Kirjoittaja Aihe: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)  (Luettu 3995 kertaa)

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Author: Crywell
Pairing: Luna/George
Genre: fluffy, draama, hieman AU
Raiting: Sallittu
Disclaimer: Rowlingin hahmot, minä vain leikin saamatta muuta kuin hupia palkakseni
Summary: Hieman häkeltyneenä, mutta vino virne huulilla vilkkuen punatukka viittaa tyttöä istuutumaan.
A/N: Eli hömm. Kirjoitin tämän Lontoon Starbucksissa istuen, ja tällänenhän siitä sitten tuli. Idea lähti siitä, että mitä itse haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä: mennä juttelemaan jollekin tuiki tuntemattomalle. Valitettavasti en ollut yhtä rohkea kuin Luna, sniffa... Mutta tämä on muuten ihan sama, sijoittuuko taika- vai jästimaailmaan, ainoa oletus aloittaessa lukemaan on, etteivät Luna ja George ole koskaan tavanneet.



Tuntemattomat toisilleen

“Hei.”

Punatukka nostaa katseensa kahvikupistaan, jossa pyöriviä suklaakahvin loppuja hän on tuijottanut viimeiset viisi minuuttia ajatuksiinsa vaipuneena.
“Hei,” hän vastaa hämmentyneenä, katsoen varpaista päälakeen hassunnäköistä tyttöä edessään. Tytön hiukset (vaaleat, kuunkalpeat) on sidottu ylös nutturalle, josta sojottaa koivun lehtensä jo pudottaneita oksia. Ne eivät ole mitenkään voineet joutua siihen vahingossa, poika miettii, ne ovat liian siististi ja tukevasti kiinni.

“Odotatko jotakuta?” tyttö kysyy. Hänen äänensä on korkea mutta hiljainen, kuin kissankellojen (äänetöntä) helinää tuulessa.
“En,” poika vastaa.
“Oletko kiireinen?”
“En.”
“Onko sinulla tylsää?”
“Öh... mitä?”
“Saanko istua?”

Hieman häkeltyneenä, mutta vino virne huulilla vilkkuen punatukka viittaa tyttöä istuutumaan. Teetä läikähtää tytön kupista hieman hänen asettaessaan sen puolihuolimattomasti pöydälle samalla kun vetää hiljaisessa kahvilassa korvia repivästi tuolinsa taaksepäin mahduttaakseen kaidan vartensa sen ja pöydän väliin. Poika värähtää hieman äänen voimakkuudesta, mutta tyttö ei näytä edes huomaavan.

Hän on aika... suloinen, punatukkainen miettii tarkkaillessaan istuneen kasvoja, sillä se sopii paremmin kuin hyvännäköinen, vaikka on tyttö sitäkin. Suuret, siniharmaat silmät, jotka kaikessa hämmästyneisyydessään luovat hassun kontrastin unisen heleään ääneen, ja sirot, kalpeat sormet, joissa killuu monen monta sormusta aina pääsiäismunasta saadusta Tehotyttö-muovipalasta itse rautalangasta väännettyyn.

“Haluatko pelata peliä?” tyttö kysyy.
“Okei,” poika vastaa virnistäen tavalla, joka nostaa pisamantäyteiset poskipäät taivaisiin. Hän ei ymmärrä, ei tajua, mutta onko sillä edes niin paljon väliä?

“Ota paperia,” tyttö sanoo ja ojentaa hänelle palan, jonka repäisee pienestä keijukuvioisesta vihostaan, ja lyijykynän. “Kirjoita sille oma nimesi ja minun nimeni. Minä teen samoin.”
Poika kohottaa kulmiaan. “Mutta enhän minä tiedä sinun nimeäsi, etkä sinä minun.” Sitten hän virnistää. “Ainakaan toivottavasti, koska se olisi aika pelottavaa.”
“Ei kuulukaan tietää. Kirjoita siihen, keltä minä näytän. Oma arvauksesi,” tyttö hymyilee.

