Kirjoittaja Aihe: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, S)  (Luettu 2662 kertaa)

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, S)
« : 11.09.2011 23:16:14 »
Nimi: Tuhkanvaaleat tai hopeiset
Kirjoittaja: Sakura
Paritus: Pansy/Astoria
Ikäraja: S
Genre: draama, ihmissuhdesynkistely, romantiikkakin kai
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma Rowlingin luomuksia, minä vain sanailen.
Yhteenveto: Sininen pukee häntä.
Hän puree alahuultani.


A/N: Johan mä nyt innostuin! Tällainen nopeahko illan viimeisten tuntien fiilistely, kun pitäisi lukea tenttiin mutta tekikin mieli kirjoittaa vielä ja lampun valo oli inspiroivaa. En ole ikinä oikein saanut Pansysta otetta tai edes ajatellut koko hahmoa pahemmin, mutta halusin kokeilla ja aikalailla hatusta tuo Astoriakin tuli. Taitaapi olla ensimmäinen femmeni.


Tuhkanvaaleat tai hopeiset

Toivoisin että tässä pehmeässä lampunvalossa joku olisi kanssani. Sohvannurkassa viltti ja liedellä vesi kiehumassa. Joisimme kuumaa ja huuliamme polttaisi, sulkisimme verhot jottei kukaan näkisi sisään ja ottaisimme vaatteet pois.

Minä suljen verhot sillä täällä sisällä ei ole mitään.

Kuudes kupillinen vihreää teetä mutta ei se paranna, se maistuu kalalta ja kuolemalta. Huoneiden hiljaisuus ja liikkumaton ilma pakottavat polviniveliä ja sydäntä, vaikka luulenkin ettei se lyö. Jotain pyrkii rintalastan alta esiin silti. Tahtoisin kävellä ulkona lämpimässä pimeässä illassa. Hiekka rahisisi jalkojeni alla ja hän kulkisi vierelläni, tuulisi mereltä päin.

Käännän kuvan hopeisissa kehyksissä seinään päin, se on liian valoisa ja kaunis ja poissaoleva.

Vaikka muistan sen ulkoa kuitenkin. Tuhkanvaalea siro polkkatukka, harmaa ja vaaleanruskea ja joskus hopeinen. Hänen kauniit kapeat kasvonsa ja ne etäiset silmät. Hennot pisamat nenällä, niitä ei näe ellei katso aivan läheltä. Kalpea iho kuin hän olisi kulkenut aurinkovarjon alla ikänsä, mutta ei, sillä aurinko rakastaa häntä. Hitaasti syttyvä hymy. Hengitys joka kutittaa ihollani. Ei enää etäinen katse.

Minulla on nykyään käytännöllinen poninhäntä ja lukiessa silmälasit. Pidän punaisesta ja hän sanoo että se pukee minua. Nykii neulepaitani helmaa ja pyyhkäisee hiuksensa korvan taakse sillä tietyllä liikkeellä.

En tiedä onko elämä sitä mitä odotin, luultavasti ei. Tiedän vain että vuosi vuodelta olen vähemmän varma ja viisas. Palkkaan kyllä surkkeja puutarhureiksi ja taion taloni kiiltäväksi kun pidän juhlat. Juhlat täytyy pitää, koristella puutarha lyhdyillä ja tulikärpäsillä. Ottaa kristalliset perintölasit esiin. Täytyy näyttää olevansa elossa. Aivan kuin muiden katseet piirtäisivät minut esiin tyhjyydestä.

He kyllä katsovat, mutta eivät näe.

Draco tulee aina maailmanomistajan elkein, hänelle olen kiivas ja kopea ja hän luulee että se on leikkiä, sitä samaa mitä Tylypahkassa. Kilpailemme ylimielisyydestä ja siitä kumpi saa tilattua parhaat viinit, siitä kumpi luovuttaa ensin. Se on välttämätöntä, sillä oikeassa minussa ei ole mitään mitä haluaisin heidän näkevän. Ja välillä minäkin erehdyn luulemaan että se on vain leikkiä, ja hymyilen hillitysti Dracon kauniille vaimolle, suloiselle pojalle.

Suloiselle pojalla jota inhoan, voisin kuristaa sen ilomielin. Roikkuu äitinsä lahkeessa ja mankuu, ja Draco humaltuu ja puhuu toisille vieraille kuin olisin hänen toinen vaimonsa tai ainakin salainen rakastaja.

Jospa tietäisitte.

