Linnunradan käsikirja liftareille: The Book Unknown to Ford, K-11

[Anhaedra]

Nimi: The Book Unknown to Ford
Kirjoittaja: Anhaedra
Fandom: Linnunradan käsikirja liftareille
Ikäraja: K-11
Genre: Slash, huumori, one-shot
Paritus: Ford/Arthur
Vastuuvapaus: Douglas Adams omistaa hahmot. Maailma olisi aika säälittävä paikka jos saisin tästä rahaa. :D

A/N: Kirjoittelin tän joskus puolitoista vuotta sitten Lj:n Guideslash-yhteisön sanahaasteeseen - sana oli library. Mun ajatusketju eteni tietenkin tätä rataa: kirjasto - kirjoja - Kamasutra. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi julkaista tätä missään, ja kun taas vähän aikaa sitten luin tän uudestaan niin ajattelin että kai sekin vääryys on korjattava. Joitakin pieniä muutoksia tein vielä, mutta muuten tää on aika pitkälti sellainen kuin syntyessään. Eikä hävetä edes paljon. Tää myös demonstroi mun täydellistä kyvyttömyyttä hyvien otsikkojen keksimiseen. Ja muuten, jos jotakuta ihmetyttää, Ford on tässä kuvattu samanlaiseksi kuin kirjoissa/tv-sarjassa (leffa-Ford on vääryyttä). Osallistuu OTP10-haasteeseen.

Nauttikaa. :D



The Book Unknown to Ford


"Hey, what's this then?"
Arthur turned around to see what Ford was talking about. The ginger man was leaning casually on a shelf and leafing through a thick book. Arthur moved closer to see what book it was. Noticing the interesting illustrations he frowned and said, "You know perfectly well what that is."
"No, I don't. Why, am I supposed to?" Ford asked.
Arthur sighed. He wasn't sure if Ford was just playing around or if he really didn't know. He was prone to believe the former though; Ford was the single most obscene person he'd ever met. How could it be possible that, out of all the lewd things in the universe, this one was unknown to him? (It must be noted, though, that the universe known to Arthur was, at this point, a rather minuscule part of the universe in its entirety. In reality, this book was not nearly one of the dirtiest things in it.)
"It's called the Kama Sutra," Arthur finally said.
"And?" Ford raised his brow.
"And? You can very well see for yourself!" Arthur said, feeling a tad uneasy.
Ford shrugged. "I guess I can." Then he continued flipping through the book. Arthur rolled his eyes and went back to search for the book he needed. He tried hard not to pay attention to the chuckles and not-so-quiet remarks Ford was making about the book's contents.
"Done that, and that, and that too... all of those... Wow, now that's new. How innovative. Why didn't I think about that? Zaphod probably did," Ford muttered to himself.
Arthur suddenly noticed that he was blushing. Damn Ford, why did he always have to be so... so open about his sex life?
"Ford, could you please stop thinking out loud?"
"Why, does it disturb you?" Ford glanced at the other man, grinning innocently (as innocently as he could, anyway).
"It does," Arthur replied, "and besides, this is hardly the right place to talk about your... private life."
Ford snorted. "What's wrong with your face?"
"What?" Arthur asked, a little bit worried.
"It's bright red."
Arthur took a deep breath and repressed the urge of throwing a book at Ford and escaping through the nearest window.
"For heaven's sake," he said with a voice that sounded at least an octave higher than usually. "It's completely your fault! You were the one to go around shouting about your sex life in the middle of a public library! Less would be enough to arous-"
Arthur blushed even more and started to seriously consider knocking the shelf next to him over on top of himself. Ford ogled at him for a while, astounded, but then a predatory grin spread on his face.
"Well well," he said. Then he leapt.
Arthur shrieked as Ford dashed at him but the scream was cut short as the ginger pressed his lips on Arthur's.
"Keep it down, would you," snapped a librarian from behind the bookshelf but neither of the two heard her. Arthur because he was busy wondering why he was caught between a bookshelf and his friend, of which the former pressed painfully against his back and the latter was doing things with his tongue that he could never even have imagined; Ford because of the blood that was rushing in his ears when he realised that Arthur was kissing back.


A/N2: Kielioppivirheistä yms. saa huomauttaa, tätä ei ole betattu joten kaikki virheet johtuvat omasta osaamattomuudestani. Kommentteja rakastetaan. (:

[RoastedGarlic]

Maailma olisi aika säälittävä paikka jos saisin tästä rahaa.

Eipäs vaan oikeudenmukaisempi!

En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi julkaista tätä missään, ja kun taas vähän aikaa sitten luin tän uudestaan niin ajattelin että kai sekin vääryys on korjattava.

Onneksi.

The Book Unknown to Ford

Mielestäni otsikko oli perin kelpoisa.

How could it be possible that, out of all the lewd things in the universe, this one was unknown to him? (It must be noted, though, that the universe known to Arthur was, at this point, a rather minuscule part of the universe in its entirety. In reality, this book was not nearly one of the dirtiest things in it.)

Tämä oli hyvin lähellä Adamsin tyyliä, oikein tekstin huippukohtia, wau.

"Done that, and that, and that too... all of those... Wow, now that's new. How innovative. Why didn't I think about that? Zaphod probably did," Ford muttered to himself.

Tämä myös.

