Nyyh, kukaan ei ole vastaillut...;( No, samantekevää, jatkan silti;D
Osa 2
"Lily?" James kysyi huolissaan. Lily oli ollut viimeiset päivät hyvin poissaoleva.
"Mitä?" Lily vastasi värittömällä äänellä.
"Onko jokin vialla?" James kysyi otsa rypyssä.
"Ei, minulla on kaikki ihan hyvin..." Lily valehteli.
James kietoi kätensä hellästi Lilyn ympärille, ja pakotti vihreiden silmien katseen omiin silmiinsä.
"Kerro minulle, minä en suutu", hän kuiskasi pehmeästi myötätunto silmissään. Lily oli hiljaa.
Jamesin näkökulma:Katsoin, kuinka Lily puri huultaan miettien, mitä sanoisi. Minä olin Lilyn tuleva aviomies, että kaipa hän voisi kertoa huolensa minulle?! Minä kyllä kuuntelisin, minä kyllä ymmärtäisin - olin rakastanut Lilyä siitä hetkestä lähtien, kun näin hänet. Noin hyvännäköinen tyttö, miksipä ei? Mutta sitten se hyvännäköinen tyttö oli mennyt niin hiljaiseksi. Hänen silmissään ei ollut viime päivinä näkynyt sitä lämpöä ja rakkautta, mitä olen niin usein niissä nähnyt. Ei edes vihaa, ei kylmyyttä... Ei... Ei mitään. Ne olivat viime aikoina olleet kuin ontot, tyhjät. Aivan kuin sielu olisi lähtenyt niiden sydämmestä. Aivan kuin...
"Hetkinen! Ei kai sinua ole suudellut ankeuttaja..." Mutta ennen kuin pääsin ankeuttaja -sanan kohdalle, tiesin, että häntä ei ollut suudellut ankeuttaja. Ei hän muuten olisi syleilyssäni täysjärkisenä.
"Ei," Lily sanoi samalla värittömällä äänellä.
"Ihan kuin olisit... Menettänyt elämänhalusi!" Arvasin.
Hän huokaisi. "Hyvä on, minä kerron."
Lilyn näkökulma Tällä hetkellä mikään ei merkinnyt minulle mitään. Voisin kertoa Jamesille, voisin tehdä ihan mitä vain...
Niinpä kerroin koko jutun.
"Ja olen pettänyt teitä molempia!" Lopetin kertomukseni itkien, sekä osoittaen ensimmäistä kertaa jotain tunnetilaa viikkoon.
Hän rentoutui ilmiselvästi hyvillään siitä että olin jättänyt Sevin.
"Kyllä sinä siitäohi pääset. Lupaan, että pääset", hän lupasi. Sitten hän kumartui lähemmäs, ja hänen huulensa hipaisivat minun huuliani.
"En oikein tiedä", Sanoin avuttomana.
"Elämästä ei ikinä tiedä", hän sanoi suudellen minua taas.
Huuleni nousivat johonkin hymyntapaiseen, mutta se oli ilottomin hymy, mitä ikinä olin hymyillyt.
Joo, tällainen vähän lyhyempii pätkä tällä kertaa;> Vastailuja?