Pisamanaama kohottaa kulmiaan taas, mutta kumartuu sitten paperinpalansa ylle. Tyttö raapustaa jo omaansa teemukinsa takana, kuikuilee häntä kuin vastapuolen vakoojaa.

‘George‘, kirjaimet raapustetaan paperinpalalle sottaisella käsialalla. Punatukka pysähtyy oman nimensä jälkeen. Hän katsoo tyttöä, arvioi, miettii, miettii ja miettii vielä vähän lisää. Tuskastuneena hän luovuttaa ja kirjoittaa ensimmäisen tytönnimen, joka mieleen putkahtaa (Mollyn ja Ginnyn jälkeen, sillä tyttö ei ehdottomasti ole kumpikaan): ‘Eleonore’.

George piilottaa paperin ylösalaisin kahvimukinsa alle, ja katsoo sitten hymyilevään tyttöön. Eleonore, nyt nimeltään, hymyilee kuin olisi voittanut juuri lotossa. Kuulapsi, jolla on auringon hymy, huomaa George ajattelevansa. Hän miettii hämmentyneenä, mistä ajatus on tullut.

“Nytkö me kerromme, keitä ajattelemme toistemme olevan?” George arvaa, mutta Eleonore pudistaa päätään. Hymy ei katoa hänen huuliltaan.
“Ei, ei,” hän sanoo. “Nyt me kysymme toisiltamme mitä ikinä haluamme. Älä kerro minulle vielä kuka olen tai kuka sinä olet. Ensin leikitään.” Hän nauraa iloisesti.

George uskoo näyttävänsä aivan yhtä kummastuneelta kuin onkin, mutta hän on jo päättänyt leikkiä oudon tytön mukana. Viimeiset puolitoista tuntia hän vain istui ja joi suklaakahvejaan (joihin saattoi aina välillä lorauttaa pari tippaa terästystä taskustaan), eikä hänellä ole parempaakaan tekemistä.

“Naiset ensin vaikka heikoille jäille,” hän toteaa ilkikurisesti virnistäen ja viittaa tyttöä aloittamaan.
“Jos olisit puu, mikä puu olisit?” Eleonore kysyy silmät kiihtyneinä kiiluen, kuin kyse olisi jostakin syvästi kiinnostavasta ja ihmeellisestäkin kysymyksestä. Toisaalta, ehkä tytölle se on juuri sitä, George miettii ja hillitsee halunsa revetä nauramaan. Sen sijaan hän vastaa kysymykseen:
“Pihlaja, koska oranssi on cool ja ennen kaikkea koska ne marjat yllättävät maullaan. Ne on kirpeitä, happamia, kuin luontoäidin oma kepponen.”

He kysyvät, vastaavat, hakevat lisää kahvia ja teetä, harhautuvat puhumaan muusta, nauravat vatsansa kipeiksi, ja aika kuluu siivillä. Ulkona syksyinen päivä kiirii yhä nopeammin kohti iltaa, ja vasta kun ulkona on pimeää, Eleonore sanoo, että hänen täytyy lähteä.

“Saanko nyt tietää keitä me olemme?” George kysyy ja naurahtaa, vaikka hän on pahoillaan tytön lähdöstä. Eleonore, joka pian mitä luultavimmin menettää sen nimensä, nyökkää innoissaan.
“Kuka minä olen?” hän kysyy.
“Olet Eleonore, ja minä olen George,” George kertoo. Tyttö miettii hetken, George miltei näkee, kuinka hän makustelee ja pyörittelee uutta nimeään kielellään.
“Eleonore... Voisin olla Eleonore, se on kiva nimi... Oi, olisinpa Eleonore!” tyttö huokaa lopulta ihastuneena, silmät tuikkien. George ei voi olla hymyilemättä.
“Kuka sitten olet?”
“Luna,” tyttö vastaa, ja Georgen tekisi mieli läimäistä itseään. Kuu, kuinkas muuten.

“No kuka minä olen?” pisamanaama kysyy sitten uteliaana, lempeästi hymyillen oudolle kuutytölle.

