Ficin nimi: Myrskyn jälkeen
Kirjoittaja: Eririn
Fandom: Naapureina Madridissa (Aquí no hay quien viva)
Tyylilaji: slash, AU, romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Mauri/Fernando
Yhteenveto: ”Fernando, minä rakastan sinua.” ”Niin minäkin sinua, senkin pöljä, niin minäkin sinua.”
A/N: Teki mieli kirjoittaa lisää Mauri/Fernandoa<3 Plus halusin kirjoittaa jonkin näköisen tappelun patiolla xD Jatkoa "Tule kotiin..." ficille, mutta sitä ei tarvitse lukea päästäkseen tässä kärryille.
Vastuunvapaus: Omistan tämän tarinan, that's all. Hahmot ja fandom kuuluvat sille tyypille, joka Naapureina Madridissa -sarjan kehitti.
Fernando Navarro heräsi Desengaño 21:en asunnossa 1 B ovikellon soittoon. Unen pöpperössä hän vilkaisi herätyskelloaan. Se oli seitsemän aamulla ja oli sunnuntai. Oliko liikaa vaadittu, että hän saisi nukkua jet lagiaan pois? Johan oli markkinat. Tehotytöt olisivat vainaita, jos he olivat syyllisiä. Mauri ei jostain syystä ollut häiriintynyt lainkaan.
”Mauri. Mauri”, Fernando supisi poikaystävänsä korvaan ja yritti tökkiä tätä hereille.
”Vielä viisi minuuttia”, Mauri mumisi ja käänsi kylkeään.
Ovikello soi taas, tällä kertaa vaativammin. Fernando kirosi hiljaa, mutta nousi ylös ja kiskoi verkkarit jalkaansa. Hän ei pahemmin kehdannut mennä ovelle vain alushoususillaan, koska ovikellon soittaja saattoi hyvinkin olla joku juorupäivystyksestä. Olohuoneessa Fernando veti vielä ylleen sohvalla lojuneen t-paidan, ennen kuin avasi oven. Ovella oli talonmies Emilio Delgado.
”No mitä?” Fernando kysyi.
”Señor Juan pitää yhtiökokouksen”, Emilio ilmoitti.
”Kello on seitsemän, on sunnuntai ja minä kärsin aikaerorasituksesta! Juan on hullu!”
”Silti, koko yhtiötä kaivataan. Eilen ei saatu päätettyä, häädetäänkö Pablo ullakolta vai ei. Don Rafael alkaa käydä kärsimättömäksi.”
Fernando laski mielessään kymmeneen ja sanoi sitten huokaisten syvään: ”No hyvä on. Minä tulen. Käyn vain sanomassa Maurille.”
Mauri tuhisi yhä hiljaa peiton alla. Fernando kumartui suutelemaan häntä hellästi poskelle. ”Tulen ihan kohta”, hän kuiskasi. Mauri mumisi jotain unissaan, muttei herännyt. Fernando hiipi takaisin olohuoneeseen ja jätti vielä pöydälle lapun siltä varalta, että Mauri heräisi ennen kuin hän palaisi, eikä muistaisi mitään.
Ainoastaan Juan Cuesta ja Rafael Álvarez vaikuttivat olevan täysin hereillä. Vicenta, Marisa ja Concha nuokkuivat tuoleillaan, Belénin äiti María Jesús nojasi käteensä, ettei olisi kopsahtanut lattiaan ja 2 B:n uuden perheen pää, Higinio, kuorsasi häpeämättä. Fernando pyöritteli silmiään ja istui sille tuolille, jolla Mauri yleensä istui. Juan ja Rafael vaikuttivat kyräilevän toisiaan sangen uhmakkaaseen sävyyn.
”Kokous alkaa!” Emilio huhuili. ”Sulkekaa matkapuhelimet ja sammuttakaa tupakat, olkaa hyvät. Esityslistan ensimmäinen ja viimeinen kohta on äänestys Pablo Guerran häätämisestä vintiltä.”
”Kiitos, Emilio”, Juan sanoi. ”Ketkä kannattavat Pablon häätöä?”
Vain don Rafaelin käsi nousi itsepintaisesti ylös. Kukaan ei ollut tarpeeksi hereillä tajutakseen mitä oli menossa. Conchalla oli vielä papiljotit hiuksissa. Juan oli laskevinaan äänet ja sanoi sitten: ”Ketkä haluavat Pablon pysyvän vintillä?”
