Title: Rivien väleistä
Author: Kommando
Betareader: Radokettu
Genre: Slash, PWP
Pairing: Harry/Oliver, Harry/Cedric, Harry/Draco
Rating: K-11
Disclaimer: Kaikki muu paitsi sanavalinnat ja (olematon) juoni ovat Rowlingin. Palkkani ovat kommenttinne.
Summary: Rowling kertoo meille vain osan totuudesta. On aika tuoda ilmi muutaman yön todelliset viettotavat.
Muuta: Vastaus
Kolme kertaa -haasteeseen, aiheesta
kolme yötä huispaajan sängyssä.
A/N: Nymfomaani!Harry neljätoista vee. On sitä kyllä tullut taas kikkailtua...
Rivien väleistäRohkelikon pitäjäOliverilla on hurmaava hymy ja niin suklaiset silmät, että niihin tekisi mieli hukkua. Hän on nallekarhu, jota tekee mieli halata, hän on koiranpentu, jonka kyllä kelpuuttaisi lemmikiksi. Vaikka hän ottaa huispauksen äärimmäisen vakavasti, häneltä ei puutu huumorintajua. Olkoonkin, että suurimmalla sijalla hänen sydämessään on urheilulaji, samasta paikasta kuitenkin löytyy kolo rakastetulle.
Harrysta ei tullut rakastettua, mutta eipä hän siitä kovin pahoillaankaan ollut. Hän nautti enemmän siitä rajoitteesta, joka loi kiireen; huispauksen maailmanmestaruuskisoissa oltiin vain yksi yö. Yksi yö aikaa eksyä joukkohauskanpidosta muille poluille.
Kun Oliver kiskoi Harryn innosta puhkuen mukaansa, perheensä luokse, Harry ei voinut olla muuttumatta jännittyneeksi. Hänet vain esiteltiin Oliverin vanhemmille, mutta jokin pojassa vaikutti häneen niin, että hänen mielikuvituksensa vaelteli paljon pidemmällä. Oliverin innostunut, melkeinpä ylpeä tapa katsoa häntä muuntui Harryn mielessä Katseeksi. Sellaiseksi, joka viestittää: sinä, minä ja tyhjä teltta yön saavuttua - uskallatko vastata haasteeseen? Harry pitkitti katsekontaktiaan syviin tummiin silmiin. Oliver räpytteli, hänkin tunnisti Katseen. Harry väitti sanattomasti uskaltavansa mitä vain, ihan mitä vain.
Harry nautti. Suloinen, viaton Oliver! Kasvoilla häkeltynyt, ujo ilme, poskilla haalea puna. Kun Harry sanoi viivytellen näkemiin, se ei ollut vain muodollisuus; se oli lupaus.
Jos Harrylle olisi etukäteen kerrottu, että hän tulisi lähes heti neljännentoista syntymäpäivänsä jälkeen houkuttelemaan itseään neljä vuotta vanhemman huispaustähden kahdenkeskisiin hetkiin kanssaan, hän ei olisi todennäköisesti uskonut. Mutta niin siinä vain oli, että hetkeä yli puolenyön hän painautui Oliveria vasten ja sai tämän sulamaan. Pari tuliviskilasillista eivät olleet saaneet Oliveria humaltumaan, mutta ne saivat hänet vapautuneeksi.
Estottomaksi.
*
Puuskupuhin etsijäJos huispauksen maailmanmestaruuskisoihin liittyvistä tapahtumista salataan meiltä jotain sellaista kuin Harryn todelliset yönviettotavat, mitä voimmekaan kuvitella kolmivelhoturnajaisista?
Kuka tahansa olisi antanut poikuutensa rippeetkin Cedricille, se oli varmaa. Yksikään inhimillinen olento ei olisi voinut vastustaa sitä virnettä, joka suorastaan laittoman komeilla kasvoilla välkkyi tämän tästä. Se oli yksinkertaisesti saada jalat alta.
Harry saattoi näin jälkeenpäin olla onnellinen siitä, että hän pystyi antamaan itsensä Cedricille. Kauhean moni sitä ei varmastikaan ehtinyt tehdä, sillä toisille on määritelty rajallinen aika; Cedricille oli. Mutta sen yhden yön, sen satumaisen, taikaa hohtavan yön hän oli Harrylle lahjoittanut.
Yhäkään Harry ei oikein ymmärtänyt, kuinka se oli ollut mahdollista; kuinka suosittu, komea Cedric oli edes kiinnittänyt huomiota häneen, pahaiseen neljäsluokkalaiseen. Cedricin olisi pitänyt tietää Harry vain kilpailijana - sekä kolmivelhoturnajaisissa ja huispauksessa että kilpailussa Chosta. Heidän olisi kuulunut lähinnä kartella toisiaan. Harry ei ollut pystynyt siihen, ei ollut ikinä.
Se oli alkanut heti sinä hetkenä, kun hän ensimmäisen kerran oli nähnyt sen hoikan, lihaksikkaan vartalon, joka paljasti tuosta vain omistajansa jo miehen ikäiseksi. Se oli saanut Harryn jännittyneeksi, hermostuneeksi, ja kuitenkin hän oli ollut myös käsittämättömän innostunut. Ihastukseksi sitä kai saattoi sanoa, jos tahtoi, mutta ei se ihan sitäkään ollut. Cho oli ollut ihastus, Harry olisi halunnut viedä tytön Tylyahoon, pitää kädestä ja sanoa tyttöystäväksi - mutta Cedricille hän olisi tahtonut tehdä aivan toisenlaisia asioita. Cedriciä ajatellessa koko hänen ruumiinsa alkoi väristä, sormet kävivät levottomiksi, huulet unohtuivat raolleen. Jopa varpaat kipristelivät, kun se mieletön tunne valtasi hänet.