“Fred,” Luna vastaa, ja yhtäkkiä Georgen maailma on palasina kahvilan lattialla. “Sinä vain näytät ihan Frediltä.”
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

Wince

  • yes, sir
  • ***
  • Viestejä: 8
  • got symmetry?
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #1 : 19.10.2011 18:02:12 »
;__________;
Niin ihana, niin hellyyttävä ja onnelinen, sitten loppu.... Ja enköhän olekin jo itkemässä silmiä pihalle I'D
Niin mahtava lopetus, vaikka surullinen, mutta silti! Ihanaa kerrontaa taas, kerta kaikkiaan.... <3 JUST love it ;3
Madness Makes You Sexy // My skin is crawling...

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #2 : 19.10.2011 18:09:58 »
Wince, kiitos, taas kerran ♥
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 096
  • Clara, my Clara
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #3 : 19.10.2011 21:06:31 »
Olen samoilla linjoilla Wincen kanssa, tää oli todella hellyttävä, onnellinen ja ihanakin. Ja sitten tuli tuo loppu, joka oli surullinen. Vatsassa tuntui sellainen ilkeä kouraisu, joita vain tuollaiset harvinaisen syvältä koskettavat (surulliset) asiat saavat aikaan.
Tykkäsin siitä, että tämä oli kirjoitettu preesensissä ja kaikkitietävällä kertojalla. Se on aika harvinaista ja kivaa vaihteluakin.
Rakastuin tähän kirjoitukseen totaalisesti surullisesta lopusta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?). :) Tulen joskus vielä lukemaan tämän varmasti uudelleen.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #4 : 20.10.2011 09:30:23 »
tirsu, Kivaa jos tykkäsit! ♥ Ja ihan uudelleen? Vau, olen otettu. : D Mutta kiitos tosi paljon!
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #5 : 21.10.2011 10:39:26 »
Tämä fic on ollut jo pitkään kommenttilistallani ihan mielenkiintoisuutensa ja vähäkommenttisuutensa vuoksi, mutta nyt, kun sain todella luettua, tuli hyvä mieli ja sellainen fiilis että on ihan pakko kommentoida!

Kirjoitat tosi nätisti. En tiedä onko se vain minussa, kun awwaan jokaiselle paritukselle jossa on Luna, mutta Ronin ja Ginnyn (ja Billin) lisäksi myös kaksosille paritettuna tyttö on aika hieno hahmo - en tiedä johtuuko se sitten siitä, että Luna on kovin muuttumaton: yhtä vähän kuin paljonkin jokaiselle, ei anna kenellekään sen enempää. Se on vain itse otettava. Mutta tekstissäsi oli hienoja pieniä yksityiskohtia, kuten suklaakahvi, joka on ihan eri asia kuin että joku vain olisi juonut kahvia tai teetä jotka ovat kliseitä, tai kaakaota, josta tulee mieleen sellaiset hammastahnan makuiset talviaamut, eikä se tähän olisi sopinut.

Lainaus
Tytön hiukset (vaaleat, kuunkalpeat) on sidottu ylös nutturalle, josta sojottaa koivun lehtensä jo pudottaneita oksia. Ne eivät ole mitenkään voineet joutua siihen vahingossa, poika miettii, ne ovat liian siististi ja tukevasti kiinni.
Tämä oli hienoin kohta ikinä; juuri tämä kuvastaa Lunaa, ei hullu mutta omanlainen ja rohkea, ja George taas on ihanan leppoisa tai ainakin mieleltään avoin ja suurinpiirtein vain naurahtaa. Oii. ♥

Teksti kulkee hyvin ja vie itse itseään eteenpäin, esimerkiksi:
Lainaus
Poika värähtää hieman äänen voimakkuudesta, mutta tyttö ei näytä edes huomaavan.

Hän on aika... suloinen, punatukkainen miettii tarkkaillessaan istuneen kasvoja, sillä se sopii paremmin kuin hyvännäköinen, vaikka on tyttö sitäkin.
Tässä johdateltiin niin sopivasti tuohon seuraavaan kappaleeseen, sillä kun ensin kerrottiin vain yleisesti, tuli sitten pieni yksittäinen kohtaus jossa tapahtui jotain joka viittaa persoonallisuuksiin, siitä taas siirrytään kuvailemaan niitä tarkemmin ja vieläpä toisen näkökulmasta (jolloin myös se sen hahmon oma persoona tulee esille). Jee!