Elämä voisi olla vieläkin edessä. Mutta minä ajattelin ottaa kissan ja riidellä taas vähän naapureiden kanssa. Vierailla vanhempieni luona ja olla surullinen siitä kuinka ylpeitä he edelleen ovat. Onhan minulla työ ja talo ja olen pelannut korttini hyvin vaikka hävisimme, ja loppujen lopuksi olin vain pelkuri, enkä enää edes tiedä oliko se oikein mihin silloin uskoin. Hän sanoo ettei ollut. Hän haluaa kasvattaa hyvän pojan.

Minä olen pelkuri vieläkin ja kätken sen töykeään ilmeeseen, nopeisiin askeliin.

Hymyilen Dracon kauniille vaimolle. Kylmä käteni hänen paitansa alla.

Kuinka säälittävän onnelliseksi voinkaan tulla kun hän sanoo nimeni. Sillä tietyllä äänensävyllä.

Sininen pukee häntä.

Hän puree alahuultani.

Hän näkee minut. Haluan sitä.

Elämä voisi olla edessä. Täällä minä istun sohvannurkassa ja odotan, vesi on kiehunut jo kymmenen minuuttia. Suljen verhot, en siksi ettei kukaan näkisi sisään, vaan siksi etten näkisi ulos toisten onneen ja pimeässä punertavien puunrunkojen väliin, jonne voisin kuvitella sen pitkän ja hoikan hahmon jolla on tuhkanvaaleat hiukset, tai hopeiset.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 21:03:16 kirjoittanut Renneto »
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Stargazer

  • Vieras
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #1 : 18.09.2011 12:18:51 »
Mielettömän kaunis teksti. Molemmat hahmot ovat minulle suhteellisen tuntemattomia, mutta ei se mitään, tykkäsin tästä hirmuisen paljon.

Ihanaa tuo kuinka kuvaat Pansyn ihastusta sanomatta sitä kuitenkaan missään vaiheessa suoraan. Pidän noista haaveista ja tavasta kuvata Astoriaa. Dracon maailmanomistajan elkeet ja tunne siitä, että on pakko pitää juhlia näyttäkseen, että on elossa. Helppo kuvitella tuo kaikki heidän maailmaansa.

Lainaus
Kuudes kupillinen vihreää teetä mutta ei se paranna, se maistuu kalalta ja kuolemalta.
Hämmennyin tästä ensin mutta kun aloin ajatella niin vihreä tee tosiaan maistuu melko paljon kalalta. Kuolema sen sijaan on tässä kohdassa melko kliseinen.

Pidän tuosta Pansyn pohdinnasta, kuinka elämä vielä voisi olla edessä. Hän jättää kuitenkin sanomatta, että mikä häntä sitten estää elämästä. Tulkitsen kuitenkin niin, että muiden odotukset ja paineet, suhde (ymmärtääkseni heillä kuitenkin ainakin jonkinlainen suhde on?) Astoriaan on pidettävä salassa ja Pansyn istuu verhojen takana haaveilemassa. Se on hirveän surullinen kuva.

Loppupuolen lyhyet toisiinsa liittymättömät lauseet olivat myös yksi tekstin hienoimmista kohdista. Kuinka säälittävän onnelliseksi voikaan tulla siitä, että hän sanoo nimeni? on surullisen tuttu tunne! Ja kertoo myös paljon siitä, kuinka mielettömän ihastunut on.

Epämääräisen hajanainen kommentti, mutta tiivistettynä: pidin tästä tekstistä erittäin paljon. Kiitos.

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #2 : 22.09.2011 20:47:12 »
Stargazer, vihreä tee tosiaan maistuu minusta kalalta, en sitä yleensä juo mutta juuri ennen tämän fikin kirjoittamista maistoin pitkästä aikaa ja siitä tuo tuli :D Jokseenkin noin kuin sinäkin voisin itsekin ajatella tuon, mikä estää Pansya elämästä, vaikka en kirjoittaessani kauheasti miettinytkään muuta kuin fiilistä. Ja kyllä ajattelin että Pansylla ja Astorialla on jonkinlainen suhde. Kiitän kommentistasi! :)
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #3 : 26.09.2011 14:02:14 »
Kommenttikampanjasta iltapäivää! (:

Tämän ficin nimi oli aivan järjettömän kaunis, ja se sopi hyvin ficin tunnelmaan, ja kuvastikin sitä aivan loistavasti. Hahmoina minulle kumpainenkin, sekä Pansy, että Astoria, ovat melko tuntemattomia, mutta näin ihmisenä, joka ei kauhean paljon ole kyseisistä hahmoista lukenut, on pakko sanoa, että kuvailit henkilöitä tajuttoman hyvin. Kaikki kielikuvat joita tekstissäsi käytit oliva kauniita, ja tietyllä tapaa korullisia, mutta siklti melko yksinkertaisia, sellaisia mitä on il lukea. Ajatus tämän ficin taustalla oli erittäin mielenkiintoinen, ja rakastin kuvailua vihreästä teestä, hiuksista, ja Dracon kuvailu oli järjettömän onnistunut. Huh, minulla ei riitä nyt sanat kuvailemaan, miten loistava tämä oli. Kirjoitusvirheitäkään ei ollut. Pointtina oli kuitenkin kertoa, että pidin aivan todella paljon! (:

Haalea

//omg 300. viesti. sry offi.

