sinusta paljon, vaikka en tiedä sinusta mitään.
Tiedän sinusta ne asiat, jotka olet laskenut yllesi ja joilla olet kiillottanut pintasi.
Tiedän sinusta vain sen hataran kangastuksen, joka tukkii sielusi kauneuden.
Tiedän sinusta ne kyyneleet, jotka valuvat poskillesi vihasta ja katkeruudesta.
Tiedän sinusta ne hymyt, jotka nostavat olemukseesi halveksunnan.
Tiedän sinusta ne eleet, jotka peilaavat sydämesi autiutta.
Tiedän sinusta ne katkeruudella maustetut iloiset sanat.
Tiedän sinusta ne ääneen lausutut asiat, jotka odottavat täyttymystä.
Tiedän sinusta ne kuolemaan peitetyt alakuloisuudet, jotka nojaavat olkaasi vasten.
Tiedän sinusta ne osat, jotka huutavat armoa ja vapahdusta.
Tiedän sinusta ne osat, jotka tahtovat irti minusta.
Ja tiedän sen. Sitkeän tunteen sydämessäni, joka huutaa minua jäämään silloin, kun pitäisi lähteä. Ja lähtemään silloin, kun pitäisi jäädä.
Ja minä tein sen päätöksen, meidän molempien puolesta. Avaan meille uuden oven, portin vapauteen, sillä me tarvitsemme sitä.
Minä lähden nyt, kun on vielä aikaa. En tee sitä vuoksesi, enkä takiasi.
Teen sen meidän puolestamme, meidän vuoksemme ja meidän takiamme.
Sillä me emme pystyneet luovuttamaan sielujamme, tuskin edes sydämiämme.
Ja silti me ihmettelemme, miksi se ei toiminutkaan.
Ehkä veit minulta palan sielua, mutta odotan vielä jotain suurempaa.
Viimeistä kosioretkeä, joka rehellisyydellään pyyhkäisee minulta jalat alta, ei petollisuudellaan.
Kun tapaamme toisemme yössä, ollaan kuin emme olisi koskaan tunteneetkaan.
Ohittakaamme toisemme kuin tuntemattomat tekevät - kylmyydellä.
Tiedäthän, että joskus - kauan sitten - Minä rakastin sinua.
Mutta tunteet tulevat ja menevät. Ne vievät mennessään ja jättävät jälkeensä tyhjyyden.
Minulle kävi niin.
Kiitos, että olit ystäväni, kumppanini, rakkaani ja rakastajani.
Harry"
Nuo sanat. Ne paloivat sieluni pintaan, saaden minut ymmärtämään tekojeni mielettömyyden, elämäni olemattomuuden ja oman mitättömyyteni.
Yhden hetken tähden.
Yhden häviävän pienen nautinnon täyteisen hetken tähden,
minä menetin tärkeimmän asian elämästäni - rakkauteni ja mahdollisuuden rakkauteen.
Menetin sen halveksunnalle, vihalle, katkeruudelle, kylmyydelle, ymmärtämättömyydelle ja petollisuudelle.
Ja jäin yksin.
Ja nyt. Täysien vuosien jälkeen, tuijotan kirjettä tyhjenevin silmin.
Tätä kirjettä, joka riistää elämänilon käsistäni.
Minä rakastan sinua.
Minä kaipaan sinua.
Minä tahdon sinut takaisin.
En päästä sinua, mutta lähdet silti.
Nyt en tiedä enää, kuinka selviän huomiseen.
Sillä ilman tukeasi, olen kuin päiviä aavikolla ilman vettä vaeltanut piikkipiru.
Piikikäs menetyksessään. Valmiina ottamaan haasteen vastaan ja vastaamaan haasteeseen, johti se minut sitten kohti kuolemaa tai uutta elämää.
Sinulla ei ollut oikeutta tehdä tätä.
Ei näiden vuosien jälkeen, ei näiden tähtien alla.
Sinun olisi pitänyt antaa minulle mahdollisuus,
ei viedä sitä pois.
Ja minä kirjoitan tämän sinulle siksi, koska tahdon sanoa sinulle nämä asiat.
Tahdon sinun ymmärtävän, että rakastan sinua ja odotan sinun paluutasi.
Aina.
Viimeiseen kyyneleeseen asti.
-Draco-
Suljen kirjeen tärisevin käsin.
Tiedän, että minulla ei ole oikeutusta tähän, mutta teen sen silti.
Teen sen oman mielenrauhani tähden.
Oman sieluni tähden.
Nyt voin viimein kiitollisena sulkea silmäni ja ratsastaa kohti aamun koittoa, sillä olen tehnyt voitavani, muuta en voi.
Voin vain odottaa ja toivoa, että veri vetää sinut takaisin luokseni.
Takaisin kotiin.
Sillä olen yhä kiiltokuvapoikasi.
Täydellinen.
Juuri sinulle.