Mosh murunen, päätin vihdoin ryhdistäytyy ja kommentoida tähän.
Heti aluks sanon että tää oli aika erilainen verrattuina sun muihin viimeaikasiin ficceihin, mut ihan hyvällä tavalla, varmaan siksi että (itserakkautta, ah), tää oli kuvailtu vähän samaan tapaan kun mun ficit, tai siis runollisemmin ja mä henkilökohtaisesti tykkään enemmän tämmöisistä teksteistä, jotka pitää lukea monta kertaa ja painaa kielikuvat mieleensä jne. Eli loistavaa, tää herätti jo summarylla mun mielenkiintoni, ja se sama mielenkiinto säily koko ficin ajan.
Alku oli kyllä mun lemppariosani tästä, se oli tosi kauniisti muotoiltu ja loi kivan tunnelman ficille, ja btw tää ficci kuvaa enemmän sitä mun kuvittelemaa suhdetta Narcissalle ja Luciukselle kuin mitkään ne vaaleanpunaiset fluffailut joihin välillä törmää. Malfoyn perhe on tommonen rikkinäinen ja piste. Tää oli tämmönen kivan haikee, vähän etäinen mut kumminkin eläydyttävä.
Joo, kokonaisuudessaan tää oli ihana, pikkunen teksti ja mä tyksin, lisää tämmösiä jos saan pyytää (:
Ps, miks mä hajosin niin kauheesti noille karvaisille suudemille :D sänkesi raapi kasvojani ja haisit viinalta, mieleen pomppas sanat karvaisia suudelmia .......
