Nimi: Lost love and finding it again
Tekijä: Minä, Miusamo
Paritukset: Severus/Lily/Sirius, Harry/Ginny, Hermione/Draco, Ron/Seamus ja monia muita
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Yhteenveto: “Katsotaanpa...”, Sirius irvisti avatessaan kirjeen. “Rakas Severus, aluksi haluan sanoa, että olen mielettömän pahoillani kaikesta. Se yö yhdeksän kuukautta sitten, se ei päättynytkään ihan siihen. Minä tulin raskaaksi, sinulle. Sirius luuli koko ajan ja luulee yhä, että Harry on minun ja hänen lapsi, mutta oikeasti hän onkin meidän lapsemme, minun ja sinun, Severus”, Sirius sanoi täysin normaalilla äänellä ja irvistys hänen kasvoillaan kuvasi hänen tuntemuksiaan kirjeestä.
Haasteet: Tää oli tässä- haaste parituksella Lily/Sirius, OTP10- haaste parituksella Lily/Sirius, One true something 20-haaste isienvaihdolla ja Severus Kalkaroksella, Aakkoshaaste L- kirjaimella ja Severus Kalkaroksena hahmona ja kaiken lisäksi vielä Kärpäslätkä-haaste.
Oma sana: Pakko. Yksinkertainen pakko. (Ja ennen kuin kukaan tulee kysymään vielä jotain, niin joo, olen jo lisännyt isienvaihdon harrastuksiini...) En osaa sanoa enempää, rakastan kirjoittaa tätä ja niin, toivottavasti tykkäätte. Prologi tulee nyt ja sitten seuraavaksi ensimmäinen luku, trailerin yli hyppäsin kokonaan, eheh.
Prologi
Järven rannalla seisoi kaunis punapäinen nainen, joka piteli sylissään nukkuvaa pientä poikaansa. Naisen punaiset hiukset leikkivät viileän kevättuulen kanssa ja poskille valui hentoja kyyneliä. Kaukana näkyi auringonlasku, mutta naisen kyynelien täyttämät vihreät silmät eivät sitä huomanneet. Nainen oli Lily Evans, joka oli juuri lähtenyt avopuolisonsa Sirius Mustan luota. Sirius oli saanut tietää, että heidän poikansa Harry, ei ollutkaan Siriuksen. Harryn oikea isä oli Severus Kalkaros, Siriuksen pahin vihamies. Ja Lilyn pitkäaikainen ihastuksen kohde.
“Lily, mikä tämä on?” Sirius kysyi pelottavalla äänellä. Lily kääntyi ja huomasi, että Sirius piteli kädessään pientä kirjettä. Kirjettä, jonka Lily olisi lähettänyt Severukselle.
“Minun kirjeeni”, Lily vastasi mahdollisimman luonnollisella äänensävyllä.
“Katsotaanpa...”, Sirius irvisti avatessaan kirjeen. “Rakas Severus, aluksi haluan sanoa, että olen mielettömän pahoillani kaikesta. Se yö yhdeksän kuukautta sitten, se ei päättynytkään ihan siihen. Minä tulin raskaaksi, sinulle. Sirius luuli koko ajan ja luulee yhä, että Harry on minun ja hänen lapsi, mutta oikeasti hän onkin meidän lapsemme, minun ja sinun, Severus”, Sirius sanoi täysin normaalilla äänellä ja irvistys hänen kasvoillaan kuvasi hänen tuntemuksiaan kirjeestä.
“Sinä petit minut”, Sirius sanoi. “Sinä todellakin petit minut sen rasvapään kanssa! Minä olen rakastanut sinua, olen antanut sinulle tähtiä taivaalta, olen antanut kaiken, mitä voin ja silti... Silti sinä menet sen ällöttävän rasvapään kanssa sänkyyn ja petät minut!” Siriuksen ääni kohosi. “Minä luulin, että minä olen meistä se vastuuttomampi!” mies lopetti ja kääntyi selin Lilyyn. Lily huomasi, että tämän olkapäät tärisivät, mutta hän ei tehnyt elettäkään noustaakseen.
“Lähde. Ja vie tuo jälkikasvusi mennessäsi!” Sirius huusi nyt jo kovalla äänellä. Äkkiä hän muistutti hyvin paljon isäänsä Orion Mustaa, jonka Lily oli nähnyt vain yhden ainoan kerran. Lily taikoi omat ja Harryn tavarat eteiseen sauvan heilautuksella, nosti poikansa syliinsä ja käveli eteiseen. Hän pani takin päälleen ja puki Harryn päälle lämpimän sinisen takin. Sen jälkeen Lily otti kaksi isoa matka-arkkua ja kääntyi Siriuksen puoleen. Heillä molemmilla oli kyyneliä silmissään, mutta kumpikaan ei tehnyt mitään, kumpikin vain seisoi paikallaan ja molempien mielessä kävi ne ihanat hetket terassilla, tanssiaisissa, juhlissa... Äkkiä Lily kääntyi Harry sylissään, avasi oven ja astui ulos. Hän taikoi matka-arkut ja ohjasi niitä sauvallaan. Siriuksen pettyneet kasvot jäivät iäksi hänen mieleensä.
Lilyn kasvoille valui lisää kyyneliä, kun hän muisti Siriuksen läsnäolon, Siriuksen halaukset, Siriuksen suudelmat. Hän painoi kasvonsa poikansa hiuksiin.
Mutta sitten hän tunsi olallaan lämpimät kädet.
“Tule. Tulkaa minun luokseni”, Severuksen ääni kuului heidän takaansa.