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #4 : 29.09.2011 21:52:09 »
Haalea, kiitos kommentista! Kiva että tykkäsit, etenkin kiva kuulla että pidit Dracoa onnistuneena, sillä se on ollut mulle aina vähän vaikeampi hahmo. Joskin nämä Astoria ja Pansykin ovat melko vieraita, mutta kirjoittamalla ja lukemallahan niihin tosiaan tutustuu!
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Funtion

  • Vieras
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #5 : 06.01.2012 15:09:38 »
Suljen verhot, en siksi ettei kukaan näkisi sisään, vaan siksi etten näkisi ulos toisten onneen ja pimeässä punertavien puunrunkojen väliin, jonne voisin kuvitella sen pitkän ja hoikan hahmon jolla on tuhkanvaaleat hiukset, tai hopeiset.
Kujotaeg0uiaherg0uiashjg!!! Voi luoja mikä lopetuslause, tää todellakin tiivisti koko tekstin! Niin syntisen kaunista, että voisin vain upota tuohon sanojen mereen. <3

Pansy/Astoria, omituista. Oon aina kylläkin kuvitellut Astorian hieman onnettomaksi Dracon rinnalla ja siksi olikin kiva lukea tää, kun ei Astoria tässäkään ilmaan hypellyt. Sen sijaan Pansy oli aika… epäpansymainen. En oo oikein ikinä perustanut siitä, en ees aatellut sitä sen kummemmin, mutta Pansy & Astoria… tuntuu niin kaukaiselta kuvitelmalta.

Tekstissä oli välillä aivan upeita lauseita, mutta välillä kohtia, joista en erityisemmin pitänyt (olipa outoa sanoa toi, sillä yleensä pidän kaikesta sun teksteissä!)

Draco tulee aina maailmanomistajan elkein, hänelle olen kiivas ja kopea ja hän luulee että se on leikkiä, sitä samaa mitä Tylypahkassa. Kilpailemme ylimielisyydestä ja siitä kumpi saa tilattua parhaat viinit, siitä kumpi luovuttaa ensin.
Esim. tää, ihana! Mutta sitten taas…

Se on välttämätöntä, sillä oikeassa minussa ei ole mitään mitä haluaisin heidän näkevän. Ja välillä minäkin erehdyn luulemaan että se on vain leikkiä, ja hymyilen hillitysti Dracon kauniille vaimolle, suloiselle pojalle.
…tästä en pitänyt. Se jotenkin tuntui niin kamalan turhalta lisäykseltä, vaikka en voisikaan kuvitella sitä pois tuolta tekstistä.

Alku oli hieman haparoiva ja kokeileva, se ei huokunut sellaista tuttua itsevarmuuttas mikä yleensä loistaa näissä teksteissäs. Sen sijaan mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän tekstistä tuli sakuramaista.

Kuudes kupillinen vihreää teetä mutta ei se paranna, se maistuu kalalta ja kuolemalta.
Tosin tää alun lause oli kiva. Kala ja kuolema, no, kalalta vihreä tee ainakin maistuu. Happamalle ja kitkerälle kalalle.

Duh, kiitos tästä. Ei parhaimpia tekstejäs, mutta pidin silti paljon!

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Tuhkanvaaleat tai hopeiset (Pansy/Astoria, K-13)
« Vastaus #6 : 28.01.2012 19:15:14 »
Funtion, kiitän! :) Tuosta lopetuslauseesta pidän itsekin, se itse asiassa syntyi ensimmäisenä ja toimi koko fikin alkusysäyksenä. Haparointia voinen osittain syyttää siitä, että tämä oli toinen valmiiksi saamani teksti pitkän tauon jälkeen ;) Pansy tosiaan ei taida olla tässä kovin IC ja Astoriakin on hahmona mulle aika vieras. Ehkä siksi tuntui niin helpolta parittaa nämä kaksi... Mielenkiintoisia hahmoja kuitenkin, mun pitäisi perehtyä niihin tarkemmin!
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti