Sista gången, S, på svenska

[turkinpippuri]

Nimi: Sista gången
Kirjoittaja: turkinpippuri
Paritus: het
Ikäraja: S
Genre: drama
Summary: Hösten kom för snart.

A/N: Harjoitusta ruotsin yo-kirjoituksia varten. kanelimarja luki tämän jo läpi, kiitos siitä hänelle, mutta jos joku löytää vielä virheitä, niin arvostaisin niiden kertomista, koska haluaisin kitkeä ne itseltäni pois.



Hösten kom för snart.

Jag kunde inte tro att jag tyckte så. Jag har alltid älskat hösten, men nu. Nu skulle jag inte ha tyckt illa om sommaren hade varit lite längre.

Förra veckan såg jag henne för den sista gången. Hon såg så vacker ut, det gjorde hon varje gång. Jag hade gamla jeans och en skjorta som var för liten. Jag hälsade henne men hon sade ingenting och log inte.

Vi fikade på ett litet café. Det var samma caféet som vi träffades i den första gången. Det var lite för dyrt för mig men hon älskade det så vi ofta gick där.

Hon lade någonting på bordet. "Jag trodde att du kanske vill ha det här tillbaka." Det var ett halsband som jag hade gett henne några veckor sedan. "Det var en gåva", sade jag och tog det inte. Hon tittade på det för en stund och sen lagade det i sin ficka.

"Jag tycker mycket om dig, men..." Jag hade höjt min hand och hon tystnade. Vi sittade där tyst för några minuter mer och sen jag gick upp och sade: "Tack. Sommaren var fantastisk." Hon också gick upp och log litet. Jag tittade när hon lämnade caféet.

Man måste vara glad att en har upplevt någonting, inte vara ledsen att det är över.

[meFaireCroire]

En ajatellut edes yrittää kommentoida ruotsiksi, vaikka ilokseni huomasin ymmärtäneeni tämän
Mutta siis, tämä oli kauniisti ja hieman surumielisestikin kirjoitettu ficci, enkä huomannut virheitä (en ole siinä mikään mestari )
Pidin tästä paljon, ja tuo viimeinen virke oli ihana !
Kiitos tästä ! (ja anteeksi surkea kommenttini)

[kanelimarja]

Piristän tätäkin topaa mahtavilla kommentointitaidoillani.

Hösten kom för snart.

Jag kunde inte tro att jag tyckte så. Jag har alltid älskat hösten, men nu. Nu skulle jag inte ha tyckt illa om sommaren hade varit lite längre.

Olen varmaan paasannut tällaisesta aloitustavasta jokaiseen ficciin, josta olen sen saanut lukea, mutta kun minä nyt vaan satun rakastamaan sitä kiihkeästi Krhm. Siis, että todetaan jotain lyhyesti ja ytimekkäästi ja seuraavassa lauseessa syvennetään tuota äskeistä toteamusta, arvostan kovasti.

Tässä oli todella kaunis tunnelma, tavataan viimeistä kertaa, pienessä kahvilassa.. Sen lisäksi tämä oli jotenkin todella aito - tuollaista on varmasti tapahtunut ja voisi oikeastaan kuvitella sen tapahtuvan itselleenkin.

"Jag tycker mycket om dig, men..." Jag hade höjt min hand och hon tystnade. Vi sittade där tyst för några minuter mer och sen jag gick upp och sade: "Tack. Sommaren var fantastisk." Hon också gick upp och log litet. Jag tittade när hon lämnade caféet.

Tämä kohta oli erityisen ihana. Todella ... bittersweet? Mikä se on suomeksi? katkeransuloista, ettei toinen halua kuulla selityksen loppua ja pyrkii itse lopettamaan suhteen tai ainakin sen poikasen.


Kiitän ja poistun takavasemmalle

[Auriga]

Jag tyckte väldig mycket om den här liten berättelse. Den var söt men samma tid lite ledsen, trots sluten som var på något sett tröstande. Särskilt tyckte jag om de tre sista kapitel.

Hon lade någonting på bordet. "Jag trodde att du kanske vill ha det här tillbaka." Det var ett halsband som jag hade gett henne några veckor sedan. "Det var en gåva", sade jag och tog det inte.

Det här stället var väldig känslig for mig eftersom jag hatar människor som ger tillbaka gåvor jag har givat åt dem.

Jag absolut tror att du är väldig vågad att skriva på svenska. Hoppas att du förstodde min kommentar som är sådär. Jag har inte använd svenska efter skolan, och var tvungen att kolla varannat ord på ordboken.