Lainaus
“Jos olisit puu, mikä puu olisit?” Eleonore kysyy silmät kiihtyneinä kiiluen, kuin kyse olisi jostakin syvästi kiinnostavasta ja ihmeellisestäkin kysymyksestä. Toisaalta, ehkä tytölle se on juuri sitä, George miettii ja hillitsee halunsa revetä nauramaan. Sen sijaan hän vastaa kysymykseen:
“Pihlaja, koska oranssi on cool ja ennen kaikkea koska ne marjat yllättävät maullaan. Ne on kirpeitä, happamia, kuin luontoäidin oma kepponen.”
Haha tämä oli jotenkin niin veikeä! Luontoäidin oma kepponen oli jotenkin sööttiä ja "oranssi on cool" teki siitä tarpeeksi Georgen sanoman; Luna on sellainen joka saattaisi pohdiskella ja puhella runoparsin ja hassuin sanankääntein, mutta George sanoisi ehkä syvällisistä ajatuksista ja ideoista huolimatta "oranssi on cool". Aww. : D

Mutta ficin idea, oi ei! Tuo leikki oli niin söötti, sellainen jännittävä ja hieno suorittaa tuntemattoman kanssa. Ideana tosi hieno ja Lunan ehdottamana vieläpä sopiva - tämäkin vain vahvisti sitä, miten olit saanut Lunan persoonaa esille ja tytön rohkean ja arvaamattoman, mutta tasaisen luonnon säilymään aina kuvailusta sanoihin.

Loppu oli niin surullinen ja yllättäväkin vielä! Jäin vain tuijottamaan epätoivoinen ilme kasvoillani, enkä minä kovin usein ilmeile lukiessani. : D Kävi ihan kauheana sääliksi George-parkaa, jonka koko hetki hajosi yhteen nimeen, muistoon. Luna, joka ei tiennyt mitään, onnistui kääntämään pienellä ajatuksenpoikasella kaiken ylösalaisin ilmeenkään värähtämättä - mikä on ihan kauheaa, koska koko fic tähän asti oli niin onnellinen ja hyväluontoinen, hymyilyttävä ja lupaava.

Pidin siis ihan hirveästi! Hahmot sinä hallitsit ja kirjoitat nätisti, tarpeeksi kuvaillen ja tarpeeksi selkeästi, mikä on tärkeää ficissä, joka ei keskity vain tunnelmoimaan vaan jossa myös tapahtuu. Oli myöskin kiva ja erilainen idea laittaa kaksikko toisilleen tuntemattomaksi (tosin eihän tuo nimijuttu olisi muuten toiminutkaan, joten, mutta kuitenkin!). Juoni oli oikeasti tosi yllättävä ja rakensi tämän ficin hienosti, tunnelma oli koko ajan läsnä ja teki täyskäännöksen lopussa. Todella onnistunut ja ajattelemaan jättävä fic.

Kiitos tästä! : )
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #6 : 21.10.2011 17:51:48 »
Lils, kiitos kauheasti kommentista! ♥

Luna on kyllä tosi hieno hahmo, yksi ehdottomista lemppareista, ja tuo on ihan totta mitä sanoit.
 Ja sait ihan järkyttävän onnelliseksi, kun kerroit, että mielestäsi olen saanut Lunan kuvailtua hyvin. Yleensäkin se, että saan hahmoista tehtyä edes jonkun verran omanlaisiaan on tosi tärkeää minulle, joten kiitos ihan älyttömästi!

