Viimeinen ilta (S, one-shot)

[little_angel]

Nimi: Viimeinen ilta
Kirjoittaja: little_angel
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Blaise, Andromeda
Vastuuvapaus: Kaikki mitä tunnistatte Rowlingin omaksi on hänen, muu on minun
Genre: Draama, one-shot
A/N Ensimmäinen Potter ficcini, joten odotan kommentteja innolla
*^*^*^*^*^*
Viimeinen ilta

Sateisena iltana ei luulisi löytävän ketään ulkoa. Varsinkaan kylmänä, märkänä syyskuisena iltana Tylyahon syrjäisellä kujalla.
Kuitenkin siellä oli kaksi ihmistä, jotka eivät tienneet että tulisivat kohtaamaan. Blaise Zabini juoksi kohti Tylypahkaa kylän syrjäisimmästä liikkeestä; suutarin verstaasta. Hän oli vetänyt kaapunsa ylleen edes pieneksi suojaksi sateelta. Hänen kaapunsa helma oli jo märkä ja mutainen johtuen tien isoista montuista jotka olivat ehtineet täyttyä mudasta.
Onneksi hän olisi jo koululla pian. Kuitenkin Blaisen vauhti hidastui. Joku tai jokin tarvitsisi hänen apuaan. Tietämättään mistä tunne oli tullut, hän kääntyi vasempaan ja jatkoi juoksuaan.
Kauan hän ei ehtinyt juosta, kun näki nuoren, kauniin naisen joka istui mutaisessa maassa alasti ja itki. Hän kuuli lähestyvät askeleet ja nosti nopeasti kyyneleistä juovikkaat kasvonsa. Taivaansiniset silmät katsoivat kauhistuneina tulijaa. Hänen täydellinen suunsa oli raollaan. Nopeasti hän yritti peittää itseään käsillään, mutta ilman kunnollista vaatekappaletta se oli mahdotonta. Uudet kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin.
Häkeltyneenä Blaise otti askeleen häntä kohti, ja samalla nainen kavahti kauemmas. ”Älä pelkää”, Blaise sanoi rauhoittavalla äänellä samalla kun kiskoi villapaitansa pois päältään. Sama vaikka hän itse sairastuisi, ei hän voinut jättää naista sinne.
Blaise ojensi paitaansa naiselle, joka yhä itseään peittäen nappasi paidan itselleen ja nyki sen nopeasti päälleen. Blaise käveli hänen luokseen ja ojensi kätensä. Nainen katsoi ojennettua kättä pitkään ennen kuin otti epävarmasti siitä tukea ylös noustessaan. ”Kuka Olet?” Blaisen oli pakko kysyä. Hän ei ollut nähnyt naista ennen.
Nainen katsoi Blaisea silmiin ja hänen silmänsä tuntuivat muuttuvan jäisiksi. Ilman mitään ennakkovaroitusta hän jo halasi Blaisea tiukasti. ”Anteeksi”, hän kuiskasi ja pian Blaise tunsi tyhjyyden imaisevan hänet mukanaan. Viimeinen asia, jonka hän kuuli oli: ”Andromeda.” Sitten kaikki pimeni.

A/N 2  Tarinan originaali versio Tapaaminen pimeydessä