Kaikki viittasivat selvästi puoliunessa, Fernando muiden mukana. Rafael näytti erittäin happamelta.
”Äänestetään uudestaan!” hän vaati. ”Tämä oli epäreilu äänestys, kukaan ei ole kunnolla hereillä!”
”Ei varmasti äänestetä!” Fernando kivahti. ”Nyt on sunnuntai, kello on vähän päälle seitsemän ja minulla on törkeä jet lag! Tällä menolla kukaan teistä ei saa kutsua minun ja Maurin häihin!”
Viimeinen virke sai eloa ainakin Radio Patioon. Marisa pyysi Fernandoa kertomaan kaikki likaiset yksityiskohdat, Vicenta puhkesi vuolaisiin onnitteluihin ja Concha alkoi pauhata, että hänen nuoruudessaan homoavioliitot eivät olisi tulleet kuuloonkaan. María Jesús heräsi myös horroksestaan ja tivasi, missä ja milloin Fernando ja Mauri olivat menossa naimisiin. ”Täytyyhän minun tehdä sinne köyhiä ritareita ja tuulihattuja!” hän tokaisi eikä suostunut kuuntelemaan minkäänlaisia vastalauseita. Fernando alkoi toivoa, ettei olisi sanonut mitään.
”Ooih, ihanaa saada häät!” huudahti Juanin avovaimo Isabel. ”Minun täytyy alkaa miettiä, mitä laitan päälleni.”
Mauri saa tästä kohtauksen, Fernando ajatteli melkein hädissään. Mitä tässä pitäisi tehdä? Tämä taloyhtiöhän söisi hänet kohta elävältä. Jotain pitäisi keksiä ja äkkiä. Olivathan he Maurin kanssa keskustelleet taloyhtiön kutsumisesta häihin, mutta se oli vasta harkinta-asteella. Tämän jälkeen heidän olisi pakko kutsua koko lauma tai muuten porukka aloittaisi perusteellisen noitavainon, jonka selvittämiseksi edes Fernandon asianajajan taidot eivät riittäisi. Higinio oli ainoa, joka vain jatkoi häpeilemättä uniaan, eikä kommentoinut uutista millään lailla.
”Selvä, selvä, kokous on päättynyt!” Juan yritti huutaa melun yli. ”Pabloa ei siis häädetä ja hyvä tietää, että Mauri ja Fernando menevät naimisiin. Kiitos osallistumisesta.”
Heti nämä sanat kuultuaan Fernando lähti pakoon niin lujaa kuin väsyneenä pystyi. Mauri listii minut, hän ajatteli. Tästä ei paljon pahemmaksi voinut mennä. No, onneksi kokous oli ohi.
Fernando juoksi portaat alas ensimmäiseen kerrokseen ja avasi 1 B:n oven. Kello oli jo melkein puoli kahdeksan. Turha siinä enää olisi mennä nukkumaan, unirytmi menisi vain entistä pahemmin sekaisin. No, koska valot eivät olleet päällä, Mauri nukkui vielä. Fernando tuli siinä samalla ajatelleeksi, että nyt hänellä olisi aikaa lukea sanomalehti ja laittaa vaikka munakkaita aamiaiseksi. Tosin Mauri oli parempi kokki… hetki, eikös eiliseltä jäänyt lasagnea pakastimeen? Sen nyt osaisi tumpelokin lämmittää, eikä se edes kestäisi kauan. Se olisi muutenkin hyvä syödä loppuun ennen kuin se menisi huonoksi.
Fernando kaivoi lasagnen pakkasesta ja laittoi kulhon mikroon muutamaksi minuutiksi. Noin puolta minuuttia ennen kuin mikro ilmoitti olevansa valmis, Mauri laahusti olohuoneeseen. Hän oli edelleen puoliunessa.
”Huomenta”, Mauri mumisi.
”Huomenta, rakas”, Fernando vastasi. ”En odottanut sinun heräävän vielä.”
”Concha huusi jotain seinän takana, enkä saanut enää unta.” Mauri haukotteli ja jatkoi: ”Miten Radio Patio on jo nyt hereillä?”
”Juan ja Rafael ovat hulluja ja pitivät noin kymmenen minuuttia sitten yhtiökokouksen. Koko taloyhtiö taitaa olla jo hereillä.”
