Nimi: THUNK!
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: House M.D.
Genre: Tämä on jokseenkin humoristinen fluffy. One-shot.
Ikäraja: K-11
Paritus: Gregory House/James Wilson
Vastuuvapaus: Minähän en taas omista mitään, leikin muiden leluilla ilman rahallista korvausta.
A/N: Meikäläisen avaus
Saaga-haasteeseen! Ajattelin että House-oneshotteja nyt lähiaikoina varmaan tulee kirjoitettua enemmänkin ja saattaa olla ihan hauskaa jos ne liittyisivätkin vähän toisiinsa. Tarkoitus on tehdä kaikista sellaisia, että ne voi lukea erikseenkin, sillä sisäisessä aikajatkumossa saatan loikkia paljonkin jatkossa. Mutta minua jotenkin viehättää ajatus katsella yhtä näkemystä tästä suhteesta vähän eri kanteista.
Niin, ja todennäköisesti tämän ficin innoittajana toimi liika hengaaminen Livejournalin Sick!Wilson-yhteisössä.
THUNK!Mikään ei tietysti ole nolompaa kuin lyödä päänsä keittiönkaapinoveen välittömästi sen jälkeen kun on pitänyt pitkän nalkuttavan saarnan siitä kuinka tavarat on aina pistettävä paikoilleen ja maitotölkistä ei saa juoda suoraan.
”Ai... ai-ai... ai, House? House? Auu...”
Wilsonin nenästä suorastaan suihkusi verta pitkin kaakelilattiaa. House murisi olohuoneen puolelta sohvalla rennosti rötköttäen.
”Idiootti, mitä sinä oikein taas menit tekemään?”
Vaivauduttuaan katsomaan selkänojan ylitse House näki Wilsonin kompuroivan käsiään naamalla pitäen. House huokaa syvään ärtyneenä. Hän linkkasi vaivalloisesti keittiöön, joka sillä hetkellä näytti enemmänkin teurastamon takahuoneelta.
”En näe mitään, anna talouspaperia”, Wilson valitti tavalla, joka muistutti vähän viisivuotiaan ininää tai pienen sylikoiran vinkumista. Housesta se oli perin huvittavaa.
”Voi jumaleisson sinun kanssasi... juoksitko sinä sitä ovea päin? Annanhan kun arvaan, ovi aloitti?”
”Älä naura siinä vaan anna sitä paperia!”
Vuoto oli jo tyrehtymään päin, mutta armeliaasti House nilkutti pakastimelle ja nappasi ranskalaisten, pakastepitsojen ja Wilsonin säilömien omena- ja luumusoseen seasta pussillisen hernemaissipaprikaa, jonka hän varovaisesti painoi paperin kera ystävänsä kolhiintuneelle nenälle.
”Älä nojaa päätä taaksepäin! Alat vielä voida pahoin, ja minä en sinun oksennustasi ala lattioilta kuurata.”
Wilson totteli ja piti päänsä suorassa.
”Kamala kun tosiaan tulee paljon verta. Sattuukin ihan vietävästi”, Wilson voivotteli ja antoi Housen hieroa kylmää kasvoihinsa. Tosiaan aika komea tälli. Vuodon kokonaan lakattua House käänteli Wilsonin leukaa suuntaan ja toiseen ja totesi muuten niin sievänsuoran nenän olevan toispuoleisesti himpun verran turvonnut ja punainen.
”Jäänee tuohon mustelma. Ei vaikuta kuitenkaan murtuneelta”, hän hihkaisi sitten pilkkaavan pirtsakasti antaen Wilsonin pidellä hernepussia sitten ihan itse sillä aikaa kun hän nappasi jääkaapista pari kylmää kaljaa. Tai niin kylmää kuin suinkin, kaappi ei ole ollut entisensä sitten Housen viimeisimmän jellyshottikokeen jälkeen, mistä ei puhuta.
”Loistavaa. Luulevat töissä vielä että olen perheväkivallan uhri”, Wilson totesi kitkerästi ottaen tarjotun oluen hanakasti vastaan.
”Niin, tuo kaappi on kieltämättä pitänyt meitä ikeen alla”, House vastasi ollenkaan peittelemättä mahdotonta vahingoniloa siitä mitä juoruamaan taipuvaiset pikkuhoitajat onkologian laitoksessa saisivat maanantaina irti, kun osaston päällikkö saapuu työpaikalle kaljujen syöpälasten sekaan nenä turvoksissa kuin baarijuopolla. Niin, ja jos hoitsut eivät itse osaa aloittaa panettelua, niin House vakaasti vannoi pistävänsä jotain mehukasta liikkeelle vaikka itse.
James Wilson - huitoo isompiaan nyrkeillä karaokebaarissa?
