Piiloleikki (K-11, Valedro/Ginny, puolitoistaraapale)

[Tundra]

Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angstilla maustettua draamaa... tai jotain
Paritus: Tom Valedro/Ginny Weasley, (Harry Potter/Ginny Weasley)

Sanamäärä: 150

A/N: Osallistuu tekniikkahaasteeseen. Tätä oli jännä kirjoittaa, koska luotan teksteissäni aika vahvasti täytesanoihin. Lisäksi tämä taitaa olla mun ensimmäinen raapaleraapustukseni ikinä, koska tykkään yleensä kuvailla asioita perusteellisesti ja kirjoittaa moniosaisia ficcejä. Tämä on siis melko lailla ulkona mun ”mukavuusalueelta”, mutta se oli tarkoituskin!




Piiloleikki


Irtohiekka rapisi kuluneiden koulukenkien tasaisissa pohjissa, kammion katosta tipahtelevien vesipisaroiden tanssin kaiku tip-tip-tip kilpaili epätasaisesti hakkaavan sydämen kanssa.

Kalpea käsi puristi tiukasti pehmeää nahkakantista kirjaa, sormenpäät kiiltelivät syvänpunaisesta nesteestä. Kasvojen pyyhkäisy jätti poskelle verivanan, leukaan liimaantui höyhen.

”Kaksi ihmistä, yksi salaisuus - tiedätkö, miten sellainen säilytetään, Ginny?”

Samettinen ääni aivan korvan juuressa kutsui nojaamaan eteenpäin vasten kankaan verhoamaa rintakehää, lähetti kylmiä väreitä jalkoväliin saakka, sähköisti hennot hiukset niskassa.

Puhuja sipaisi pisamaista nenää, punasi kapeat huulet irvokkaasti verellä – hiljainen lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät. Terävä hengenveto päästi marmorinvalkean peukalon luikertelemaan hampaiden välistä puoliksi avonaiseen suuhun.

Varovaisen lipaisun paljastama rautainen maku leikitteli kitkeränä kielen päällä.

”Toisen täytyy kuolla.”


**


Pienen ikuisuuden päätteeksi poika-joka-elää totesi saman, loi rikkinäisistä lasinsiruista eheän ennustuksen. Niin paljon yhteistä, heillä kahdella, vai kolmella?

Viidennen lukuvuoden loppupuolella löysi parhaan ystävän pikkusisko pysyvän paikan pojan sylistä. Kohtalo tiesi aina – punapää laittoi merkille, miten kirkkaanvihreiden silmien syvyyksissä piilotteli jotakin pelottavaa, tuttua, pelottavan tuttua.

Missä Ginny, siellä Tom.

[Beelsebutt]

Tää on häiritsevän painava ficci. Ehdottomasti tää vastaa niitä 150-sivua jotka mä sut tällä kommentilla nakitan lukemaan+kommentoimaan >: ) Mutta joo. Täs on niin syvän ahdistava tunnelma, johon uppoaa lukukerta lukukerran jälkeen. Huomasin peukalon vasta toisella kerralla, tajusin lopun vasta kolmannella kerralla. Ehkä mä oon hidas tai tyhmä tai sokea tai jotain, mut haluaisin ajatella, että oli vaan joka kerralla niin kiire lukea loppuun äkkiä että silmät viiletti ajatuksen edellä 8 )

Teknisesti en jäänyt kaipaamaan täytesanoja. Melkein voisin sanoa, että parempi tunnelma ilman niitä kuin suoremmasti selitettynä, mutta tiedä sitten, kun ei ole nähnyt toista versiota

Poloinen lapsiprosituoitu. Aika synkeän kuvan oot Ginnyn todellisuudesta maalannut, varsinkin toi loppu on hyytävä.


Kyllä, teki vaikutuksen! Kiitos <3
-Bbyllis

[Sakura]

Kommenttikampanjasta hoi. Ei kyllä uskoisi, että et ole ollut mukavuusalueellasi tätä kirjoittaessasi! Onhan tämä kovin harkitun oloinen, mutta se on vain hyvä ja korostaa viiltävää tunnelmaa. Täytesanojakaan en jäänyt kaipailemaan. Tästä kommentista sen sijaan niitä löytynee ihan riittämiin...

