Nimi: Neiti onnellinen Painajaistenhallitsija
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Fantasian puolelle livahdetaa
Ikäraja: S
Päähenkilö: Minä itse vähän fiktiivisemmäsä muodossa
A/N: Keskiyön kirjoittelua..
Neiti onnellinen Painajaistenhallitsija
Minun kai pitäisi olla tyytyväinen. Minulla on kaikkea mitä moni kuvittelee tahtovansa: oma valtakunta, joka muokkautuu mieleiseksi. Unien hallitsemisen ja painajaisten herättämisen taito. Valtaa. Ei niinkään rikkauksia, sillä haluan aina minkä haluan ilman rahaa tai arvotavaroita.
Olen ihan tyytyväinen, vain hiukan tyhjä. Mietin usein mikä on elämäni tarkoitus, miksi vaivaudun elämään. Mutta aina tulee jokin joka saa minut jatkamaan öistä taivaltani. Se kertoo tämän on vain epätoivon alho, joka masentaa mielen kun kaikki on liian hyvin. Kaipaan kai aina jotain tekemistä ettei krooninen ikävystyminen ja nämä ajatukset ala vainota minua. Ei muuta. Minä tiedän masentavani itseäni silloin kun voisin olla vain tyytyväinen.
”Shakkimatti”, totean mekaaniselle korpille, joka toimii vastapelurinani ja kaadan kuninkaan. Korppi rääkäisee ja lehahtaa kirjastoni ovenpäällä olevan korppipatsaan päälle.
Jälleen kerran aloin tähän melankolisoimaan. Ei pimeyden herran tarvitse olla tällainen vakuuttelen itseäni. Onneksi tiedän keinon mikä auttaa!
Raahustan mustassa viitassani kohti tornini alempia kerroksia. Alaiseni pelkäävät minua syyttä. Kyllä elämässä painajaisiakin tarvitaan. Ei minua pitäisi syyttää niistä. Painajaiset valmentamat meitä kohtaamaan tosielämän haasteet. Tätä en ole tietenkään koskaan sanonut ääneen. Minun on vain vaikea puhua joskus. Jos minulla ei olisi voimiani ja en olisi perinyt yön valtaistuinta, olisin aivan tavallinen ihminen. En karismaattinen vallankumouksen johtaja tai edes jonkun pikkukaupungin pormestari. Olisin liian huono puhumaan.
Saavun päämäärääni, se on yksi mekaanisten eläinten luolistani. Tässä siivessä on lintuja, ja tämä huone on täynnä yksiä tiettyjä. Ei, ei korppeja. Täällä en pidä painajaisroolistani kiinni. Täällä olen vapaa, kunhan vain lukitsen oven takanani.
Täällä on varpusia. Ne piipittelevät ja hyppivät huvittavasti jaloissani ja heitän niille suunniteltua ruokaa. Hymy palaa kasvoilleni kun yksi niistä sirkuttaa ja lehahtaa kädelleni. Silitän ja yritän unohtaa että elävät olennot kärsivät kosketuksestani. Onneksi minulla on mekaaniset lintuni.
Taas hyvin onnellinen Neiti Painajaistenhallitsija, virnuilen itsekseni.