Ei?
James Wilson puolustaa neitoa käsilaukkuvarasta vastaan?
Sitä sopii pohtia, näin hyvää tilaisuutta kiusantekoon ei kannata tuhlata keskinkertaisella pään aukomisella. Wilson huokaisi syvään, pyöräyttäen suuria ruskeita silmiään teatraalisesti ympäri.
”Voisit ainakin sanoa Cameronille, että lakkaa lähettämästä pariterapiaesiteitä sisäisen postin välityksellä. Se lakkasi olemasta hauskaa sen jälkeen kun hän alkoi ottaa valehtelusi vähän liian vakavasti.”
Mielikuva tyypillisen huolestuneesta Cameronista pöljine päätelmineen oli niin hauska, ettei House voinut olla hykertelemättä. Sadut dramaattisista ihmissuhdekiemuroista à la General Hospital tarttuivat naiseen kuin itikat kärpäspaperiin.
”Mitä-mitä, minusta pariterapia olisi oikein erinomainen idea”, House sanoi mukavakavissaan.
”Täh?” Wilson puhahti ja pudotti hernepussin.
”Voihan se olla että tuo kaapinovi tuntee olonsa uhatuksi. Kuvittele minkälaiset lapsuudentraumat poloisella puuovella, tulla nyt raa'asti kaadetuksi metsästä, sahattua, hiottua ja lakattua, ja sinä sitten tulet ja kävelet päin ihan ilman syytä. Vähemmästäkin on avioliittoja särkynyt”, House luetteli äärimmäisen melodramaattisesti ääni väristen, että se olisi ollut ehkä huvittavaakin, ellei Wilson olisi ollut niin pahalla tuulella.
”Tosi hauskaa House”, hän totesi kuivasti ja nosti hernepussin verilammikosta. Inha tosiaan miten sitä olikin joka paikassa. Ihan kuin joku pienehkö eläin olisi kohdannut loppunsa jollain kammottavalla tavalla keskellä keittiötä ja jäljellä oli vain roiskeinen läntti. Tosin todennäköisesti brutaali vaikutelma johtui vain siitä, että Wilson oli paperia etsiessään huitonut kuin pistetty sika ja oli siten sotkenut enemmän kuin olisi ollut syytä.
”Minkä takia meillä on muuten luumusosetta pakastimessa?” vaihtoi House puheenaihetta avatessa jo toista olutta. Wilson ei ollut huomannut hänen juoneen ensimmäistäkään.
”Eh... puuroa varten?” Wilson totesi vähän vaivaantuneena. Housen silmät siristivät teräviksi viiruiksi, juuri sellaisiksi jotka näkevät kirkkaasti sielun lävitse. Aina yhtä hämmentävää, vaikka Wilsonilla oli jo vuosien kokemus Housen pistävästä tarkkuudesta.
”
Hilloa saa kaupasta. Etkä sinä edes syö puuroa”, House artikuloi liian rauhallisesti. Wilson saattoi vannoa kuulevansa ystävänsä ajatuksenjuoksun aiheuttaman surinan päässään.
”Voin ehkä alkaa syödäkin... olen ajatellut vastedes vähän katsoa syömisiäni muutenkin...” Wilson mutisi tietäen, ettei ehkä välttämättä kannattaisi. Housen silmät suorastaan syttyivät kuin pienet raketit entistä vahingoniloisemmasta riemusta.
”Hahaha! Onko pikku-Jimmy huolestunut painostaan? Onko päässyt vatsanseudulle kerääntymään vähän vararengasta, mitä?” hän nauraailkkui ja puristi Wilson ehkä vähän pulleasta vatsasta. Wilsonia ei naurata.
”Äh, pää kiinni, kunhan vain nyt ihan terveyden takia...”
”Joku uusi harjoittelijako on kommentoinut massuasi?”, House ilkkui ja puristeli lisää. ”Pullukka-Wilson, pyöreän pullero syöpälääkäri! Seuraavaksi varmaan rupeat hieromaan öljyä hiuksiisi, kun tajuat hiusrajan karanneen.”
”Mitä?” Wilson säpsähti ja vaistomaisesti kokeili päätään kuin kaikki karvat olisivat siltä istumalta pudonneet lattialle. Heti äkättyään Housen vain pilailleen hän läimäisi kourivaa kättä hernepussilla mulkoillen sapekkaasti. ”Äsh, ole nyt hiljaa! Sinun pitäisi olla kiltti minulle nyt kun olen loukannut itseni.”