Tätä on jotenkin vaikea kommentoida tuntematta oloaan tyhmäksi. Mutta. Hiottu kokonaisuus jossa on kaikki tarpeellinen muttei mitään ylimääräistä. Hyvää ja huoliteltua kieltä. Ja vaikuttavahan tämä on, jotenkin julma mutta ei yhtään liikaa sillä mässäilevä. Loppu on erittäin nerokas ja looginen ja niin hyvä, että mua melkein alkoi naurattaa kun tajusin sen. Se tavallaan nivoo kokonaisuuden yhteen ja on mielestäni toinen niistä ratkaisevista kohdista, jotka tekevät fikistä juuri sellaisen kuin se on (tai tulkinnastani sellaisen kuin siitä tuli). Toinen samanmoinen kohta:

– hiljainen lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät. Terävä hengenveto päästi marmorinvalkean peukalon luikertelemaan hampaiden välistä puoliksi avonaiseen suuhun.

Ilman tuota (varsinkin jälkimmäistä lausetta) koko fikissä olisi aivan eri fiilis. Kuvaus Ginnystä on jotenkin kaunis, vaikka aika karujakin mielikuvia siitä tulee... Pidin koko Ginnystä tässä: parilla hassulla sanalla olet puhaltanut hahmoon henkeä. Ja vaikkei Tomiakaan sen suuremmin kuvailtu, on tuossa olemuksessa ja sanoissa jonkinlaista viiltävää voimaa ja "hiljaista pahuutta". Kuulostaapas nyt hölmöltä, mutta en keksi miten sen paremminkaan sanoisin. Ja vaikka koko paritus on näennäisesti hienovarainen, siitä huokuu tietty tunnelma, jännite. Ginny on niin viaton ja Tom on niin... jäätävä. Mielestäni tuo K-13 ikärajana on ihan paikallaan. Tai sitten mun tulkintani on vain ajautunut liian vahvaksi. Pidän myös siitä, että teksti on väljää ja jättää periaatteessa tilaa tulkita rivinvälejä, vaikka toisaaaalta tässä on aika selkeät raamit. Veri oli kiinnostava yksityiskohta ja pidin siitä, ettei sitä selitelty sen enempää.

Viidennen lukuvuoden loppupuolella löysi parhaan ystävän pikkusisko pysyvän paikan pojan sylistä.

Tämä on tietysti tarkoituksella muotoiltu noin, mutta ensilukemalla se näytti turhan vänkyräiseltä ja sain hetken miettiä, että kuka ja mitä. Muutenkin tuon tähdillä merkityn välin jälkeen pari ensimmäistä virkettä tuntuivat hieman tahmeilta, liian selittäviltä. Toisaalta täytyyhän sitä jotenkin jotain selittää aina joskus. Ja kohdasta "miten kirkkaanvihreiden silmien syvyyksissä..." eteenpäin koin kuitenkin sellaisen valaistumisen, että kaikki muu melkeinpä unohtui.

Fikin nimi ei ehkä täysin auennut mulle tai ehkä aukesikin, mutta ei se ainakaan ole nimen vika. Täytyy vain miettiä lisää. Muutenkin täytyisi miettiä lisää, tuntuu että tämä muuttaa joka lukukerralla jotenkin muotoaan. Mutta pidin ja kiitos.

[Tundra]

Beelsebutt, 150 sivua siis odottaa, mistäs mä aloitan? En mä usko, että se vaikeaselkoisuus on sun aivotoiminnasta kiinni, itsekin tuskailin tuon lopun kanssa. Oli vaan niin vaikea se taipumaan niin, että se kertoisi juuri sen minkä haluankin, mutta ilman olla-verbejä ja muutamia persoonapronomineja ja täytesanoja... Huh. Kiitos kommentista!

Sakura, vaikea kommentoida tuntematta oloaan tyhmäksi? Auts, huono juttu ficcarille! Kiitos kaunis, että siitä huolimatta kommentoit. Olit kyllä tulkinnut kaiken aika lailla juuri niin kuin mä itsekin tätä kirjoittaessani tein, ja tartuit täsmälleen siihen asiaan, mistä olin eniten epävarma - tuo loppu. Kuten jo Byllikselle sanoin, niin juuri sen kanssa mulla oli eniten ongelmia ja ilmeisesti se vähän sitten näkyykin, mutta hyvä, että tarkoitus sieltä kuitenkin aukeni.

