HAASTEFICHaastaja: Anna-Liisa
Title: Jouluaaton rakkaus
Author: Wiuhti
Genre: Fluff, Romance? Songfic (mix)
Pairing: Ron/Hermione, lievä Harry/Ron
Rating: K-11
Summary: Joulun aikaan tunteetkin nousevat pintaan, eikös?
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja maailman. Laulujen osat ovat Nylon Beat – Jos vielä oot vapaa ja Nylon Beat – Musta joulu
Warnings: Ei sen isompia.
A/N:Joo tää on taas sitä "kirjotampasnytnovellindaa"-sotkua c(x Toivottavasti kukaan ei puhki hauku.. :/
Kommentoikaa, jos kerran avasittekin tämän ficin 
Omistan tämän ficin ystävälleni Martsulle
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ronin pää oli täyttynyt ajatuksista, jotka kohdistuivat Hermioneen. Hän ei saanut tyttöä pois ajatuksistaan. Aluksi hän luuli, ettei pystyisi nukkumaan. Sitten hän vaipui uneen. Vai horrokseen? Sitä emme tiedä.
Jos vielä oot vapaa tulevaan
Jos vielä oot vapaa sut kai saan
Me oltaisiin niin kuin silloin
Taas kaksin niin käytäis illoin
Vain toivoisin
Sitä tahtoisin
Minä niin
Kun yksin oon pitkän illan
Kun kaipaa näin vain, niin haaveet luo
harhasillan, taas sitä kulkea sainRonin uni loppui lyhyeen. Hän ei muistanut mitään muuta kuin Hermionen. Sitten hän huomasi huohottavansa. Mitäh?
~~~~~~
Oli jouluaamu. Harry selitti Ginnylle jotain huispauskikkoja. Ron tuijotti Hermionea.
”R-r-ron? Kuunteletko sinä?” Hermione kysyi.
”Mit- häh?J-joo..” Ron vastasi.
”No, mitä sinä kirjoitin Tuliliskosta?”
”En minä ole kirjoittanut vielä!”
”Mutta sanoit juuri äsken niin!”
”Taisin olla ajatuksissani…”
”Huomaan…”
”Mutta Hermione…”
”Niin, Ron?”
”Ajattelin vain – että – jos – me – ehh – ”
Ron kumartui lähemmäs Hermionea. Ronin ja Hermionen nenänpäät miltei koskettivat toisiaan.
”Hermione – lähtisitkö kanssani kävelylle, hmm, keskiyöllä?”
Hermione alkoi hymyillä, nyökkäsi sitten pienesti ja sanoi;
”Nähdään keskiyöllä eteisaulassa.”
Joulun kunniaksi oppilaat saisivat liikkua öisinkin pois tuvistaan. Ronin sydän hakkasi kovempaa kuin koskaan. Hän juoksi Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, kirjoitti Tuliliskosta sekoavan pergamentin, viskoi sen laukkuunsa ja käveli edestakaisin sen takan edustalla, jonka kautta he olivat puhuneet muutama vuosi sitten Siriuksen kanssa.
”Ron?” Harry kysyi.
Ron hätkähti, katsahti Harryyn ja jatkoi sitten kävelyään.
”Ron, olet kävellyt siinä kohta tunnin.”
”Mitä sillä on väliä..” Ron kysyi levottomasti.
”RON, IS-TU A-LAS!” Harry karjahti.
Ron säikähti Harryn ääntä, ja istui lähimmälle punaiselle nojatuolille. Harry kyykistyi hänen eteensä, ja katsoi tätä silmiin.
”Mikä sinun on?”
”Minä..”
”Ron. Liittyykö tämä jotenkin Hermioneen?”
Ron nyökkäsi purren alahuultaan.
Harry nousi hitaasti seisomaan, ja istui Ronin viereiseen nojatuoliin.
”Kerro.”
”Minä… en saanut häntä ajatuksistani.. sitten näin unta ja…”
”Ron, hidasta. Aloita alusta ja puhu rauhallisemmin.”
Ronin korvat ja poskipäät alkoivat muuttaa väriään yhä punaisemmaksi.