Mutta Wilsonia on niin nautinto kiusata, varsinkin kun House tietää kaikki arat paikat joita tökkimällä saa aikaan hupia ja viihdettä päiväkausiksi. Hiusvitsit ovat aina niitä parhaita – koska Wilsonin suvussa miehet eivät ole koskaan kaljuuntuneet. Onkologi-raukka pitää kuontaloaan miehisyytensä mittana. Luulee kaiketi, etteivät nätit tytöt enää katsele perään, jos tukka alkaa putoilla. Hassu mies. Jimmy ja hiustenkuivaaja. Miten sitä nyt ei voi olla pilkkaamatta? House on sitä paitsi nähnyt omin silmin miehen kääntävän kiharoita oikeaan suuntaan pienellä suoristusraudalla, jonka Wilson väittää unohtuneen Bonnielta aikoinaan erossa.
House virnistelee typerästi ja narskuttaa hampaitaan.
”Olen kiltti sitten kun olet siivonnut lattiat. Hyi yök, kuinka etovaa, puolihyytynyttä verta – joka ei ole muuten kosher. Pitää laatoittaa uudestaan.”
Tyylipuhtaan kyllästyneenä Wilson naksautti niskaansa.
”Justiinsa House, tiedät hyvin etten edes välitä koshersäännöistä”, hän sanoi ja katsoi ystäväänsä paksujen kulmiensa alta. Housen virne ei siitä ota laantuakseen.
”Auts, äitisi itkee itsensä uneen öisin”, hän lisäsi taas keinotekoisen tunteikkaasti. ”Hänkö ne luumut muuten toi, vai ihanko itse soseesi keittelit?”
”Missä välissä minulla olisi ollut aikaa mitään keitellä?” Wilson parkaisi epätoivoisena.
”Kunnon juutalainen mamma.”
Toki House tiesi tasan tarkkaan, ettei Wilson ollut uskonnosta ehkä sukulaislasten bar mistvoja lukuun ottamatta kovinkaan kiinnostunut, mutta asia oli aina yhtä hauska ottaa esille. Sitä paitsi, Wilsonilla oli tapana stressaantuneena tai muuten vain allapäin ollessaan joksikin aikaa kiinnostua säännöistä ja rajoituksista, kunnes joku iloinen asia muistuttaa miten hyvää sikanauta on esimerkiksi lasagnessa.
Housen muodostaman teorian mukaan Wilsonin mieliala korreloi suoraan järjestyksen ja organisoinnin tarpeen kanssa, joten koska hän on ollut lähiaikoina äärimmäisen ärtynyt maitopurkista suoraan juomisesta, tarkoittaa se sitä, että Wilsonia painaa taas joku tyhjänpäiväinen asia. Ja se asia on mitä ilmiselvimmin tällä kertaa painonhallinta.
House onnitteli itseään onnistuneesta päättelyketjusta.
”Kun äitini oli kylässä valitit jatkuvasti nalkutuksesta ja patistelusta”, Wilson näpäytti närkästyneesti koetellessaan kämmenellä kuinka paljon nenään sattuu. Kipeimmästä kohdasta puristaessa koko naama kurtistuu ruttuun.
”Kaksi naista talossa on liikaa”, House murjaisi väläyttäen sellaista oikein pirullista hammashymyä.
”
Hei!”, Wilson huudahti siihen pureskeltuaan lausetta jonkun hetken. ”Tuo oli ilkeää”, hän jatkoi loukkaantuneena.
Tottakai se oli ilkeää.
”Ihan niin kuin et muka tykkäisi kun tökin pehmeitä kurvejasi."
House kujeilee ja kutittaa Wilsonia vatsasta. Pehmeästä vatsasta, joka objektiivisesti katsottuna ei ole yhtään liian pömppö, syöhän House muutenkin aina puolet Wilsonin lounaasta.
”Viimeisen kerran, en ole lihava, tahdon vain syödä vähän terveellisemmin”, Wilson yritti tietysti puolustautua, muttei sitten kuitenkaan pysty pysymään vakavana kun näppärät sormet löytävät ne kaikkein kutiavimmat kohdat kylkiluiden välistä.
”Joo, joo, ihan miten vain muru-pullero”, House kuiskaa ivallisesti ja näykkäisee suukontapaisen poskipäälle ennen kuin lisää: ”Oikeasti Wilson – pese lattiat. Eihän täällä kehtaa edes olla.”
Niine hyvineen House jätti Wilsonin kylmästi selviytymään sotkustaan yksin, samalla kun hän meni katsomaan General Hospitalin uusintoja telkkarista. Wilsonin kettuuntunut jupinakaan ei häirinnyt dramaattista alkutunnaria.
FINA/N: Kerrankin sain kirjoitettua jotain kepeää. En sitten tiedä, tässä fandomissa fluffyt ja romancet on vaikea pitää IC:nä, mutta parhaani yritin.