Ja en nyt oikein osaa sanoa muuta kuin että kiitos, kiitos, kiitos. Ihanaa, että tykkäsit lukea tätä!
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 967
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #7 : 22.10.2011 14:02:05 »
Ensinnäkin haluan sanoa, että ihanasti kuvailtu. Kuitenkin kannatan onnellisia loppuja, joten ei tämäkään aivan täydellinen ollut. Silti loppu oli ihana. Siitä jäi jotenkin haikea fiilis, mutta jos tämän olisi kirjoittanut että Luna olisi arvannut Georgen Georgeksi, se ei ehkä olisi toiminut niin hyvin.
Luna oli todellla lunamainen, juuri noin hänen voisi olettaa käyttäytyvän.
Kaunis ficci, kiitos siitä.

Swizzy


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #8 : 22.10.2011 20:28:13 »
Swizzy, kiitos paljon, ihanaa jos pidit ♥
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

FlowerLadies

  • hölmö
  • ***
  • Viestejä: 601
  • miss kiss kiss bang
    • Songs from the Hungerland
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #9 : 22.10.2011 21:14:27 »
voi että miten ihana! :) tykkäsin ihan valtavasti, luna oli just täydellinen, samoin george. mutta voi eiii, miks just fred luna? :(((( voi george-parkaa :( <33 toivottavasti ne tapasi uudestaan ja eli elämäsä onnellisena loppuun asti yhdessä! :)

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #10 : 23.10.2011 13:09:45 »
FlowerLadies, tosi kiva että tykkäsit : D ♥
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 557
  • ava+bannu Ingrid
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #11 : 23.10.2011 13:38:38 »
Voi ei, voi ei, voi ei. Tämä oli luvattoman kaunis ja voit vain kuvitella kuinka ilmeeni valahti, kun tajusin, mitä Luna viimeiseksi sanoi. Koko ficin alku oli niin ihana tunnelmainen ja Luna ja George olivat omia itsejään. Ja sitten, voi, niin julma loppu! Nyyh, tekee mieli mennä hutkimaan Lunaa korville :D Vaikka Luna tosiaankin oli tässä vain oma höpsö itsensä.

Ehkä oon niin julma, että mä oikeestaan tykkäsin, että tässä oli tällainen loppu. Olis ollut luultavasti ihan tylsää, jos Luna olis heittäny vaan jonkun Reinon tohon loppuun.

Tykkäsin tästä, kuvailusta, juonenkehitteystä ja kappalejako toimi. Sanavalinnat olivat kivoja ja tykkäsin, kun käytit hyviä vertauksia kuvailuissasi. Esim tämä:

Lainaus
Hänen äänensä on korkea mutta hiljainen, kuin kissankellojen (äänetöntä) helinää tuulessa


Kiitos tästä ihanasta, mutta niin haikeasta tekstistä!
Hyppää lehtikasaan!

Crywell

  • ***
  • Viestejä: 435
  • hullua hurskaammaksi
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #12 : 23.10.2011 18:47:34 »
Grenade, Aloin jostain syystä nauramaan tuolle Reinollesi : D Mutta ihanaa jos tykkäsit tästä, tosi mukava kuulla. Kiitos kamalasti kommentista ♥
Aamuaurinkoja, kahvia ja teetä, mielikuvitusystäviä ja piirileikkejä.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #13 : 25.12.2013 10:16:22 »
Selailin mielenkiinnolla listaustasi ja oi mitä kaikkea kiintoisaa siellä olikaan, kaikenlaiseen olisi voinut tarttua! Pitkien tekstien pelossani kuitenkin pyörin oneshottien pariin ja ehkä ilmeisen Draco/Lunan (joka myös on herkullinen paritus kyllä) sijaan päätin lukea tämän nähdäkseni, millainen ”hieman AU” on kyseessä. (Ja siksi, että on hauska nostaa esiin myös vanhempia tekstejä.)

Minulle tämä asettui hyvinkin luontevasti velhomaailmaan, ehkä ajatellen, että Luna on ollut kotiopetuksessa tai muuten jäänyt paitsi Weasleyn veljesten upealta maineelta. Hahmojen irrottaminen kokonaan alkuperäisestä kontekstistaan tuntuisi jotenkin vieraalta, etenkin kun se muuttaisi kaiken senkin seikan ympäriltä, että Fred on kuollut. Miten mihin miksi koska kenen toimesta? Yritin ajatuksillani ja järkeilylläni olla sotkematta ajatuksiani ja asetelmia. Toimi.

