Ficin nimi: Olen odottanut sinun palaavan
Kirjoittaja: Lumous
Genre: drama, vähäsen angst, songfic, tuplaraapale
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James
Vastuunvapaus: Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Kappale kuuluu Maria Menalle. Vain tarina on omani. En saa tästä mitään voittoa.
A/N: Tämä osallistuu
Tää oli tässä! -haasteseen. Kappale jonka sanoja ficistä löytyy on Maria Menan Just Hold Me, sen voi kuunnella
tästä. Lukuiloa!
Olen odottanut sinun palaavanYritit saada minut itsellesi koko kouluajan. Paloit halusta saada minut tyttöystäväksesi, ja kun vihdoin vastasin treffipyyntöösi myöntävästi, et ollut uskoa korviasi, pyysit epäuskoisena minua toistamaan vastaukseni. Muistan vieläkin sen hämmästyksen mikä näkyi silmistäsi silloin.
Siinä sinä istuit, Matami Puddifootin teehuoneessa vannomassa ikuista rakkauttasi minulle. Sanoit ettet koskaan satuttaisi minua, ettet koskaan hylkäisi minua etkä antaisi kenenkään toisen koskea minuun. Ja minä uskoin sinua. Menimme naimisiin, annoin itseni kokonaan sinun omaksesi niin kuin sinäkin annoit itsesi minulle. Me olimme niin onnellisia.
Hiljalleen olet lipunut pois otteestani.
Sinä et ole koskenut minuun ikuisuuksiin. Et enää edes katso minua. Öisin makaan vieressäsi toisella puolella sänkyämme kuunnellen hengitystäsi, etkä sinä enää ota minua kainaloosi niin kuin ennen.
Olen laskenut minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia, odottanut sinua. Olen odottanut sinun palaavaan luokseni niin kuin ennen, hymyillen säteilevästi hiukset pörrössä kuten aina. Olen pyytänyt, anellut ja rukoillut mutta mikään ei muutu.
Olet kotona, istut vieressäni sohvalla ja luet Päivän profeettaa. Olet paikalla mutta siltikin poissa. Entinen James on kadonnut kuin tuhka tuuleen, et enää kommentoi minulle lukemiasi uutisotsikoita pilke silmäkulmassa, et enää naura kanssani muiden velhojen ja noitien edesottamuksille etkä enää lue ääneen syntyneiden lasten nimiä omasta lapsesta haaveillen.
Luulin etteivät polkumme eroaisi koskaan toisistaan.
And why can't you just hold me?
And how come it is so hard?
And do you like to see me broken?
And why do I still care?