”Jestas että tämä taloyhtiö menee alamäkeen.”
”Älä muuta sano”, Fernando huokasi pudistellen päätään. Mikro ilmoitti lasagnen olevan valmis. ”Haluatko aamiaiseksi eilistä lasagnea?”
Mauri nyökkäsi ja istui pöydän ääreen. Fernando suuteli häntä kevyesti suulle ja toi lasagnekulhon pöytään. Mauri vaikutti heränneen jonkin verran ja hän söi lasagnen hyvällä halulla.
”Suunnitellaanko häitä vai aiotko taas pelata miinaharavaa?” hän kysyi Fernandolta kuulostaen siltä, että vain puoliksi vitsaili. Fernando irvisti.
”Mauri, jos en rakastaisi sinua näin paljon, haukkuisin sinut pystyyn.”
”Mitä minä muka sanoin väärin?”
”Uskomatonta, ettet luota minuun! Pelasin miinaharavaa vain sen yhden kerran, kun minulla oli ollut hirveä päivä töissä! Mauri, olet väillä todella rasittava!”
”Hohoo, uutisia!” kuului samassa pation toiselta puolelta Marisan käkätys. ”Homoparilla ilmiriita, saadaanko häät aikaiseksi? Radio Patio tiedottaa tilanteesta 24/7!”
”Tämä tästä vielä puuttui”, Fernando voihkaisi. ”Tehotytöt ovat taas vauhdissa.”
Mauri kohautti hartioitaan. ”Eihän tuossa ollut kuin Marisa.”
Sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa, koska sekunti sen jälkeen Vicenta ja Concha ryhtyivät huutelemaan omia mielipiteitään ja sen jälkeen patiolta kuuluivat ah niin kauniina äänten kakofoniana Marianon, Bean, Anan, María Jesúksen ja José Miguelin kommentit. Fernando huokaisi raskaasti ja meni ikkunaan Mauri perässään.
”Kuulkaas, minä ja Mauri emme ole eroamassa”, Fernando tokaisi.
”Mitä muuta hinteiltä voisi odottaa?” Concha tivasi. ”Epäluotettavaa sakkia. Ensin luvataan rakastaa koko elämä ja sitten toivotaan toinen helvettiin!”
”Concha, älä pakota minua tulemaan sinne!” Mauri huusi.
”Mauri, et kyllä edes harkitse sitä!” Bea tiuskaisi kahta kerrosta ylempää. ”Jos lyöt Conchaa, se on oikeusjuttu, enkä minä halua Ezequielille isää, joka on virunut vankilassa.”
”Enkä minä!” säesti Ana. ”Ezequiel ei ansaitse sitä!”
”Bea, älä liioittele!”
”Mauri, Bea ja Ana ovat oikeassa”, Fernando sanoi. ”Jätä Radio Patio omaan arvoonsa. Sitä paitsi on liian aikaista kiistellä tällä lailla.”
Mauri yritti väittää vastaan, kunnes Fernandolta lopulta paloi pinna.
”Nyt riittää, aloitetaan häiden suunnittelu!”
”Niin mutta…”
Fernando tukki Maurin suun omallaan. Concha, Marisa ja Vicenta kiljuivat jotain, mutta Fernando ei keskittynyt heihin. Hän keskittyi lähinnä Maurin hiljentämiseen ja se vaati oikeastaan kaiken hänen huomionsa. Maurin oli sillä hetkellä mahdotonta ruikuttaa yhtään mistään, mistä koko taloyhtiö oli varmasti kiitollinen. Fernando ja Mauri takertuivat toisiinsa kiinni niin lujasti, että olisi tarvittu neljä tankkia repimään heidät irti toistensa syleilystä.
”Miten olisi kierros aamuseksiä?” Fernando kysyi Maurin huulia vasten.
”Seksiä heti aamusta? Sinähän vasta tuhma hintti olet”, Mauri mutisi vastaukseksi. ”Annetaan palaa.”
Puolen tunnin kuluttua miehet huohottivat hikisinä toisiaan vasten. He olivat tulleet suunnilleen samaan aikaan. Mauri silitti Fernandon hiuksia samalla kun tämä piirteli sormellaan kuvioita hänen vatsalleen.
”Fernando, minä rakastan sinua.”
”Niin minäkin sinua, senkin pöljä, niin minäkin sinua.”