[culliina]

En kiellä, etteikö tämä olisi ollut kaunis, mutta jäin kaipaamaan sitä jotain. Jokaisessa ficissä on oma "juttunsa", se punainen lanka, joka tekee ficistä kauniin, surullisen, herkän, tunteita herättävän tai niitä tappavan. Minun tapauksessani tämä ficci pikemminkin tappoi tunteeni kuin herätti niitä. Lukemisen jälkeen jäi tyhjä olo -jotain puuttui. Juuri se tunne teki tästä niin kauniin, tuntui kuin päähenkilön tyhjyys olisi siirtynyt minuunkin. Silti jäin kaipaamaan sitä jotain. Pientä, surullista sanaa tuonne loppuun, joka laukaisisi tyhjyyden, muuttaisi sen kyyneliksi. Ehkä tarkoitus juuri oli turruttaa lukija tähän outoon tilaan, ehkä ei, mutta minulla se ilmeni todella vahvana. Omalla tavallani rakastan tätä, toisaalta taas kaipaan jotain. Mutta älä missään tapauksessa muuta mitään, sehän pilaisi koko idean Hauskaa tuntea olevansa sisältä ontto.

Yhdyn Kanelinmarjan mielipiteeseen alusta: se todella oli kaunis. Vuodenajatkin olit valinnut kauniisti ja niihin liitetyt stereotyppiset mielentilat ja ajatukset sopivat hyvin ficciin. Suloista.

~Culliina

[turkinpippuri]

Tusen tack för alla kommentarer!

culliina, olen vähän samaa mieltä kanssasi Jos olisin kirjoittanut tämän suomeksi, olisin miettinyt enemmän koko juttua, mutta tätä kirjoittaessani oli tarkoitukseni vain kirjoittaa jotain ruotsiksi. Sinänsä noloa julkaista jotain tällaista, mitä en ois suomeksi kirjoitettuna julkaissut, ja käyttää tekosyynä vain sitä, että tää on ruotsiksi. Ja ensimmäinen tekstini vieraalla kielellä.

Kiitos, että vaivauduitte kommentoimaan!

[Varjuska]

Jotenkin tulee heti ensimmäisenä mieleen, että oletpa rohkea kun ruotsiksi uskallat kirjoittaa ja julkaista tarinanpätkän. Itse en ainakaan olisi kehdannut omilla taidoillani, varmaan ei moni muukaan.
Itse pidin tästä paljon. Ymmärsinkin jopa varsin kiitettävästi, mitä nyt en ehkä muutaman sanan merkitystä kyennyt palauttamaan mieleeni, mutta sanakirjasta tsekkaaminen kesken kaiken ei tuntunut hyvältä idealta, olisi vain rikkonut tunnelman. On toisinaan tosi virkistävää vaihtelua lukea tällaisia ihan lyhyitä novelleja - minuuttinovelleiksiko niitä kutsutaan? Tykkään lukea tämäntyylisiä tiiviisti kirjoitettuja novelleja, jotka keskittyvät yksittäiseen tilanteeseen tai tunnetilaan. Minusta tässä oli "ihanan" surumielinen tunnelma ja tosiaan, kuten joku jo mainitsikin, vuodenajat tehostivat hyvin tunnelmaa vaikka sinänsä niiden käyttö tässä yhteydessä onkin kliseistä. Itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että tekstistä olisi jäänyt ns. ydin puuttumaan, johtuen varmasti siitä, että tämä on kirjoitettu ruotsiksi.
Tämä oli muuten todella hyvä idea, täytynee itsekin kokeilla vastaavaa sitten, kun oma ruotsin yo on ovella.

Tsemppiä muuten kirjalliseen kokeeseen!

[Hopearausku]

Näin pitkän ruotsin kanssa tanssahdellessa teki mieli tulla tsekkailemaan, löytyisikö finistä ruotsinkielistä tekstiä - ja löytyihän sitä

Tämä oli kaikessa lyhyydessään todella kaunis ja koskettava. Minäkin tykkäsin kovasti siitä, miten vuodenaikoja käytettiin tässä tekstissä, ajan taittuminen ja väistämättä vastaantuleva loppu tulivat todella selkeästi iholle niiden kautta. Aloituslause oli todella toimiva ja veti kyllä huomion itseensä tehokkaasti. Ja ah, mikä lopetus <3 En tiedä, meneekö se aforismikategoriaan, mutta ihana lausahdus silti.

Käyttämäsi kieli on todella selkeää ja tämä teksti oli helppo ymmärtää, vaikken mitenkään erityisen loistava ruotsissa vielä olekaan Joka tapauksessa tuli hirveän hyvä mieli, kun tajusi ymmärtävänsä vähän jotain, kiitos siitä ♥

Tack så mycket för den här härlig berättelse!