Molemmilla hahmoilla oli tässä hyvin erilaiset pohjasävyt, vaikka päällepäin paljon näytettiinkin sitä kujeilevuutta ja iloa. Alun kuvauksessa George on niin rikki ja lopussa siihen palataan, Luna on ehkä enemmän irti kaikesta tapahtuneesta, ei samalla tavalla sodan ja menetysten runtelema, vaan leijaileva.
Ajatus tuntemattoman tapaamisesta kahvilassa ei ehkä ole se erikoislaatuisin, mutta se on kiinnostava ja toimii, varsinkin näillä hahmoilla. Tekstin kaari on kaunis ja Eleonore pukee Lunaa.

En oikein keksi tässä mitään, mikä ei toimisi, koska pidin kovasti ylitsepursuilevasta tavastasi kuvailla ja käyttää vertauksia, sekä huojuvasta ja luontevasta dialogista. Pidin hahmoja hyvin uskottavina, tilanteeseen sopivina myös.
Lopetus on kyllä riipaiseva ja jotenkin kamala. Onnellinen, virtaava hetki elämässä ja sitten:
Lainaus
“Fred,” Luna vastaa, ja yhtäkkiä Georgen maailma on palasina kahvilan lattialla.
Mutta ehkä se oli tarpeellista, jotta asiat saatiin pyörähtämään paikalleen, luulen.

Kiitos tästä ja luulenpa, että tulen vielä päätymään muidenkin tekstiesi pariin tämän innoittamana!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Tutitutie

  • Vieras
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #14 : 19.05.2014 17:38:02 »
Moi! Kommentti tulee vähän myöhässä, mutta se ei varmaan sun maailmaa kaada.(?) :)
Olin lukenut tämän ennenkin, mutta en jostain syystä kommentoinut tätä... ???
No, tää oli ihanan ficci! Tykkään kaksosista ja Lunasta, joten mikä olisi parempi yhdistelmä, kuin kaksoset/Luna??? ;D
Tuo peli on juuri Lunan tyyliä ja Fredin reaktio on hänen omaa tyyliään. (itse varmaan olisin kavahtanut taaemmas) Ehkä pitää itsekkin kokeilla mennä kahvilaan, bongata hyvännäköinen poika ja mennä pelaamaan peliä hänen kanssaan, paitsi jos pelotan hänet tiehensä...
Mutta voisit kirjoittaa lisää kaksonen/Luna-ficcejä!

-Tutitutie

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Tuntemattomat toisilleen (Luna/George, S, oneshot)
« Vastaus #15 : 06.01.2021 22:27:23 »
Tykästyin tähän ficciin selatessani eri vuosikertaa olevia vanhempia ficcejä haasteeseen. Minulta oli jäänyt tämä aiemmin näkemättä tuoreeltaan, ja nyt se kiinnitti huomioni. Kosketti, ilahdutti, lumosi ja lopulta miltei särki sydämen. <3 Oi. Harvoin on mikään näin kovasti kolahtanut ihan yllätyksenä. Vaikutuin.

Lainaus
Idea lähti siitä, että mitä itse haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä: mennä juttelemaan jollekin tuiki tuntemattomalle.
Lähtöideakin on aika ihana. Voi aina ajatella, mitähän olisi käynyt, jos olisitkin mennyt. Voi leikkiä mielikuvitusleikkiä Lunan tapaan.

Ficci etenee hurmaavan spontaanisti. Kumpikin on avoin, kiinnostunut ja heillä selvästi synkkaa. Mitä olisikaan tapahtunut vielä, ellei tilanne olisi päättynyt näin? Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka päättyisikin hyvin, sillä ehkä jo hieman aikuisempi George kuitenkin pääsee alkujärkytyksestä yli. Eihän Luna voinut tietää. (Ainakaan tässä versiossa, kun oltiin toisilleen tuntemattomat.)

Tykkäsin kovasti. Teksti vei mennessään. Kiitos.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~