Nimi: Ilotulitetoiveet
Kirjoittaja: kanelimarja
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Seamus/Ron
Genre: fluffy
A/N: Halusin kirjoittaa jotain yksinkertaista, pientä ja söpöä fluffyilyä niin tässä sitten
Huomaa kyllä, että lähinnä angstia on tullut viimeaikoina kirjoitettua, mutta kyllä se tästä. Osallistuu
slash10-haasteeseen.
Ilotulitetoiveet
Seamus tykkäsi räjähdyksistä.
Pienistä kipunoinneista, joita levisi ympäristöön taikasauvan kärjestä kun loitsi ihan pimeässä tai kynttilöiden räiskähtelystä kakun päällä viileässä syysillassa.
Maatavavahduttavista paineaalloista, tuhoisista pommituksista, joiden kumu kuului kauas.
Mutta erityisesti niistä purkauksista, jotka syntyivät hänen vatsassaan Ronin hymyillessä omalla hermostuneella – ja niin pirun suloisella – tavallaan. Ne tuntuivat samanaikaisesti sekä pieniltä, että suurilta.
Suloisen kutittavilta.
Henkilökohtaisilta maailmanlopuilta.
Pojan toiveet olivat lennokkaita kuin ilotulitteet taivalla.
Lennokkaita ja ulottumattomissa, toisinaan aivan käden ulottuvilla, mutta polttavina.
Uudenvuoden aikaan lumi narskui kengän alla ja hengitys huurustui ilmassa.
Kaulaliina kutitti ihon araksi.
Ron seisoi aivan Seamusin vieressä, raketit värjäsivät pojan tukkaa vuoroin milläkin sateenkaaren värillä ja Seamus olisi niin mielellään nähnyt nuo suortuvat valumassa peiton alta seitsemältä aamulla.
Oman peittonsa.
Ajattelematta poika painoi kylmänraiskaamat huulensa vasten toisen viileää poskea.
Ja oli onnellinen, että taivaalla liisi punainen ilotulite, ettei kukaan nähnyt hänen omien poskiensa todellista väriä.
Siniset weasleymäiset silmät kohtasivat Seamusin epäröivät.
Ensimmäinen suudelma oli haparoiva.