Louis on rakkaus.
Ja Louis, joka rakastaa Armandia vieläkin ihanampaa. En ole koskaan osannut ajatella Lestatin sopivan Lousille. Vaikka kai Louis sitäkin rakastaa, tavallaan. Mutta joo, joka tapauksessa tämä oli ihana. Ja taispa vielä olla ensimmäinen ficci, jonka olen lukenut Veren vangeista. En vain ole jotekin saanut aikaiseksi aikaisemmin. Mutta tämän nimi osui ja upposi. Plus tämän olit kirjoittanut sinä, eli laatu oli taattu. Kauniista oli. Kuvailu oli nättiä ja niin edelleen.
Luin tämän jo koulussa, mutta en ehtinyt siinä alkaa vääntää kommenttia.
Ja koska tämä on lyhyt, ja minusta hyvällä tavalla 'sisällötön', on se kommentointi vaikeaa nyt paremmalla ajallakin. Sisällöttömättä tarkoitan sitä, että tässä ei satu eikä tapahdu, tämä on ajatuksia ja sellaista kaikkien muiden kuin Louisin kannalta turhanpäiväistä haikailua Armandin perään. Mutta pidin juuri siitä. Minusta Louis oli IC. Sehän on tunteellisempi kuin vampyyrit yleensä. Sillä on moraali ja omatunto. Ja minusta se osaa rakastaa aidosti, toisin kuin Lestat, josta saa sellaisen kuvan, että se pelkää rakastaa. Okei, tuo oli vain mielipide. Ja leffassa se ei kyllä tule esiin, mutta kirjassa -
Okei, pidän suuni kiinni.
Sisällötön kommentti vol. miljoona. Mutta rakastin Louisia!