Verta en tosiaan selitellyt tekstissä, mutta nytpä selittelen, hahaa! Ensimmäinen pätkä siis sijoittuu tietty Salaisuuksien kammioon, ja ennen tuota Ginny on juuri käynyt kirjoittamassa kukonverellä oman jäähyväisviestinsä seinään, siitä veri ja höyhenet. Ja olihan tietty veri ihan kiva elementti käyttää tässä muutenkin, en kiellä.

Kommentteja otan edelleen vastaan enemmän kuin mielelläni.

[Lils]

Miksei tällaisia kirjoiteta enempää?

Ginny/Valedroa on ihan liian vähän olemassa, ylipäätänsäkin. Tietysti kirjoissa tulee selväksi se pienen tytön tietynlainen ihastus, mutta silti - en ole koskaan tajunnut ajatella, että se tosiaan on canonin paritus tietyllä tavalla ja niin. Ginnystä tehdään liian helposti vain tytönhupakko, ja varsinkin nyt Salaisuuksien kammiota parhaillaan lukiessa tästä tulee niin jäätävät sympatiat tyttörukalle. Tämä fic oli niin karu ja tietyllä tavalla raaka, säväyttävä, etten oikein tiedä mitä sanoa sen paremmin. Höh.

Pidin siitä salaperäisyydestä, tai ainakin vaikeaselkoisuudesta! En ole varma ymmärsinkö kaiken oikein, mutta ainakin minun visioni kaikesta oli aika hieno: tavallaan se, miten Valedro luikerteli Ginnyn elämään aika kirjaimellisesti ja todella omisti tytön, oli hienoa ja havahduttavaa. Veri ja tappaminen tekivät tästä niin rujo, toisen täytyy kuolla ja siitä tuli hyvin vahvasti nimenomaan se mielikuva, miten Valedro tappoi Ginnystä Ginnyn ja otti tämän itselleen, hallitsi. Ja se oli aika hieno, miten Ginny tunnisti jotain Harryn silmissä - ei sitä olisi osannut ajatella sillä tavalla, mutta silloinhan heissä molemmissa tavallaan oli jotain samaa.

Puhuja sipaisi pisamaista nenää, punasi kapeat huulet irvokkaasti verellä – hiljainen lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät. Terävä hengenveto päästi marmorinvalkean peukalon luikertelemaan hampaiden välistä puoliksi avonaiseen suuhun.

Juuri tämä teki ficistä niin hienon! Tämä oli lempikohtiani, kaikin tavoin - tuo peukalo oli juuri sitä manipulaatiota, sitä auttavaista mutta hallitsevaa lempeyttä ja tunkeutumista, mitä Valedrossa oli, ja "lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät" - oi luoja miten raa'asti mutta hienosti sanottu. Olit tehnyt Ginnystä tässä niin revityn, hajotetun, niin rikkinäisen nuken, että oikein värisytti.

Oah. Kiitos ihan hurjasti ajatuksia herättävästä, ravistelevasta tekstistä, vau. Upeaa.

[Tundra]

Lils, olipa positiivinen kommentti, voi kiitos. <3 Minäkin olen sitä mieltä, että Tom/Ginnyä ei kyllä ole tarpeeksi, ei varsinkaan verrattuna siihen, minkälaisen potentiaalin kirjan lähtökohdat tälle paritukselle antaa - se tosiaan on tietyllä tavalla canonia. Musta oli hirveän mielenkiintoista lukea sun tulkintaa!
Tää on tosissaan melkoisen epäselvä fikki, joten on jännä huomata, miten ihmiset näkevät juttuja eri tavalla, eikä mikään tiettykään ole väärin. Kiitos paljon kommentista, se oli oikein piristävä!

[Larjus]

Tekniikkahaaste kuulostaa mun pahimmalta painajaiselta (koska rakastan jaarittelua ja täytesanoja) ja A/N:n perusteella se toi sinullekin omat haasteensa, mutta sitä ei kyllä huomaa! Onnistuit haasteesta huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta) kirjoittamaan tyylillisesti todella hienon rapsun. Hienoa kuvailua, aika karua, mutta hienoa. Tässä oli myös kiva sellainen pohdiskeleva ja lukijaa kysymyksillä tökkivä ote Tuli sellainen tunne, että teksti yrittää saada lukijan osalliseksi tarinaa itseään (mikä sopii pirun hyvin kun miettii Valedron tavoitteita 🤔). Täytesanojen puutekin sai jotenkin keskittymään jokaiseen sanaan tavallista tarkemmin.