Ford ogled at him for a while, astounded, but then a predatory grin spread on his face.
"Well well," he said. Then he leapt.

Ihana tuo "predatory grin" <3

- but neither of the two heard her. Arthur because he was busy wondering why he was caught between a bookshelf and his friend, of which the former pressed painfully against his back and the latter was doing things with his tongue that he could never even have imagined; Ford because of the blood that was rushing in his ears when he realised that Arthur was kissing back.

Tuo lopetus ja lopetuksen lopetus:
AWWWWW.


Ihana ficci. Tykkäsin kovasti. En äkkiseltään huomannut kielioppivirheitä joista osaisin huomauttaa. Tätä fandomia on liian vähän. Onneksi kuitenkin jonkin verran. Kiitos laadukkaasta lukukokemuksesta

[Anhaedra]

RoastedGarlic, kiitos ihan mielettömästi kommentistasi! :D Aattelin ettei tätä kuitenkaan kukaan kommentoi kun tuntuu olevan niin vähän tunnettu fandom vaikka tuo Linnunrata-"trilogia" klassikko onkin ja kuuluis minun mielestäni melkein yleissivistykseen. Yllätyin siis iloisesti kun huomasin että olit vaivautunut kirjoittamaan mietteitäsi! Ihanaa kuulla että pidit. On niin totta että tästä fandomista kirjoitetaan ihan liian vähän, yritän omalta osaltani pikku hiljaa korjailla sitä vääryyttä täällä Finissä. Nyt on kyllä kirjoittaminen vähän katkolla mutta ainakin yksi ficci olis lähes valmiina, kun jossain vaiheessa saisi aikaiseksi viimeistellä sen.

[RoastedGarlic]

Pitääpä lukea se uusikin sitten jos vaan muistan vierailla Toisessa ulottuvuudessa!
Itsekin tekisi mieli kokeilla tätä fandomia, mutta ensin pitäisi lukea koko trilogia uudestaan, ettei tule massiivisia asiavirheitä ja vahingossa OoC-hahmoja...

[cooperaur]

Jostain syystä luen tosi harvoin englanniksi yhtään mitään mut tämä oli kyllä pakko lukaista kun huomasin a) fandomin b) mikä oli tämä tuntematon kirja.

Mut joo no ensinnäkin aaawws, loppu oli ihana! Ja siis kun Arthur oli tässä niin Arthur, en oikein tiiä mikä se sana on millä sitä pitäis kuvailla mut just sellanen kuitenkin. <3

Pitää kompata RoastedGarlicia kyllä täysin siinä, et monessakin kohtaa teksti oli tosi Adamsin tyylistä ja tätä todellakin vois kutsua pastissiksi ja onnistuneeks sellaiseksi.
Kieliopista mulla ei myöskään oo mitään huomautettavaa, en tosin usko että välttämättä huomaisinkaan vaikka sitä olisi. Mut englanti oli tosi sujuvaa mun mielestä, ei töksähdellyt tmsv.

Kiitos tästä! :>

[Anhaedra]

Oiii kiitos, cooperaur! Ihanaa saada noin positiivista palautetta, varsinkin kun en tosiaankaan ollut ihan varma millaisen vastaanoton tää teksti sais. Oon ihan äärettömän otettu jos mun kirjoitustyyli oikeasti muistuttaa Adamsin tyyliä, se on kuitenkin jotain niin nerokasta. Kiitos että luit ja erityisesti kiitos kommentistasi!

[Paju]

Tämäpä harvinainen: ei tästä upeasta viisiosaisesta trilogiasta ole saanut liikaa fanfictionia lukea, päinvastoin. Pidin itsekin kovasti onnistuneesta kirjoitustyylistä. Olen lukenut Adamsia lähinnä suomeksi, englanniksi vain muutamia pätkiä, mutta tästä silti huomasi että kyseessä on oikein hyvää tekstiä joka sopii tyyliin. Teksti oli myös sujuvaa.

Kiitos, tätä fandomia saisi olla lisää. 

Pju

[Anhaedra]

Kiitos kommentista, Paju! (Miten niin kiitän myöhään. Ja omg sä oot joskus lukenut ja kommentoinut mun tekstiä what even.) Hienoa jos oot tykännyt! Pitäisi kai joskus kirjoittaa lisääkin tästä fandomista, mutta kun ei pitkään aikaan ole onnistunut oikein mikään kirjoittaminen... :'D

[Avaruuspiraatti]

Finissä ei valitettavasti kauhean montaa Linnunrata ficciä ole, mutta onneksi ne muutavat ovat kaikki tällaisia helmiä! Ford oli kyllä niin Ford, ja Arthur oli kyllä niin Arthur

(It must be noted, though, that the universe known to Arthur was, at this point, a rather minuscule part of the universe in its entirety. In reality, this book was not nearly one of the dirtiest things in it.)

Tämä oli lempikohtani koko ficistä. Tässä on just sitä samaa letkeää kerrontaa, johon kirjoissa olen tykästynyt!

En kyllä yhtään ihmettele, että Ford olisi kokeillut useampaakin Kamasutran asentoa kokeillut x) Ja Arthur ihana omana itsenään punastelee Fordin avoimuudelle! Ihanaa, että lopussa kuitenkin Arthur sai Fordinkin vähän hämilleen vastatessaan suudelmaan <3

Kiitoksia tästä lukupalasta, pidin kovasti!