”Minä en saanut Hermionea pois ajatuksistani.. sitten näin hänestä unta. Totuus on, että rakastan häntä – ja nyt – pyysin häntä ulos kanssani keskiyöllä. ”
”Ron..”
Vastenmieliset tunteet jylläsivät Harryn sisässä. Hän tykkäsi Ronista. Ja Ginnystä. Aivan valtavasti. Enää hän ei hallinnut ajatuksiaan. Harry kumartui kiinni Roniin, painoi huulensa tämän huulille ja suuteli tätä varoen.
Ron pelästyi.. Harry suuteli häntä! Mitä tämä on? Mitä minulle tapahtuu?!Ron heräsi parkaisten. Harryn kasvot olivat häntä vastassa. Ron huomasi makaavansa lattialla.
”Mitä helkuttia tämä on?! Sinä suutelit minua!”
”Enhän. Sinä pyörryit…”
”Mitäh?”
”Niin.. selitit sinusta ja Hermionesta. Sitten valahdit kalpeaksi, ja pyörryit.”
*
Kello lähestyi kahtatoista. Ron istui eteisaulan portailla tuijottaen suurta kelloa edessään. Suuret kynttilät valaisivat aulaa, joka oli typötyhjä, lukuun ottamatta häntä itseään.
”Ron?” kuului Hermionen varovainen ääni.¨
”Hermione” Ron huokaisi ja nousi ylös.
Sanaakaan sanomatta he avasivat suuren tammioven, sulkivat sen perässään ja lähtivät kohti Mustaa Järveä.
”Valois” Hermione lausui hiljaa.
”Pimi” Ron sanoi hiljaa.
”Miksi sinä noin teit?”
”Etkö näe – kuu valaisee meitä”
”Mitähän Lupin nyt tekee?”
”Ei harmainta hajuakaan”
”Katso… kiivetään tuolle kukkulalle, jonka takana aukeaa Kielletty metsä”
Kaksikko kiipesi hitaasti toisistaan tukea ottaen jyrkähkön mäen päälle.
”Katso kuuta, Hermione.”
”Se loistaa meille.”
Ron kaivoi taskustaan pienen, vaaleanpunaisen, isolla, mustalla rusetilla koristellun paketin.
”Hyvää joulua, Hermione”
Jo elokuussa jäin sinuun kii...
Syysmyrskyt vaihtui kuumiin suudelmiin
Mä uskoin joulun enkeliin...”Saanko avata sen?” Hermione kysyi katsoen Ronin suklaanruskeisiin silmiin.
”Avaa vain.” Ron vastasi hymyillen Hermionelle.
”Ooh.. se on kaunis!” Hermione huokaisi löytäessään kauniin, vaaleanpunaisen sydänriipuksen rasiasta.
”Katso mitä siinä lukee.”
”I love you”
Jo elokuussa jäin sinuun kii...
Syysmyrskyt vaihtui kuumiin suudelmiin
Mä uskoin joulun enkeliin...Hermione ei ehtinyt sanoa sanaakaan enää. Ron oli katsonut häntä silmiin, painanut huulensa hänen huulilleen ja suudellut häntä rakastavaisesti.
Ron irrottautui Hermionesta, taikoi pienen teltan kukkulalle, ja viittoi Hermionea sen sisään.
”Voi Ron, tämä on upea” Hermione ihasteli sisältä niin suurta telttaa.
”Ostin sen Frediltä ja Georgelta” Ron sanoi hiljaa.
Ron istui pienen sängyn päälle ja pyysi Hermionea liittymään seurakseen.
Sanaakaan sanomatta Ron osoitti sauvallaan teltan ovea ja sinetöi sen. Kukaan ei saisi tulla häiritsemään heitä nyt.
Hermione riisui Ronin kaulahuivin ja takin. Ron oli itse ehtinyt potkia pois jaloistaan kenkänsä teltan suulla. Ron teki Hermionelle samoin.
Hermione kaatoi Ronin lempeästi selälleen sängylle ja tarttui tämän paidan helmaan kiskoen sitä ylemmäs…
Seuraavat tapahtumat jäivätkin sitten Ronin ja Hermionen salaisuudeksi (;
”Mä uskoin joulun enkeliin…”