Minäkään en tekstiä ekan kerran lukiessa osannut yhdistää verta ja höyheniä oikein mihinkään, mutta kommenttivastausta lukiessa sekin selvisi sitten Kiva pieni yksityiskohta kirjan tapahtumiin viitaten.

Tom/Ginny on kyllä paritus, mistä vois saada vaikka mitä aikaiseksi, nyt kun se tuli tuolla kommenttiosiossa puheeksi, niin aloinpa itsekin ihmetellä, miten sitä on niin vähän. Nyt kun tarkemmin ajattelee niin sehän on synkille teksteille oikea kultakaivos ja tavallaan jopa canoniakin. Ah, se pahaenteisyys, mikä tässäkin ficissä tuli lopussa kivasti esille. Että vaikka Ginny pääsikin Harryn syleilyyn, niin Valedrolta hän ei ole turvassa 😬

[Tundra]

Kiitos paljon kommentistasi, Larjus! Tämä on nyt kesän ja syksyn aikana toinen kommentti, jonka olen saanut ikivanhaan fikkiin (no, ei mulla muita olekaan) ja ne ovat kyllä yllättäneet ja ilahduttaneet! Pohdin, että miten te oikein löydätte näiden pariin - mutta ihanaa, että löydätte. 

Tosi mukava kuulla, että tässä on mielestäsi pohdiskeleva ja lukijaa kysymyksillä tökkivä ote; se on ehkä paras kehu, jonka tämäntyyppiseen, kieltämättä hieman mystiseen tekstiin voi saada. Kieltämättä täytyy myöntää, että "tyylillisesti hieno rapsu" taisi nyt tällä kertaa syntyä ihan haasteen ansiosta, sillä mun normaalilla jaarittelevalla täytesanatyylillä tämä tuskin olisi toiminut puoliksikaan samalla tavalla.

Ja kyllä, vaadin lisää Tom/Ginnyä maailmaan! Sääli, että Finin kultavuosiin verrattuna Potter-fikkien määrä on vähentynyt kovin ja näin ollen yhtäkkistä nousua suomenkielisessä Tom/Ginnyssä tuskin on tulossa, mutta aina voi toivoa! *pitää sormet ristissä*

Kommenttisi piristi mua kovasti, kiitos vielä!

[valokki]

Olipas tämä synkkä ja intensiivinen fikki, oikein kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä tätä lukiessa Olen hyvin samaa mieltä jo aiempien kommentoijien kanssa, tämä on kokonaisuudessaan todella taitavasti kirjoitettu pätkä, josta ahdistavuus, karuus ja synkkyys huokuvat lukijalle. Tuntui, että fikki olisi ollut paljon pidempi, koska se lähti niin paljon pohdituttamaan ja noin tiiviissä paketissa oli onnistuttu luomaan niin voimakas tunnelma.

En olisi ylipäätään koskaan ajatellut päätyväni lukemaan Valedro/Ginny-parituksesta, koska en ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi heitä potentiaalisena parituksena, joten tämä pätkä toi itselle pieniä ahaa-elämyksiä (koska kyllähän tosiaan Salaisuuksien kammiossa Ginny vaikuttaa olevan Valedroon ihastunut, vaikka hän toki todella pieni vielä onkin). En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, mitä Valedro ja Ginny puuhailivat aina yhdessä Salaisuuksien kammiossa, kun sitä ei kuitenkaan lukijalle kovin paljoa avata. Tämä fikki avasi ainakin omassa mielessäni ihan uudenlaisen ulottuvuuden tälle suhteelle, vaikka Rowlingilla tuskin mitään tällaista skenaariota koskaan oli mielessään

Olen todella vaikuttunut tästä tekstistä, kuinka paljon tunnetta olet tässä onnistunut välittämään pienessä pätkässä ja kuinka olet tämän onnistunut sitomaan canoniin! Tämä oli todella (synkällä tavalla) tunnelmallinen, ajatuksia herättelevä ja kiehtova fikki, kiitos!