Miksi sitä sanoisimmekaan?
Halu, sitä se oli, silkkaa halua.
Kolmesta yöstä, jotka Harry on jonkun huispaajapojan kanssa jakanut, toinen oli loppujen lopuksi ehkä vaikein saavuttaa. Cedric oli niin etäinen. Harry ei tuntenut puuskupuheja kovin läheisesti, ei varsinkaan pari vuotta vanhempia.
Ratkaiseva tekijä ilmaantui kuitenkin lopulta. Neuvoja puolin ja toisin, sehän jo tiedetään, mutta vain Harry itse on tietoinen siitä, kuinka hän reagoi, kun Cedric vinkkasi hänelle kylvystä. Mielikuvia hetkistä kuuman veden höyryttämässä kylpyhuoneessa. Aaltoilua sekä ruumiin ulko- että sisäpuolella, liikahdusten aiheuttamaa loiskintaa, kaakeleista kaikuvia huokauksia, veden sekoittamat hiukset... Ihan tosi, kuka ei nauttisi jo ajatuksestakin?
Se oli keskiyön jälkeen, ihan kuten oli ollut kerta numero yksikin. Harry oli hiipimässä valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta näkymättömänä kohti rohkelikkotornia, kun äkisti Cedric oli siinä, hänen edessään käytävällä.
"Tunnen tuon tuoksun, Harry", Cedric hymyili vaimeasti. "Juuri se kylpyvaahto on minunkin suosikkejani."
Harry ei sanonut mitään, ei voinut, hän keskittyi pitämään kutsumattomat mielikuvat taas poissa päästään. Cedricin seuraava lause ei kyllä auttanut siinä hommassa yhtään.
"Ota se viitta pois."
"Näkymättömyysviitta vai se toinen", Harry kuuli itsensä sanovan, ennen kuin ehti tilanteen tasalle. Saman tien hän kirosi mielessään raskaasti, mutta yllättäen Cedric ei vaikuttanutkaan hämmentyneeltä tai mitään sellaista. Päinvastoin. Järkyttävän hyvännäköisiä kasvoja sävytti tyytyväisen leikkisä hymy.
"Ota vaikka molemmat", hän sanoi takaisin.
"M-mitä?" Harry kuiskasi.
"Ota, ne, pois", Cedric artikuloi selkeästi. "Vaikka voinhan minä ne kyllä itsekin ottaa sinun yltäsi."
Se oli heidän yönsä alku.
*
Luihuisen etsijäIvailua ja huomion kerjäystä. Kaksintaisteluita, sivaltavia sanoja, tiiviitä kylmyyteen verhoiltuja katseita. Kaikki ne vuodet käsittämätöntä sähköä, joka vain ilmeni väärässä muodossa. Vasta viidentenä vuonna Harry huomasi jotain, mitä Malfoy ei ollut vielä tiedostanut, vaikka tekikin sen itse.
Se tietynlainen Katse.
Malfoy huuteli hänelle käytävillä, Suuressa salissa ja ulkona vietetyillä välitunneilla. Jopa tunneilla Malfoy katsoi häntä pisteliäästi, purevasti. Siihen saakka Harry oli voinut suorastaan nähdä ne ilkeydet, jotka Malfoyn mielessä tanssivat valmiina tullakseen lausutuksi ääneen. Sitten kerran, se taisi olla liemitunti, kaiken sen negatiivisen ympäristön keskellä Harry kohtasi Malfoyn katseen intensiivisenä. Hän ei kääntynyt katsomaan pois, ja niin vain hän huomasi silmien väriä aavistuksen verran tummentavan välähdyksen.
Harrylla kesti useita päiviä toipua tajuamastaan. Mutta kun hän viimein osasi katsoa Malfoyta oikeassa valossa, hän näki kerralla kaiken sen, mikä sai tytöt lankeamaan luihuisprinssin jalkoihin. Kiehtova salaperäisyys. Pahan pojan charmi. Sadistisuus.
Ja Harryhan sattuu olemaan piilomasokisti.
"Et kai sinä tosissasi väitä, että kerjäät kaksintaistelua?" Malfoy tiedusteli laiskalla, kyllästyneellä äänellä. Hän nojaili seinään tarvehuoneessa lukitun oven takana, katsoi Harryyn, joka heidät oli sinne sulkenut. Kiitos Albuksen kaartin, hän oli tullut käyttäneeksi tarvehuonetta enemmän kuin useasti viime aikoina. Totta kai hänen oli pakko houkutella Malfoy lopulta juuri sinne.
Jos Malfoyn käyttämä kaksintaistelu-termi tarkoitti mitä tahansa kahdenkeskistä, Harry olisi voinut vastata kyllä. Mutta hän vain hymyili ja sanoi venyttelevästi: "No, en oikeastaan." Sitten hän antoi Katseen hoitaa loput, se oli tuhat sanaa muutaman hitaan sekunnin sisässä.
Malfoy ei kääntynyt katsomaan pois. Hetken Harry näki hämmennyksen vaaleilla kasvoilla, ennen kuin niille nousi tietynlainen ilme. Samaan aikaan itsetietoinen, viiltävä ja haastava. Harryn se ilme sai hengittämään tiheämmin.
Hyvin pian Malfoy sai Harryn hengittämään tiheämmin vähän muistakin syistä.
Aivan kuten rivien väleistä on nähtykin.
